Ihanaa. Minä 39 asteen kuumeessa puolikuolleena korva- ja kurkkusärystä siivoan, kokkaan, käytän koiran, hoidan lapset, puuhaan heidän kanssaaan, ulkoilutan heidät, hoitelen kauppa-asiat jne. Ukko, jota ei mikään vaivaa (fyysisesti), makaa mykkänä ja täysin tyytyväisenä selkä meihin päin ja katsoo aamusta iltaan typeriä sarjoja iPadilta. Yöllä sentään vaivautui pediltään pystyasentoon, pelatakseen vielä typerämpiä netipelejä tovin. Voi elämä ja se, ettei ole eräille sydämentaitoja ja yläpään ymmärrystä suonut.
Kiitos. helpotti :)
Kiitos. helpotti :)
Vastaukset 50
Vanhimmat
Voi voi, kyllä miehes kelpaa sua täysihoitolassa.
Miksi olet naimisissa tuollaisen kanssa? Onko se aina ollut samanlainen laiska pas.ka. Jos minulla olis nainen niin kyllä minä auttaisin kodin hoitamisessa ja kävisin apteekissa ja veisin koiran ulos. Mutta naiset ei van tykkää tälläsestä miehestä joten siinäpäs sitten kärsit. Miehes on mukavaa asua sinun täysihoitolassa kun ei tarvii tehdä mitään vaan voi lomailla koko ajan.
No, täysihoito päättyy pian :)
Ei ole normaalia. Ei kukaan normaalisti jaksa vain näpyttää ipadiä ja tietokonetta koko ajan puhumatta mitään kenellekään. Sen pitäis käydä nuppitohtorilta hakemassa masennuslääkkeet.
Heti nousee mieleen kysymys: Miksi?
Sinä itse rakennat elämäsi ja elät sellaista elämää kuin päätöksilläsi olet aikaan saanut. Ei kai kukaan pakota sinua tuohon kaikkeen????
Ei pakota, todellakaan. Siksipä olenkin muuttamassa omilleni :)
Jaaha, marttyyriäiti onnelasta jee.
Silloin jos tilanne oikeasti on se,että mies ei tee mitään ja sinä oikeasti olet 39 asteen kuumeessa KUKAAN EI ODOTA ETTÄ KAIKKI ON TÄYDELLISTÄ.
Kukaan ei pakota sinua siivoamaan, eikä kokkaamaan, eikä lasten kanssa tarvitse koko ajan puuhata. LEPÄÄ silloin kun olet kipeä, ettei kohta tarvitse ulista kun juokset maratoonin lastesi kanssa keuhkokuumeessa.
Jos lapset ovat pieniä, vie ne hoitoon jonnekin jos ei onnistu, iske ne isänsä syliin ja anna sen tehdä kaikki hommat, mene makkariin, lukitse ovi, laita korvatulpat korviin ja nuku. Kyllä se ukko siellä jotain joutuu tekemään jos vaikka pieni lapsi alkaa tuoksahtaa vaipanvaihtoaikaa...
Jos ne on vähän isompia, anna niiden leikkiä keskenään, laita niille elokuvia pyörimään. Jos vielä isompia niin en viitsi edes kommentoida.
Ruokana varmasti menee parin päivän ajan joku valmismättö, pakastepizzaa, ranskalaisia tai vaikka valmisruokaa (hernekeitto, mikroruuat jne).. Siivoukset varmasti pystyy siirtämään toiseen päivään.
Voi hyvää päivää että nämä täydelliset vaimot jaksaa leikkiä tuota marttyyrimöllötystä. Onko miehesi kuitenkin passiivinen siksi että se on alistettu siihen? Kaikki mitä mies tekee, on aina kuitenkin väärin, joten huudot tulee ja möksäykset päälle, joten parempi kaikkien kannalta on ollut luikkia takavasemmalle?
Mutta ehkä tärkein kysymys kuitenkin on se, että mitä SINÄ ajattelit kun menit lisääntymään noin epäkelvon hirviön kanssa?
Sinusta ei olisi ikimaailmassa tullut minulle ex-vaimoa.
En ole huutanut miehelle, ikinä. Kertaakaan. En nalkuta.
