Kohdattiin, tutustuttiin, ihastuttiin ja
rakastuttiin. Tyypillinen tarina, mutta silti
niin todellinen. Alku oli lupaava, mutta kun
juttu rupes tuleen vakavammaks mies otti
takapakkia. Syynä oli/on aiemmat pettymykset ja
tuskaiset erot, hän pelkää että jätän hänet,
kuten kaikki aikaisemmatkin hänen naisensa... Ikä
eroo meillä on melkein kymmenen vuotta, mutta
sillä asialla ei ole mitään merkitystä tämän
asian kanssa. Hän rakastaa kyllä, ja välittää
niin saatanasti, mutta ei uskalla sitoutua
kokonaan, "avoin suhde" sitä hän hokee ja mää en
taas sellaseen pysty. Olen kerran katsellut
vierestä kun hän lähtee pois toisen naisen
kanssa, ja nähnyt hänen silmistään etten ole
ainoa johon tämä asia sattuu... Mutta minkäs
sille voi? Kanssa ihmiset kertokaa mitä tehdä...
Yrittää saada koukkuun (ja miten) vai antaa olla
(ja miten)????
rakastuttiin. Tyypillinen tarina, mutta silti
niin todellinen. Alku oli lupaava, mutta kun
juttu rupes tuleen vakavammaks mies otti
takapakkia. Syynä oli/on aiemmat pettymykset ja
tuskaiset erot, hän pelkää että jätän hänet,
kuten kaikki aikaisemmatkin hänen naisensa... Ikä
eroo meillä on melkein kymmenen vuotta, mutta
sillä asialla ei ole mitään merkitystä tämän
asian kanssa. Hän rakastaa kyllä, ja välittää
niin saatanasti, mutta ei uskalla sitoutua
kokonaan, "avoin suhde" sitä hän hokee ja mää en
taas sellaseen pysty. Olen kerran katsellut
vierestä kun hän lähtee pois toisen naisen
kanssa, ja nähnyt hänen silmistään etten ole
ainoa johon tämä asia sattuu... Mutta minkäs
sille voi? Kanssa ihmiset kertokaa mitä tehdä...
Yrittää saada koukkuun (ja miten) vai antaa olla
(ja miten)????
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea tilanne... Tiedän, kuinka vaikeelta tuntuu
kun rakastaa niin paljon ja toivoo että toinen
muuttuis...
Mutta mun mielestä sun kuitenkin pitää tehdä
hänelle selväksi että et hyväksy avointa
suhdetta. Sehän kuitenkin satuttaa sinua. Jos
alistut siihen nyt, se tulee jatkumaan ja mies
kuvittelee voivansa kohdella sua miten tahansa.
Kerää rohkeutta ja ilmoita sille että hänen on
valittava joko sinut tai toiset, että et jaksa
elää nykyisenlaisessa suhteessa. Tee sille
selväksi kuinka paljon sitä rakastat, ja että
haluat rakentaa teidän suhdetta. Jos se todella
rakastaa sua se kyllä valitsee sut. Mutta älä
ihmeessä jää kärsimään tohon suhteeseen jos ei
muutosta tule. Hän ei kuitenkaan ole ainoa mies,
ja jokaisella on oikeus löytää sellainen joka ei
juokse toisten perässä. Ja niitäkin kyllä on.
pidä paikkaansa nimittäin se:
>Tee sille selväksi kuinka paljon sitä rakastat,
>ja että haluat rakentaa teidän suhdetta. Jos se
>todella rakastaa sua se kyllä valitsee sut.
Kyllähän se äijä valitsee tämän naisen, mutta ei
varmasti pysy uskollisena. Jos uskollisuutta
hakee ei sitä keskustelun aloittajan kertoman
perusteella ko. miehestä löydä.
sitten väärin rakastaa ja tulla petetyksi ja
loukatuksi, mutta olla "onnellinen" ja tyydytetty
kaikilla tavoin vai olisiko "oikeampaa" olla
yksin ja murehtia.. toisaalta, oma kehua
levittämättä, saisin muitakin, ei se ole koskaan
siitä ollut kiinni, mutta aina on vaan tullu
valittua väärä rakkauden kohde. Pitää kattoo mitä
teen, annanko asian olla, otanko puheeksi vai
jätänkö?!? Vaikeita asioita ratkottaviksi, mutta
tuskin olen maailmassa ainoa joka näitä pohtii.
Kiitokset teille molemmille, jotka vaivauduitte
vastaamaan ja ilmaisemaan rehellisen
mielipiteenne. Täytyy nostaa pää pystyyn ja
itsevarmoin askelin kävellä kohti tulevaisuutta,
oli se sitten millainen tahansa. =)
kati-olen samanlaisessa tilanteessa ja olen
tehnyt kaikkeni että mies ymmärtäisi että näin ei
voi elää-mutta kun ei mikään auta-olen tullut
siihen tulokseen että kauan rakentamasta
rakkaasta kodista en lähde ja kunhan ei kotiin
tuo ,,juoskoot niin kauan kun kunto kestää-sillä
minunkin aika vielä tulee-viimeistään silloin kun
kunto pettää...mutta tunnenko empatiaa se onkin
toinen juttu-minä elän omaa elämääni ja
oikeastaan nauran huvittuneena hänelle selän
takana-voi ressukkaa...eikö se itse tajua lähteä-
arvostaa en enää osaa.
jätä tuo mies. etsi itsellesi uusi.
kannattaa alkaa katselemaan avoimin silmin
sellaisia jotka eivät aluksi kiinnostaisikaan.
itse luulin nykyistäni ensin ei-niin-
kiinnostavaksi.
mutta nyt olen todella ihastunut (voisi melkein
sanoa rakastunut) sillä pidän hänestä hyvin
paljon, ja ennen kaikkea kunnioitan häntä.
en voisi kuvitella että hän pettäisi minua.
Hei, ihan oikeesti, jättäkää nuo miehet! Mäkin
olin kolme vuotta suhteessa jossa mies petti,
valehteli ja kohteli muutenkin huonosti, mutta
rohkeutta ei riittänyt jättää sitä. Kuvittelin,
että mitä meillä on on jotenkin erikoista, en
uskaltanut olla yksin, pelkäsin että mä sitten
kadun jos jätän sen, ja vaikka mitä.
No, sitten puolisen vuotta olin jo saanut
tarpeeksi. Oikein hävetti, että olin antanut sen
kohdella mua noin. Nyt noin viiden kuukauden
jälkeen olen kokonaan irti siitä, ja tuntuu kyllä
ihanan vapaalta. Välillä ehkä on yksinäistä,
mutta on se parempaa kuin se, että makaa
unettomana yöllä paniikissa miettien missä se
jätkä nytkin on. Sinkkuelämä on niin ihanaa, on
paljon enemmän aikaa kavereille, ja tieto siitä,
että koska vaan voi tavata jonkun ihanan miehen,
tai vaikka vaan "seikkailla" (vaikkei sitä ole
vielä tullut tehdyksikään...) on ihanaa!
Älkää ihmeessä tuhlatko elämäänne tuollaisten
miesten kanssa! Parempiakin löytyy!