Naiselle valehtelu parisuhteessa

On kolmenlaisia ihmisiä:

Ihmisiä jotka eivät siedä valehtelua yhtään, ja niitä jotka ovat höveleitä eikä pidä kirjaa jos joku valehtelee ja niitä jotka valehtelevat päivittäin.

Naisesi ei ilmeisesti siedä yhtään valehtelua. Uskon, että naisesi on nyt vaan kypsynyt siihen kun niin mitättömästä asiasta menit valehtelemaan ja hän pelkää sitä jos valehtelet noin pienestä asiasta niin mitenkä sitten isot asiat ja mitä muuta olet valehdellut.

Anna ajan kulua ja anna hänelle tilaa Yritä puhua hänen kanssa asiasta asiallisesti sitten, kun hänelle sopii.

Ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei joskus valehtelisi, ja juuri niissä pikkuasioissa, jotka ovat ns. harmittomia, mutta säästävät esim. häpeän tai alemmuuden tunteelta.

Naisesi ei siedä muissa sitä, mitä ei siedä itsessään. Hän ei ole (vielä) kehittynyt sille asteelle, että antaa itselleen ja muille anteeksi kaikille ihmisille yhteiset inhimilliset piirteet. Nyt hänellä on hyvä kasvun paikka.

Jos hän ei osaa antaa sinulle näin vähäistä asiaa anteeksi, niin eihän suhde tule muutenkaan silloin toimimaan, koska elämässä kompastelevia ihmisiä tässä kaikki ollaan, ja yksi tärkeimmistä asioista suhteessa on osata antaa erehtyväisyys anteeksi.

Hmm. Anonyyminä henkilönä me tuski tiedettäis kuka oot vaik kertoisit mitä oikeest tapahtu.
Jos mulle olis valehdeltu pikkujutust mil ei o merkityst, miettisin mitä isompii juttui henkilö o valehdellu. Entä tuleeks lisää valheit ja paljastuuko muit valheit

Opetus = et voi tietää mite paljo hänelle o valehdeltu ennen tapaamistanne.

Voe tota teinilempeä. Jos ei muuta, niin saa ainakin hyvät naurut... Elämä odottaa ja ne oikeat ongelmat jossain..

Kyllä minäkään en ymmärrä, että täytyy ikä valahdella, kun se kuitenkin tulee ilmi.
Katson sitä suorastaan jonkinlaiseksi sairaudeksi ja kun kyseessä on ihan varmasti aikuinen ihminen.

En voi uskoa ja luottaa yhtään tuollaiseen enää koskaan, vaikka jonkun mielestä pikkujuttu, minusta se kertoo paljon enemmän tästä ihmisestä.
Rehellisyydellä asiat olisivat nyt aivan toisin, nyt sitten pitää juosta vaikka nurkan taakse karkuun ja kyse sentään viisikymppisestä äijän retaleesta.
Siteen kyllä ilmeni paljon muutakin valhetta, minua tunnutaan tästä katsottavan hieman yksiniitiseksi, mutta asialla on todella hyvin tärkeä sanoma ihmisen uskottavuudesta.
Saa kyllä ihmeitä tehdä, jotta uskoisin mihinkään enää.

Jos on tosi pieni juttu niin on mahd. että ihminen suuttuu aiheettakin, koska hampaankolossa oli jo valmiiksi jotain.

Itselleni vähän enemmän valehdellut mies suuttui kaikesta mitättömästä (ei valehtelusta) ihan suunnattomasti jotenkin peittääkseen omat virheensä ja saadakseen aikaan kunnon riidan, jotta olisi helpompi erota. Ja niin kävi.

Mä en kans ymmärtäis, jos jostain pikku jutusta pitäis valehdella. Oletus ois tottakai, että isommista asioista valehtelee vielä varmemmin, jos turhistaki pitää valheita kehittää. Saattaisin yhen kerran kattoa sormien läpi, jos mies ois muuten kunnollisen olonen, mutta jos jäis toisen kerran kiinni pikku jutusta, niin en tiiä voisko luottamusta enää saada. Ite oon maailman surkein valehtelija ja en kyllä ees yritä :P

Olisi kiva tietää mikä se valhe oikeasti oli. Voihan nimittäin olla, että sinä näet sen noin pienenä kuin polkupyörän merkki-esimerkki, mutta joillekin ihmisille (kuten tyttöystävällesi) se onkin paljon isompi juttu.

