Kirjoitan elämäntilanteestani ja toivon, jos löytyisi kohtalontovereita......ja kokemuksia vastaavasta.....
Olen ollut mieheni kanssa pian 9v. ja meillä 3 lasta...... Miehelläni on suhde toiseen naiseen, ja sanoo rakastavansa tätä...mutta ei silti halua vielä luovuttaa meidän suhteenkaan ilman "yritystä".....
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hän muutti viikonloppuna väliaikaisesti pois kodistamme, että saa rauhassa ajatella ja miettiä tulevaisuutta.... (ei muuttanut tuon toisen luo) hän sanoo, että haluaa alkaa ajatella meitä....
Itse olen elänyt tässä raastavassa tilanteessa ja olen todella surullinen ja onneton, mutta silti olen vielä valmis yrittämään ja antamaan anteeksikin (jossain vaiheessa), jos mies tosissaan aikoo vielä yrittää.....
Sen olen tehnyt selväksi, ettei kotiimme ole asiaa ennen kuin tuo toinen nainen pois kuvioista ja sen hän sanoo itsekin tajuavansa.....
En tiedä... miten tässä käy....ja miten jaksan tätä oloani.... mutta vaikka hän onkin noin tehnyt minulle, niin rakastan silti vielä..... enkä haluaisi luovuttaa kovin helpolla....
Ja nyt en kaipaisi mitään tuomitsemista ja että olenko tyhmä?- tyyliin.... vaan samankaltaisia kohtaloita.... Millaisia kokemuksia suhteista, onko erossa olon jälkeen palattu vielä yhteen...ym.....
Kiitoksia jo etukäteen...........
Olen ollut mieheni kanssa pian 9v. ja meillä 3 lasta...... Miehelläni on suhde toiseen naiseen, ja sanoo rakastavansa tätä...mutta ei silti halua vielä luovuttaa meidän suhteenkaan ilman "yritystä".....
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hän muutti viikonloppuna väliaikaisesti pois kodistamme, että saa rauhassa ajatella ja miettiä tulevaisuutta.... (ei muuttanut tuon toisen luo) hän sanoo, että haluaa alkaa ajatella meitä....
Itse olen elänyt tässä raastavassa tilanteessa ja olen todella surullinen ja onneton, mutta silti olen vielä valmis yrittämään ja antamaan anteeksikin (jossain vaiheessa), jos mies tosissaan aikoo vielä yrittää.....
Sen olen tehnyt selväksi, ettei kotiimme ole asiaa ennen kuin tuo toinen nainen pois kuvioista ja sen hän sanoo itsekin tajuavansa.....
En tiedä... miten tässä käy....ja miten jaksan tätä oloani.... mutta vaikka hän onkin noin tehnyt minulle, niin rakastan silti vielä..... enkä haluaisi luovuttaa kovin helpolla....
Ja nyt en kaipaisi mitään tuomitsemista ja että olenko tyhmä?- tyyliin.... vaan samankaltaisia kohtaloita.... Millaisia kokemuksia suhteista, onko erossa olon jälkeen palattu vielä yhteen...ym.....
Kiitoksia jo etukäteen...........
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielestäni olet menetellyt oikein. Anteeksiantaminen on mahdollista, mutta on hyvä kun teit selväksi, että toisen naisen on poistuttava kuvioista jos miehesi aikoo jatkaa kanssasi. Uskon että sinä ja lapset ja yhteinen elämänne painavat lopulta miehen vaakakupissa enemmän kuin mahdollisesti tilapäinen ihastus. Kunhan ajattelee rauhassa vähän aikaa. Itsekin olin kerran ihastunut, mutta se meni ohi. Perhe on voimakas tekijä joka vetää takaisin puoleensa. Pidä huolta itsestäsi ja lapsista, kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Pystyyköhän sitä tuollaisen jälkeen enää luottamaan toiseen, vaikka kuinka haluaisi ja antaisi anteeksi...? Aluksi voi olla hurmaava tunne saada mies takaisin, mutta niitä ongelmia voi tulla myöhemmin, kun epäilys on kuitenkin alkanut itää sisimmässä. Tiedän kokemuksesta.
