Onko ketään muita, jotka aikoo tehdä itsemurhan jossakin vaiheessa vuonna 2014 tai muuten tietää kuolevansa ?
Kuka muu aikoo kuolla 2014 ?
viimeinkinrauha
39649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Eihän sitä ihminen tiedä, ja hyvä niinkin. Joillekin kyllä ilmoitetaan kun lähtö lähestyy. Noin pari kuukautta sitten tuttavamies kuoli. Oli potenut itsensä ja lääkärienkin mielestä sinnikästä keuhkoputken tulehdusta. Sitten kului viikko ja kuulin, että tuo henkilö oli jo kuollut. Hänessä oli ollut salakavala, vaikeasti diagnosoitava keuhosairaus, joka johtaa kuolemaan.
Jatkuavasti kuolee nuoria ihmisiä onnettomuuksissa, sairauksiin, kohtauksiin. Vuosi on suhteellisen pitkä ja sen aikana voi ilmetä ja tapahtua hyvinkin paljon.
Eihän sitä tiedä, onko vuosi viimeinen. Itsemurhaa en kyllä tee ja ehkä vuoteni ei ole vielä viimseiseni. Sen verran Korkein on valottanut tulevaisuuttani, että tehtäväni on vielä kesken.
.
Meikäläinen menee junan alle. En kyllä tiedä mitä näistä asioista kirjoitteleminen hyödyttää mitään, mutta juu tämä on suunnitelma.
HYVÄT IHMISET ÄLKÄÄ EDES AJATELKO ITSEMURHAA!!!!!
Ihmisen elämä ei pääty fyysiseen kuolemaan. Älkää lähtekö oman käden kautta iäisyyteen: ette ole syntyneet tänne päämäränä itsemurha.
Oletko varma, mitään kunnon todistetta ei ole saatu jatkuuko elämä kuoleman jälkeen. Sen näkee sitten jokainen aikanaan.
Älkää jättäkö sitä surua läheisillenne. Hoidan iäkästä henkilöä. Olen ollut kauan ymmärräni, että miksi tuo vanhus puhuu, kaipaa, suree ja odottaa yhtä tytärtään ja puhuu hänestä nimeltä vaikka hänellä on paljon lapsia.
Otin puheeksi asian omasten kanssa ja selvisi, että naiselta on kuollut poika ja pienenä ainakin yksi lapsi. Mutta hän puhuu ja kaipaa vain yhtä tytärtään. Sain tietää, että tämä tytär on kuollut oman käden kautta.
Kyllä itsemurha on hirveä asia läheisille. Luonnollisen kuoleman hyväksyy ja voi surra pois, mutta itsemurhasta ei millään selviä.
En jätä sukulaisilleni surua vaan ilon. Minäkin iloitsisin milloin vain, jos joku tuosta kurjasta roskajoukosta kuolisi. Jos he välittäisivät minusta, niin miksi he v*ttuilevat ja vähättelevät koko ajan?
No tässä on yksi sellainen.. Eikä se tule enää yllätyksenä muille koska muutama läheiseni tietää itsetuhoisuudestani. Se alkoi sen jälkeen kun minut yritettiin tappaa ja minua kiusattiin useamman vuoden. Suunnitelman olen jo tehnyt..
Ihminen voi olla vahva ja kestää monenlaista.. Mut jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Tiedän et ratkaisuni on oikea. Enpähän jää kitumaan tänne enää.
Lenkillä käydessä mietin asioita.. Jollain tavalla minulla on sellainen tunne et minulla on ollut ehkä liikaa huolia ja murheita. Ja paikka jossa asun, ei ole ehkä parhaimmasta päästä. Muuten kyllä mut 'vähän' rauhaton muutaman asukkaan takia. Sekin on omalla tavallaan vaikuttanut ajan kanssa mielialaan. Asunto ei tunnu kodilta ollenkaan sen takia.
Minulla on sellainen tunne et ehkä löydän vielä uusia ratkaisuja ja ideoita tulevaisuuden varalle. Yhdestä ei tullut totta.. Mut ehkä jostain muusta voi tulla. Toivon ainakin niin.. Eli perun nuo edellisessä kommenttissa kirjoittamani ajatukset. (Pitäisi muutenkaan kirjoittaa tänne enää mitään.)
Tuohon vois lisätä sen et jotkut tekivät kaikkensa et elämäni olisi mahdollisimman vaikeaa ja kurjaa. Vaikutti siltä et yrittivät jopa saada minut tappamaan itseni. No siinä he melkein onnistuivatkin..