Asioiden pitäisi hoitua oma-alotteisesti. Jos ihminen ei tajua eikä ymmärrä, ei sitä ymmärrystä kukaan ulkopuolinen voi hänen päähänsä siirtää. Varsinkaan raivoamalla tai alistamalla :)
Mies ei tee mitään väärin. Eikä oikein. Hän ei tee yhtään mitään :D Ei muuta kuin viihdyttää itsään ja haisee pahalle :) Sen verran saa liikuntaa, että "lenkkeilee" (autolla) lähinakkarille joka toinen päivä nykyään. Hän kun ei syö sitä eikä tätä eikä tuota ja tuossa on tuota ja sitä ja tätä, yäk. Kaatukoot sitten vitamiininpuutoksiinsa ja aneemiseen väsyynsä. Jos ei tajua, ei tajua.
Lapset ovat pieniä. Ukko ei tee mitään vaikka lapsella olisi torttu vaipoissa tai itkua kuuluisi pienestä sängystä öisin. Ei, HÄNEN tarvitsee saada nukkua. Usein yli puolen päivän. Sairasta, vaikka miltä kantilta miettisi.
Lapset yrittävät ottaa kontaktia häneen, hän tarjoilee heille selkäänsä koneensa tai iPadinsa ääreltä. Ääliö.
Alempana jo kerroinkin, ettei minulla avioituessamme, miehen vielä esittäessä muuta kuin mitä ja mikä on, ollut aavistustakaan minkälaiseen idioottiin olin sortumassa. Kiitollinen kuitenkin olen lapsista ja siitä, mitä tämä suhde on opettanut. Siniset silmäni ovat vaihtaneet väriä. Hyvin tummiksi :)
Eiköhän sun ole parasta erota. Ihan vaan sen takia, että miehesi ansaitsee naisen, joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on. Sinä et sitä tee.
Olen samaa mieltä kuin nimim. nainen... kirjoittaa.
Marttyyri? Hah hah :) Ei, kyllä minä nautin omasta elämästäni (paitsi näin sairastamisen aikaan). Mulla on harrastukseni, menoni, ystäväni, kaikki ok. Lapseni ovat aarteitani. Nalkuttanut tai vaatinut en ole koskaan. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä ja myötäelää, osallistua, olla oma-aloitteinen, tajuta tärkeysjärjestykset. Jos ei osaa, ei siinä paljon nalkutukset auta. Energianhukkaa :)
Ei, ei ollut ukko tällainen kun avioon astuttiin. Vähä vähältä luisunut siihen, mitä oli ennen avioliittoakin, mistä olen sittemmin, vasta aviossa jo aika pitkään oltuamme, päässyt ihmisten valistusten myötä perille; "Se oli jo silloin sellanen ja sellanen".. Olisivat miehen tunteneet voineet hiukkasen "ohjeistaa" silloin kun tilaisuus ennen naimisiinmenoa oli. Mies kun näytteli sujuvasti ihan toista kuin todellisuudessa oli. Sujuvasti petrasi. Sitten palattiin vanhaan, kun oli "voitto" saavutettu. Toisin sanoen: oli nainen rengastettu ja "pullat uunissa".
Katsokoon sarjojaan, pelatkoon aivovapaita "siirän palloja pisteestä A pisteseen B"-nettipelejään vaikka 24/7 mun puolesta. Lojukoot vuorokausikaupalla valmiiksi nauretuille komedioille hihitellen, antakoot hiustensa hamppuuntua, hengityksensä löyhkätä, olkoot käymättä suihkussa, tavatkoot pelikavereitaan jotka esiteinien tasolla. Olkoot hakematta työtä, juhlikoot pelikavereittensa kanssa pelien ja sidukan äärellä. Ihan vapaasti, todella. Jokainen tekee omat valintansa :) Ymmärtäköön kuitenkin myös, miksei kukaan naine hänen luokseen jää. Entisensä erosi hänestä samoista syistä, minkä senkin kuulin vasta liian myöhään. Mies oli luisunut samanlaiseen käytökseen hänen kanssaan, muttei halunnut erota. Eikä halua erota minustakaan. Kun niin hirveästi rakastaa. Joopa joo, niin varmaan :D
Onneksi elämä kohta puhdistuu yhdestä jäteläjästä. Oma asunto nimittäin jo kiikarissa. Ei meillä tapella eikä nalkuteta, mutta tällaista parisuhteen mallia en lapsilleni tahdo antaa. Kaikki miehessä huutaa:"En välitä paskaakaan. En muusta kuin itseni viihdyttämisestä. Olen Erkki 5 vee".
