Olen aina ollut sitä mieltä että itseään kannattaisi kehittää, yrittää oppia uutta ja treenata, ihan jo omaksi iloksi. Sitä tässä on tullutkin tehtyä, myös sillä mielellä että joskus saisi edes rippeitä naisten huomiosta. Kummallista kyllä, kaikki tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Nekin hyvin harvat katseet joita joskus ennen sain, ovat loppuneet. Sanomattakin on selvää että naiset eivät tule juttelemaan tai lähetä viestiä nettitreffeillä. Sellaisia ihmeitä ei tosin ole tapahtunut juuri ennenkään.
Tuntuu vain niin kummalliselta kun kaikki muu elämässä on mennyt omasta mielestäni ihan oikeaan suuntaan. Kunto on hyvä ja lihakset kasvaneet, pukeutuminenkin on omasta mielestäni parempaa luokkaa, ainakin tarkemmin mietittyä, kuin ennen. Nämä nyt vain ulkoisia esimerkkejä, mutta eiköhän näkyvät asiat ole tässä tapauksessa aika keskeisiä.
Ymmärtäisin sen että kaikki on vain geeneihin eli sen myötä kasvonpiirteisiin kirjoitettu ja kohtalo sen mukainen, mutta vähäisenkin suosion häviämistä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Tuntuu vain niin kummalliselta kun kaikki muu elämässä on mennyt omasta mielestäni ihan oikeaan suuntaan. Kunto on hyvä ja lihakset kasvaneet, pukeutuminenkin on omasta mielestäni parempaa luokkaa, ainakin tarkemmin mietittyä, kuin ennen. Nämä nyt vain ulkoisia esimerkkejä, mutta eiköhän näkyvät asiat ole tässä tapauksessa aika keskeisiä.
Ymmärtäisin sen että kaikki on vain geeneihin eli sen myötä kasvonpiirteisiin kirjoitettu ja kohtalo sen mukainen, mutta vähäisenkin suosion häviämistä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen useimmista kohdista samaa mieltä.
Näkemykseni on tiivistetysti, että itsensä kehittäminen naisen saamiseksi on aika tuhoontuomittu tie, koska ne mallit, joiden mukaan neuvotaan itseä kehittämään, ja joita miehetkin sitten yrittävät seurata, on koostettu erilaisten supermenestyjien, casanovien ja machomiesten tavoista menestyä. Ja kun eivät nämä edellämainitut miehet ole mitään neuvoja pahemmin tarvinneet siihen, että ovat menestyneet. He vain sattuvat olemaan luonteeltaan ja ruumiinrakenteeltaan sellaisia kuin ovat. Muidenlaisten miesten on aika turha yrittää peitota noita miehiä heidän omassa pelissään.
Itse olen päätynyt paljon enemmän siihen, että yritän päteä niillä alueilla, joihin omat luontaiset kykyni sopivat, ja joihin noilla machoilla ja casanovilla ei ehkä ole niin suuria luontaisia kykyjä. Ongelmaksi tosin nousee naisten metsästystä miettien se, että tarvitsisi löytää paljon pienempiin kohderyhmiin kuuluvia naisia. On helppo löytää nainen, joka haluaa machon tai casanovan, niitä naisia on suurin osa kaikista. Muiden naisten löytäminen vaatii etsimistä ja onkimista.
Hyviä ja jäsenneltyjä ajatuksia. Ongelmallista on jos omat kyvyt soveltuvat sellaisiin juttuihin jotka paljastuvat yleensä vasta myöhemmin tutustumisen aikana. Geenit, feromonit ja muut kemiat on heti näkyvillä.
Joko on tullut kolmekymmentä mittariin? Epätoivokin näkyy ja hiusraja pakenee....
Hiusraja ei ole paennut mutta kolmekymmentä on toki tullut mittariin. Aina puhutaan siitä kuinka epätoivo ja muut pienimmätkin tunteet näkyisivät ihmisestä, mutta jos nyt ihan järkevästi ajatellaan niin tuskinpa näin oikeasti on. Ja olenhan minä sitä paitsi nuorempanakin ollut epätoivoinen.
Kerropa sitten järkevästi ajateltuna mistä kiikastaa. Vai tuohon kohtaanko se järki loppui?
Kyllä, siihen se loppuu. Tiedän että tavallisen suomalaismiehen rooli ei ole olla seksisymboli, mutta jokin siinä ajatuksessa tökkii että kaikesta yrittämisestä huolimatta mies voi olla täysin näkymätön olento naisten silmissä. Eihän sille mitään voi jos näin on, mutta ajatus on sellainen mihin ei helposti totu. Ja olemattoman suosion hiipuminen on myös toinen iso kysymysmerkki.
Kyllä se epätoivo näkyy. Itsensä kehittäminen muita varten on muutenkin aika huono motiivi. Tai ainakin huonompi kuin itsensä kehittäminen itseään varten, mutta tietenkin parempi kuin se ettei kehittäisi ollenkaan.
Juuri näin.
Siltähän tuo vaikuttaa että mikään treenaus ja pukeutumiseen panostaminen ei toimi.
Aika toivoton tilanne kun naiset tuntuu arvostavan vain synnynnäisiä ominaisuuksia, kasvot, pituus, matala ääni, korkea testosteronitaso ym ekstroverttius, mihinkään näistä et voi vaikuttaa joten koko naisonni määräytyy siinä vaiheessa kun synnyt.
Totta, mutta voiko naisonni jopa huonontua kun huonojen ominaisuuksien päälle yrittää kehittää hyviä ominaisuuksia? Onko sellainen mies epätoivon ruumiillistuma - vielä surkeampi tapaus naisten silmissä kuin ihan rehellisesti luovuttanut mies?
Sanottakoon vielä se, että näin urheilijana haluan olla paras, enkä viimeinen.
Esikuvani on Michael Schumacher, joka on paras autourheilija. Esikuvani ei ole mikään Uuno Turhapuro.
Luulen kaikesta huolimatta, että kehität itseäsi pääasiassa ulkoisen palkkion toivossa. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta jos odotat hyvän kunnon ja pukeutumisen tuovan naisilta lisää huomiota, niin saatat huomata päinvastaisia tuloksia. Kannattaisi kokeilla vaikkapa meditaatiota muiden konstien rinnalla, itse huomasin sen myötä mielenkiintoisia muutoksia.
Mä en ainakaan ala kehittämään itseäni naisten vuoksi. Ihan liian stressaavaa. Itseni vuoksi voin kyllä kehittää, mutta vain sellaisissa asioissa jotka itteäni kiinnostaa.
Esimerkiks mä en oo kiinnostunu käymään salilla, koska se on tylsää. Kaikkee muuta urheilua suostun kyllä harrastaa ja se olis tarkoituskin tehdä kunnolla tulevana vuonna. Pukeutumiseni ei todellakaan vastaa muotia vaan se mikä sattuu tuntumaan hyvältä päällä (ei näyttämään) ja sitä tapaa en muuta.