on yhtä tuskaa, se luopuminen pelkkä ajatuskin saa aikaan itkun mistä ei meinaa loppua tulla.Viimeinen kohtaaminen kun haet tavarasi pois.Ahdistaa niin.Olen niin heikko vielä ja tulee kestämään kauan ennen kuin osaan taas nauttia elämän pienistä iloista nyt on vain niin surullista etten osaa muuta kuin itkeä, ruoka ei maistu yhtää, en nuku, vatsassa kiertää, keskittyminen on vaikeaa, tuska velloa sisällä, kaipuu...
on vain jaksettava mennä eteenpäin...
elämä onvälillä näinkin...
on vain jaksettava mennä eteenpäin...
elämä onvälillä näinkin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimia. Kun hain viimeiset tavarani pois jäin yöksi . Eipä tehnyt jäähyväisistä helpompaa. Läheisyydestä luopuminen oli vaikeinta. Joskus menin metsään juoksemaan tai hiihtämään, uimaan avantoon tai hakkasin nyrkkeilysäkkiä. Se auttoi kestämään ja pääsemään yli. Luonteelleni oli vierasta hakea lohtua baarista. Vuoden kuluttua tapasin ihmisen, joka sai minut vakuutettua, että hän huolii minut kokonaan, vikoinenikin.
Jatkona edelliseen. Jostakin syystä itkeminen oli minulle vaikeaa. Se ei silti tarkoittanut etteikö eroaminen olisi satuttanut. Toivottavasti kyyneleesi saavat huuhdottua suruasi pois ja pääset ajan kanssa taas jaloillesi. Mutta suosittelen kyllä omasta kokemuksesta myös ärhäkkää hikiliikuntaa ensiavuksi. Se antaa voimia ja vie henkistä kipua pois.
Itkut on vaan itkettävä ja tunteiden annettava tulla. Anna itsellesi lupa tuntea ja surra. Puhu, jos sinulla on ystäviä joille puhua. Kirjoita. Mutta älä jää liian pitkäksi aikaa kerrallaan suremaan, vaan lähde sitten tekemään jotain ihan muuta, mieluiten harrasta liikuntaa tai lähde shoppailemaan tai vaan kaupungille kävelemään. Tavaroiden poishakemisen jälkeen helpottaa hieman. Sen jälkeen älä enää pidä yhteyttä eksääsi, se vain pidentää surutyön tekemistä. Itse yritin vielä roikkua eksässäni, viestittelin hänelle mutta hän ei enää vastannut, ja siitä tuli entistä pahempi mieli vain. Ei kannata elätellä turhia toiveita.
Yritä syödä vaikka väkisin, ja pitää itsesi kiinni arkiaskareissa. Aika auttaa, vähitellen itkukohtaukset harvenevat ja lyhenevät. Sinä kyllä tulet selviämään!
Kun joku sanoo, että aika parantaa, se ei lohduta. Ikävä ja pettymyksen laine lyövät yli. Mutta etene askel askeleella. Mene lenkille, mene elokuviin. Lähteminen on se vaikein kohta. Pysy aktiivisena, jotta saisit unen päästä kiinni iltaisin. Tsemppiä.