Huvittais lähteä kanarialle ja haluaisin matkan jossa on valmiina lennot, hotelli ja kuljetukset hotelille. Ei vaan oikein kehtais löhtee tollaselle yksin. Eihän niistä muista tarvi muuten välittää mutta se bussimatka hotellille... kaikki kattelis että toi raukka on yksinään. En ole nöes koskaan nphnyt että kukaan matkustais yksinään seuramatkalla.. täytyy vissiin tyytyä kaupunkilomaan euroopassa missä voi järjestää kaiken itse, saa pysyä ihan tuntemattomana. Eipä noilla seuramatkoilla seuraakaan löydy kun kukaan ei siellä yksin matkusta
yksin seuramatkalle?
kehtaako
38489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ei kyllä kannata missään tapauksessa yksin lähteä mihinkään ulkomaan matkoille tai mihinkään matkoille, koska varsinkin noilla seuramatkoilla kaikki muut matkustajat vaan ajattelisivat kuitenkin kaikkea negatiivista siitä sun yksinolosta ja kattelisivat just sitä, että ei ole tollakaan raukalla ketään kavereita mukana reissussa.
Enemmän kyllä saat noista kaupunkilomista myös irti, kun otat sinne jonkun kaverin mukaan, niin on sitten juttuseuraa ja muutenkin joku sellainen kaveri mukana, kenen kanssa voit jakaa matkakokemuksiasi.
Ei ole vitsi tämäkään
Ei ole kavereita joten pakko matkustaa yksin kaupunkilomillakin, einole muita kavereita kuin omat vanhemmat ja he ovat niin vanhoja etteivät jaksa matkustamisen rasituksia. En kai muuten olis asiaa kysellytkään..
En kyllä ikinä olisi uskonut että Darkkis on ekana vastaamassa o.O
Tämä juttu ei ole mikään vitsi. Ei ole vaikka sen joku olisi vitrsiksi tarkoittanut.
En ymmärrä, miksi ei yksin voisi tehdä juttuja. Olin pari vuotta sitten yksin pakettimatkalla ja lisäksi tehnyt liudan omatoimimatkoja yksin. Kaverini oli juuri kesällä yksin all-inclusive-hotellissa ja nautti olostaan. Aina olen tutustunut ihmisiin.
Toisaalta käyn myös Suomessa välillä yksin elokuvissa, syömässä, kahvilla jne, jos vain tulee sellainen fiilis. En ole koskaan ajatellut, että joku kiinnittäisi siihen huomioita tai ainakaan negatiivista sellaista. Päin vastoin: saanut ystävällistä palvelua ja nauttinut olostani.
Lähde Pattayalle! Kukaan, korostan siis KUKAAN ei ihmettele jos matkustat sinne itseksesi. Kone on aivan TÄYNNÄ yksinään matkustavia miehiä.
Enpä tiedä, kai sitä myös Thaimaaseen on menossa nuoret pääasiassa just kavereidensa kanssa hauskaa pitämään.
Yksin matkustaminen on ongelma muille JOS yksin matkustaminen on ongelma sinulle.
Jos istut bussissa pälyilemässä ympärillesi, "noi varmaan tuijottaa että miksi mä matkustan ilman seuralaista", sitten yksin matkustaminen on ongelma. Mutta jos katselet rauhassa maisemia ja selkeästi nautit reissusta, ongelmaa ei ole.
Mistä ne muut edes tietää miksi olet reissussa? Ehkä olet matkalla tekemään isot kaupat firmallesi, etkä haluakaan Suomijuntteja kännäämään ympärillesi. Ehkä olet matkalla tutkimaan historiallista kohdetta muttet viitsi pyytää vähemmän sivistyneitä kavereita mukaan. Ehkä olet niin sosiaalinen kaveri, ettet tarvitse porukkaa tueksesi. Tai - ehkä asut siellä lomamestassa, ja olit vain entisessä kotimaassa sukuloimassa?
Bottom line: jos sinä et välitä, muutkaan eivät välitä.
No eri juttu, jos osaa suhtautua asiaan noin rennosti, ettei mieti ollenkaan mitään muiden ihmisten ajatuksia. Mutta itse en kyllä osaisi olla miettimättä sitä, että mitä kaikki muut ihmiset musta oikein ajattelevat.