Ei sillä.. Kyllä minulla meni usko tosi pitkäksi aikaa elämään ja ihmisiin. Vielä nykyäänkin toisinaan tulee ne samat ajatukset mieleen. Minulle olisi ollut ehkä parasta kun olisin vaihtanut paikkakuntaa. No tulevasta ei tiedä.. Sen näkee sit..
Niin että minäkin aion kuolla tänä vuonna.. Jospa vaikka onnistuisin siinä tällä kertaa. Viimeksi meni pieleen kun en uskaltanut.
Kyllä sinulle on tapahtunut kovia. Tälläisesta tulee yhtä usein itselleen paha olo vaikka pitäisi olla vihainen tekijälle. Mene nyt ihmeessä lääkäriin tai sosiaalityöntekijälle ja vaikka poliisiin jos asia näin vakava.Itse minulle tulee hyvin paha olo ja jopa pitkä masennuskin jos joku minulla puhuu häyjysti ja rumasti vain omasta lystistä tai ehkä sillä yrittävät saada muutkin samaan pahaan oloon.Mene nyt pikaisesti jonkun puheille.Tämmöiset teot ja varsinkin seuraukset, henkisetkin ,kuuluvat lääkärien työhön ja heillä on velvollisuus antaa teille apua ja ohjata teitä sinne mistä sellaista saa.Kyllä kovankin paikan yli pääsee,mutta etsi nyt ihmeessä apua.ja ajoissa. Toivon sinulle parasta ja et ole yksin,monella on näitäkin vaikeuksia.
Yritin tappaa itseni vuonna 2012, ja olisin siinä onnistunutkin, ellei mieheni olisi tullut sattumalta aikaisemmin kotiin. Sairaalassa toivuttuani ainoa murhe oli se, miksi olen vielä hengissä. Nyt asiasta on jo jonkun aikaa ja olen saanut elämänhaluni takaisin. Edelleen kuitenkin murehdin usein sitä, minkä tuskan aiheutin läheisilleni vain yrittämällä itsemurhaa. Nykyään mietin, että onneksi mieheni tuli kotiin ja olen edelleen hengissä. Liekö kohtaloa. Aikani ei ollut vielä lähteä.
Suunnitelmissa on tulevaisuudessa uusi ammatti, sekä lapsiakin haluaisin jossain vaiheessa :)
Vaikka elämä kuinka potkisi päähän ja vaikka olisit 150% varma, ettei tilanne muutu, niin kuinka kliseiseltä tämä kuulostaakin, niin kyllä muuttuu!
Ja sanon tämän siksi, että olen sen itse todistanut.
Aina on jokin keino, et vain ole itse löytänyt vielä omaasi, mutta älä luovuta!
Itsekin etsin omaa ratkaisuani pitkään ja epätoivoisena, varmana siitä, että kukaan ei voi minua auttaa.. ja toisin kävi.
Tästähän on vain tie ylöspäin! Tsemppiä ja paranemisia kaikille jotka sitä tarvitsevat :)
Mä.
Varmaan heti 9. luokan loputtua tai luultavasti ennemmin, kunhan saan kerättyy rohkeutta ja oon tarpeeks epätoivonen.
Vielä mä haluun yrittää, mut luultavasti turhaan. Ei vaan tulevaisuus kiinnosta ja muutenkin mulla on liikaa asioita jotka pitäs saada kuntoon, mut voimat loppuu. :(
Ja jatkuva kuolemanpelko ahdistaa ja tiiän kumminkin et se ei tuu koskaan loppumaan mun elämän aikana. Ainoo vaihtoehto on kuolla.
Sekin vielä, et en koskaan tuu saamaan ihmisiltä juurikaan hyväksyntää, koska oon vähän outo. Viihdyn rauhassa, enkä suurissa ryhmissä. Pelkään myös hiukan joitakin ihmisiä, tai en pelkää ihmisiä, mutta heidän ajatuksia ja sitä mitä he musta aattelee.
En oo ulkoisestikkaan kovin kaunis, joten en nää syytä elää. :( ja halusin vaa avautuu, sori.
