Voisin nukkua koko ensi vuoden ja herätä uuteen elämään 2015 ilman miestä. Eläminen osaa välillä olla turhankin hankalaa.
Että osaakin tuntua pahalta
sade__
23557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitäs nyt?
Avioero lähestyy. Miehellä kriiseilyä, jota haluaisi selvittää yhdessä. Mä oon nyt itse alkanut voida niin huonosti, että haluaisin vain pois ja äkkiä. En jaksa olla varpaillani ja miellyttää kun toinen ei edes huomaa.
Minkälaista kriiseilyä? Miksi itse olet alkanut voida huonosti?
Jos miehesi ei sinua edes huomaa, miten hän pystyisi selvittämään yhdessä mitään?
Moi
Mulla kans vaimo jätti 31. päivä erohakemuksen, pitkään oli sitä jo ennenkin asiaa vatvottu. Nyt tuntuu ihan älyttömän pahalta. Haluisin kans vaan nukkua, mutta ei pysty kun maks. 6h. Muun ajan vaan koko ajan paha olla.
Moi,
Tiedän miltä susta tuntuu. Mun unet jää kolmeen tuntiin, mutta olen silti raahannut itseni töihin ja yrittänyt olla siellä suhteellisen normaalisti.
Mulla auttaa ystävien kanssa keskustelu, ja en kai täällä palstallakaan roikkuisi ellen kaipaisi vertaistukea myös samassa tilanteessa olevilta.
Kyllä me selvitään, päivät pitenee, valo lisääntyy ja aikaa kuluu. Ja jossain vaiheessa varmasti huomataan että ollaan onnellisempia kuin huonossa suhteessa!
Tsemppiä ja kaikesta huolimatta hyvää uutta vuotta sinulle :)
--Haluisin kans vaan nukkua, mutta ei pysty kun maks. 6h. Muun ajan vaan koko ajan paha olla.--
Täällä on ihan sama tilanne, ei kyllä huvita tehdä yhtään mitään.
Tilanne ei nukkumalla parane! Voi olla että vuoden nukuttuaan heräisi samaan tuskaan. Ja mitä sitten? Olisi menettänyt yhden vuoden elämästään eikä mitään edistystä olisi tapahtunut. Itse hakeuduin eron tultua ensiksi kriisiterapiaan, jossa kävin 2-3 kertaa. Samantien ilmoittauduin Fisher eroseminaariin ja siitä alkoikin toipuminen. Seminaari on 10 viikkoa kestävä vertaisryhmä, jossa voi käsitellä riittävän perusteellisesti eronsa jatkaakseen siitä sitten omin voimin eteenpäin. Seminaarissa opin paljon itsestäni ja ihmissuhteistani ja myös uusia toimivampia tapoja olla parisuhteessa. Itkin itkuni ja purin pettymyksesi ja sain pikkuhiljaa vapautua niistä, tilalle tuli vähitellen toivo ja elämänilo. Aloin välittämään jälleen itsestäni ja ymmärsin tukea myös lapsiani heidän erosuruissaan. Olemme eheytyneet. Jos haluat tutustua menetelmään hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Tuota kirjaa käytetään perusteoksena seminaarissa. Omasta kokemuksesta voin suositella. Voimia itsekullekin!
ap ääliölle.
