Hei. Olen nelikymppinen mies, naimisissa ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Minulla on siis vaimo, mutta myös tyttöystävä, josta vaimoni ei (luullakseni tiedä). En kaipaa neuvoja, olen tilanteeseeni oikeastaan jossain määrin tyytyväinen. Moralisoida saa, ei haittaa.
Lähinnä haluaisin kuulla mielipiteitä rakkaudesta ja sen olemuksesta. Olen tässä itse miettinyt suhteitani ja oivaltanut kuinka monimuotoista rakkaus voikaan olla.
Vaimoni kanssa meillä arki sujuu kohtalaisen hyvin. Seksiä ei juurikaan ole, eikä edes läheisyyttä. Rakastelemme noin 5 kertaa vuodessä. Suutelemme ehkä 10 kertaa vuodessa. Muutama vuosi sitten lopetimme keskustelut ja pariterapian aiheesta tuloksettomana. Olemme päättäneet jatkaa liittoamme
Olen miettinyt että jos hänellä olisi toinen mies, ei se minua haittaisi lainkaan. Arvostan häntä elinkumppanina ja lasteni äitinä syvästi, mutta en suuremmasti koe huonoa omaa tuntoa. En mielestäni ole mitenkään kylmä ihminen, mutta koen että minulla on oikeus toiseen naiseen, koska hän ei enää minua halua.
Tyttöystäväni on samassa tilanteessa kuin minä. Hänelläkin on hiipunut suhde, jossa ongelmana ei ole niinkään seksin puute, mutta toiveet ja tarpeet eivät muutoin kohtaa.
En koe mustasukkaisuutta hänestäkään, vaikka tiedän hänen harrastavan seksiä miehensä kanssa. Hän ei tietenkään ole minulle tilivelvollinen. Olemme ns. sielunkumppaneita ja kohtaamme erityisesti älyllisesti, mutta myös fyysisesti.
Koen rakastavani molempia, mutta erilailla. Onko tällainen mahdollista?
Lähinnä haluaisin kuulla mielipiteitä rakkaudesta ja sen olemuksesta. Olen tässä itse miettinyt suhteitani ja oivaltanut kuinka monimuotoista rakkaus voikaan olla.
Vaimoni kanssa meillä arki sujuu kohtalaisen hyvin. Seksiä ei juurikaan ole, eikä edes läheisyyttä. Rakastelemme noin 5 kertaa vuodessä. Suutelemme ehkä 10 kertaa vuodessa. Muutama vuosi sitten lopetimme keskustelut ja pariterapian aiheesta tuloksettomana. Olemme päättäneet jatkaa liittoamme
Olen miettinyt että jos hänellä olisi toinen mies, ei se minua haittaisi lainkaan. Arvostan häntä elinkumppanina ja lasteni äitinä syvästi, mutta en suuremmasti koe huonoa omaa tuntoa. En mielestäni ole mitenkään kylmä ihminen, mutta koen että minulla on oikeus toiseen naiseen, koska hän ei enää minua halua.
Tyttöystäväni on samassa tilanteessa kuin minä. Hänelläkin on hiipunut suhde, jossa ongelmana ei ole niinkään seksin puute, mutta toiveet ja tarpeet eivät muutoin kohtaa.
En koe mustasukkaisuutta hänestäkään, vaikka tiedän hänen harrastavan seksiä miehensä kanssa. Hän ei tietenkään ole minulle tilivelvollinen. Olemme ns. sielunkumppaneita ja kohtaamme erityisesti älyllisesti, mutta myös fyysisesti.
Koen rakastavani molempia, mutta erilailla. Onko tällainen mahdollista?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Kai se on mahdollista koska sinä elät tuossa tilanteessa. Mikähän oli kirjoituksesi pointti?
Niiin, itse sanoisin että, vaimosi on sinulle tottumus.Olette tottuneet tekemää asioita aikoinaan yhdessä etkä sinä uskalla tai osaa laskea irti.Samaa tekee myös vaimosi, ei uskalla laskea irti esim. sosiaalisen statuksen, rahan, omaisuuden yms. syyn takia.
Jos asia menisi itsellenne rehellisyyden kautta, niin te eroaisitte ja olisitte molemmat vapaita tekemään tahoillanne mitä haluatte.En oikeastaan tajua mitä järkeä tuollaisessa kasaan kuivaneessa suhteessa on.
Eli, vaimoasi kohtaan koet enään välittämistä johon vaikuttaa yhteinen mennyt elämä ja saavutukset.Ja tuo tyttöystävä, rakastatko todella.Olisiko se vielä kiinnostava senkin jälkeen jos olisit vapaa?Oletko varma ettet alkaisi katselemaan jossain vaiheessa sivusilmällä muita ehdokkaitta? Tietysti, hienoa jos koet asian noin mutta, eikö silloin kannattaisi erota ja olla ihan oikeasti pari, eikä salaillen.
Viestisi on se, että aviorikos kannattaa. Varmaankin niin. Toivottavasti lastesi elämä ei saa kurjaa käännettä.
"Koen rakastavani molempia, mutta erilailla. Onko tällainen mahdollista?"
Ei ole mahdollista, et tiedä mitä rakkaus on. Et voi rakastaa vaimoasi, koska petät häntä. Et voi rakastaa toistakaan naista, koska autat häntä pettämään omaa miestään.
Olet todellakin kylmä ja itsekäs, täysin hukassa ja harhateillä huiteleva luuseri.
Voit puhua oikeudesta toiseen naiseen vasta sitten, kun olet kertonut vaimollesi panevasi toista naista ja hän hyväksyy sen. Eli vaimosi antaa sinulle oikeuden siihen, pettäminen on aina väärin, jota ei voi oikeuttaa mitenkään.