No ainakin silloin mä kyllä sanoisin bussissa sen muille matkustajille, jos kaverit jäisivät johonkin muualle, mun lähtiessä katsomaan jotain historiallista kohdetta. Kuten kertoisin varmasti myös siitä, että olisin ostanut kämpän esim. Thaimaasta tai missä nyt ikinä sattuisin matkalla olemaan.
Kaiken tämän tekisin muille matkustajille selväksi ihan vaikka pelkästään sen takia, etteivät he alkaisi ajatella jotain negatiivista mun yksinolostani tai joutuisivat ainakin korjaamaan niitä ajatuksia, jos olisivat ehtineet ensin niin ajatella.
En nyt sitä menisi suoraan niin kaikille bussissa huutelemaan, mutta kertoisin asian jotenkin jonkun sivulauseen kautta. Kun eipä sitä omalle huonolle itsetunnolleen mitään voi.
Mistä noi sun yksinoloon liittyvät fobiat oikein kumpuaa?
No ihan siitä muiden ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta.
JOS oli ongelma minulle ja nyt ongelma monille.
Miksi ihmeessä lakkaisit elämästä ja nauttimasta MUIDEN ihmisten kuviteltujen mielipiteiden vuoksi? Jotta saisit kiikkustuolissa vanhana sitten naureskella, että jäipä maailma kokematta, mutta ainakaan kukaan ei päässyt minulle nauramaan, kun yksin reissaan? Tiedoksi: kyllä se on PALJON nolompaa jäädä kotiin ja kokemuksia paitsi kuin lähteä rohkeasti reissuun!
Jos olet mies, tuosta yksin reissaamisesta on vain etua parinmuodostuksessa, koska siten voit osoittaa naiselle, ettet ole huonolla itsetunnolla varustettu nysväke, kun uskallat reissata ja ottaa ilon irti elämästä yksinkin. Joillekin miehille taas voi olla kova paikka, jos nainen onkin niin rohkea, että uskaltaa matkustella yksinkin, mutta ehkä itsenäinen nainen ei sellaista miestä kaipaakaan, jolle matkustelu yksin olisi ongelma.
Olen matkustanut yksin niin seuramatkalla kuin kaupunkilomallakin ja suurenmoisen hauskaa on ollut. Paremmin saa muihin ihmisiin kontaktiakin, kuin kaverin kanssa, jos vaan on itse avoin ja sanavalmis. Aivan kuten täällä jo on sanottukin: asiassa ei ole mitään ongelmaa, jos et siitä sellaista tee. Itse olen sanonut, jos joku on kysynyt kenen kanssa matkustan, että elämäntilanteeni ja aikatauluni eivät sovi yhteen perheellisten kavereiden kanssa, ja siksi reissaan tällä kertaa yksin, eikä kenelläkään ole siihen mitään ihmettelemistä ollut.
Nyt kuule vaan sitä reissua varaamaan, kiität itseäsi siitä vielä! Hyvää matkaa! :)
No ihan siksi koska en pidä siitä, että muut ihmiset ajattelevat musta jotain negatiivista ja puhuvat sitten pahaa selän mm. sen yksinäisyyden takia.
Yksin jos johonkin reissuun lähtisi, niin kyllä siellä kuitenkin ihmiset ajattelisivat kaikkea negatiivista sen nuoren miehen yksinolon takia ja juoruilisivat sitten selän takana kaikkea siitä, miten ei nuorella miehellä ole ketään kavereita, kun on kerta joutunut yksin reissuun lähtemään yms.
Mies olen kyllä, mutta eipä siitä yksin matkailusta olisi mulle mitään muuta kun pelkkää haittaa ja harmia, oli sitten kyse mistä asiasta tahansa.
Kuitenkin naiset vaan ajattelisivat kaikkea negatiivista yksin matkaavasta nuoresta miehestä, sillä he pitäisivät sellaista vaan yksinäisenä ja kaverittomana luuserina, johon ei kukaan edes haluaisi tutustua.
Kavereiden kanssa jos matkoille lähtisi, niin siitä olisi paljon enemmän hyötyä myös parinmuodostuksessa, koska silloin kaikki naiset ajattelisivat just positiivista kavereiden kanssa matkaavasta nuoresta miehestä, sellainen nuori mies kun ei olisi heidän silmissä ainakaan mikään yksinäinen ja kaveriton luuserimies, joista naiset ajattelevat aina kaikkea negatiivista ja puhuvat sitten pahaa selän takana, jos eivät ole suoraan jostain syystä sanoneet päin yksinäisen nuoren miehen naamaa. Tosin monet kyllä sanovat sen kaiken negatiivisen jo ihan suoraan päin yksinäisen nuoren miehen naamaa, kun niin paljon heistä aina ajatellaan kaikkea negatiivista.
