Tyttöystäväni on viimeisen 3 kuukauden aikana
käyttäytynyt todella oudosti. Hän ei siedä
minkäänlaista lähestymisyritystäni ja tarkoitan
siis seksiä, kyöhnäystä, halailua ja suutelua.
Ahdistaa ihan suunnattomasti, koska en tiedä
mistä on kyse. Epäilen, että hän pettää... Hän
kuitenkin sanoo rakastavansa vain minua eikä
voisi koskaan pettää tai ihastua toiseen. Silloin
kaikki epäilyni kaikkoavat, mutta vain tullakseen
uudelleen muutaman päivän kuluttua.
Ennen vietimme yhdessä suurimman osan ajasta,
mutta enää vain harvoin. Hän on nykyään kireä ja
tiuskii minulle jatkuvasti. Kaipaan kovasti niitä
yhteisiä helliä hetkiä... Ilman niitä olen
todella ONNETON!!! Rakastan tyttöystävääni yli
kaiken, mutta hän ei tunnu rakastavan tai
välittävän minusta enää ollenkaan!!! En käsitä
mitä tapahtuu ja miksi tyttöystäväni ei voi sanoa
suoraan, että ei halua olla enää kanssani?!
Olen useasti kysynyt mikä on vikana ja olenko
kenties tehnyt jotakin typerää. Minussa ei
kuulemma ole mitään vikaa ja kaikki on kunnossa.
Miten minun pitäisi toimia? Mikä tyttöystävääni
vaivaa? Miten kestän kaiken tuskan?
käyttäytynyt todella oudosti. Hän ei siedä
minkäänlaista lähestymisyritystäni ja tarkoitan
siis seksiä, kyöhnäystä, halailua ja suutelua.
Ahdistaa ihan suunnattomasti, koska en tiedä
mistä on kyse. Epäilen, että hän pettää... Hän
kuitenkin sanoo rakastavansa vain minua eikä
voisi koskaan pettää tai ihastua toiseen. Silloin
kaikki epäilyni kaikkoavat, mutta vain tullakseen
uudelleen muutaman päivän kuluttua.
Ennen vietimme yhdessä suurimman osan ajasta,
mutta enää vain harvoin. Hän on nykyään kireä ja
tiuskii minulle jatkuvasti. Kaipaan kovasti niitä
yhteisiä helliä hetkiä... Ilman niitä olen
todella ONNETON!!! Rakastan tyttöystävääni yli
kaiken, mutta hän ei tunnu rakastavan tai
välittävän minusta enää ollenkaan!!! En käsitä
mitä tapahtuu ja miksi tyttöystäväni ei voi sanoa
suoraan, että ei halua olla enää kanssani?!
Olen useasti kysynyt mikä on vikana ja olenko
kenties tehnyt jotakin typerää. Minussa ei
kuulemma ole mitään vikaa ja kaikki on kunnossa.
Miten minun pitäisi toimia? Mikä tyttöystävääni
vaivaa? Miten kestän kaiken tuskan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...kirjotuksesi sille ja kysy onko näin ja miksi
on näin ja miksi ei olisi toisin. LUOTTAMUSTA &
REHELLISYYTTÄ
...kyllä puhuneet asiasta, mutta mitään järkevää
ja yksiselitteistä vastausta en ole saanut.
Ainoastaan, että missään ei ole mitään vikaa ja
kaikki on OK! Siihen se sitten jääkin...
paininut nyt aika pitkään saman ongelman kanssa,
mutta mä olen se toinen osapuoli. En ole antanut
koskettaa, en mitään. Olen ollut vihainen ja
tiuskinut. En oikein tiedä mistä se johtuu. Silti
aina valitan kumminkin että "miksi et enää koske
muhun tai pussaa?".... Mites teillä menee
makuukammarin puolella? Nimittäin se on ollut
mulle yksi vaikuttava tekijä. En ole saanut sitä
mitä haluaisin. Kaikki tuntuu siltä että "ei se
edes välitä musta" ja "eikä sitä kiinnosta mikä
mul on tai mitä haluaisin ja toivoisin ja odotan
häneltä". Kyllä kaikki tämmönen pistää pään
sekaisin. Nyt rupeaa näkymään valoa tunnelin
päässä ja vain siksi koska sain suuni auki ja
rupesi puhumaan ja tein sen kiltisti, en
vihaisesti. Asiat rupeaa vihdoin sujumaan. Jos
välittää toisistaan niin kyllä kaikki asiat
setviintyvät jos sitä molemmat todella haluavat.