Haluaisikohan vaimoisi jatkaa avioliitossa, kun kerrot pettäväsi häntä?!
"Ei ole mahdollista, et tiedä mitä rakkaus on. Et voi rakastaa vaimoasi, koska petät häntä. Et voi rakastaa toistakaan naista, koska autat häntä pettämään omaa miestään.
Olet todellakin kylmä ja itsekäs, täysin hukassa ja harhateillä huiteleva luuseri."
- Saattaa olla. Kyllä minusta silti tuntuu että molempia rakastan. En minä ylpeä itsestäni ole, mutta muutama vuosi sitten olin totaalisessa umpikujassa. Nyt tilanne on paljon parempi ja riitoja ei enää juurikaan ole kuten ennen.
Se on vaan se yksi elämä jokaisella. Minä elän omani näin.
"Haluaisikohan vaimoisi jatkaa avioliitossa, kun kerrot pettäväsi häntä?!"
En tiedä. En usko että hänkään haluaa tietää.
Tässä on vain se ongelma, että elät ns. kaksoiselämää. Piilotettua elämää. Olen itsekin pettänyt joskus ja loppupeleissä, ei se ollut sen arvoista, vaikken pettämääni miestä rakastanut. Välitin hänestä kuitenkin, joten tietenkään hän ei olisi ansainnut sellaista petturuutta.
Sen verran omaan kuitenkin empatiakykyä, että osasin vetäytyä tilanteesta. Tuo tilanteesi kuulostaa hyvältä - sinulle. Sinulle hyvät asiat ovat kuitenkin tuota kaksoiselämää, joka saattaa heijastua vaimoosi, tyttöystäväsi mieheen, jopa lapsiinne. Lapset vanhenevat, eivätkä ole tyhmiä. Voit vain toivoa, että ihmiset ympärilläsi antavat anteeksi valheellisuuden. Itse voisin kestää passiivisemman tai avoimen suhteen, mutta en mahdollisesti vuosia kestänyttä valehtelua.
Ei ole helppoa lähteä omalta mukavuusalueelta, koittaa ajatella selkeästi ja toimia reilusti kaikkia kohtaan.
"Minä elän omani näin."
Onpa äärimmäisen itsekäs lause! Sinun elämääsi kuuluu myös vaimosi, etkä anna hänelle valinnan mahdollisuutta. Kyllä kaikki ihmiset ihan varmasti haluavat tietää petetäänkö heitä. Kysy, haluaako tietää petätkö häntä, niin sitten vain kerrot.
Rakkautta ei ole "kyllä musta siltä tuntuu", vaan sen kyllä tietää ehdottoman varmasti.
Siis kyllä olet miespolo niin kuutamolla rakkauksista ja parisuhteista, kuin olla vain voi. Ihan säälittää.
"Sinun elämääsi kuuluu myös vaimosi, etkä anna hänelle valinnan mahdollisuutta."
Juuri näin! AP elää muka omaa elämäänsä, mutta kieltäytyy näkemästä, kuinka hänen valinnallaan on vaikutuksia muihinkin ihmisiin. Vaimolla on oikeus päättää, millaisen ihmisen kanssa jakaa elämänsä. Hänelläkin on oikeus tehdä valintansa, koska "se on vaan se yksi elämä jokaisella".
Vai voisiko olla mahdollista, että ihmiset ovat erilaisia! Toiset voivat pettää vaikka rakastaisivatkin kumppaniaan syvästi. pettäminen ei välttämättä tekona ole rakastava.
" Toiset voivat pettää vaikka rakastaisivatkin kumppaniaan syvästi."
Yhtä epälooginen lause kuin, että mies ja nainen ovat samaa sukupuolta, tai että norsu on hiiren kokoinen, tai että Suomessa on sama väkiluku kuin Kiinassa, tai että lyhythiuksisilla on maahan ulottuva tukka..
Rakastaminen näkyy rakkaudellisina tekoina. Pettäminen ei ole koskaan rakastava teko. Pettävä ei rakasta petettävää.
Sanoisin tohon, että toivottavasti perheessä lapset eivät ota mallia isän ja äidin viileästä rakkaussuhteesta vai oletko ehkä mahdollisesti kertomassa myöhemmin ,kun kasvavat, että isillä on toinen"jalkavaimo" ja ehkä ottaa vielä kolmannen,joka sitten hoitaa miestä,kun olen vanhempi ja huonokuntoisempi...varalle, että varmasti. Sanoisin , että ko.kupla varmasti jossain vaiheessa puhkeaa ja seonkin sitten toinen juttu. :D
"kohtaamme erityisesti älyllisesti, mutta myös fyysisesti."
Kas tämä on harvinaista.. :)
Mutta mutta...on jokseenkin masokistista tulla S24 Parisuhdepalstalle kysymään, voivatko omat tunteet olla mahdollisia...EEI TIETENKÄÄN! Olet erehtynyt!!
Tuota älyllistä kohtaamista myös epäilen, vaikuttaa pikemminkin älyttömältä.
että tyttöystävälläkin on perhe.
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että heidän älyllinen kapasiteettinsa on varmasti samaa tasoa... Vakka on tosiaan kantensa löytänyt!
Lähinnä harmittaa lastenne puolesta. Minusta ala-asteikäiset lapset tarvitsevat paljon äitiä ja isää. On harhaluulo kuvitella, että kun lapset oppivat kaikenlaisia taitoja, ettäkö he eivät enää kaipaisi vanhempiaan. Itse olen esim. kuulustellut lapsilta läksyjä ja prepannut kokeisiin, kuskannut harrastuksiin, vienyt lapsiani ja heidän kavereitaan esim. keilaamaan, pulkkailemaan, laskettelemaan.
