mikä olen arvostelemaan kenenkään ulkonäköä, elämäntapaa tai yhteiskunnallista asemaa mutta mitä mieltä olette voiko kaksi eri asemassa olevaa seurustella kun toisella parempi palkka ja enemmän omaisuutta? (vrt. se kaupan kassa ja insinööri esim.)
Jäi vain mieleeni taannoinen arvokeskustelu: Arvot, taso, sivistyneisyys.
Jäi vain mieleeni taannoinen arvokeskustelu: Arvot, taso, sivistyneisyys.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksi kaupan kassa haluaisi suhteeseen insinöörin kanssa?
Oli vain esimerkki mutta viimeinen niitti asialle jota olen ounastellut.
Ihmisten täytyy katsoa oman tasoisia kumppaneita itselleen.
Työ, asuinpaikka, omaisuus, tulevat perinnöt. Joku on jopa laskenut tulevat perinnötkin itselleen. Kyllä on tuo seuranhaku vaikeaa enkä ihmettele miksi..
Onko sinulla omakohtaista kokemusta, oletko itse törmännyt vastaavaan edunvalvontaan kumppaninetsijöissä?
Eikö se ole ihan tavallista, että toisella on parempi palkka ja enemmän omaisuutta? Kysehän ei ihmissuhteissa koskaan siitä, "voiko" sellainen ja tällainen suhde toimia, tai "voiko" sellainen ja tuollainen ihminen koskaan löytää ketään. Vastaus on aina ja poikkeuksetta: "voi".
Itse miellän ihmissuhteiden mahdollisuuden tai mahdottomuuden todennäköisyyksinä. Jos kaksi ihmistä on kovinkin eri asemissa, on todennäköisyys suhteen onnistumiselle ehkä pienemmät kuin lähempänä toisiaan olevilla. Tämä tietysti näin karkeasti ottaen - voidaan kai perustellusti väittää, että suhteen onnistumisen todennäköisyys on suurempi, jos miehellä on vähän parempi palkka ja/tai vähän enemmän omaisuutta, koska miehiltä usein vaaditaan (tai miehistä tuntuu että heiltä vaaditaan) jotenkin hyvää suoritusta jossain, ja taloudellinen suoriutuminen on kuitenkin lopulta monien ulottuvissa.
Vastaavastihan toimii "taso". Olen usein sanonut, ja sanon edelleenkin vaikka käsitykseni tästä asiasta tyrmätään aina, että "alempitasoisuus" tarkoittaa, että pariutumisen todennäköisyys on hyvin matala suhteessa keskimääräiseen, eikä mitään muuta. Ruma ja ujo mies ei ole alempitasoinen, jos hän löytää helposti mieleisensä tyttöystävän. (Se on sitten toisen keskustelun paikka, onko kukaan pätevä arvioimaan toisen ihmisen "rumaksi").
(... paitsi tietysti omasta mielestään, mutta tällöin olisi rehellisempää todeta ettei henkilö ole ihan hänen makuunsa).
Entä jos nainen on seksuaalisesti huomattavasti kokeneempi kuin mies? Silloinhan he ovat taustoiltaan hyvin eri tasoisia.
Niin?
Eikös se ole aina, kun Suomesta puhutaan.
Tietysti voi, jos mies on ylempitasoinen. Eihän suhdetta lähes ikinä edes synny, jos mies on alempitasoinen.
Ehkä nyt miljoonanteen kertaan palstalla tulkoon mainituksi ettei miehelle juurikaan merkitse naisessa koulutus ja palkka vaan ne naiselliset ominaisuudet. Toki on helpompaa jos ollaan samalla viivalla ja siksipä se ikuinen elämänkumppani olisi pitänyt löytää joskus parikymppisenä, myöhemmällä iällä se on vaikeampaa.
