Ajattelin, että voisimme kerätä yhteen ketjuun medioita ja yksittäisiä toimittajia, jotka selkeästi suosivat kirkkoa uutisoinnissaan. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kirkon tiedotteet menevät kyseisessä mediassa kritiikittömästi läpi tai että media tekee löperöjä, kirkkoa suosivia juttuja ilman kunnollisia perusteluja. Pelkkä nimien pudottelu ei ole järkevää, joten kannattaa antaa myös konkreettinen esimerkki näkemästään epäkohdasta.
Aloitan itse. Ylen toimittaja Marianne Mattila teki alkuvuodesta 2013 jutun lapsikasteista (http://yle.fi/uutiset/kasteen_suosio_hiipuu_hitaasti/6476856).
Ensinnäkin jutun otsikko on heikko. Kasteen suosio ei "hiivu hitaasti", vaan se on viime vuosina suorastaan romahtanut (http://www.chartgo.com/share.do?id=7dd9bd2faa).
Toinen ongelma jutussa on kirkkoa kosiskeleva asenne. Mattila aloittaa jutun puhumalla kasteesta positiiviseen sävyyn ja haastattelee heti perään pariskuntaa, jossa mies sattuu olemaan pappi ja jonka kaikki lapset on kastettu. Sen jälkeen puhutaan kastetilaisuuteen liittyvistä perinteisestä kastemekosta, pehmoisesta liinasta ja kauniista kukista. Yksi toimittajan ohjeiden tärkeimmistä kohdista, toisen osapuolen kuuleminen, jää kokonaan tekemättä. Jutussa ei esimerkiksi haastatella pariskuntaa, joka on päättänyt jättää lapsensa kastamatta.
Mielestäni kolmas seikka kertoo kuitenkin kaikista eniten toimittajan puolueellisuudesta. Jutun ohessa olevassa faktalaatikossa lukee: "Valtakunnallista tietoa kastetuista on vuodelta 2011. Tuolloin kastettiin 78 prosenttia syntyneistä."
Juttu on kirjoitettu 10. helmikuuta. Kirkko oli kymmenen päivää aikaisemmin julkaissut tiedotteen (https://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/A2B2B7B6BFC8B7DCC2257B050023BC62?OpenDocument&lang=FI), jossa kerrottiin kasteprosentin vuonna 2012 olleen 75,3 prosenttia eli selvästi matalampi kuin Ylen jutussa mainittu luku vuodelta 2011.
Huomautin asiasta sähköpostitse Mattilalle heti jutun julkaisemisen jälkeen. Hän vastasi, ettei ollut laittanut juttuun tuoreinta lukua, koska "paikallisen seurakunnan tiedottaja kertoi, ettei se pidä vielä paikkaansa". Tiedottaja siis lobbasi juttuun kirkon kannalta suotuisamman luvun, eikä toimittaja kyseenalaistanut valhetta. Olen sittemmin huomauttanut asiasta uudestaan, mutta lukua ei edelleenkään ole korjattu.
Marianne Mattila kirjoitti yhdessä Anja Hiltusen kanssa vastaavanlaisen artikkelin (http://yle.fi/uutiset/kasteiden_maara_on_varsinkin_etela-suomessa_laskussa/6412257) jo edellisvuonna 2012. Jutussa mainostetaan kirkon joukkokastepäiviä, siteerataan Kirkon tiedotuskeskusta ja haastatellaan tuomiorovastia. Tästäkin jutusta puuttuu tyystin toinen näkökulma.
Aloitan itse. Ylen toimittaja Marianne Mattila teki alkuvuodesta 2013 jutun lapsikasteista (http://yle.fi/uutiset/kasteen_suosio_hiipuu_hitaasti/6476856).
Ensinnäkin jutun otsikko on heikko. Kasteen suosio ei "hiivu hitaasti", vaan se on viime vuosina suorastaan romahtanut (http://www.chartgo.com/share.do?id=7dd9bd2faa).