Kevättä ja Elämää ootellessa .. :)
Nettiä kun on lukenut, tällaisia samanlaisia tarinoita tulee vastaan jatkuvasti. Evoluutioko se miehiin on mennyt? Jos, mihinköhän tähtää? :D
noita uusavuttomia, äitiensä lellimiä sohvapottuja kyl riittää pilvin pimein. on niitä naisissaki kyllä! ja sitten on noita toisen lajin aivikääpiöitä, elikkä muotikuteissa hiihtäviä tyhjäpäitä, jotka esiintyy pärjääjinä rolexit ranteissaan, mut joilla kaikki ulosotossa päässä ehkä puoltoista aivosolua.
Ymmärrän tuon pointtisi, ettei ketään voi muuttaa/vaatia tekemään asioita oma-aloitteisesti, jos sitä oma-aloitteellisuutta ei vaan ole, jos näin sen tarkoitit tuossa yhdessä vastauksessasi. Itse kyllä olen joutunut koulimaan miestäni. Hän varmastikin nauttisi olla täyshoitolassa, eikä oma-aloitteisuus ole se valttikortti varsinkaan epämiellyttävissä asioissa (siivous, pyykkäys, koiran lenkkeilytys jne), mutta aikuinen ihminen joutuu tekemään välillä epämiellyttäviäkin asioita elämässä, aina ei voi vain tehdä niitä kivoja juttuja, kuten istua koneella, pelata pleikkaria jne... Minä olen vaatinut apua kotiaskareissa ym. ja sitä olen myös saanut ja saan varsinkin silloin jos olen kipeä, yövuoroissa jne. Tietysti mieheltä edelleen puuttuu se tietynlainen oma-aloitteisuus epämiellyttäviin asioihin, mutta välillä hän yllättää ajattelevaisuudella ja hoitaa jonkun asian pyytämättä ja aivan varmasti hoitaa asian jos sitä häneltä pyydän. Itse ainakin vaadin osallistumista kotiaskareisiin ym., koska en todellakaan suostu passaamaan aikuista ihmistä varsinkaan yhteisessä omassa kodissa! Tämä järjestelmä on toiminut ihan kivasti, välillä toki täytyy muistuttaa siitä miten asiat ovat, asiallisesti tietenkin.
Haluaisin kanssa tuollaisen ripustautuja naisen. Missä teitä piileksii?
Emäntä pysyy vaikka ukko maleksii päivät. Itse nautin parisuhteessa yhteisistä tekemisistä vaikka kummallakin on myös omat harrasteet. Kotihommat olen oppinut jo lapsena. Siivoan, pyykkään ja erityisen mielellään laitan ruokaa kun metsästäjä olen muutenkin. Käytännön remppa hommatkin menee autosta, talouteen. Kaikesta oma aloitteellisuudesta huolimatta tulen aina jätetyksi. Viimeksi siitä syystä (huvittaa jopa itseäni) mutta olin myös lähes 39 kuumeessa. Nainen halusi seksiä. Yllätys että se ei onnistu kun elimistö on muutenkin ylirasittuneessa tilassa vaikka muuten terveenä luonnistuu ilman ongelmia. "Jaha tää oli tässä sä et enään halua mua moi" oli loppu kommentti.
Joten missä on sinunlaisia miehiin ripustautuvia naisia? Haluan sellaisen. Sinä tietenkin mutta tuskinpa eroat vaikka siitä puhutkin. Se vaan kuuluu käytöksen luonteeseen. Kaikesta huolimatta yritä pärjätä ja parempaa tätä vuotta sinulle!!
Emäntä pysyy? Mo, minullaainakaan ei ole aikomusta pysyä :)
Jopa olet hyvän miehen ottanut.