Mä 989898 Meitä on kaikenlaisia.Jotkut ovat ehkä syntyneet erilaisiksi.Ja varsinkin
sellaisia jotka eivät viihdy suurissa ryhmissä.Paras sinun on vain oltava rohkea ja mennä näide huolten kanssa lääkäriin. Ei sinua kukaan tule pakottamaan suuriin ryhminn. (vaikka paljon näin yritetään kyllä).Toiset ihmiset ovat vain erilaisia.ja ovat vähemmistöjä.Tottakai asiat menee näin helposi sekaisinkin.Mene nyt vaan ja kerro ja pidä pintasi että ryhmät eivät ole sinun asia,ainakaan ei ensiksi.On järjestöjä ja erikoistuneita lääkäreta ja tutkijoita näitä erikiosia ykdilöoytä varten. Kyllä heillekin pitää yhteikunnsssa löytää paikka.enhän yhtään tiedä ikääsi enkäperhr tilannetta. mutta mene nytnhakrmaan apua. ei ihminen pärjää kokonaan yksin.apua vaan potää etsiä.
Halusin vastata just sulle, koska jotenkin sunsanat tuntuu niin pahalle mun sisälläni. Sä olet niin nuori vielä, minulla on sinun ikäisesi tytär, älä MISSÄÄN NIMESSÄ, IKINÄ TEE SITÄ. Vaikka elämä tuntuisi kuinka vaikealta, itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Ajatuskin siitä, että esim. oma tyttäreni päätyisi samaan ratkaisuun on täysin kestämätön. Itsekin olen samanlainen kuin sinä. tosin jo paljon vanhempi, en ole koskaan viihtynyt suurissa joukoissa, enkä edes kaipaa aina ihmisiä ympärilleni ja joskus tunnen siitä syystä itseni ulkopuoliseksi. Se tunne on ollut minulla itse asiassa aina, ihan lapsesta saakka. En silti ole mikään erakko, vaan minulla on ihan normaali perhe lapsineen kaikkineen. Mutta älä vaan tee itsellesi mitään. Sulla on vielä koko elämä edessä ja vaikka nyt tuntuu pahalta, kun vaan jaksat eteenpäin aina päivän kerrallaan. Elämä kääntyy vielä paremmaksi, puhun ihan omasta kokemuskestani, minullakin on ollut synkät hetkeni, jolloin on tuntunut, ettei yhtään enää mitää jaksa lisää, mutta tulee silti aina uusi päivä ja se voi tuoda sinullekin jonkun odottamattoman hyvn yllätyksen, joka muuttaaa sun elämösi ja sun synkkä ja surullinen mielesi vaihtuu iahna päinvastaiseen. Sen tiedän itsekin, että kun tuntuu tuolta on turha tulla ulkopuolisen sanomaan, että koeta nyt ryhdistäytyä ja kyllä se siitä, se ei ole niin helppoa ja yksinkertaista, mutta hae apua vaikka jostain ulkopuoliselta taholta, jos ei sinulla ole ketään perhepiirissä, jolle voisit puhua tai kertoa pahasta olostasi, mutta älä jää yksin. Aina löytyy apua, kun vaan et nyt luovuta. Minä rukoilen sinun puolestasi. Kaikkea hyvää sinulle.
Piti vielä kirjoittaa lisää, kun luin tuon kirjoitukseni, se on kyllä täynnä kirjoitusvirheitä, mutta asia varmaan tuli selväksi, mitä tarkoitan. sun kirjoitus vaan jotenkin iski niin syvälle mun sisimpään ja halusin kirjoittaa pian sen mitä halusin sanoa.Muista, että apua on aina saatavilla, mene vaikka ensin juttelemaan koulussa vaikka terveydenhoitajalle tai kuraattorille, mutta älä enää yksin mieti tuollaisia ajatuksia. Valoisampia päiviä ja voimia sinulle ja lämmin halaus, siten, kuin se näin virtuaalisesti on mahdollista.
oon uskossa ja se on auttanut hyvin paljon. oon iloinen (enimmäkseen) ja murheissani saan aina lohdutuksen. Kaikki joita tämä elämä koettelee, turvautukaa sJumalaan. Pelkkä vilpitön huokaus (tai vaikka huuto) ylöspäin, joskus pelkkä Jeesus-nimen lausuminen, Jeesus auta....Me emme elä itseämme varten pelkästään. Otetaan lähimmäiset huomioon. Jokaisella on joku , joka jäisi kaipaamaan. Maailmassa kyllä jokaisella on paikkansa. vaikeaa on joka iässä välillä. omat haasteensa. mut tämä elämä on lahja, ja tämän elämän jälkeen on jatkoa..
Luen raamattua läpi, joka päivä elän ja vaellan rukoillen. anteeksi jos kuulostaa liian hienolta, tekopyhältä? Olen niin aito kuin vain voi, Jeesus on vapauttanut mut elämään tätä elämää ja olemaan oma itseni, nauttimaankin elämästä. Olen onnellinen. Jeesus on mun aarre.
