Halusin tuoda julki oman mielipiteeni tästä..Kun
se näyttäisi olevan jotenkin niin kauheen
yleistä. Musta ihminen lähtee pettämään silloin,
kun siltä siis puuttuu jotain, kokelunhalusta,
jännityksestä, huonosta itseluottamuksesta, jne.
Mutta eikö se nimenomaan kerro tän ihmisen
hälläväliä-asenteesta toista ja myöskin itseään
kohtaan. Missä on itsekunnioitus ja arvostus
nykyistä suhdetta ja kumppania kohtaan? MIKSI
PITÄÄ MENNÄ NAIMISIIN (tai ylipäätään olla
suhteessa), jos käy vieraissa? Miksi ei sitten
vietä railakasta sinkkuelämää, jos vapaampi
oleminen miellyttää enempi. Taidan ehkä kuulostaa
jotenkin vanhanaikaiselta, mutta minusta
pettäminen on askel suhteen tuhoamiselle, enkä
itse haluaisi itselleni käyvän niin, elikkä en
petä, eikä muakaan petetä, näin on vaan sovittu,
koska suhteemme on NIIN tärkeä, eikä toista halua
loukata. Toista pitää kunnioittaa. Rakkaus voi
ajanmyötä haalistua, mutta silloin otetaan tahto
mukaan. Jos haluaa pettää, miksei mielummin eroa
sitä ennen! En ikinä päästäisi enkä haluaisi
ketään väliimme, eikä niin käykkään. Onko
muitakin, jotka ajattelevat samoin?
se näyttäisi olevan jotenkin niin kauheen
yleistä. Musta ihminen lähtee pettämään silloin,
kun siltä siis puuttuu jotain, kokelunhalusta,
jännityksestä, huonosta itseluottamuksesta, jne.
Mutta eikö se nimenomaan kerro tän ihmisen
hälläväliä-asenteesta toista ja myöskin itseään
kohtaan. Missä on itsekunnioitus ja arvostus
nykyistä suhdetta ja kumppania kohtaan? MIKSI
PITÄÄ MENNÄ NAIMISIIN (tai ylipäätään olla
suhteessa), jos käy vieraissa? Miksi ei sitten
vietä railakasta sinkkuelämää, jos vapaampi
oleminen miellyttää enempi. Taidan ehkä kuulostaa
jotenkin vanhanaikaiselta, mutta minusta
pettäminen on askel suhteen tuhoamiselle, enkä
itse haluaisi itselleni käyvän niin, elikkä en
petä, eikä muakaan petetä, näin on vaan sovittu,
koska suhteemme on NIIN tärkeä, eikä toista halua
loukata. Toista pitää kunnioittaa. Rakkaus voi
ajanmyötä haalistua, mutta silloin otetaan tahto
mukaan. Jos haluaa pettää, miksei mielummin eroa
sitä ennen! En ikinä päästäisi enkä haluaisi
ketään väliimme, eikä niin käykkään. Onko
muitakin, jotka ajattelevat samoin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
samoin ajattelen.
ja niitä jotka leuhkii vielä että on muitakin-en
jaksa ymmärtää-mutta uskon että jollakin tavalla
tulee elämässä vielä eteen tunne-mitä olenkaan
tehnyt?
olin heikko, sorruin pettämiseen. rakastin
kovasti poikaystävääni, mutten ollut varma
rakastiko hän minua. kokeilin rajojani... nyt
olen yksin ja kadun - en saa häntä enää takaisin.
oma syyni. mutta nyt tiedän että hän rakasti
minua, muttei voinut antaa anteeksi. olemme
ystäviä, mutta kaipaan suunnattomasti yhteistä
kotiamme ja elämäämme... ehkä hän vielä joskus
antaa anteeksi...
tosin hänellä on jo uusi vakavanpuoleinen suhde,
mutta en ole varma sen aitoudesta... ehkä se on
vain silmänlumetta ja minä joudun kärsimään.
oikein sulle bitch
pettäminen ei välttämättä ole sitä miltä se
näyttää...sunkin elämäs on varmaan tosi tylsää
kun et oo koskaan saanu vierasta lihaa...paljosta
veto että ukkoskin oli nussimassa muitten akkojen
kanssa niin paljon ku ennätti sillä aikaa kun sä
kirjotit tollasta vajokkia tekstiä? ELÄ SAATANAN
PÄSSI...
älä mulle suutu siitä, että haluun elää fiksusti
mun miehen kanssa. Eipä tee vierasta lihaa mieli.
Kun ei niin ei. Eikä tasan tartte miettiä että
saiko jonku taudinki. Ei tytty, mun mies ei oo
nussimassa muita naisia, ei se halua, koska se
haluu vaan mua. Ja mä tiedän sen tasan tarkkaan,
koska mä tunnen sen niin hyvin. Taidat olla vaan
kateellinen, että joillakin (harvoilla) voi
todellakin olla tällainen suhde. En tosiaankaan
ole nynny, vaan kolmekymppinen työssäkäyvä
elämässä menestynyt hyvännäköinen nainen. Kato
joillaki homma toimii niin ettei muita tarvitse.