Ero tuli lopulta kuitenkin uusintayrityksen jälkeen, koska mikään ei kuitenkaan enää ollut 'samaa': jotenkin kaikki oli turmeltunut tuon petoksen myötä.
Meillä toki sinänsä eri asia, ettei lapsia ollut. Toisaalta lapsien ei tulisi olla se syy olla yhdessä, vaan keskinäinen rakkaus ja luottamus - siis minun mielestäni. Kysy itseltäsi miten kestät ajatuksen, ettet ehkä kuitenkaan ole se 'ensimmäinen' nainen ja sinut on ehkä valittu vain lasten ja yhteisten vuosien takia - vaikka rakkaus kuuluu toisaalle...
Voimia ja jaksamista sinulle!
Mies kertoi yrittävänsä tosissaan suhteemme eteen... loppupeleissä selvisi, että hän oli pitänyt yllä suhdetta toiseen naiseen vaikka muka oli yrittänyt parantaa suhdettamme. Eihän siitä mitään tullut muuta kuin ero. Pahinta oli täydellinen luottamuksen menettäminen ja se hirveä valehtelu vuositolkulla. Meillä myös lapsia. Toivottavasti teille käy paremmin.
Tilanteesi on todella vaikea. Se vaatii ehdotonta rehellisyyttä tästä lähtien IHAN KAIKESSA, onko miehesi siihen valmis? Luottamusta on vaikea saada takaisin, kun se on menetetty.
Ihan ensiksi kehottaisin hakemaan elämään hiukan iloa muualta ja muunlaisista asioista kuin ihmis-suhdekiemuroista. Tapaile muita ihmisiä ja keskustele asioista muidenkin kuin puolisosi kanssa. Mielellään sen ihmisen kanssa johon voit luottaa.
Hanki elämääsi muita harrastuksia ja laita miehesi ottamaan enemmän vastuuta kodin askareista ja lapsista. Ota nimenomaan aikaa itsellesi.
Eikä se pahaa tee jos ympärilläsi on muitakin miehiä jotka ovat kiinnostuneita sinusta. Se pistää ainakin miehesi miettimään tarkoin mitä asioita sinussa menettää, jos menettää.
Ulkonäkö ei ole se seikka, mikä lopulta kiinnostaa ja kiinnittää miehen mielenkiinnon. Pitää osata olla hiukan flirtti ja ns."saatavilla" , eikä pelkästään oman miehen! Olematta liian tyrkky...
Miehet on usein pakotettava ajattelemaan, ettei se ole naisesta kiinni että pystyy viettelemään - se on tahdon asia. Miehet liian usein erehtyvät kuvittelemaan, että siinä toisessa naisessa on jotain speciaalia - tosiasiassa kyse on useimmiten vastuuntunnottomuudesta omaa kumppania kohtaan. Lisäksi raahaavat edellisten suhteiden ongelmat uuteenkin suhteeseen.
Nimimerkillä kokemusta löytyy
Olin kuvaamassasi tilanteessa itse liki kymmenen vuotta sitten. Mies valitsi perheensä ja palasi luokseni. Olemme olleet onnellisempia kuin koskaan. Ihminen on inhimillinen, sinullekin voi sattua "erehdyksiä".
Hei Onnellinen!
Olipa ihanaa lukea viestisi. Edes yksi pari on onnistunut pettämisen jälkeen palaamaan yhteen ja elää onnellisena. Täällä keskustelupalstoilla ja julkisuudessa on vain yksi ainoa ratkaisumalli uskottomuuskriisiin - avioero. Olen epätoivoisesti yrittänyt löytää vertaisryhmäkseni yhteiselämänsä jatkamisessa onnistunutta paria - te olette ensimmäinen sellainen!
Teillä oli kokoavana voimana lapsenne ja rakkautenne - kuinka me, joilla lapset ovat jo lentäneet pois pesästä onnistuisimme rakentamaan yhteisen elämämme uudelleen?