En oikein ymmärrä, että missä vaiheessa ehtii viettämään sitä kaksoiselämää? Minulla ainakaan ei olisi olemassa mitään ylimääräistä aikaa, jonka voisi antaa jollekin vakipanolle. Jos olisi joku hoito, niin se aika pitäisi nipistää pois joko työelämästä tai lapsille omistetusta ajasta.
Minä kammoksuisin sitä ajatusta, että lapset oppivat vanhemmiltaan parisuhdetaidot, joten AP:n tapauksessa lapset oppivat, että parisuhteessa miehen ja naisen välit ovat kylmät eikä mitään hellyyttä osoiteta kuin korkeintaan lemmikeille tai pikkulapsille. Miten lapset oppivat rakastavaa parisuhdetta, jos he eivät koskaan näe sellaista? Vai toivotteko lapsillenne sellaista vastaavaa parisuhdetta aikuisena, jossa ollaan yhdessä vain tavan vuoksi?
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Miehen kohdalla puhutaan viidenkympin villityksestä, joka on usein miehellä viimeinen hetki havahtua siihen, että on vielä kyvykäs seksuaalisesti. Moni vaihtaa silloin puolisoa ennenkuin 60 ikäisenä potenssi heikkenee ja fyysisesti alkaa rapistua kovenevaa tahtia. Onko uhkakuvana se, että elämäsi viimeiset vuosikymmenet elät vaimosi kanssa kylmässä suhteessa ilman minkäänlaista läheisyyttä, koska potenssi ei riitä rakastajattareen enää?
Tottakai voi rakastaa kahta eri ihmistä ja vähän eri tavoilla. On lapsellista kuvitella, että "oikea" rakkaus olisi jotenkin yksinoikeudella varatttu kristilliselle isä äiti -asetelmalle. Ihminen on monimutkainen olento. Harmiahan näissä tilanteissa aiheuttaa sitten mustasukkaisuus ja omistamisen halu, luonnollisia tunteita nekin. Lasten kannalta on ikävää jos perhe kärsii ja hajoaa.
Yksiavioisuus on kulttuurillinen keksintö, joka on biologian vastainen. Tämän takia pettämistä tulee aina olemaan ja näistä asioista tullaan aina vääntämään. Ihanteellinen tilanne olisi oikeastaan se, että vaimollasikin olisi rakastaja jolloin kumpikin teistä saisi kaikki tarpeensa tyydytettyä ja silti pitäisitte perheen kasassa lasten hyväksi.
Voin sanoa, että tunnen lähimmäisenrakkautta ihmisiä kohtaan, ja lapsiani kohtaan tunnen vanhemmuuden tuomaa rakkautta. Ei se silti tarkoita, että pitäisi mennä sekstailemaan edellä mainittujen kanssa!
Eläinmaailmassa on todella monta lajia, jotka elävät yksiavioisesti. Biologia on muovannut ihmisenkin yksiavioiseksi. Mustasukkaisuus ja omistushalu ovat juuri niitä viettejä, jotka ohjaavat yksiavioisuuteen.
Perhe ei ole silloin kasassa, kun vanhemmat huitelevat muualla panemassa.
Ympäriinsä paneminen kertoo mielen tasapainottomuudesta.
Ap on toiminnallaan rikkonut perheen, joka varmasti kärsii jo nyt hänen toimistaan.
" Biologia on muovannut ihmisenkin yksiavioiseksi."
Ei muuten ole, vaan kirkko on sen tehnyt. Lue esim. Osmo Kontulan teokset vv:lta 1072 ja 1992 (yhteensä yli 1000sivua), joissa kerrotaan suomalaisten seksielämästä ja sen muutoksista.
Ei pidä heitellä "totuuksia" ellei ole antaa tietolähdettä.
Jaa, itse en kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan/jumaliin enkä minkään uskonnon tai kirkon oppeihin, ja sama homma puolisollani. Niin vaan ollaan yksiavioisia kun olla vain voi.
Eri puolilla maapalloa eletään (ja on aikojen alusta eletty) yksiavioisesti, vaikka kukaan ei ole koskaan kuullut kirkosta yhtikäs mitään.
Jälkeläisten elämä on parhaiten turvattu, kun heillä on molemmat vanhemmat yhdessä ja perhe on kasassa. Näin on luonto sen ohjannut.
Ihmisellä on luontaisen ohjauksen lisäksi mieli, joka useimmilla on vinoutunut, tasapainoton ja jopa sairaalloinen. Tällaiset sairasmieliset sitten paneskelevat ympäriinsä ja ristiin rastiin, sukupuolitaudit leviävät ja lapsia saatetaan maailmaan heidän elämästään ja turvastaan välittämättä. Ei ole pettäminen luontaista eikä tervettä, sanoi Osmo siihen mitä vain.
Tappamista tulee aina olemaan, valehtelijoita tulee aina olemaan, pettämistä tulee aina olemaan, mutta eivät nämä asiat yhtään sen hyväksyttävämpiä ole, vaikka olisivatkin ikiaikaisia ilmiöitä.
Avioliittoa solmittaessa tehdään lupauksia, yleensä mm. luvataan osoittaa uskollisuutta. Jos ei pysty lupauksiaan pitämään, kannattaa purkaa sopimus. Jos molemmat hyväksyvät sivusuhteen, asia on ok, silloin kyse ei ole valehtelusta ja pettämisestä. Mutta molemmilla pitäisi olla oikeus päättää, millaisen ihmisen kanssa elää.