Sulla onkin naispuolisena ihan eri tilanne reissuta yksin kun meillä miehillä, koska naisten kohdalla sitä yksin matkaamista pidetään vain pelkästään hienona, rohkeana ja itsenäisen naisen merkkinä. Miesten tapauksessa sitä yksin matkailua pidetään aina vain pelkästään säälittävänä.
Niin ja sellainen vielä tiedoksi, että kaveriporukassa on oikeastaan paljon hankalampaa tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kuka on kiinnostunut kenestäkin (pelimiehet "yrittää" ensin sitä vaatimattomampaa naista), ja uskaltaako siinä ryhmäpaineessa kukaan tehdä aitoja aloitteita, jos on vähänkään ujomman sorttista porukkaa? Yksin reissatessa kukaan tuttu ei ole näkemässä jos tulee pakit, ja vieraista ei ole sitäkään väliä.
Jos matkustaa kaverin kanssa, ei häntä voi noin vain dumpata ja lähteä itse treffailemaan. Täytyy sanoa, että vaikka kuinka kivan oloinen mies pyytäisi treffeille, niin erittäin todennäköisesti päätyisin antamaan pakit, koska kaverin kanssa lähdetään reissuun juuri siksi, että on sitä seuraa. Varsinkin naiset ovat tässä mielessä toisilleen lojaalimpia.
Se, mikä naisia karkoittaa, on itsekeskeisyys ja voimakas huoli siitä mitä muut ajattelevat. Nainen haluaa itsevarman miehen, joka tekee sellaisia asioita joista itse nauttii, koska silloin kun hän kiinnostuu naisesta, hän on todella kiinnostunut juuri hänestä, eikä vain sellaisesta kuoresta, josta tietäisi kaveriensakin pitävän.
Ymmärrätkö? Kukaan nainen (ainakaan fiksu) ei halua olla vain kulissi. Varsinkin todella kauniilla naisilla on tämä ongelma, kun miehet katsovat vain ulkonäköä eikä sitä millainen ihminen juuri tämä nainen on.
En todellakaan viehäty miehestä, jolle elämän tärkein asia on muiden mielipiteet, koska silloinhan luovuttaa vallan elämästään ja valinnoistaan muille ihmisille, mikä on ihmisessä kuin ihmisessä vastenmielistä.
Ylipäätään se, että kuvittelet kaikkien ihmisten aina seuraavan ja ilkkuvan juuri sinua on melkoisen häiriintynyttä ja erittäin itsekeskeistä. Voitko mitenkään ymmärtää, että ihmisillä on ihan oikeasti muutakin mietittävää kuin sinä ja sinun "ongelmasi"? Heillä on ihan omiakin juttuja eikä suurin osa ihmisistä edes huomaa sinua.
Toisekseen se, että olettaa aina suhtautumisen olevan negatiivista on aika raskasta niin sinulle kuin muillekin ihmisille. Negatiivisuus ruokkii itseään. Tottakai jos on aina itse ensin piikit pystyssä, saa samaa takaisin. Olen itse huomannut, että kun on ystävällinen, avoin ja luottaa muihin ihmisiin, saa suurimmaksi osaksi samaa takaisin. Jos tulee kuraa niskaan, se kertoo vain kuran heittäjästä itsestään, ei sinusta.
No mistä nyt vedit tämän aiheen mukaan, että mies muka valitsisi naisseuraansa kavereiden mielipiteiden mukaan? En ainakaan itse kertonut mitään tähän liittyvää.
No et ole varmaan joutunut itse koskaan kokemaan näitä samoja ongelmia, joita mä oon itse joutunut kokemaan sen oman yksinolon takia?
Kyllä mä aikoinaan muistan kotiseuduilla, kun kaikki nuoret naiset kyselivät aina baareissa painostavaan sävyyn siitä yksinolosta ja ihmettelivät kovasti sitä, että miksei mulla ole ketään kavereita siellä mukana. Joten siinä sen kyllä hyvin huomasi, että mitä naiset ajattelevat yksinäisistä nuorista miehistä ja miten he oikein suhtautuvat siihen, jos joku nuori mies on yksin baarissa ilman ketään kavereita.