mullaki aikanaan vaimo lähti yllättäen.ikävöin ensin hirveästi,mutta hyväksyin asian.lapset jäi mulle.parin vuojen päästä se ois halunnu takaisin,mutta en ikimaailmassa ois ottanu.ei meillä riitaa koskaan ollu ja kunnioitan häntä lasteni äitinä.mutta olin niin vapaa,nyt on 13v kulunu ja meillä on hyvät välit,ja jos tahtoisin ni heti tulis,mutta en ees harkitse.aika parantaa haavat.se on ihan totta.eihän se ikävää helpota nyt.minua auttoi tietosuus siitä,että kaikki on vain biologiaa.kaikki tunteet miehen ja naisen välillä on lasten kasvatusta varten vuosimiljoonia kehittyny
eikä se ikävä vuotta kestä.tärkeintä on ettei tuu mitää koston kierrettä.ihmisillä tulee herkästi näissä asioissa kauhea sota ja siinä häviää kaikki.on kuitenki yllättävän helppoa toisen kertoessa että hän lähtee ja on joku toinen.sillon se on selvä asia.en ollu riittävä hänelle.siitä on jatkettava.mulla on takana avioero ja kaks muuta eroa ja oon ollu seki toinen mies.jotenki sitä vain ollaan sovussa oltu näitten kaikkien ihmisten kanssa.kaikkien lapsetki on sisaruksina kasvaneet kuka kenenki matkassa milloinki.hyvin menestyvät elämässään.eikä me mikään yhteisö olla.ihan tavallisia ihmisiä kaikki.oon kyllä läheltä joutunu näkemään niitä tyypillisiä eroja.käräjöintiä ja taistelua vuosikausia.työkaveri nousi hirteenki.ja niin turhaan
kun erosta on päässy yli, ei vaan jaksa enää lukea eroon liittyviä kirjojakaan, tuo jälleenrakennus auttoi minuakin aikanaan, sillä huomasin, etten ole yksin..
--Tilanne ei nukkumalla parane!--
No kyllähän sen nyt jokainen tietää ettei se tilanne nukkumalla parane, mutta se nyt vaan on niin että tekisi mieli nukkua koska hyvässä tapauksessa nukkuessaan pääsee asiasta eroon eikä se pyöri mielessä kokoajan.
Kai se sitten pitää lukasta tuo opus, tuskinpa siitä haittaakaan on.
se on kyllä totta että pahinpaan aikaan yö oli paras ystävä.ku ois saanu vain nukkua,kaihtimet kiinni.pelotti mennä ulos kesäpäivänä.pakko huolehtia hepat ja koirat ym.siitä se meni ohi.vähitellen.jos kavereita on niin seon paljo helpompaa,niitä ei ollu,eikä näistä asioista oo helppo puhua.kaikki meni kuitenki hyvin.en osaa ketään neuvoa vaikka haluaisin.mutta sen voin sanoa että asioilla on tapana lutviutua.tarkottaa kai sitä,että vaikka kuin huonosti menee,jossai vaiheessa noustaan.kun henki säilyy ni kaik on hyvin
Tässä vaan kaikki asiat tuntuu kaatuvan päälle. Uus vuokrakämppä ja kaikki siihen liittyvät asiat pitää hoitaa. Vaimolle yritän lähes päivittäin kertoo, että haluisin vielä korjata kaiken. Hän vaan kylmästi ilmoittaa kuinka ei enää rakasta minua, eikä halua harrastaa seksiä kanssani yms. Juuri ennen joulua löysin teksin, jossa hän kirjoittaa suhteesta toiseen. Sitä ei myöntänyt, sanoi vaan sen olleen "mielikuvitusta". Tunnutsti siinä kuitenkin pettäneensä mua yhden kerran työreissullaan viime kesäkuussa. Siitäkään ei suostu kertomaan mitään. Sanoo vaan, että silloin huvitti panna toisen kanssa. Tää kaikki tuntuu ihan vitun pahalle, en tiedä miten pääsen tästä koskaan yli. Kyseessä on kuitenkin nuoruuteni ja koko tähän astisen elämäni ainoa rakkaus. Olen siis nyt 30v. Kauhea pötkö tuli tekstii, toivottavasti joku jaksaa sen lukea.2
Sama täällä...just ennen uutta vuotta mies ilmoitti ettei rakasta enää ja haluaa erota...pahimmalta tuntuu toi kun sanotaan toiselle ettei rakasta ja lopetti saman tien kaiken läheisyyden antamisen,halaukset ym, eikä todellakaa halua seksiä enää..on niiin paha olla koko aika...:( puoltoista vuotta vasta oltu naimisissa...ja ite rakastan tätä miestä enemmän ku mitää...en vaa ymmärrä mitä oon tehny väärin et yhtäkkiä rakkaus vaan loppuu..onks tää joku 30:ten ongelma ku itekii 30v...