"koen että minulla on oikeus toiseen naiseen, koska hän ei enää minua halua."
-Millä ihmeen logiikalla koet, että sinulla on "oikeus" yhtään kehenkään..?! Vai ymmärrätkö edes mitä kyseinen termi tarkoittaa..?!
Voit esim sanoa, että sinulla on oikeus sananvapauteen, mutta että oikein oikeus toiseen ihmiseen..?! Hohhoijaa...
"Onko tällainen mahdollista?"
-Jos sinä parhaillaan noin toimit, ni eikö se jo sinällään kerro sen olevan mahdollista..?!
Jos tuo tilanne on ok niin sun pitäisi pystyy sanomaan sun vaimollekin että sulla on suhde.
Yleensä pettäjästä tuntuu erinäisistäkin syistä, että hänen toiminta on oikeutettua.
Kuitenkin sinä olet itsekin osapuolena tuossa suhteessa, ja koska rehellisyys on ainoa tapa saada toimiva parisuhde niin tuo tilanne ei tuu muuttumaan miksikään kun rehellisyyttä ei ole.
Rehellisyys on voinut kadota molemmin puolin jo ennen pettämistäkin.
Itseäni ei ainakaan epärehellinen mies sytytä. Kun vaistoan ettei hän ole todellisuudessa läsnä eikä avoin, niin ei tee mieli lähestyä miestä pelkkänä seksiobjektinakaan enää.
Toinen syy voi olla että jokin miehessä tekee vaikutelman, ettei hänelle voi olla täysin rehellinen.
Niin suhde pikkuhiljaa muuttuu platoniseksi. Valheessa eläminen on kuin laastarin laitto murtuman päälle, pois silmistä pois mielestä.
Sä selviit päivästä toiseen tuolla tekniikalla että sulla on vaimo ja rakastaja, mutta sääliksi käy ettet salli itsellesi rehellistä elämää.
Et tietenkään ole mustis, ei ihminen silloin ikinä välitä mistään jos hänellä on oma lehmä ojassa.
Kysypä joskus siltä vaimoltasi että haluaako eron kerran sullakin on jo tyttöystävä ollut pitemmän aikaa. Voi olla että hän saa siinä selityksen moneen asiaan ja voitte lopettaa tuon leikkimisen ja antaa lapsillekin rehellisen ihmisen mallin. epärehellisyys näkyy, ja on vielä hämmentävämpää nähdä, että rehellisiä ei olla mutta kukaan ei tiedä mistä asiasta kustaan silmään.
Kun ei tiedä mistä on kyse niin vaistot luovat pelon ilmapiirin jossa tottuu elämään, voi olla että vaimosikin aavistaa mutta pelkää mitä saisi selville kun alkaisi penkoa asiaa.
valehtelusta täytyy muistaa sekin, että aina kun sä valehtelet sä teet kasvoillasi ja kropallasi asioita, jotka paljastaa sen että valehtelet ja keksit satuja esim menemisisitäsi, mutta kukaan ei tiedä mistä asiasta valehtelet.
Näytät näitä eleitä myös lapsillesi "isi oli vähän ylitöissä" tms,
ja sun lapset jotka ei tietenkään tiedä ollenkaan että iskä ei ollut missään ylitöissä vaan p^nemassa jotain toista naista,
niin he näkee susta ne eleet mutta eivät siis tiedä että olet valehdellut juuri.
Mutta kun tyttölapsesi etsii tulevan miehensä, hän ottaa miehen jolla on ne samat eleet kuin hänen isällään, eikä edes ymmärrä ettei se oo normaalia elämää vaan siinä miehessä on sutkin vikaa.
Selitä sit sun tyttärellesi, että miksi hän rakastuu aina renttuihin tai pettäjiin, eikä tiedä yhtään että miksi,eikä osaa erottaa milloin häntä viilataan linssiin.
Valehtele itselles, valehtelet lapsilles, ja lapset raukat uskoo.
Itse olen suhteessa varattuun mieheen joka on juuri sitoutunut perheeseen mutta samalla tunnen tämän miehen kanssa sielunkumppanuutta, mutta hän on kuitenkin sitoutunut perheeseen ja lapsiin ja heidän hyvinvointiin.
Tietenkin on surullista kuulla että muuten suhde toimii mutta läheisyys puuttuu..Itse sinun on varmaan kuitenkin tehtävä ratkaisut onko kaksoiselämä kuitenkaan paras vaihtoehto pitemmän päälle. Jos vaimosi saisi tietää asiasta niin varmasti ero saattaisi olla ja sen läpikäyminen todella tuskallista.
Itse olen myös hakenut jonkinlaista läheisyyttä toisesta suhteesta. Mutta varmasti minä etkä sinä ole ainoa joka näitä käy läpi toiset ovat ehdottomia asioissa ja toiset taas ymmärtävät sinuakin että tarvitset toisinaan fyysistä läheisyyttä. Meitä ihmisiäkin on erilaisia toiset tekevät ratkaisut hyvinkin nopeasti ja säätävät suuntaan ja toiseen. Sitten on taas ihmisiä jotka saattavat miettiä asioita pitempään eivätkä kykenä tekemään ratkaisua nopeasti vaikka asiat eivät olisi oikein niin silti haluiaisi olla kaikille mahdollisimman hyvä vaikka eihän se niin mene yleensä näissä tilanteissa.
Toivon sulla voimia uudelle vuodelle..
No huh, ei pettävä mies ole sitoutunut perheeseen, eikä välitä pätkääkään lasten hyvinvoinnista.