Toinen ongelma jutussa on kirkkoa kosiskeleva asenne. Mattila aloittaa jutun puhumalla kasteesta positiiviseen sävyyn ja haastattelee heti perään pariskuntaa, jossa mies sattuu olemaan pappi ja jonka kaikki lapset on kastettu. Sen jälkeen puhutaan kastetilaisuuteen liittyvistä perinteisestä kastemekosta, pehmoisesta liinasta ja kauniista kukista. Yksi toimittajan ohjeiden tärkeimmistä kohdista, toisen osapuolen kuuleminen, jää kokonaan tekemättä. Jutussa ei esimerkiksi haastatella pariskuntaa, joka on päättänyt jättää lapsensa kastamatta.
Mielestäni kolmas seikka kertoo kuitenkin kaikista eniten toimittajan puolueellisuudesta. Jutun ohessa olevassa faktalaatikossa lukee: "Valtakunnallista tietoa kastetuista on vuodelta 2011. Tuolloin kastettiin 78 prosenttia syntyneistä."
Juttu on kirjoitettu 10. helmikuuta. Kirkko oli kymmenen päivää aikaisemmin julkaissut tiedotteen (https://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/A2B2B7B6BFC8B7DCC2257B050023BC62?OpenDocument&lang=FI), jossa kerrottiin kasteprosentin vuonna 2012 olleen 75,3 prosenttia eli selvästi matalampi kuin Ylen jutussa mainittu luku vuodelta 2011.
Huomautin asiasta sähköpostitse Mattilalle heti jutun julkaisemisen jälkeen. Hän vastasi, ettei ollut laittanut juttuun tuoreinta lukua, koska "paikallisen seurakunnan tiedottaja kertoi, ettei se pidä vielä paikkaansa". Tiedottaja siis lobbasi juttuun kirkon kannalta suotuisamman luvun, eikä toimittaja kyseenalaistanut valhetta. Olen sittemmin huomauttanut asiasta uudestaan, mutta lukua ei edelleenkään ole korjattu.
Marianne Mattila kirjoitti yhdessä Anja Hiltusen kanssa vastaavanlaisen artikkelin (http://yle.fi/uutiset/kasteiden_maara_on_varsinkin_etela-suomessa_laskussa/6412257) jo edellisvuonna 2012. Jutussa mainostetaan kirkon joukkokastepäiviä, siteerataan Kirkon tiedotuskeskusta ja haastatellaan tuomiorovastia. Tästäkin jutusta puuttuu tyystin toinen näkökulma.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Päällimmäisenä itselle tulee mieleen Suvi Ahola. Ei vaikuta miltään järjen jättiläiseltä. Ollakseen kriitikko, aika kritiikitön ja vähän asioista selvillä oleva hän tuntuu olevan.
Tässä hieman maistiaisia.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1356063342756
Onko tämä se joka änkee maininnan elämän selittämästä ihmeestä vaikka suu-ja sorkkatautia koskevaan juttuun?
Tuosta en tiedä mitään.
Helsingin uutisissa, ilmaisjakelulehti, toimittaja Jonna Hovi-Horkan.
Näitä kirkonkätyritoimittajia on kyllä niin paljon, että pitkä tulee listasta.
Olisiko sinulla antaa joku esimerkki kyseisen toimittajan kirkkoa suosivasta kirjoituksesta?
No, nekin tekee vain hyvää eroprosentille kun ihmiset alkaa ajatella ihan itse asioita. Toki isolta osalta se ei onnistu näissä kysymyksissä..
Monia ei yksinkertaisesti kiinnosta pohtia edes omaa jäsenyyttään. Varmaan nostaisivat metelin jos joku pöllisi heiltä kolmesataa euroa, mutta kirkon ollessa kyseessä asiaa ei välitetä miettiä, vaikka ei koskaan kirkossa edes kävisi.
Siinäpä se kirkollisveron nerokkuus piileekin. Kun jäsenmaksu viedään kuukausitain verojen mukana palkasta, niin maksaja ei koskaan edes koe saaneensa niitä rahoja - saati sitten maksaneensa jotain.
Isolle osalle suomalaisista kirkon jäsenyys näkyy vain rastina verokortissa.
Juuri näin. Luulisi kuitenkin että ihmiset vähän tarkemmin taloudestaan pitäisivät huolta. En minä ainakaan 200 - 500 euroa maksaisi tuotteesta jota en koskaan saa. Tai josta en välitä enkä ole itse edes tilannut.
