Muita puolison tuella eläjiä

eiköhän aika moni nainen elä miehensä siivellä. Sitten kun mies saa potkut töistä niin kenkää tulee myös kotoota ja eukko etsii uuden elätin?

itse taas tunnen monia nuoria naisia, jotka ovat tuskin töissä olletkaan. tulleet paksuiksi ja olelleet miehensä tuloilla. Mutta saako sitä edes mitään tuloja, jos puoliso on töissä?

Hae lääkäriltä sairaslomaa ja pääset Kelan sairaspäivärahalle, saisit rahaa suunnilleen Kelan työttömyystuen verran.

Osa naisista ei tee töitä vaan kersoja. Sitten eletään sossun tuilla, lapsilisillä ja elatusmaksuilla. En näe tilanteessasi mitään vikaa mutta itse en pystyisi elämään siivellä. Olen sen verran ylpeä.

Kaikki naiset on h*oria, vain maksutavat vaihtelee

Joskus tuntuu, että viranomaisten ensisijainen tarkoitus onkin juuri tuo työkkäristä ulos savustaminen.

Työkkärissä voi tosin olla asiakkaana vaikka ei korvauksia saisikaan tai hakisikaan. Silloin on oikeutettu tukitoimiin. Silloin voi mennä vaikka määräajaksi työkokeiluun jos itse sellaisen paikan löytää, silloin saa peruspäivarahan 9 euroa päivässä, tuo 9 euroa on veroton. Kokeilun pituuden voi itse päättää, minimiaika on kuukausi ja voi olla pidempäänkin useammankin kuukauden kerrallaan. Silloin saa ainakin jotain tuloja. Mutta se vaatii, että on työkkärissä kirjoilla.

Ei siitä työkkäristä ole mitään haittaakaan. Ja jos ei ole riippuvainen päivarahoista niin voi itse päättää mihin lähtee mukaan vai lähteekö mihinkään.

Olen tällä hetkellä opiskelija ja voin osittain tunnustaa tuon mieheni elättinä olemisen. Mielenterveyteni ei kestä opiskelun ja työnteon yhdistämistä, kokeiltu on ja aina yhtä huonoin tuloksin, siksi teen mieluummin edes jomman kumman asian kunnolla. Välillä sitä todellakin tuntee itsensä luuseriksi. Jos kyse olisikin vaikka pelkästä laiskuudesta, kuten monet ulkopuoliset varmasti tilanteeni näkevät, mutta olen aina ollut pikemminkin ylitunnollinen ja siksi nykyinen tilanne käy hermoon.

Meitä on kuitenkin moneksi ja itsekin tunnen silti olevani monin tavoin hyödyksi tälle yhteiskunnalle ja parisuhteessanikin, opintotuella voin ainakin jossain määrin osallistua yhteisiin pakollisiin kuluihin. Sitten onkin nolompi juttu, kun sekin tuki loppunee kesken vielä opiskellessani ja jollen saa töitä. Toiveissa tietysti on, että saisin tulevaisuudessa töitä ja pystyisin puolisolle korvaamaan maksamalla suurempia osuuksia menoista.

Meillä on vaimo nyt kotona kotihoidontuella mieluummin kuin työkkärissä. Työmarkkinatuki olisi paljon parempi mutta tuo kotihoidontuki on niin paljon helpompi. Ei suostu menemään työkkäriin ainakaan ennen kuin kotihoidontuki loppuu.

Mulla vaimo on perinyt rahaa - aika paljon. Vielä kun on ainoa lapsi, tulee lisää rahaa, kun vaimon äiti kuolee. Parisataatuhatta ainakin tulossa, vaikka verot päältä otetaan. Ei valittamista ja töitä ei ole tarjolla 50 enää muutenkaan.

Itse teen nikkarointi- ja remppahommia kotona ja mökillä, tämä sopii kaikille.
On rahaa omistaa autot ja pelit ja vehkeet, palkkatöissä jos kävisin, pitäisi palkata ulkopuolisia työmiehiä.

Joten kannattaa ottaa varakas puoliso!

naisen elämä on kyllä yhtä helppo mitä koiralla..ei tarvi mitää tehä,kuha onnistuu vaa pokaamaan jonku kännisen ujon miehenalun,joka käy töissä ja siitä ottaa elätti itelle,sitku ero tulee niin otetaan ja viedään lapset ja mahdollisesti omaisuus..eli suomalainen nainen ei tunne sanaa ihmisrakkaus..rakkaus koskee vain ja ainoastaan miehen tuloja,niin sairas kuin tuo suomalaisen naisen logiikka onkin,mutta täysin totta,missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa toimintaa eron sattuessa..lisäksi miehen työ on raskasta useimmilla..ruumiillista työtä,naisen työt nyt on jotai pölyjä kotona pyyhkiä ihan huuhaahommiaki kun riittää et neki pyyhkäsee töllöstä kerran vuodessa. Itse olen sitä mieltä että miehissä on tulevaisuus ja maailmaan ei tarvittais ainuttakaan naista.

Minä olen sitä mieltä, että kukaan itsenäinen, itseään kunnioittava nainen ei suostu puolisonsa elätettäväksi (ja orjaksi), vaan elättää itse itsensä. Opiskeluaika, äitiysloma tms. ovat poikkeuksia, mutta ne eivät olekaan iäti kestäviä tiloja. Esim. meillä on opiskeltu vuorotellen ja molemmat ovat olleet sinä aikana kumpikin vuorollaan sekä elätettävänä että elättäjänä.Itse en voi edes ajatella jääväni kenties vuosikausiksi kotiin mieheni elätettäväksi, olen sen verran ylpeä. On sitä paitsi mukavaa olla se parempituloinen ;D