Sen ajan, kun itsekäs omaan napaan tuijottava petturi panee vierasta, perheeseen sitoutunut viettää perheensä kanssa.
Varmaan juu sielunkumppanuutta sellainen, kun yhdessä tuumin paneskellaan salassa. Ja sinä ressukka uskot iänikuiset pettävien miesten valheet ettei vaimo muka anna läheisyyttä.
Ja minä toivon, että mielesi tulee terveeksi. Pettämiseen osallistuvalla mieli on sairas.
"Sitten on taas ihmisiä jotka saattavat miettiä asioita pitempään eivätkä kykenä tekemään ratkaisua nopeasti vaikka asiat eivät olisi oikein niin silti haluiaisi olla kaikille mahdollisimman hyvä"
sellainen asia, kuten selkärangan olemassa olo henkilön rungossa vauhdittaa päätöksentekoa.
Rehellinen ihminen rakastuessaan/ihastuessaan/kiimaantuessaan toiseen, kokee olevansa pakotettu pikaisiin päätöksiin, ja tuo mahdollisimman pian julki aikeensa joka suuntaan joille asia kuuluu.
Sellainen joka kykenee epärehellisyyteen selkärangan puuttuessa, ei pidä kiirettä koska eihän hänellä ole kiirettä. Hän pystyy elämään kaksoiselämää siinä "miettiessään"
Olet oikeassa tuossa että monenkin pettäjän ongelma on kykenemättömyys päättää, ja perimmäinen halu miellyttää kaikkia osapuolia.
Mutta jokainen ihminen on sellainen. Ei päätöksenteko tai miellyttämisen halu ole koskaan helppoja asioita ratkaista, eikä ein sanominen ja eroaminen ole kenellekään helppoa.
Mutta ihminen jolla on selkäranka ja joka on ensisijaisesti valinnut rehellisenä olon päätavoitteeksi elämässään, hän tekee myös vaikeat päätökset huolimatta niiden vaikeudesta, koska itsensä pitäminen rehellisenä on tärkeämpää kuin vaikkapa jokaisen ihmisen miellyttämisen.
Pettäminen on aina valinta.
Pettäjä on kohta syvällä suossa, koska mitä pitempää pettäminen jatkuu, sitä vaikeammaksi rehellisyys käy.
On paljon helpompi kuitenkin sanoa heti kerrasta: Ihastuin viikko sitten toisene ja musta tuntuu että joko pitää parantaa parisuhdetta tai erota, koska olen jo ihastunut toiseen naiseenkin.
Kuin kertoa: Olen pettänyt sua viimeset 5 vuotta ja salaa nainut toista naista ja jatkuvasti valehdellut menoistani ja olinpaikoistani. Tämä johtuu siitä että sinä et anna minulle p*llua tarpeeksi.
Eli mitä pitempään tilanne jatkuu, sitä vähemmän on enää niitä oikeita vaihtoehtoja valittavanakaan. Kertominen satuttaa, kertomattajättäminen pitkittää entisestään..
eli mitäs teet.
Sillähetkellä kun tilannetta on jatkunut vain vähän aikaa, älykäs selkärangallinen tajuaa että rehtiys kannattaa myös itsensä takia, ettei joudu myöhemmin vielä pahempaan liemeen.
Tulipas ap:n niskaan tunteellista roskaa sankokaupalla :D Minä en aloittajaa aio moralisoida tai syyttää, hänellä on syynsä toimia kuten toimii eikä ne sinänsä ainakaan minulle kuulu. Olen onnellinen vain omasta puolestani etten ole samanlaisessa tilanteessa.
"Koen rakastavani molempia, mutta erilailla. Onko tällainen mahdollista?"
Tottakai on, rakkaus ei ole mikään yksioikoinen asia vaan sillä on monta ilmenemismuotoa. Seuraavasta linkistä voi lukea mielestäni päteviä ajatuksia
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/rakkaus
Eikä ole ensimmäinen kerta kun vastaava tilanne tulee vastaan, aikoinaan työkaverini kertoi samasta "ongelmasta", hän oli tuolloin saman ikäinen ja hänelläkin 2 tytärtä. Hän sanoi "tässä maailmassa on kaksi naista joita rakastan yhtä paljon mutta eri tavoilla". Häntä harmitti vain että joutui olemaan niin paljon poissa kotoaan työnsä takia koska näki lapsiaan liian vähän.
Ymmärrän aloittajaa vaikkei kaksoiselämä tai muiden mainitsema "pettäminen" olekaan paras ratkaisu. Toivotaan ettei ainakaan lasten tarvitse asiasta kärsiä.
"ei pettävä mies ole sitoutunut perheeseen, eikä välitä pätkääkään lasten hyvinvoinnista"
Pettävä mies ei ole kenties sitoutunut perheeseen mutta se ei todista etteikö lasten hyvinvoinnista silti voisi välittää. Henkisestihän tuossa on aikuisten suhde tietyllä tavalla katkennut, kuinka paljon miehen tarvitsee silloin esimerkiksi vaimoonsa sitoutua kun tämä ei ilmeisesti sitoudu omaan liittoonsa ja mieheensä? Toki asiat voisi hoitaa eri tavallakin, tässä tapauksessa se menee näin.
Koko paletissa ovat yksilöt hukassa keskenään mutta alkuperäiseen kysymykseen vastaus on että keskenään kaikilla heillä voi olla rakkautta toisiinsa, se ei vain ole sellaista rakkautta kuin ihmiset perinteisesti haluavat aviollisesta rakkaudesta ymmärtää.