Jos nyt päädytte yrittämiseen, niin neuvoisin menemään perheneuvolaan tai seurakunnallakin on joku perheneuvonta. Tilaa aika jo nyt, voit mennä yksinkin. Sieltä saatte näkökulmia asioihin, sinä anteeksiantamiseen ja miehesi oppisi ymmärtämään tuskasi sekä käsittelemään omia tunteita. Kannattaa ainakin yrittää, eihän puoli vuotta ihmisen elämässä paljon ole.
on ihan sama tilanne...! On 3 yhteistä lasta joista nuorin on vasta 3kk! Sain pari viikkoa sitten tietää että mieheni on pettänyt minua raskausaikanani ja jopa lapsen syntymän jälkeen...viikko ennen ristiäisiä! Asumme pienellä paikkakunnalla ja ihmiset puhuvat kuinka mieheni on suudellut yms. paikallisissa kapakoissa. Todennäköisesti kaikki on ollut yhdenillan juttuja ja oman itsetunnon kohottamista! Kun sain tietää mieheni ei myöntänyt eikä kieltänyt mitään....! Olisin valmis antamaan anteeksi jos näkisin ja kuulisin , että häntä kaduttaa, mutta ei mitään. Tuumasi vain että ei tiedä jaksaako enää yrittää ja että tarvii miettimisaikaa! Minun olisi pitänyt jaksaa pyörittää tätä rumpaa ja odottaa milloin hän on miettinyt tarpeeksi eli heilunut tarpeeksi kuin teini-ikäiset yöelämässä! Olen tosi ahdistunut ja väsynyt...en ole edes imettänyt sen koomin kun maito loppui josta myös on hirveän huono oma-tunto...! Viime viikonlopulla olimme kahdestaan mökillä muka selvittämässä asioita, mutta kun otin asian puheeksi niin mies tuumasi vain, että ei pilata tätä iltaa...eli ei puhuttu! Tätä samaa on jatkunut ! Näen miehestäni sen että hän pelkää koko ajan mitä kaikkea saan selville ja että hänellä on salaisuuksia niin paljon että häntä itseäänkin ahdistaa..mutta puhuta ei! En välttämättä halua edes tietää kaikkea...haluaisin vain että hän sanoisi, että on pahoillaan ja olisi sen edestä minulle hellä...koska tuntuu, että romahdan kohta! Kaikki johtuu kuulemma siitä kun hän ei ole saanut tarpeeksi hellyyttä minulta...nyt olen yrittänyt näyttää kuinka paljon rakastan mutta tuntuu että en saa vastakaikua ja toisaalta kumpi tässä on enemmän kärsinyt! Kun sanoin, että jostakin on hänenkin luovuttava, että perheemme pysyisi yhdessä (tarkoittaen joka viikonloppuisia kapakkareissuja),niin vastaus oli, että niistä hän ei luovu koska se on tapa nollata viikko kun on niin raskas työ (hän on yrittäjä)...tapaa kuulemma muita yrittäjiä jotka ymmärtää hänen ongelmia...! Joopa joo..mitähän tuohonkin sanoisi ...on niitä muitakin tapoja..! Tuntuu,että tästä ei taida olla ulospääsyä..mutta jotenkin pitäisi päästä "paranemaan" tästä iskusta! Pelottaa ja ahdistaa ....mutta toivottavasti tästä selvitään...onhan ne muutkin....eikö!?
Olen kokenut saman tilanteen missä sinä nyt olet.Valitettavasti mun mielestä teidän juttu on ohi.Et voi koskaan enää luottaa kumppaniisi. Epäilisit kuitenki koko ajan vaikka hän vakuuttaisi, että toinen on jätetty pois kuvioista.Raskasta on,tiedän sen, mutta sinun pitää nyt ajatella itseäsi ja lapsia! t. sama juttu just menossa
Ei teillä ole mitään mahdollisuuksia. älä anna miehellesi enää periksi, hän hakee vain eräänlaista hyväksyntää huoraamiselleen.
Hanki avioero, ja pistä miehesi kuseen elatusmaksuilla.
niin oppiipahan ottamaan vastuuta ja näkee sitä arkea myös viikonloppuisin!!!
Yleinen käytäntö yhteishuoltajuudessa on nykyään viikko toisen luona ja sitten viikko toisen luona. Lomat eri aikaan että kesällä lapset voi olla pitempään "isin" kanssa(3 vikkoa isillä ja 1 vikko isille "lomaa").
Nainen voi antaa "anteeksi",mutta ei unohda koskaan...ja loppu lopuksi tulee ero