-- jossa hän kirjoittaa suhteesta toiseen.--
Juu, ei ne akat noita suhteitaan myönnä vaikka olisivatkin jo paljastuneet, kokemusta on.
--en vaa ymmärrä mitä oon tehny väärin et yhtäkkiä rakkaus vaan loppuu..--
Tuskinpa sä mitään olet väärin tehnyt, on vaan sellaisia tyyppejä joiden rakkaus on kovin hetkellistä, kuten mun ex vaimo, tällaisten tyyppien ei pitäisi mennä naimisiin ollenkaan.
Kuinka hän kuitenkin myönsi yhden jutun tehneensä, vaikka se ei siitä hänen kirjoituksestaan tullutkaan ilmi, vaan ihan toinen, jo pidemmän aikaa jatkunut juttu ilmeisesti. Jopa Rakkaudesta puhui siinä. Tuntui ja tuntuu yhä ihan älyttömän pahalle edes ajatella sitä. Miksi siis myönsi yhden toisen jutun ja sitten väittää, että vihkoon kirjoitettu asia on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Onko niin, että helpompi myöntää ns. vähemmän vakava juttu, kuin lähes rakastumiseen asti edennyt ihastuminen? Vai voiko pitää paikkansa, kun hän sanoo, ettei se ollut mitään. Kun mitään konkreettisia todisteita mulla ei ole. Ja luulisi että voisi olla jos on pitkään jo juttu jatkunut ja ollaan kuitenkin asuttu yhdessä koko se aika.
Taas tuli aika paljon tekstiä ja melkosta tajunnanvirtaa, kiitti jo etukäteen jos jaksatte lukee ja vaikka vastatakin jotain.
Voi suakin.Taidetaan olla nyt siis ihan samassa tilanteessa. Ei meilläkään oo mitään tollasta ollu moneen kuukauteen enää, vaikka mä oisinkin halunnut. Halaan suostuu joskus jos pyydän ja sekin on tietty sit vaan sinnepäin. Mitenkähän me selvitään näistä meidän menetyksistä. Ei sitä vaan millään voi uskoo todeksi, että se ainoo rakkauden kohde noin tekee ja on lähdössä loppuelämäkseen pois sun luota.
Naisena voin vastata..et jos nainen lähtee,hän ei koe olevansa onnellinen liitossa,toinen mies tai muuten sitten tympääntynyt..jos lapset kuuluvat kuvioon..se mutkistaa asioita entisestään.
--hän ei koe olevansa onnellinen liitossa--
Niin kun se liitto ei ollutkaan yhtä kiihkoa ja juhlaa vaan tuli eteen ihan tavallinen arkipäivä, silloinhan kannattaa viimeistään häipyä.
Minullakin mies lähti perjantaina... Edellisenä sunnuntaina sain tietää suhteesta mutta hän kiisti kaiken, haluaa elää mun kanssa eik ole ketään toista! Torstaina sitten ehdotti että menee viikonlopuksi salille ja kumpikin miettii miten jatketaan. Laitoin viestiä tälle suhteen toiselle osapuolelle ja perjantaina mies sitten soitti ja sanoi että hakee tavarat! Aivan kauhea olo! Ja voin sanoa että jos joku teistä voi nukkua, nukkukaa! Mulla tulee uni korkeintaan pariksi tunniksi yössä ja silloinkin unet on aivan kamalia! Tää on aivan kamala tunne jonka yli vain haluaisi keinolla millä hyvänsä!
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
Mulla ihan sama juttu unen suhteen, maks 3h yössä. Kävin sitten lääkärissä, joka määräs mulle unilääkettä, sen kanssa saan unta n.6h. Muun ajan kans ajatukset päässä ihan hirveitä. Nyt oon sit muuttamassa omaan kämppään, saa nähdä mitä siitä tulee. Ei kovin positiivisii ajatuksii siitäkään ole. Ite kans vaihtasin muutaman sana mielelläni sen tyypin kaa jonka kaa vaimo petti mua, muttei hän suostu kertoon tästä tyypistä mitään. Mistä sä muuten omas kans keskustelit? Tsemppiä sullekin lillamy, kai tää tästä joskus paranee.