Kohta romantikot ja hihhulit suuntaavat tykkitulensa minuun, ajattelematta viestini pointtia sen tarkemmin :D
Ennenkuin avaatte tulen, kysykää itseltänne miksi ns. rakkausliitoissakin se rakkaus saattaa kuolla vuosien myötä. Kenen vika se on? Ja miksi ihmiset sen seurauksena pettyvät, ahdistuvat ja tuntevat tuskaa tai alkavat toimia irrationaalisesti.
Asioita on hyvä funtsia ennenkuin aloittaa fanaattisen paasauksen.
"Minä en aloittajaa aio moralisoida tai syyttää, hänellä on syynsä toimia kuten toimii eikä ne sinänsä ainakaan minulle kuulu. Olen onnellinen vain omasta puolestani etten ole samanlaisessa tilanteessa."
On tuokin eräs tapa kalastella hyväksyntää ja miellyttämisten tarvetta toisilta.
Et uskalla kritisoida toisten valintoja, koska haluat että sua pidetään mukavana ihmisenä.
Ainahan se ihminen on kaikkien mieleen, joka on jokaisen kanssa samaa mieltä.
Väärin. En kalastele kenenkään hyväksyntää täällä.
Oma elämäni on sattumoisin ollut vaan niin värikäs ja jonkun mielestä (kuulemma) jopa raju, mutta olen nähnyt ja itsekin kokenut kaikenlaista. Sen takia tiedän että elämäntilanteet voivat joskus olla monimutkaisia ja nimenomaan, ei koskaan mustavalkoista kakkaa kuten jotkut umpiohörhöt täällä sopottavat.
Minä olen omat virheeni tehnyt, oman elämäni kokenut, nähnyt sairautta ja kuolemaa sekä uuden elämän syntymisen. Siinä ohessa olen kasvanut henkisesti vahvaksi ihmiseksi, ei mua muiden mielipiteet liikuta. Olen kuten olen, teen kuten haluan.
Silti pyrin pysymään ihmisenä muita kohtaan ja btw nyt täytyy laittaa muksuille ruokaa :)
"Tulipas ap:n niskaan tunteellista roskaa sankokaupalla :D "
Ei se haittaa. Tottakai osasin tätä odottaakin. Ei tämä ole eka ketju jota lueskelen tällä palstalla.
Tottakai se mitä teen on "väärin", enkä minä tätä suunnitellut. Ero on ollut lähellä monesti ja olen ollut todella onneton. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja heidän vuokseen jaksan.
Tsemppiä kaikille. Moralisoijille ja ymmärtäjile tasapuolisesti.
Miksi laitoit väärin -sana sitaatteihin.. etkö vieläkään ymmärrä, että tekosi on totaalisen ja niin väärin kun olla vain voi! Kaikkia osapuolia kohtaan väärin!
Aloittajalla ja tyttöystävällä on selkeästi myös henkisesti toisaan tukeva sude.
Ruoditteko seksin lomassa omia kurjia suhteitanne vai pakenettekko todellisuutta?
Jos aloittaisit tyttöystäväsi kanssa oikean suhteen kaatuisi se jo alkumetreillä koska siitä häväisi nk. terapia vaikutus..
Suhteita on hyvinkin erilaisia eikä suurimmalla osalla ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Rakkauttakin on erilaista. Toki varmasti ap:n liiton ulkopuolisessa suhteessa kyse on jonkinasteisesta terapiastakin.
"Ruoditteko seksin lomassa omia kurjia suhteitanne vai pakenettekko todellisuutta?"
Entä jos tunteekin hellyyttä ja rakkautta kyseistä henkilöä kohtaan ja miettii että on nyt sen "oikean" kanssa. Tai vähintään "oikeamman". Sen ihmisen joka vastaa sun sielun huutoon paremmin kuin joku muu. Miksi ulkopuolinen suhde aina olisi jossain kurjuudessa kierimistä? Toki se sitäkin voi olla, en yritä kieltää mahdollisuutta.
What's love got to do with it?
Tässä keskustelussa on pälisty paljon rakkaudesta. Rakkaus on hieno tunne, joka auttaa elämään oikein, kun itsekkyys painaa päälle.
Mutta oikein pitää elää, vaikkei rakastaisikaan. Velvollisuus ennen kaikkea.
Oikein pitää elää, vaikkei elämä olisi kivaa. Verot maksaa, velat hoitaa, käydä töissä.
Alaikäiset lapset pitää hoitaa, vaikka ei huvittaisikaan. Puolisolle pitää olla uskollinen, vaikka ei huvittaisikaan. Miksi? Koska se sopimus on vapaasta tahdosta tehty. Siksihän puolisoilta kysytään: "tahdotko...?"
Nainen rikkoi sopimuksensa lopettamalla rakastamisen joten mitään aikuisten keskinäisiä sopimuksia ei enää ole. Ei miestäkään voi heittää tunkiolle tuosta vain.
Parisuhdeterapiat ovat käyneet joten molempien pitäisi tietää mistä kiikastaa, nainen ei ole tehnyt omaa osuuttaan liiton velvoitteista joten miestäkään ei mikään sido.
Mieshän tässä sitä kumppanuutta etsii
miesvm_1967
Teet itsestäsi pellen sovinistisilla ja naurettavilla kommenteillasi.
Eikö mies sitten voi suoraan tunnustaa vaimolleen, mitä tekee? Me kommentaattorit emme täällä tiedä, mitä pari on keskenään sopinut. Monille sopii käytännön syistä rakkaudetonkin liitto. Mutta silti peräänkuulutan rehellisyyttä. Pettäminen on väärin. Valehteleminen on väärin. Salailu on väärin. Molempien tulee tietää, missä mennään. Jos toinen tekee väärin, ei se millään lailla oikeuta toista tekemään myös väärin.
