http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013122817876987_uu.shtml
Onko mikään ihme, etteivät asiamme etene työsuojeluviranomaisessa, kun koko organisaatio on ilmiselvästi läpimätä?
Mitään asiakastyytyväisyyskyselyitä/vaikuttavuusarvioita ei tehdä. Tiedän tämän koska olen kysynyt sitä suoraan johtaja Myyri-Partaselta.
Onko mikään ihme, etteivät asiamme etene työsuojeluviranomaisessa, kun koko organisaatio on ilmiselvästi läpimätä?
Mitään asiakastyytyväisyyskyselyitä/vaikuttavuusarvioita ei tehdä. Tiedän tämän koska olen kysynyt sitä suoraan johtaja Myyri-Partaselta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei yllätä tuo uutinen, samaa on ollut nähtävillä jo pidempääkin. Hyvä että asia nostetaan esiin, viimeinkin. Olisiko aika syynätä tarkemmin näitä viranomaisia?
Olisi syytä varmaan tarkastaa muitakin kuin ESAVI. Miksi esim. Sisä- ja Länsi-Suomen AVI:ssa viipyy epäasiallisen kohtelun ja syrjinnän käsittely yli puoli vuotta? Miksi sen asian käsittely viipyy poliisilla yli vuoden ja on edelleen kesken ja työrikos vanhenee? Miksi ja miksi niin saa tapahtua eikä sille voi mitään??? Vai voiko?
Perusoikeuksiin kuuluu, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa (PL 21 §).
Tuo perustuslain oikeusturvasäännös koskee niin työsuojeluviranomaista kuin poliisiakin. Kyllä lakia soveltavien viranomaisten pitää tietää, että epäillyn rikoksen vanheneminen viranomaiskäsittelyn aikana loukkaa vakavasti viranomaisen asiakkaan perus- ja ihmisoikeuksia.
Kysymykseen tulee lähinnä rikoslain 40 luvun 7 §, jonka mukaan "Jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka
2) käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden,
hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Mutta eihän tuollaisia lainvastaisia tekoja poliisi lähde tutkimaan, vaan kaltoin kohdellun on nostettava itse kanne tuomioistuimessa suurella riskillä.
Uskoisin että kun tämä Avin:n juttu lävähtää auki ja kaikki nuo KKO määräyksellä salaisiksi julistetut asiakirjat saavat näkyvyyttä, avin toiminta tulee pakostakin muuttumaan.
Työturvallisuus- tai työsyrjintärikoksen vanhenemisessa on otettava huomioon myös seuraavat näkökohdat:
Vaikka teko olisikin vanhentunut noilla rikosnimikkeillä, niin se voi tulla tuomituksi virkarikoksena, jos teosta vastuullinen on virkamies. Virkarikoksen vanhenemisaika on vähintään 5 vuotta.
Toiseksi, jos epäasiallinen ja /tai syrjivä kohtelu on aiheuttanut mielenterveyden häiriön (mm. masennus tai stressihäiriöt), kysymykseen tulee joko pahoinpitely tai vammantuottamus, edellyttäen, että aiheutettu sairaus ei ole vähäinen.
Eikös Ahteen tapauksessa ensimäistä kertaa käytetty henkisestä väkivallasta oikeudessa rikosnimikettä pahoinpitely?
En ole täysin varma, mutta ilmeisesti Ahteen tapauksessa mielenterveyden häiriön (esim. masennus) aiheuttaminen oli yhtenä rikosnimikkeenä syyttäjän vaatimuksissa. Se on ollut rinnastettavissa ruumiilliseen pahoinpitelyyn jo vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta lähtien.
Kuinka monta tuomiota on annettu mielenterveyden häiriön (mm. masennus) aiheuttamisesta? Tuskin yhtään!
Mitä ovat nämä "KKO:n määräyksellä salaiseksi julistetut asiakirjat"? Miten ne voivat saada "näkyvyyttä", jos korkein oikeus on ne määrännyt salaisiksi?
Eli mihin ihmeeseen tämä viittaa?
Kirjoitin yllä olevassa kommentissani virheellisesti "vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta lähtien." Pitää olla: vuoden 1995 rikoslain uudistuksesta lähtien (tuli voimaan 1.9.1995).
Toisaalta tuo asia liittyy oleellisesti myös perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin, sillä mielenterveyden häiriön aiheuttaminen loukkaa perustuslain 10.1 §:n ja EIS 8 artiklan tarkoittamaa yksityiselämän suojaa.