Mulla ei koskaan edes auttanut mitään se, jos yritti olla itse ystävällinen, avoin ja halukas tutustumaan toisiin ihmisiin, kun aina se oma yksinolo tuntui olevan kaikille niin hirveä asia ja jatkuva pilkan ja vittuilun kohde.
Sitä kun on itse joutunut tollaista kotiseuduilla koko nuoruutensa kestämään, niin silloin sitä tietää kyllä itse parhaiten mistä puhuu, joten ei siinä silloin muiden ihmisten kannustukset yhään rohkaise eri tavalla ajattelemaan.
Etkö sinäkään käsitä että tuo yksin matkustamisesta jankuttaminen on tuon palstatrollin bravuuri? Se että jotkut vastaavat hänelle ihan tosissaan tuottaa hänelle mielihyvää.
Kaikkea ei tarvitse naisihmiselle suoraan sanoa, vaan rivien välistä pystyy päättelemään paljon. ;) Kiva kun kysyit, pyrin paljastamaan ajattelusi hullunkurisuuden..
Sinua vaivaa niin paljon muiden mielipiteet ettet voi sen vuoksi lähteä matkalle, vaikka muuten kovasti haluaisit. Et uskalla liikkua missään yksin, missä voisit altistua arvostelulle. On ihan loogista ajatella, että tämä herkkyys muiden mielipiteille pätee myös muuhun elämääsi.
Mikäli ihastuksesi ei kelpaisikaan muille ihmisille, vaikka perheellesi tai kavereillesi, hyvin todennäköisesti jättäisit tämän naisen tai et edes lähestyisi häntä, koska et kestäisi heidän arvosteluaan kumppanistasi.
Nainen haluaa miehen, joka pystyy seisomaan sanojensa ja valintojensa takana eikä heilu kuin tuuliviiri muiden mielipiteiden mukaan. Siksi toivon, että alat ajatella itsenäisesti ja mietit vähemmän sitä mitä muut mahdollisesti ehkä ajattelevat sinusta. Sillä ei ole oikeasti mitään väliä mitä ne tuntemattomat muut ajattelevat! Olet vain itse oman onnesi ja elämänilosi esteenä, eivät ne "muut".
Olin joskus itsekin liian herkkä miettimään muiden suhtautumista ja kun pääsin siitä irti, olen ollut todella paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni. Toivon samaa sinulle ja muillekin!
No vaikka olisikin trolli, samoin ajattelevia kuitenkin oikeastikin on. Ikuinen optimisti toivoo voivansa puhua järkeä DarkFearille ja hänen kaltaisiilleen, josko joku vaikka vähän vapautuisi estoistaan.
Mä en ole mikään trolli, koska ihan tosissani täällä kerron omista elämänkokemuksistani!!! Jos sua ei kiinnosta niitä lukea, niin ole sitten lukematta!!!
Onhan se totta, että ihmisestä kertoo jotain se, että tämä liikkuu paljon yksin. Miten sen sitten tulkitsee, riippuu tulkitsijasta itsestään.
Aika useille on tärkeää, että kumppanilla on omiakin ystäviä, koska pelkona voi olla se, että toinen ripustautuu kumppaniinsa omien ystävien puuttuessa. Joillekin yksin liikkuminen on merkki liian erikoisesta persoonasta. Monet myös kokevat sosiaalisen paineen kumppanista voimakkaammin kuin toiset, tyttö- tai poikaystävän pitää olla suosittu, jotta tämä olisi muidenkin silmissä "tavoiteltava". Kaikki eivät kestä sosiaalista painetta yhtä hyvin, eli olet ihan oikeassa siinä, että jollekin on tärkeää ettei kumppaniehdokas ole yksinäinen susi. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Toisia se taas ei haittaa.
Moni ei ehkä hoksaa sitä, että varsinkin pienellä paikkakunnalla erilainen persoona ei välttämättä löydä niin helposti ystäviä kuin vaikka isommassa kaupungissa, missä erilaisista asioista kiinnostuneiden on helpompaa tavata vaikka harrastusten parissa. Ihmisessä itsessään ei tarvitse olla mitään vikaa, vaikkei sydänystävää olekaan löytynyt. Paikkakuntaa vaihtanut ihminen voi puhjeta kukkaan päästessään omaan elementtiinsä, yhdelle se voi olla vilkas seuraelämä samanhenkisten ihmisten kanssa, toiselle pääseminen omaan rauhaan omien juttujen parissa.