Ehkä sinä teet itsestäsi pellen feministisellä ja naurettavalla kommentillasi.
Pääsääntöisesti olen kannustanut palstan naisia mutta ymmärrän kyllä elämän monisärmäisyyden, ei kaikki ole niin mustavalkoista kummankaan sukupuolen kannalta.
"Ruoditteko seksin lomassa omia kurjia suhteitanne vai pakenettekko todellisuutta?"
Molempia. Eikä meillä mikään seksisuhde ole. Seksi ei ole itsetarkoitus vaan tulee jos rakastaa.
Nimenomaan, seksi on vain luonnollinen asia hyvässä ihmissuhteessa. Hyvän ihmissuhteen normaali jatke..
Hyvä ihmissuhde on sellainen jossa molemmat välittää toisesta puoliskostaan.
Olen minäkin kylmässä liitossa elänyt, ei ollut riitoja mutta eipä ollut intohimoakaan. Vain jonkun sortin ystävyys mutta ei se riitä, oikeasti :)
Ehkä just sen takia on helppo ottaa aloittajan nuttu niskaan.
Mutta ei muuta kun tsemppiä sulle.
Mikä tekee asian oudommaksi, mun 9v. poika käveli ohi ja antoi pusun mulle kun kirjoitin vastausta.. ihana pojan napero, rakastan perkeleesti, osaatko sinä?
Säälittävyytesi lisääntyi säälittävän puolustelevalla kommentillasi.
Mutta sinun ei vai? Ainakaan OMASTA mielestäsi :D
Aloittajalle vinkki missä alkoi mennä vikaan;
"En mielestäni ole mitenkään kylmä ihminen, mutta koen että minulla on oikeus toiseen naiseen, koska hän ei enää minua halua"
Tuossa oli tuo "nainen" se sana joka ärsyynnytti kukkahatut kimppuusi. Koska kertomasi mukaan haet enemmänkin lisää sitä henkistä puolta niin tuon sanan olisi pitänyt olla "ihmiseen" :)
Etsit siis pohjimmiltasi yhteyttä toiseen ihmiseen koska nykyisessä liitossasi koet jääväksi kylmäksi ja yksinäiseksi ihmissuhteessa. Menikö lähemmäs totuutta?
"Menikö lähemmäs totuutta? "
Kyllä, meni nappiin.
No joo, kai on mahdollista, jos parisuhdesopimuksille ei laita painoa.
Ihmisellä voi olla viisi koiraa, joita rakastaa, mutta kaikkia eri lailla.
Kymmenen lasta, kaikkia rakastaa, mutta kuitenkin hieman eri tavoin.
Se on ihan mihin arvoon liittonsa nostaa.
Jos ei pidä kovin arvokkaana ja kunnioitettavana yhteistä sopimusta, niin totta tosiaan, on helppo pettää.
Sama kuin jättäisi yhden koiran kotiin ja lähtisi toisen kanssa lenkille.
Ei tekisi hallaa, vaikka joku lenkittäisi kotiin jätettyä Mustia sillä välin, ei mustasukkaisuuden häivääkään Mustista. Kiva se olisi vaan, että Mustilla olisi toinen lenkittäjä.
Joten sinun tilanteesi on ihan täydellisen mahdollinen sinulle.
Minä rakastan miestäni, lapsiani, vanhempiani, sukulaisiani (en kaikkia) ja ystäviäni. Rakastaa pitääkin ja useaa kerralla. Rakkaus kuuluu elämään ja on hienoa, että ympärillä on rakastamisen arvoisia ihmisiä. Sinun tapasi osoittaa rakkauttasi on julma ja tuhoava. Tulet repimään monen ihmisen riekaleiksi, kun jäät kiinni tuosta kaksinaamaisuudestasi. Ja lapsesi kärsivät kaikkein eniten. Kukaan ei varmaankaan tule kunnioittamaan sinua. Ei vanhempasi, puolisosi, lapsesi, ystäväsi... Tuollainen koskettaa montaa ihmistä ympärilläsi. Puolisosi varmaan rakastaa sinua. Kaikki eivät sillä seksin määrällä mittaa rakkauttaan. Toivon sinulle parempaa huomista, mutta uskon vahvasti, että rakkaudessa sinulle käy huonosti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
Olen samaa mieltä moraaliviestistäsi, mutta...
"Kaikki eivät sillä seksin määrällä mittaa rakkauttaan."
Eivät, mutta elämän arvoa kylläkin. Seksitön elämä on arvotonta. Tiedän sen pitkästä kokemuksesta.
Siitä huolimatta omaa elämää ei saa pelastaa toisten elämän kustannuksella.
rakkaus ei ole sama kuin himo,himo on himoa,tiedän siitä kaiken.
Henkinen kaipaus ei ole samaa kuin himo, opetelkaa nyt vittu lukemaan!
Ihmeellistä paskaa jaksatte jauhaa kun aloittajalla on kaipaus toisen samanlaisen sieluun ja syliin niin jauhatte himo ja pettämisjuttuja. Ette tajua elämästä mitään, lopettakaa ap:n pieksäminen.
Ei hän tätä tilannut eikä halunut mutta asiat nyt vaan meni näin.
Pettäminen ei tietenkään ole oikein mutta asiat ovat ajautuneet tähän jamaan, ap ei silti ole yksin ainoa syyllinen. Miksei tätä faktaa kukaan halua ymmärtää?
Elämässä on YKSI perussääntö; se ei mene kuten haluat ja odotat.