...älä välitä tollasista! Kirjotit 100% asiaa!
Eipä taida tietää tytty-nynny vaika mikä lie mitä
on tosi rakkaus ja uskollisuus! Sä tiedät. Nauti
siitä rakkaas kanssa täysillä!
AIVAN SAMAA MIELTÄ!!
Ja naimisiin mennessähän pappikin kysyy "tahdotko
sinä rakastaa tätä.." Eli ei elämä aina voi olla
pelkkää huumaa, aina tulee vaiketa aikoja joista
kuitenkin on tie ylös, yhdessä...
Minkä helvetin takia pitää aina sotkea rakkaus ja
seksi toisiinsa? Eikö kukaan muu kuin minä pidä
satunnaista seksiä vain suorituksena, josta tulee
fyysisesti hyvä olo? Vähän sama ku kävis
hierojalla, kopeloihan siinäki vieras ihminen sua
ties mistä? Jos seksissä nyt menee tietty elin
toiseen, ni onko se jotenki kamalaa?
Seksistä on tehty joku älytön rakastamisen
mittari, sen voi kuulkaa irrottaa ihan omaksi
ihanaksi nautinnoksi ja rakastaa sitten kotona
IHAN niin paljon ku jaksaa, ei seksi kuluta sitä
rakkautta...
Kokemusta on.
Psykopaatti ei pysty ottamaan toisten tunteta
huomioon.
Sieltä se taas tuli "jos rakkaus haalistuu".
Silloin pitää lyödä urut auki ja antaa
rakkaudelle happea!!
toisin sanoen lämmittää uuni uudelleen ;)
Ja silloinhan ei tarvitse mennä muualle
nuuskimaan kun omasta kodosta leviää mailman
ihanin pullantuoksu :)
Näyttääpä pettäminen herättävän keskustelua.
Mielenkiintoisia minun mielestäni ovat syyt ja
selitykset. Olen ollut uskollisessa parisuhteessa
jo ikuisuudelta tuntuvan ajan. Enkä kadu
sekuntiakaan. Kumppanini on paitsi upea nainen
myös harvinaisen hieno ihminen. Jokainen päivä
hänen kanssaan on seikkailu. Minun
elämässäni "elämykset" ja "kokemukset" syntyvät
hänen kanssaan vietetyistä hetkistä, joskus
kiihkeistä, joskus eteerisen rauhallisista.
Uskollisuus ei ole ollut päätös -joskin olisin
sitä myös periaatteesta. Emme kuitenkaan vietä
jokaista hetkeä yhdessä. Elämme täysipainoista
elämää jossa sijaa on myös omille harrastuksille
jne. Silti hän on aina ajatuksissani ja otan
hänet huomioon ratkaisuissani. En siksi että
täytyy vaan koska haluan.
Ehkä olemme sattumalta onnistuneet luomaan
tilanteen jossa ulkopuoliset suhteet eivät tulisi
mieleenkään. Vai voisiko se johtua kunnon
vanhanaikaisesta ja tylsästä asiasta nimeltä
rakkaus. Rakastan tätä naista joka päivä enemmän,
mutta myös rakastun häneen aina uudestaan ja
uudestaan. Jos tämä kaikki tekee minusta
tylsimyksen joka ei kykene nauttimaan elämästään,
niin...mitä voin sanoa? En tuomitse erilaisen
valinnan tekeviä, itse olen "valinnut" tällaisen
tien. Jos joitain alkoi oksettamaan tällainen
näkemys niin vakuutan ettei se ollut tarkoitus.
*haukkoo henkeään*
Tuollaista vielä on! Uskon sataprosenttisesti
tuollaiseen suhteeseen, ja itsekin pyrin
sellaiseen... Mutta mistä löytää vastapuoli,
jonka kanssa arvostus, kunnioitus ja rakkaus
olisi vastavuoroista. Moisessa suhteessa
vaaditaan molempien panos yhteiselämään ja
sellainen rakkaus, joka kasvattaa tahdon elää
yhdessä vaikeidenkin aikojen yli. Mahtaako
ikäpolvestani löytyä sellaisia?
Nimimerkki Miltei toivonsa menettänyt
Tämä asia on meillä puhuttu selväksi heti
seurustelun alkuvaiheessa. Eli yksikin pettäminen
tai lyöminen ja se on goodbay. Oltu yhdessä jo
yli 10vuotta.
Mukava kuulla että on muitakin samoinajattelevia
pareja. Minäkin uskon siihen, että parisuhteen
pituus määräytyy aika pitkälle näistä
luottamusasioista. Sitäpaisi vielä se, että
jokapäiväiset askareet, työasiat, tulevaisuuden
suunnittelu lapsineen kaikkineen tuntuu niin
paljon helpommalta, kun ei tarvitse pähkäillä
puolin jos toisin tämän asian kanssa. Siis
yksinkertaisesti yhdessäolo tuntuu helpolta ja
tosi antoisalta. Ja mä olen sitäpaitsi tosi ylpeä
mun miehestä, että sillä on kunnon tavat ja
moraali. Parempaa ei voisi löytää,
erimielisyydetkin on helpompi kestää, ja riidat
sopia.