Yleensä ulospäinsuuntautuneet ihmiset kaipaavat samanlaisten seuraa ja heistä on outoa, jos toisella ei ole paljon sosiaalisia suhteita. Jos olet itse erilainen, miksi eläisit niiden toisten standardeilla? Suomessa on paljon todella kivoja, mutta ujoja ja hiljaisia tyttöjä, joille riittää se, että poika/mies ottaa hänet huomioon, vaikkei laajaa ystäväpiiriä olisikaan. Joillekin voi olla jopa helpotus, ettei sosiaalinen elämä ole liian vilkasta ja saa keskittyä vain yhteen ihmiseen tutustumiseen.
Ihmiset ovat erilaisia eikä kaikkia voi ikinä miellyttää, sen faktan kun tajuaa, on paljon onnellisempi. Se, mitä kannattaa miettiä, on kuinka tulee parhaiten itse onnelliseksi. Ne läheiset ihmiset, joista välität, haluavat sinun parastasi ja heidän puheilleen kannattaa antaa arvoa. Vieraat ihmiset peilaavat asioita omista lähtökohdistaan ja kuten sanoin jo aikaisemin: heidän käytöksensä kertoo enemmän heistä itsestään kuin sinusta.
Olisiko maajussin järkevää ahdistua siitä, että kaupunkilaisten mielestä hänen elämänsä on "sietämätöntä raatamista pahassa hajussa maaseudulla missä ei tapahdu mitään"? Olisiko kaupunkilaisen syytä ahdistua siitä, että maajussin mielestä hänen elämänsä on "sietämätöntä asumista ahtaassa, meluisassa pikku kopissa, missä ei ole mitään tekemistä, ei pääse raikkaaseen ilmaan ja naapurit näkevät ja kuulevat kaikki hänen liikkumisensa"? Yhtä loogista on sinun ahdistua sinulle vieraiden ihmisten mielipiteistä kuin noiden edellisten toisistaan.
P.S. Olen ollut elämässäni todella paljon yksin ja siksi tiedän erittäin hyvin mistä puhun. Mitä paremmin oppii tulemaan toimeen itsensä kanssa, sitä helpompaa on tulla toimeen myös muiden kanssa. Helppoa se ei aina ole, muttei myöskään mahdotonta.
Totta kai ne muiden ihmisten mielipiteet mua vaivaa, kun sitä on joutunut koko ikänsä kuulemaan ja kestämään kaikkea mahdollista negatiivista, syrjintää ja vittuilua niiden omien valintojen ja tekemistensä takia.
Varsinkin kotiseuduilla se ilmapiiri oli sellainen, että siellä olisi pitänyt tehdä koko ajan kaikessa ja aivan kaikessa just sillä tavalla, kun muut ihmiset olisivat halunneet!! Joten arvaa vaan, että onko sellaisen keskellä eläminen ahdistavaa?
Muistan kun asuin muutaman vuoden Helsingissä, niin sielläkin työkaverit olivat just sellaisia, etteivät he hyväksyneet sitä nuoren miehen yksin matkailua ja yksin baareissa käymistä, kun kertoivat aina pitävänsä sitä outona ja epänormaalina. Eli sielläkään ei ollut mukavia ihmisiä ja ilmapiiri oli aivan yhtä negatiivinen ja tuomitseva mitä kotiseuduilla.
Joskus kävin hesassa asuessa yksin baareissa ja kyllä sitä myös siellä varsinkin nuoret naiset aina kovasti ihmettelivät, että miksi oikein olin yksin baarissa ilman ketän kavereita ja siitä kyllä sai kuulla sielläkin kaikkea negatiivista. Joten eipä enää huvittanut sielläkään baareissa käydä, kun tuntuu että ihan joka paikassa se suhtautuminen yksin olevia nuoria miehiä kohtaan on aina niin negatiivinen ja tuomitseva.
Niin kun väitit, että jättäisin muka naiseni sen takia, jos hän ei kelpaisikaan muille ihmisille, niin se ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa!!
Ensinnäkin se parisuhde on hieman tai aika paljonkin isompi asia kun joku baarissa käynti tai laivaristeily, joten ei sellaisessa asiassa saisi antaa muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa.