Itse olen saanut Jumalalta uskoa sitä mukaa kun olen ollut valmis vastaanottamaan. Kerran sain enemmän kuin mihin olin valmis ja niinä päivinä olisin totisesti ollut ennemmin kuollut. Liika usko saa ihmisen parkumaan kauhusta. Rukoilen Jumalaa että Hän lähestyy sinua vaikka unessa tai ajatuksissa. Haluamme ylistää kanssasi. Emme halua, että yksikään joutuu hukkaan.
Mitä tekoa Jumalalla on tämän kirkollisveroasian kanssa? Uskoa voi ilmaiseksikin.
Vai voiko? Ja voiko uskoa kuulumatta kirkkoon? Seurakunta on kristuksen ruumis. Lisäksi sen tehtävänä on julistaa. Ja antaa myös apua hädässäoleville.
Heikostipa tunnet Raamattusi, seurakunta ei siinä kirjassa tarkoita yhtään minkään järjestön maksullista jäsenyyttä.
Mites lähetystyö? Itsekö ajattelit lähteä vai?
aksbsdn
Mitä kaikista kristillisistä kirkoista tarkoitat? Niitä nimittäin riittää.
Kirkko tekee paljon hyvää, ihan ilmaiseksi omalla kustannuksellaan muka hoitelee yhteiskunnan tehtäviä ja ja hoitelle ilmaiseksi kaiken mahdollisen kirkkon kuulumattomillekin.
Jotain tota rataa se meni se Hovi-Horkanin kirjoitus. Osoitti asiantuntemattomuutaa, sen kun toisti kirkon valheelisen tiedotuksen mantroja. Ihan samaa valhevirttä veisasi, toimttaja ja liberaalikirkkoaktiivi Johanna Korhonen, YLEn Radio !:den aamuhartaudessa josku tänä vuonna. Kirkon luottamishlö, eikä tiedä mitään, ihan pouihalla, ruusuisessa valhekuvitelmassa kirkon suuresta filantropiasta. Kirkollisveroilla tehdään paaljon hyvvä ,hehkutti Johannakin, vaikka kirrko omien tilikirjojensa mukaan antaa diakonialle vain 0,89%, siis alle yhden prosentin, kirrkoveron vuotuisesta tuotosta, liki 1000Me:sta
Katsoin oman s-postini Hovi-Horkanille juttunsa tiimoilta, se oli päivätty 26.7.2013, eli ilmeisesti juttu on ollut edellisessä ilmestyneessä lehden numerossa. Jos olet noin kiinnostunut niin jaksat ehkä kaivella tuon jutun helsinginuutiset.fi-sivuston arkistoista.
Lähetystyö om pelkkää hengellistä kolonialismia. Kaipaatko todellakin jonkun tulemaan maan ääristä kertomaan sinulle kuinka sinun tulee uskoa? Unohtamaan oma kulttuuri ja kumartamaan vieraalle "valtiaalle"?
Uskova on tietenkin itsekäs ja kuvittelee omaavansa sen ainoan oikean tavan ajatella. Näin siitäkin huolimatta, että näitä ainoita oikeita totuuksia suunnilleen yhtä monta kuin uskovia. Uskova on siis itsekäs mutta ei kovin looginen.
Muistelen 2007-2008 nähneeni aika kriittisen jutun, eräs Hesarin toimittaja oli jo yhteyttä ottaessaankin jotenkin vastahakoinen. Mutta ei mennyt kuin pari kuukautta, kun sama toimittaja teki Nyt-liitteeseen jutun, joka oli varmaan ensimmäinen laajempi juttu palvelusta. Tai no, taitaa olla edelleen kaikkien aikojen laajin. Muutoin en ole yksittäisiin toimittajiin kiinnittänyt huomiota.
Ensimmäiset mediat vuosikymmen sitten olivat Hesari, Etelä-Suomen sanomat ja YLE. Ihan ensimmäisten tiedotteiden aikoihin joku pikkulehti kielsi niiden lähettämisen ja ilmoitti ettei tee palvelusta ikinä juttua.
YLEllä on minusta jonkinlaista aaltoliikettä. Juttuja menee pidempään läpi aika mukavasti, ja sitten on taas äkkiä hiljaisempaa.
Olisi mieleniintoista tietää, mikä tuo mainitsemasi pikkulehti oli.
Pahus kun en muista. Jostain Tampereelta etelään muistaakseni. Tuosta on niin kauan, että varmaan on jo toimitus vaihtunut.