Jos asetelma lähdössä sellainen että toisella ei juurikaan säästöjä tai omaisuutta ja toisella jo jotain niin sen jakamisen olisi hyvä kuitenkin sitten olla tasapuolista, eli jos unelma-asunto ostetaan niin sen on syytä kyllä olla sen unelma joka sen pääosin joutuu rahoittamaankin. Vaikka ehkä voisin antaa hyvän naisen asua luonani ilmaiseksikin niin ehkä hyvä olisi kuitenkin jos vähän joutuisi osallistumaan asumiskuluihin. Tuo avolittolaki vaikuttaa ihan asialliselta kun lähtökohtana on että kumpikin saa pitää omansa jos ero tulee niin ei mene rahastukseksi:
http://www.maistraatti.fi/fi/Ajankohtaista/Laki-avopuolisoiden-yhteistalouden-purkamisesta-voimaan-142011/
Olennaistahan tuossa on se, miten tuo varakkaampi tai paremmassa asemassa oleva osapuoli käyttäytyy parisuhteessa. Käyttääkö hän rahaa/asemaansa perusteluna jyrätäkseen oman tahtonsa läpi? Vai kohteleeko kumppaniaan täysin tasaveroisena?
Minusta vielä olennaisempaa on sen huonommassa asemassa olevan käyttäytyminen, siis se että kestääkö hän olla tilanteessa jossa ajattelee olevansa "siivellä" koska jos on hyvä ihminen niin hän varmaan sitä sitten liikaakin ajattelee vaikka se parempituloista ei haittaa ollenkaan.
Omalla kohdallani on juuri näin. Tuntisin olevani siivellä, häpeäisin sitä ja miettisin, kuinka pettynyt ellei jopa ärtynyt mies saattaisi olla tai tulisi jossain vaiheessa olemaan. Näin varsinkin, jos tuloerot olisivat suuret.
Miehen mielipide tuloeroistamme tulisi puheeksi kyllä varmasti paljon ennen yhteenmuuttamista.
Se riippuu niin paljon miehestä.
En voisi kuvitella parisuhdetta merkittävästi eri asemassa olevan miehen kanssa. En ole koskaan elänyt miehen kustannuksella enkä suostuisi elämään, joten jos elämäntavat olisivat kovin erilaiset niin se ei vaan voisi toimia. Jos toinen olisi esimerkiksi halunnut lähteä joululomalla kahdeksi viikoksi Karibialle niin ei minulla olisi siihen ollut varaa. Ja miksi olla suhteessa, missä vietetään lomat erillään?
Sama tietysti pätee muihinkin asioihin kuin rahaan eli elämäntilanteen pitäisi olla riittävän samanlainen koulutuksen, työssäkäynnin, perhetilanteen ym kannalta. Unohtamatta arvomaailmaa.
Tänä päivänä tyopaikka menee monen alta. putkiaivoilla ajattelevan Helkan mielestä puolison jouduttua työttömäksi pitäs erota
Tilanne on pikkuisen erilainen pitkän seurustelusuhteen (saati avo-/avioliiton) aikana kuin siinä vaiheessa, kun vasta tutustutaan ja mietitään sovitaanko yhteen. Jos on oltu yhdessä jo muutama vuosi ja toinen jää työttömäksi niin siinä vaiheessa on jo joko kirjaimellisesti yhteiset varat (kun asutaan yhdessä eikä enää tarvitse jokaista kauppalaskua jakaa erikseen puoliksi) tai siinä mielessä yhteiset varat, että vuosien varrella on puolin ja toisin välillä makseltu toisenkin menoja.
täällä ei nähdä nyt sitä tosiasiaa että parisuhteen ydin on penetraatiokokemuksissa, niiden määrässä ja laadussa.
Sinä et näe sitä tosiasiaa, että ei ole vaan aivan muussa. Toki seksi on parisuhteessa tärkeää, mutta ydin se ei ole.
Totta helvetissä voi. Esimerkkinä mun omat vanhemmat. Isäni on korkeasti koulutettu ja äitini taas ei ole.
Sanos muuta...
MIksi ei voisi?