Asia käy selvästi ilmi seuraavista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätösten otteista:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Morley-tapausta koskevassa päätöksessään 05.10.2004, että ”mielenterveyttä tuli pitää yksityiselämän olennaisena osana. EIS 8 artikla suojasi henkilön identiteettiä ja persoonallista kehitystä sekä suhteiden perustamista ja kehittämistä muiden ihmisten ja ulkopuolisen maailman kanssa. Mielenterveyden säilyttäminen oli välttämätön edellytys, jotta yksityiselämän suojasta voitiin nauttia tehokkaasti”.
"EIT totesi, että vaikka kohtelu ei ollut niin kovaa kuin EIS 3 artiklassa edellytettiin, se saattoi silti rikkoa EIS 8 artiklan takaamaa yksityiselämän suojaa riippuen fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Mielenterveys kuului henkiseen koskemattomuuteen liittyen olennaisena osana yksityiselämään", Paramsothy-tapaus (10.11.2005).
Ja vielä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, jonka mukaan "Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt."
Miksi ei ole annettu yhtään tuomiota työpaikkakiusaamisen aiheuttaman sairastumisen takia henkinen väkivalta nimikkeellä? Kyseessä on henkinen väkivalta, jonka seuraukset ovat usein pahemmat kuin fyysisen väkivallan.
Olisin toipunut jo kauan sitten, jos olisin saanut ainoastaan pari kertaa turpiin, mutta traumaperäisestä stressihäiriöstä en ole toipunut kahdessa vuodessakaan. Elämä on yhtä h...lvettiä.
Nyt taitaa ensimäinen olla tulossa jos hyvin käy. Ahde vastaan Räty, siinä käytetiin pahoinpitelyä yhtenä rikosnimikkeenä, ja nimenomaan henkinen pahoinpitely!
Nyt on tiettävästi tulossa useampiakin työpaikkakiusaamisjuttuja oikeuteen rikosnimikkeellä Työturvallisuusrikos ja pahoinpitely. Jo on aikakin, kun tuo lakipykälä pahoinpitelystä on ollut jo vuosia voimassa.
Työpaikkakiusaamista on vaikea ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut. Vaikka olisi työnsä puolesta tekemisissä työpaikkakiusaamisen kanssa niin se todellinen ymmärrys tulee vasta oman kokemuksen kautta.
Työpaikkakiusaaja on naamion taakse piiloutuva paholainen. Ainoastaan kiusattu näkee kiusaajan todelliset kasvot. On kyse psykopatiasta.
Ongelmana on ollut, että rikoslaki ei tunne rikosnimikettä henkinen väkivalta tai henkinen pahoinpitely.
Kuitenkin 1.9.1995 voimaan tullutta rikoslain uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 94/1993 vp) perustelujen kohdassa 1.9.1.4. "Muutoksen tarve ja keskeisimmät muutokset" todetaan, että ”Säännöksissä, jotka koskevat rikoksia terveyttä vastaan, on pyritty ottamaan huomioon, että terveys nykyisin käsitetään paljon laajemmin kuin tilaksi, jossa ruumiilliset vammat tai sairaudet puuttuvat. Useassa yhteydessä on ehdotettu, että henkinenkin pahoinpitely olisi säädettävä pahoinpitelynä rangaistavaksi. Henkisen pahoinpitelyn käsite on kuitenkin siinä määrin epämääräinen, ettei sitä sellaisenaan voida sisällyttää rikostunnusmerkistöön. Ehdotuksessa on terveyden vahingoittamisen käsitteen avulla pyritty siihen, että sellainen henkinenkin väkivalta, joka vahingoittaa mielenterveyttä, voitaisiin rinnastaa ruumiillisia vammoja aiheuttavaan fyysiseen väkivaltaan.”
Voiko tuon selvemmin kertoa, miksi rikoslaki ei tunne käsitteitä henkinen väkivalta tai henkinen pahoinpitely. Ne ovat pahoinpitelyä siinä missä ruumiillinen pahoinpitelykin. Ovat olleet jo vuoden 1995 rikoslainuudistuksesta lähtien.