Sen takia juurikin parisuhteessa on MOLEMPIEN tehtävä työtä sen suhteen eteen jos molemmat haluaa että se suhde toimii.
Jos toinen ei halua hoitaa omaa osuttaan niin homma on loppu.
Eikä toinen silloin voi vaatia että jollain reiluuden perusteella toisen pitää olla siinä sivussa pitämässä kulisseja yllä "on meillä ihana perhe tässä". Mitä vittua?!?!
Puhun minäkin kokemuksella, jopa kahdella.
Faktaa on, että tilanteisiin ei ajauduta. "Ei hän tätä halunnut" -Ei vai? Meillä on vapaus tehdä valintoja ja päätöksiä, joilla on seurauksensa. Elämä ei mene aina niin kuin haluaa (harvoin menee).
"Muutama vuosi sitten lopetimme keskustelut ja pariterapian aiheesta tuloksettomana. Olemme päättäneet jatkaa liittoamme."
Tämän me tiedämme, emme paljon muuta. Jos on päätetty jatkaa avioliittoa ja ap:lla on "kaipuu toisen samanlaisen sieluun ja syliin", eikö siitä voisi vaimolle kertoa? Kun kerran jonkinlainen suhde kai heillä vielä on? Ap arvelee, ettei vaimo edes haluaisi tietää eli nähdäkseni oikeuttaa omaa käytöstään sillä.
Kyse on pettämisestä ja salailusta ja ne ovat väärin. Ehkä on moralisointia sanoa, että ap toimii väärin, mutta moraalista tässä onkin kyse. Erehtyminen on inhimillistä, eikä oikein toimiminen ole aina helppoa tai hauskaa.
Eipä sitä omaa suhdetta varmasti pystykkään korjaamaan, kun siellä taustalla on se toinen nainen.. Mitäpä sitä edes yrittämäänkään silloin.
Tossa sun tilanteessa, vaikka kuinka kiedot ton rakkauden kauniiseen pakettiin, se haisee silti, ja kun tuo paketti pamahtaa, se satuttaa ja tuhoaa paljon ja haisee pitkään.
Pidä toki ne ruusuiset lasit silmillä, mutta kun kiinni jäät, niin muista siivota omat sotkusi ja ottaa vastuu.
Haisee? No siinäpä mielenkiintoinen ilmaisu parisuhdeongelmalle. "haisee"
Hahhaha!!
Ihmettelen kaikkitietäväisiä kommenttejasi 1967!
Kerrot omista kokemuksistasi jopa kahden suhteen jälkeen, mutta silloinhan ethän ole itsekään osannut niitä asiallisesti hoitaa. Nyt annat asiantuntijaneuvoja!
Vielä elämä sinuakin opettaa! Usko pois pettäminen on VÄÄRIN! Ja se on eniten väärin omien lapsiensa vuoksi....
Joo, katson että olen elämässäni aika pitkälti kaiken nähnyt, olin ruumishuoneella duunissa kun olin vasta 16v. ja pistin ruumiitta arkkuihin.
Ensimmäinen puolisoni kuoli tapaturmassa kun oli 20v.
Ensimäisen lapseni äidin aivokemia petti kun lapsi oli vasta vaippaiässä joten hänestä tuli ns hullu.
Toinen vaimoni oli alkoholistiperheen rikkoma ihminen jolla oli kaunis hymy mutta sydän ja sielu pelkkää jäätä, kuten voi olla myös aloittajan tapauksessa.
Tänään toivoin että joku löis mua päähän ja lujaa koska se opettaa ihmisen paikalleen.. oikeasti ette tajua elämästä mitään :)
Hmm.. no sikäli epäreilua että mun vatsa ja pää kestää kovaa kohtelua.. sen takia aina haastan nuoret mulkerot lyömään mua vatsaan koska siellä on kiviseinä vastassa, hih.
Sen takia ne kaiton luovuttaneetkin kun huomaa ettei hommasta mitään tuu
Minä en lyö ellei mua pakoteta, hei!!
Juurikin tuon takia, että maailmassa on uskomaton määrä mulkeroita, niin opetan kaikille tyttöilleni miten kusipäät hakataan.
ättäkää tytöt rauhaan! PRKL!
Mhah! Miinustelkaa rauhassa mutta vastaantulijioksi teistä ei ole. Tiedätte sen itekin senkin luuserit.
Mun nainen on vastaaantulija eli kovempi eukko kuin te yhteensä, haha :D
Sen takia mä just sitä arvostankin,
Kovempi ämmä kuin nää pikkupilisällit ikinä.
Kaikki valitukset voi pistää mun meiliin, comoon, meen nyt nukkuun ;)
Ja mä oon maailman valtias ja jumalaakin ylempi ja te muut ihmiset ette oo mitään, vaan mä oon paras ja kaikkitietävä, kun mä oon elämässä kokenein, kun olen koskenut ruumisiin ja kas kummaa kun akkakin sekos mun kanssa oltuaan, ja mua saa hakata päähän ja vatsaan, että se jos mikä lisää tietoa ja lopulta mä tiedän maailman kaikki asiat, vaikka kyllähän mä jo valmiiksi muutenkin teidän, kun narsisti vaan tietää.
Miinustelkaa tääkin, niin mä lyttään teidät, tekemällä siinä samalla itsestäni urpon pellen.
Kiitos trolliseni :) Veit varpaat suustani, itse en olisi tuota runoa hoksannut lausuakaan :D
Terveisin originaali..
Vastasin kyllä tuolle edelliselle miesvm_1967 nimimerkille mutta tää S24 taas tökkii jotain niin tähän se vastaus nyt tuli :P