Nyt mä vasta huomaankin sen eron. Joskus nimittäin olen miettinyt miten elämäni on erilaista, siinä on aina toivoa. ja haluaisin että kaikki oppisivat rakastamaan Jumalaa, ja itseään ja lähimmäisiään. rohkaisiko tämä ketään?
Onpa tympeä aloitus!
Mene juttelemaan jonkun kanssa!
Miksi tästä palstasta on tullut tälläisten täysin negatiivisten ihmisten palsta?
Täällä pitäisi paremminkin voida purkaa omaisten ja omien rakkaitten kuolemista ja sitä surua, mitä se aiheuttaa omaisille ja että miten he pääsisivät läpi surutyön.
Nyt on kuitenkin muuttunut niitten palstaksi, jotka aikovat itse oman käden kautta itsekkäistä syistä (koska eivät viitsi hoitaa hommaansa ja hakea apua) tehdä raukkamaisesti ja aiheuttaa omaisilleen ja rakkaimmilleen suurta surua.
Aloittaja, mene juttelemaan jonkun kanssa ja jos nyt tosiaan aiot päättää päiväsi, niin tee se yksin ja elä raukkamaisesti yritä vetää muita mukaan!
Saisit hävetä, sorry, mutta eihän sitä voi tähän kirjoittaa.
Mene juttelemaan jonkun kanssa! Elämäsi on arvokas ja sinulla on tärkeä tehtävä täällä vielä edessäsi!
juttelemaan
puhe on ihmisen lahja.tottakai on tärkeää puhua siitä surusta jonka toisillemme aiheutetaan. olen varma että useimmat kyllä tietävät sen. toisen on kyllä vaikeaa ymmäträä kuinka vaikea voi se olo olla joka vie ihmisenajattelemaan itsetuhuoa.
siksi on tervetulleet kaikki kirjiotukdet vaikeuksien voittamisesta. kyllä toisella ihmisellä on tähän suuri merikitys
enemmän avoimuutta suomalaisille sekä hyvien
että vaikeiden asioiden puhumisesta.Älä koskaan ole välinpitämätöön toisen ihmisen hädästä.oli tämä aineellinen tai psyykkinen.
Älkää satuttako itseänne.
Halaisin teitä kaikkia jos voisin!!! :3
Olette ihania ja arvokkaita.
Muistakaa se. :3
haleja
Tehkää se se on oikea ratkaisu ei kukaan jaksa jatkuvasti nukkua syödä sitä sun tätä nyt on aika toimia ja tehdä itsemurha.
EI, se on EHDOITTA VÄÄRÄ RATKAISU!!!
Olet arvokas. Luovuttaa EI KANNATA!
ELÄMÄ EI PÄÄTY KUOLEMAAN!!! Se jatkuu IANKAIKKISESTI, LOPPUMATTOMASTI, toisessa olotilassa.
Sieltä on joku päässyt palaamaan takaisin (on kuollut auto-onnettomuudessa, mutta henki palannut sairaalassa takaisin ruumiiseen!), joten tuonpuoleisesta ON tietoa!!! Jeesus, johon moni ei usko (kun ei ole VIELÄ nähnyt!!!), ELÄÄ!!!
Älä tee tyhmiä ratkaisuja!!! Itsari on LOPULLINEN! Et voi peruuttaa!!! Se on itsensä murha, ja kun menet tuonpuoleiseen, KADUT, KADUT, KADUT ... MUT ET VOI PERUUTTAA!!! Valtse ELÄMÄ!!! Se on aivan varmasti elämisen arvoinen, vaikka juuri nyt näyttäisi synkältä. Taivaallakin on välillä mustat pilvet, mutta NIIDEN TAKANA ON A I N A KIRKAS AURINKO!!! Niin on Sinunkin elämässäsi!!!
Itsemurhaajille taitaa sopia paremmin Henkinen Hyvinvointi ja mielenterveys -osasto ja siellä ehkä Ahdistus- tai Masennusosio, eikös niin?
Haluun pois täältä, tuntuu vaan niin pahalta päivästä toiseen. En kestä enää. Ahistaa niin paljon.