...kun tämä outo käytös alkoi, niin makuukammarin
puolella on ollut hiljaista. Olen yrittänyt antaa
tyttöystävälleni tilaa ja emme tällä hetkellä
harrasta seksiä, kyöhnää, halaile emmekä myöskään
suutele. Ennen tätä tilannetta harrastimme seksiä
usein ja roikuimme toisissamme aivan jatkuvasti.
Olen aina pyrkinyt ottamaan tyttöystäväni halut
huomioon ja suhteemme on ollutkin hyvin avoin.
Olemme jakaneet halumme ja ajatuksemme
keskenämme, mutta emme enää.
Tekisin mitä vain, että saisin ihanan
tyttöystäväni takaisin!
Meillä samankaltainen tilanne jatkui reilut kaksi
vuotta muuttumattomana. Kuten arvata saattaa, se
sai minut todella onnettomaksi.
Monet kerrat valvoin yöt hereillä miettien
mieheni haluttomuuden syitä. Tottakai tiesin,
että ainakin yhtenä syynä mieheni haluttomuuteen
ja lähes kaiken läheisyyden torjumiseen olivat
hänen työpaineensa ja niistä juontuva väsymys,
apeus ja voimattomuuden tunne, kenties jopa lievä
(?) masennuskin.
Pyrin asettumaan mieheni asemaan, mutta arvelin
kuitenkin, että eivätkö läheisyys, hellät sanat
ja kosketukset ja luonnollisesti myös seksi voisi
pikemminkin rentouttaa kuin olla hirmuinen taakka.
Typerrykseni oli suuri kun tajusin, ettei mieheni
kyennyt antautumaan läheisyyteen, vaan torjui
minut kerta toisensa jälkeen - vaikka väittikin
minun olevan silmissään hemaiseva ja haluttava.
Seksistä hän sentään tuntui nauttivan täysillä,
kunhan ensin sain hänet viritettyä tunnelmaan ja
sitten valmistauduin tekemään kaiken alusta
loppuun.
Tilanne raastoi hermojani niin, että olin jopa
valmis lähtemään parisuhteesta, sillä epäilin
vahvasti, ettei mieheni enää välittänyt minusta
pätkääkään: eihän hän juurikaan
tuntunut "sietävän" läheisyyttäni.
Mieheni sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi, ettei
hän todellakaan halua elämäänsä ketään muuta ja
että hänen elämänsä olisi onnetonta ja autiota
ilman minua. Päätin jaksaa mieheni rinnalla.
Niille lukijoille, joiden kulmakarvat kohoavat
tässä vaiheessa tietävästi ja jotka ovat
vakuuttuneita siitä, että miehelläni oli tuona
aikana rakastajatar, voin vakuuttaa, ettei niin
ollut. Itse asiassa toivoin sitä itsekin: se
olisi selittänyt mieheni kummallisen käytöksen ja
olisi vienyt tilannetta eteenpäin. Mutta kun, kas
kummaa, rakastajatarta tai rakastajattaria ei ole
koskaan ollutkaan...
Kahden ja puolen vuoden kärvistelyn jälkeen
päätin vihdoin olla murehtimatta sitä, ettei
suhteessamme ollut läheisyyttä. Kun pitkien,
puhdistavien keskustelujen tai
hetkellisten "herkkien aikojen" jälkeenkään
tilanne ei näyttänyt muuttuvan, päätin ottaa
aikaa itselleni.
Päätin olla murehtimatta suhteemme "kylmyyttä" ja
otin etäisyyttä: matkustelin tuttavieni ja
sukulaisteni luo viikonloppuisin, lomien aikaan
lähdin itsekseni kiertelemään Suomea, kävin
kavereiden kanssa bailaamassa...
En missään vaiheessa edes ajatellut mieheni
pettämistä, syrjähypyn vietäväksi heittäytymistä,
enhän edes kykenisi siihen. Tietysti tulin silti
tehneeksi reissuillani tuttavuutta myös
vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Heiltä sain
sellaista palautetta, joka pitkästä aikaa valoi
uskoa itseeni - tajusin, että olen jopa
haluttava. Tuon asian olinkin totaalisesti
unohtanut. Muistin ohimennen mainita miehelleni,
kuinka kummalliselta mutta mukavalta tuntui, että
edes jotkut vielä viheltelivät perääni...
Ottaessani etäisyyttä suhteeseen opin, että
vaikka kaipasin miestäni, tulen edelleenkin
varsin hyvin toimeen itsekseni.