Veikkaan että joka sanomalehti kampaamalla löytyisi muutama, joissa ei ole ehkä koskaan julkaistu eroakirkosta.fi-palvelun tiedotteita. Esimerkin vuoksi katsoin Kankaanpään seutua: toimituksen vahvuus 1 5, ja koko henkilökuntaa noin 10, olettaen että osa ilmoitusmyyjistä toimii muissakin lehdissä. Tuo ei ole edes kaikkein pienimpiä. Sopivasti jos pari keskeisintä henkilöä ovat kovin kirkkoa vastaan tai, käytännössä useammin, puolesta, niin helposti näkyy uutisvalinnassa.
(Mainittu Kankaanpään seutu on kyllä tuottanut meille ison eropiikin!)
Viime vuonna pohjanmaalaiset maakuntalehdet Ilkka ja Pohjalainen sensuroivat Sunnuntaisuomalainen-liitteestä homoseksuaaleja koskevan artikkelin, koska pelkäsivät paikallisen kristillisen yhteisön suuttuvan jutusta. Sunnuntaisuomalainen ilmestyy usean lehden liitteenä, ja muut lehdet julkaisivat sen ilman sensuuria.
Ironista on se, että artikkeli käsitteli nimenomaan homoihin kohdistuvaa syrjintää, johon Ilkka ja Pohjalainen sensuurissaan syyllistyivät.
Vuodenvaihteessa Ilkka ja Pohjalainen luopuivat kokonaan Sunnuntaisuomalaisesta. Oli ehkä liian kovaa kamaa kristityille?
http://www.city.fi/yhteiskunta/ylpeasti lue sunnuntaisuomalaisen sensuroitu homoartikkeli/7464
Sensuroitu juttu on luettavissa täällä: http://media.ksml.fi/sunnuntaisuomalainen/sunnuntaisuomalainen_ylpeasti.pdf
Raahen Seutu -lehden eli Alma Median toimittaja Mikko Määttä on niin paljon kirkkoon kallellaan, että jos kallistuu vielä vähänkin lisää, kupsahtaa kumoon. Hän kirjoittelee puolueellisia juttuja kirkosta ja jatkaa vielä kolumneissakin mesoamista. Vähän aikaa sitten toisti sitä peruspropagandaa, että kirkko tekee paljon hyvää ja lässyn lää. Ei ole vissiin jaksanut kauheasti tutkia kirkon rahankäyttötilastoja tai lukea toimittajan ohjeista ainakaan puolueettomuuteen kehottavia kohtia.
Määttä on myös spekuloinut, että tietty hän voisi erota kirkosta ja laittaa rahat hyväntekeväisyyteen, mutta "taitaisi jäädä laittamatta". Eli hän perustelee kirkkoon kuulumistaan sillä, että eroamalla kirkosta hän ei saisi aikaiseksi tehdä hyväntekeväisyyttä. Onko tämä sitä kuuluisaa uskovaisen moraalia? Laiskuus estää hyvän tekemisen?
Lisään listalle Forssan Lehden: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12004950
Turun Sanomat ainakin on kirkollinen julkaisu.
Keskisuomalaisen Annika Rantanen. Hänen näppäimistöltään lähtee muun muassa tällaisia puolueellisia puolitotuuksia: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kirkossa-vapaaehtoistyota-tekee-arviolta-jo-100000-suomalaista/2201410.
Keskisuomalaisessa on myös vakiopalsta kirkon omalla Goebbelsilla, Jukka Keskitalolla (jota yllä mainitsemassani jutussa myös haastatellaan, yllätys yllätys). Siinä Keskisalo passiivis-aggressiiviseen tyyliinsä haukkuu kirkon "viholliset" ja ylistää omaa työnantajaansa ja uskontoaan kuin niissä ei olisi yhtään mitään vikaa.
Helsingin Sanomien jouluaaton lehteä 2015 lukiessa tietystä syystä mieleen tuli myös eroaerkosta.fi -sivusto.
Toisaalta esim. lehden ulkomaantoimittajilta on tullut jouluukuussakin hyviä välähdyksiä asemamaansa oloidtsa, jotka herättävät kritiikkiä suomalaista valtiokirkkojärjestelmää ja koulujen "pakkouskontoa" kohtaan.