Olen mä tehnyt elämässä paljonkin valintoja oman mieleni mukaan, mutta aina olen vaan saanut kuulla niistä sitten kaikkea vittuilua ja haukkumista, kun en ole totellut siinä näitä muita ihmisiä, kuten mm. työkavereita, vanhoja koulukavereita ja muita kotiseudun ihmisiä. En ole kyllä siltikään katunut näitä tekemiäni valintoja, koska mielestäni mulla oli oikeus valita niissä asioissa oman mieleni mukaisesti.
Valitsin aikoinaan mm. siviilipalveluksen armeijan sijasta, vaikka kaikki kotiseudun ihmiset olisivat halunneet mun menevän mieluummin armeijaan.
Mielestäni tämä valinta armeijan ja sivarin välillä on niin iso asia suomalaismiehen elämässä, että siinä täytyy toimia ensisijaisesti just sen oman mielensä mukaan, eikä alistua tottelemaan muita ihmisiä, vaikka he haluaisivatkin valitsevan toisin.
No nyt varmaan myös sä ajattelet musta negatiivista, kun varmaan sä olisit myös halunnut mun valitsevan mieluummin sen armeijan kun sivarin.
Kotiseuduilla kun armeijaa käymättömiä miehiä on aina oikein suuresti vihattu, koska siellä ihmiset ovat sitä mieltä, että se armeijan suorittaminen on jokaisen suomalaismiehen perusvelvollisuus ja kunnia-asia, eikä siitä saisi yksikään suomalainen mies minkään syyn takia ikinä kieltäytyä!! Näin ovat kotiseudun ihmiset mulle sanoneet.
No kyllä sitä on vaan niin paljon joutunut kaikkea negatiivista kuulemaan tämänkin valinnan takia, että et ole ensimmäinen ihminen, jos mun valintani tuomitset.
Sitä kun on joutunut koko nuoruusikänsä kuuntelemaan kaikkea negatiivista omien henkilökohtaisten valintojensa takia, niin ei se vaan oikein rohkaise elämään oman mielensä mukaan, kun koskaan ei pysty olemaan sellainen kun muut ihmiset haluaisivat.
En ole itsekään aina valinnut sellaisia valintoja, jotka olisivat olleet aikanaan kaikille mieluisia ja olen joutunut mielipiteitäni puolustamaan. Jotkut hyväksyvät, jotkut eivät. Jos miljoona kärpästä syö p*skaa, syötkö sinä perässä? Eli anna niiden toisin ajattelevien mielipiteiden pitää mielipiteensä äläkä siitä enää pahoita mieltäsi. Tuohon siviilipalvelusasiaan en ota sen koommin kantaa, en jaksa tässä ketjussa käymään siitä keskustelua, mutta ei se yksin tee kenestäkään huonoa ihmistä.
Olen huomannut, että kun riittävän napakasti sanoo, että minun kantani on pitkällisen pohdinnan jälkeen vakaasti tämä ja arvostan silti niitä, jotka eivät ole kanssani samaa mieltä, enkä ole pakottamassa omaa mielipidettäni toisille, yleensä pulinat loppuvat lyhyeen. Jos valmiiksi jo asettuu altavastaajan rooliin, mollaajat saavat siitä vain lisäpontta, koska uskovat voivansa "käännyttää" sinut omien uskomustensa taakse. Sekin voi auttaa, kun ystävällisesti, mutta suoraan sanoo, että voitaisiinko jutella jostain muusta, olen käynyt tämän keskustelun niin monta kertaa etten enää jaksa, koska kantani ei tästä mihinkään muutu.
Siitä yksin liikkumisesta baareissa - mikset vaikka tee tuttavuutta loppuillasta ja sano, että olit alkuillasta porukan matkassa ja pikku hiljaa kaverit hajaantuivat löytäessään seuraa tms.? Ei pieni valkoinen valhe niin pahasta ole, eikä sinun sitä heti tarvitse mainostaa että tässä sitä ollaan oltu yksin baarissa. Isossa juottolassa on hankala erottaa kuka kenenkin kanssa on tai ei ole illan aikana liikkunut.