Aion tehdä itsemurhan huomenna(jos uskallan) ! elämä ei kiinnosta yhtään ja kaikki on ihan SYÖPÄÄÄÄ...
kuinka monta joudutettua kuolemaa sairaalassa tehdään.
kerran me täällä käydään mutta Jumalan on ihmislapsi .
mitä joku vääryyttä tekee yhdellekkään näistä .niin joutuu vastaamaan Jumalalle.
niin on kemiallista nykypäivän sairaanhoito että ei siinä kauan nokkatuhise kun oo jo sekava ja tiedoton.
löytyykö yhtään lääkäriä /hoitajaa joka työnsä aloittaa RUKOUKSELLA .
hoitais potilasta kuin ITSEÄ HOIDETTAIS .
tehtäis hoidot potilaan parhaaksi
mitä lääketiede tekee kun on tuska ja hätä ahdistus.
jääkö monesti kertomatta potilaalle kun työnnätte piikin tai lääkkee ?
miten se vaikuttaa!!
ei yksikään jää tuomiota vaille Raamatussa ei ole erotettu laskusta ketää jota se koskis.
antaako omatunto sinulle rauhan.
minä aion tehdä nyt itsarin. juoin vaan tän kahvin, katon telkkua, käyn lenkillä ja sitten voinkin tappaa itseni. helppoa ja arkipäiväistä.
Jos et usko sairaalan hoitoon, ota potilas kotiisi ja hoida.
Niin minä tein.
Kutsuin kotiini tarvittaessa apua.
Kuljin vierellä ja tein kaiken mitä pystyin.
Onneksi tehdään joudutettuja kuolemia. kun on hätä ja tuska niin annetaan rauhoittavia ettei tarvitse katsoa.
Osa poltilaista on jo vihannesvaiheessa siirtymässä eteenpäin.
Joudutettu kuolema on okei, kunhan ensin pääsee sairaalaan.
Minua niin oksettaa nämä puheet itsemurhasta. Olen leski muutaman kuukauden takaa ja olen tänä leskiaikanani tutustunut muihin puolisonsa tavalla tai toisella, myös itsemurhalla menettäneisiin. Sitä tuskan määrää ei voi kukaan kuvitella, minkä läheisilleen jättää, jos päätyy itsemurhaan. Se kestää vuosia, eikä siitä pääse välttämättä koskaan yli. Et kai halua äitisi, isäsi, lapsesi, puolisosi hukkuvan tälläiseen tuskaan. Meille jokaiselle on annettu elämä elettäväksi, ei sitä kannata tänään päättää. Et voi koskaan tietää mitä sinulle on tulossa viikon, vuoden tai muutaman päästä. Kevättä odotellessa.
kun ahdista huuda puhu annatulla ulos tukahtunut tuska .
eikait sitä voi pakottaakkaan elämään täällä..
Vinkki: 2-3 pulloa viinaa ja johonkin korkealle istumaan ja naru kaulaan. Ei se satu kun tarpeeksi humalassa on ja vaikkei niska menekkään poikki taju lähtee aika nopsaan.
Kyllä se Luoja korjaa kun sen aika on, mitä sitä omaa kuolemaansa kiirehtimään. Itse toivon että minulla olisi vielä monta hyvää vuotta edessä, vaikka olen jo menettänyt poikani ja mieheni. Elämä on silti elämisen arvoista. vaikka olen työtön ja rahaton, silti en ole kyllästynyt elämään :)
Toivon sinullekin aloittaja vielä palljon hyviä päiviä rakkaittesi kanssa. Ei kannata luovuttaa. Siitä tulee kauea suru jäljelle jääneille läheisille, joka kestää vuosia
No en nyt oikeen tiedä tuosta 2014 . Jos pääsin tästä 8kl räpiköityä. Surkeat arvosanat. Taistelumieli pois. Perheeni on hiljainen kuin huopatossutehdas ja tietysti kaikki kaverit veks. Yritän kyllä olla iloinen ja sosiaalinen, mutta yöt kenenkään kuulematta hiljaa mietin että mitä vielä. Ei täällä maailmassavoi ihmistä tappaa joten teempä sen sitten joskus itse ihan malliksi. Suruni muuttuu vain vihaksi.
Juu minäkin hakeudun päivittäin hauskan pariin mutta viimekuukausina vain ajatus kuolemasta on saanut mut hymyilemään. Oma jaksaminen katkolla eikä maamme tilanne kaan oikein näytä enää valoisalta. .
Olen jo niin vanha että kukaan ei minua kaipaisi. Ajattelen itsemurhaa päivittäin.
Olen vaan aikamoinen raukka, sillä pelkään muutamia varmoja keinoja ja pillereistä ei koskaan tiedä, voivat vaikka yrittää elvyttää jos löytävät tarpeeksi aikaisin.
älä murehdi vaan pelaa varman päälle.
Sulla taitaa olla joku fetissi asiaa kohtaa? Olisitko ystävällinen japainuvittuu täältä