Niin sehän on selvä näin ajattellen, käytäntö näyttäisi olevan vaan erillainen. Miksi ihmeessä kukaan ei ole puuttunut tuohon epäkohtaan? Tulisiko se työnantajille liian kalliiksi? Meiltä kansalaisilta pimitetään aikapaljon ihan arkielämään liittyviä asioita, tai tuntuisi siltä. Yksi kansanedustaja, yksi ministerikään ei auta mitään, ei tälläistä vastaan. Mistä löytyisi se tuomari joka tuon voisi selvittää ja laittaa eteenpäin?
Henkinen väkivalta ja sen aiheuttama sairastuminen ei ole epämääräinen käsite. Käyttäkää psykiatrien/psykologien asiantuntijuutta. He näkevät päivittäin työssään henkisen väkivallan uhreja ja osaavat kyllä tehdä maallikoista epäselville tuntuvista asioista selvät.
Tarvitaan terveydenhuollon toimijoiden ja lakiasiantuntijoiden yhteistyötä. Miksi ei ole jo niin tehty? Mitä esteitä mahtaa olla noiden kahden ammattikunnan välillä ettei yhteistyö yhteisen asian eteen ole sujunut. Osaamista varmasti on. Luulisi, että oma-aloitteisesti olisivat huomanneet epäkohdan jo lainsäädännön tultua voimaan ja puuttuneet asiaan.
Mikä on terveyden - ja hyvinvoinninlaitoksen osuus siinä, että henkinen väkivalta, joka on selvä asia on edelleen epäselvä, kun aletaan puhua työpaikkakiusaamisesta. Onko siellä ollut joku jarru, jonka olisi pitänyt selventää asioita lainlaatijoihin päin, mutta on laiminlyönyt tehtävänsä hoidon?
Pitäisikö selvittää asioita myös tuosta laitoksesta?
Pohjois-Suomen Työsuojelu AVI:sta on kokemusta.Sieltä puuttuu täysin henkusen väkivallan/pahoinpitelyn/työpaikkakiusaamiseen liittyvä osaaminen. Tähän työhön tarvitaan psykologeja, jotka on erityiskoulutettu erityisesti psykopatian tunnistamiseen ja työyhteisöjen toimintamekanismeihin työpaikkakiusaamistilanteissa.Suunnitelmissa kansalaisaloite työturvallisuuslain uudistamiseksi.
Ehkä kaikki tahot eivät halua, että työpaikkakiusaaminen loppuu. Tuli mieleen tuosta huumepoliisipomosotkusta - mitä huumepoliisin työhön vaikuttaa, jos pomo on huumebisneksessä mukana, tuskin intoa riittää vaikuttaa siihen, että rötökset mahdollisimman pitkälti selviävät ja miten alaisia ohjeistetaan.
En ymmärrä, mistä on oikein kysymys tässä Jari Aarnio-jutussa.Onko kyse työpaikkakiusaamisesta? Onko kyse Aarnion kaksinaamaisuudesta? Kyllähän poliisin rikolisten kanssa pitää osata olla tekemisissä samalla tavalla kuin lääkäri potilaan kanssa.
Oman näkemykseni mukaan Aarnio-jupakassa kyseessä on juurikin kiusaamisilmiö poliisissa. Aarnio tietää liikaa ja hän on nyt joutunut syntipukiksi. (En tietenkään sano, etteikö hänkin olisi syyllistynyt hämärämiesten touhuihin.) Joka tapauksessa on käynyt ilmiselväksi, että suomalaisen poliisi-instituution maine on kärsinyt kovan kolhun. Kuka enää luottaa poliisiin?
Lukekaapa ihan mielenkiinnosta taannoinen Suomen Kuvalehden artikkeli "Mätä SUPO".
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomen-kuvalehti-sai-jsnlta-vapauttavan-tuomion-mata-supo-jutusta/
Tämä tulee näköjään vuosia myöhässä, mutta tilanne / toiminta uudenmaan tsp ei ole muuttunut miksikään. Samanlaisen tekstin olen saanut minäkin, kun nimimerkki samanlainen. Koko laitos on turha, ja ylläpito mahtaa maksaa maltaita. Uudenmaan tsp on tarkemmin vartioitu kun Suomen rahapaja. Toisaalta ymmärrän sen koska, nimi ja toiminnankuvaus antaa ymmärtää että siellä tehtäisiin jotain työn suojelemiseksi. Ja kyllähän siellä tehdäänkin, tosin päinvastoin kun työsuojelulaissa sanotaan.