Kyllä minuakin on kummasteltu, kun liikun silloin tällöin yksin, tosin baariin en naisena menisi ilman seuraa (naisille se vaan on eri juttu..). Minusta se oudoksuminen ei kerro itsestäni mitään, vaan siitä, että ne hämmästelijät ovat itse niin epävarmoja etteivät uskaltaisi rikkoa normeja ja tehdä samaa, saattavatpa olla jopa kateellisia moisesta rohkeudesta. Säälin sellaisia, koska on paljon kivempaa käydä tekemässä juttuja edes yksin kuin jäädä kotiin nyhjöttämään ja olemaan surkea.
Mene vaan rohkeasti, äläkä välitä niistä muista, on niillä muutakin ajateltavaa kuin sinun tekemisesi tai tekemättä jättämisesi. Toki voisit myös kokeilla löytää sitä samanhenkistä seuraa, ettei tarvitsisi olla ja mennä yksin joka kerta?
No mun kohdalla se on ollut melkein kaikissa asioissa ja valinnoissa just sitä, että suurin osa ihmisistä ei ole pystynyt niitä mun valintojani hyväksymään ja sitten sitä onkin aina saanut kuulla kaikkea negatiivista sen oman "väärän" valintansa takia.
Kyllä siinä vaan aina helposti oman mielen pahoittaa, kun ihan joka paikassa on kaikki ihmiset aina syrjimässä ja tuomitsemassa jonkun yhden tai muutaman valinnan takia.
Kotiseuduilla kun vaan kaikki ihmiset ovat just sitä mieltä, että se sivarin valinta tekee automaattisesti miehestä huonon ihmisen ja sellaisen, että häntä kuuluu syrjiä ja haukkua koko lopun elämän ajan tämän huonon ja "väärän" valinnan takia.
Ei kotiseudun ihmiset ainakaan sellaista usko, jos yrittää vaihtaa sitä puheenaihetta heidän kanssaan, koska heistä on niin mukavaa syrjiä aina muita ihmisiä jonkun heidän tekemänsä väärän valinnan takia.
En ole itse ollut koskaan sen tyyppinen, että alkaisin oma-aloitteisesti juttelemaan ihmisille ja yrittäisin heihin tutustua.
En oikein tiedä sitä, että mistä sitä sitten voisi löytää samanhenkistä seuraa ja että olisivatko he edes kiinnostuneita tutustumaan. Usein kun kaikilla on aina jo ne omat valmiit kaveripiirinsä, eikä niihin koskaan haluta mukaan ketään uusia tyyppejä.
En kyllä ulkomaille lähtis lomalle yksin kun lomalla on kivempaa kun on kaveri mukana. Baarsissa ja tapahtumissa ja konserteissa olen ollut yksin monesti katsomassa bändejä.
Kummassakin matkustamistavassa on puolensa. Mitä paremmin tulee toimeen itsensä kanssa, sitä enemmän pystyy nauttimaan myös yksin matkustamisesta. Hienoja hetkiä on toki kiva jakaa ja muistellakin kaverin kanssa, mutta yksin ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja.
Yksin reissatessa oppii tuntemaan itseään enemmän ja joutuu oikeasti miettimään mitä _minä itse_ haluan. Se on joskus yllättävän haasteellista, mutta myös palkitsevaa! Se myös kehittää omanarvontuntoa, kun huomaa, että oppii pärjäämään itse eikä voi tuudittautua kenenkään toisen ihmisen turvaan.
Yksin matkatessa saa myös yllättävän helposti juttuseuraa ja tutustuu sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa ei olisi ikinä ollut tekemisissä, jos olisi reissannut kaverin kanssa.
No itse en tykkäisi matkustella yksin, koska kaipaisin kovasti sitä juttuseuraa ja sellaista ihmistä, jonka kanssa voi sitten jakaa yhdessä niitä matkakokemuksia.
Riippuu varmasti ihan siitä, että minkälaisia ne muut ihmiset siellä reissun päällä oikein ovat, että haluavatko he tutustua yksin matkaavaan nuoreen mieheen. Jos he ovat samanlaisia kun mitä mun kotiseudun ihmiset, entiset työkaverit ja monet ihmiset hesan baareissa, niin sitten heiltä saisi kuulla vain pelkkää negatiivista sen oman yksinolon takia ja siinä olisi taas iso joukko ihmisiä ajattelemassa kaikkea negatiivista sen nuoren miehen yksinolon ja yksin matkailun takia.