Nautin vapaudestani ja siitä tiedosta, että
seinien alkaessa kaatua päälle voisin aina ottaa
hiukan etäisyyttä suhteeseen, lähteä maalle,
viettää aikaa vanhojen ystävien seurassa
entisellä kotipaikkakunnallani, tehdä niitä
asioita, joista minä itse pidän.
Päätin, että jatkossa pyrkisin ottamaan mieheni
torjumiset vähemmän henkilökohtaisesti - eihän
hän sillä keinoin varmasti halunnut loukata minua.
Ollessani poissa mieheni sitävaston tajusi, että
minä olen vieläkin se itsenäinen nainen, johon
hän aikoinaan ihastui. En edelleenkään ole
itsestäänselvä, hauska kapistus ja kodinkone,
joka on hyvä olemassa ja joka toimii ilman hoitoa
ja huolenpitoa. Vihdoin hän ymmärsi, mitä
tarkoittaa se, että olen tunteva, hellyyttä ja
läheisyyttä kaipaava ihminen.
Niinpä mieheni päätti nipistää töistään enemmän
aikaa yhteisiin tarpeisiimme ja alkoi opetella
läheisyyden aakkosia... Niitä opettelemme
edelleenkin.
Mitä tästä opimme?
Joskus itse kullekin saattaa tulla aikoja,
jolloin seksi ja läheisyys eivät ole ensimmäisinä
mielessä, hyvä jos niitä muistaa lainkaan. Jos
sitten kumppani tästä loukkaantuu ja vielä kaiken
lisäksi epäilee toisen olevan kyllästynyt
suhteeseen, tulee toiselle helposti
suorituspaineita kaiken läheisyyden suhteen. Tämä
taas muokkaantuu helposti noidankehäksi.
Ehkä sinun tyttöystävälläsi on töissä/opinnoissa
hetkellisesti tavallista hankalempaa, ehkä arki
välillä rassaa, ehkä elämässä on ollut jokin
mahdollisesti aivan pieneltäkin tuntuva muutos,
uusia asioita, joiden vuoksi tyttöystävälläsi on
paineita?
Olette varmaankin keskustelleet asiasta moneen
otteeseen, mutta kokeilkaa vielä. Muista kertoa
tyttöystävällesi tunteistasi, mutta varo
syyllistämästä häntä, se vain vaikeuttaa
tilannetta.
Oletko itse muistanut helliä tyttöystävääsi
muutoinkin kuin läheisyyden myötä? Joskus sitä
tarvitsee helliä sanoja, rohkaisua, kannustusta
ja kehuja läheisyyden sijaan.
Jos todella rakastat tyttöystävääsi yli kaiken,
annat hänelle aikaa ja yrität ymmärtää tilannetta
myös hänen kauttaan. Haluttomuuden takana ei aina
ole rakkauden loppuminen tai pettäminen, vaan
monia muita, paljon arkisempia syitä:
hormonaaliset muutokset, paineet, muutokset...
mitä tahansa aivan pieniltäkin tuntuvia mieltä
painavia seikkoja.
Tärkeää on, ettet masennu tilanteessa, vaan
jaksat yrittää. Rakkautesi tyttöystävääsi kohtaan
vaatii sitä. Jos mikään ei tunnu muuttuvan
pitkiin aikoihin ja tunnet itsesi edelleen
onnettomaksi, voit kokeilla
jonkinlaista "irtiottoa", se saattaa asettaa
asioita tärkeysjärjestykseen...
...rohkaisevasta viestistä. :)
hyvä kertomus! Opettaa varmasti muitankin
parisuhdeasioissa, saa meidät ymmärtämään että
tanssiin tarvitaan kaksi. Nostan hattua
kirjoittajalle, sai myös minut pysähtymään...
hyvä ja henkistä kypsyyttä osoittava kirjoitus.
Muutoinhan alkuperäisen viestin perusteella
tulisi helposti päädyttyä klassiseen päätelmään
toisesta miehestä tai kyllästymisestä suhteeseen.
Harmi ettei parini nähnyt asioita noin tai olisi
lukenut tämän noin kolme kuukautta sitten. Asiat
voisivat olla toisin. Yritän, mutten voi olla
voivottelematta tapahtunutta. Muita miehiä on
ollut, mutta eivät ne saa minua tuntemaan kuten
edellinen. Onhan se mukavaa huomata, että ottajia
on, mutta alkuhuuman jälkeen he eivät sytytä sen
enempää. Toivun kyllä.
viestisi on kaunis ja lohdullinen. toivottavasti
itse pystyn samaan..(jos tulee joskus jotain
hankaluuksia)
toivottavasti teillä menee jatkossa paremmin ja
paremmin, toivon sitä.