Aika mielenkiintoinen aihe. Ensinnäkin luottamus ja rehellisyys ovat parisuhteen lähes tärkeimmät kulmakivet. Valehtelu murentaa niitä. Ehkä ei ole merkitystä sillä, onko kyse suuresta vai pienestä valehtelun kohteesta. Kyse on siitä, että henkilö turvautuu valehteluun. Kiintoisaa on miksi hän tekee niin. Valehtelija haluaa jotain. Hyväksyntää, etua jne., mitä liekin. Ehkä hän luulee, että häntä ei hyväksytä sellaisena kuin hän on, mitä hänellä on. Ehkä hän haluaa hyötyä toisesta ja valehtelemalla se käy hänen mielestään kätevimmin. Valehtelijan seurassa on epävarma olo. Koskaan ei tiedä, milloin hän taas turvautuu valheeseen. Pitää opetella lukemaan häntä tarkasti, jotta tietäisi, milloin ei pidä uskoa. Senkin taidon kyllä oppii, mutta haluaako olla koko ajan tarkkana kumppaninsa suhteen, kun parisuhteen autuus on paljolti juuri siinä, että voi ottaa rennosti, voi luottaa että toinen on täysin luotettava.

Olen itse ollut suhteessa, jossa mies osoittautui aikamoiseksi valehtelijaksi. Jos olisin ottanut vakavasti heti ensimmäisen tajuamani valheen, olisin säästynyt paljolta.

Aloittajalle. Sorry, että tekstini on vähän ankaraa. En ollenkaan tarkoita, että sinä valehtelisit usein. Kerroin vain, mitä pienikin valhe jossain tapauksessa voisi tarkoittaa.

Ks. valheenpaljastustesti http://suomi.east-riskmanagement.com/data/documents/VALHEENPALJASTUSTESTIT_1.1..pdf

Minä veikkaan että vaikka valheesi sinun mielestäsi oli pieni ja mitätön, niin toisen mielestä kyseessä oli iso asia, joka vaikuttaa hänen käsitykseen sinusta. Esimerkiksi jos olet valehdellut ikäsi, hyi... Jos olet liioitellut koulutustasi, hyi...
Sellaisia asioita voi olla hyvin paljon, jotka sinun mielestä voi olla pieniä valheita, mutta toisen mielestä suuren suuria. Ei sinun aloitusta voi kommentoida, jos ei tiedä mitä olet valehdellut.

Ihminen yleensä valehtelee näyttääkseen paremmalta toisen silmissä mutta valheella on lyhyet jäljet.Ennen pitkää asiat paljastuu ,eikö se ole nolompaa että jää kiinni valehtelusta ja toisekseen jotkut vaan on patologisia valehtelijoita eivätkä edes häpeä sitä.

Ihan ymmärrettävä juttu.
Itse valehtelin seurusteluaikan naiselleni yhdestä asiasta, ei tärkeä, mutata tärkeämpi kuin "polkupyörän merkki", ja se vaivaa minua. Pieni "valkoinen valhe", mutta joka toki teki minusta houkuttelevamman puolisoehdokkaan.

Eli se että olisiko hän ottanut minut miehekseen jos olisin kertonut totuuden tuosta vähäpätöisestä asiasta. En halua nostaa valehteluani nyt 13vuoden avioliiton jälkeen uudestaan esille ja tehdä siitä tarpeettomasti "numeroa suhdettamme haittamaan", mutta asia vaivaa minua suuresti nyt.

Eli perustuuko suhteemme syntyminen itseasiassa kokonaan valheeseen, ei todelliseen rakkauteen ja luottamukseen?

Eli pitäisikö meidän erota, minusta itsestä tuntuu nyt siltä, että pitäisi, olen valhdellut eikä luottamusta siten todellisuudessa voi olla olemassa, ja minulle ja puolisolle myös, luottamus on suhteen ehdoton ehto.

Itse ajattelen että jos ei voi luottaa pienissä asioissa niin miten sitten isoissa.
Rehellisyysteen suhde aina perustuu.

Valehtelija näyttää oman pienuutensa ja kypsymättömyytensä. Ei ole kovin aikuista valehdella parisuhteessa koska liitto perustuu aina luottamukseen. Jos jää seurustelun alussa kiinni valheesta niin toinen voi hyvinkin pelästyä ja punnita persoonaasi uudelleen. Nykyään narsistisena aikakautena valehtelun merkitys on hyvin korostunut, koska pelätään tätä narsismia toisessa.
Kuitenkin näitä hätävalheita keksii jokainen ihminen joskus ihan vaan pelosta, että vahingoittaa rakastamaansa ihmistä. Patologinen valehtelija taas ei kait näe itseänsä valehtelijana, kyl semmonen on ihan paatunut.
Olkaa rehellisiä puolisollenne isoissa asioissa. Toisen ihmisen valehtelu voi johtaa puolisonsa noloon tilanteeseen ja tälläinen syö parisuhdetta.