Se on vaan valitettavan harvinaista, että niitä suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä on niin hirveän harvassa.
Suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä on kyllä, vaikkei aina siltä tunnu. Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä nyt näy. :)
Reissuista ei voi koskaan etukäteen tietää mitä siellä käy. Eräällä matkalla oli nainen, jolla oli matkaseuralainen, joka oli sairastunut matkan aikana pahaan vatsaflunssaan eikä seuralainen siksi päässyt juuri koko loman aikana mihinkään. Eli olisiko tämän naisen sitten pitänyt myös jäädä huoneeseen kyhjöttämään, ettei vain kukaan luule hänen olevan matkalla yksin?
Mitä avoimempi olet, sen todennäköisempää on tavata niitä kivoja ihmisiä niin matkoilla kuin muutenkin ja päinvastoin.
Laita vaikka tuonne matkailupuolelle ilmoitus, että haet matkaseuraa, jos vaikka sieltä tärppäisi? Ja taas: lopeta nyt hyvänen aika murehtimasta sitä, ettet voi miellyttää ihmisiä, joilla on erilainen arvomaailma kuin itselläsi. Sellainen ei houkuta tyttöjä eikä potentiaalisia ystäviäkään. Olemalla reippaasti oma itsesi, pääset parhaiten väleihin niiden kanssa, joilla on sama arvomaailma kuin itselläsi.
No ei varmasti naisia edes kiinnostaisi yksinäinen nuori mies, koska naiset kuitenkin pitävät sitä kavereiden määrää miehessä kaikkein tärkeimpänä asiana.
Jos miehellä ei ole ketään kavereita tai ei ole tarpeeksi paljoa kavereita, niin naiset ajattelevat heti siitä kaikkea negatiivista ja kun mies ei ole tarpeeksi suosittu, niin ei kai nyt kukaan sellaisesta nuoresta miehestä kiinnostu.
Nyt loppuu kuules jo kärsivällisyys! Lopeta se jankkaaminen. Totesin jo, että sellaisiakin naisia ja tyttöjä on, joille pelkkä kaveripiiri ei ole tärkeä, vaan se millainen ihminen juuri sinä olet.
Tällä palstalla on luettavissa jatkuvasti liuta miehiä valittamassa käyttäen erilaisia tekosyitä, jonka vuoksi he voivat heittäytyä yksin peräkammariinsa voivottelemaan, kun juuri tämän yhden ominaisuuden vuoksi eivät viehätä vastakkaista sukupuolta. Oletettu rumuus, köyhyys, lyhyys, ujous, sivarius jne. Lista on loputon! Jos tämä ruikutus oikeasti pitäisi paikkaansa, maailmassa olisi vain noin miljoona täydellistä ihmistä, koska ne epätäydelliset olisivat luonnonvalinnan kautta kuolleet sukupuuttoon, kun vain täydelliset olisivat päässeet lisääntymään ja pariutumaan.
Makuja on monenlaisia, eivätkä ihmiset yleensä odota löytävänsä jokaiselta ominaisuudeltaan täydellistä ihmistä, mutta jos etukäteen jo päätät kaikkien puolesta, ettei kukaan voi olla kiinnostunut, niin tulee varmasti tapahtumaan. Antamalla itsellesi JA toisille mahdollisuuden voit vain voittaa. Vai onko muka kivempaa olla oikeassa, että kaikki ihmiset ovat ilkeitä kuin myöntää olleensa ehkä muutaman kohdalla väärässä ja tavata kivoja ihmisiä? Mennyt ei ole tae tulevasta, mitä vain voi tapahtua. Olen sen huomannut itse.
Toivon sinulle erilaista, rohkeaa uutta vuotta sekä kaikkea hyvää ja päätän keskustelun omalta osaltani tähän. :)
Sinä et vissiin kovin paljon ole tällä palstalla ollut. Muuten tietäisit että tuo DF jankuttaa tuota samaa juttua joka ketjussa. Tämänkin ketjun hän on kaapannut huomiohuoraamisellansa.
No anteeksi, ei ollut tarkoitus sua suututtaa. Mutta sanoin nyt vaan omat kokemukseni.
No kyllä kai niitä erilaisia naisia varmaan onkin, mutta heitä on vaan vaikea koskaan missään tavata, kun voi olla, etteivät välttämättä oikein viihdy baareissa tai jos he myös viettävät sitä aikaansa yksin kotona.