Idiootti nainen! Ei tuohon voi muuta sanoa vaikka ei kuvausta ottaisi todestakaan.
Höh eihän ap mikään idiootti ole kun on vihdoin tajunnut lähteä. Fiksutkin ihmiset tekevät virheitä - ja ottavat niistä opikseen.
Kyllä, virheen olen tehnyt ja virheitä tekee jokainen. Niin kuin totesin toisaalla: silmieni väri on vaihtunut sinisestä tummempaan :)
Kiitos kaikille kommentoijille :)
Yksi tapa on lopettaa kaikki toimenpiteet eli älä pese miehen pyykkejä tai muttakaan mutta jso mihensi on sellinen että pitää olla joku jokä käskee tekemään eikä ole koskaan tarvinnut olla oma-aloitteinen ja lapsuuden kodissa äiti on tehnyt kaikken. Laitappa tietokeen johdot piiloon ja kun tulee sanomista niin kerrot että yksi tunti päivässä rittää ja niitä kotihommiakin pitää mihen ruveta tekemään.
En rupea aikuista ihmistä kasvattamaan. Jos ei omilla aivosoluillaan kykene määrätylle tasolle pinnistämään, se on sitten niin.
Sinä olet vastuullinen sanomaan miehelle, missä hän on hyvä ja missä arvostat häntä. Jospa hän saisi siitä voimaa muutokseen. Toinen asia. Olet vastuullinen kertomaan miehellesi että suunnittelet lähtemistä ja että sinusta tuntuu pahalta. Näin ollen miehesi saa vielä tilaisuuden muuttaa toimintaansa. Vielä kolmanneksi, voisit kysyä että mennäänkö pariterapiaan hakemaan apua. Jos ei nämä auta, niin mielestäni olet ansainnut eron.
Tottakai olen aikani yrittänyt. Pidän luontevana kehua ja tsempata, milloin aihetta on. Aikani koetin saada osallistumaan perhe-elämään, hyvällä, en nalkuttamalla. Mikään ei auta. Vain itsensä paapominen pelaamisella ja sidukalla, lojuminen sohvalla ja pizzan yms. herkkujen syöminen on kivaa. Mitään ei tehdä mikä ei ole kivaa. Ja ettei huomion ja kiintymyksen osoittaminen edes lapsille ole kivaa, sitä en voi antaa anteeksi. Ilmoittanut erosta olen. Pariterapiaa olen ehdottanut. Mies ei terapiaan lähde, tikkuakaan ristiin ei laita, silti ei tahdo erota, kaikki on hänen mielestään ihan jees.
Montaa kertaa ei viitsi samoista asioista puhua. Jos ei mene jakeluun, ei mene.
Tiistaina katsomaan taas yhtä asuntoehdokasta :)
Mitä teetkin, tee se lasten parhaaksi. Jos lapset voittavat erossa, ero on velvollisuus. Ota kuitenkin huomioon, että on mahdollista, että isä hankkii pian lapsille ilkeän äitipuolen, joka kasvattaa heitä puolet ajasta.
Malta sinä puolestasi erottuasi sotkemasta lasten elämää uusilla heiloilla. Valitat, että mies etsii elämästä vain omaa onneaan. Käyttäydy sinä viisaammin.
Totta ja tärkeää sinulta.Varmasti käyttäydyn. Lasten ei tarvitse ajatella etteikö heidän etunsa tulisi ensin. Heidän ei tarvitse sietää eikä nähdä vilaustakaan uusista sulhoehdokkaista, todellakaan :) Elin ennen miestäni 10 vuotta yksin. Se sujuu :) Voisin kysyä että miksi ihmeessä menin olemaan niin sinisilmäinen hölmö, että ikinä luovuinkaan onnellisesta sinkkuelämästäni, mutta toisaalta: ilman tätä oppikoulua minulla ei olisi lapsiani, jotka ovat minulle äärettömän rakkaita.
Jokaisen joka on ajanut itsensä tuollaiseen tilaan liitossaan, kannattaisi katsoa peiliin ja vähän miettiä niitä parisuhdetaitoja.
Ihan itse olet miehesi nykyisen käytöksen mahdollistanut ja antanut yhdessä miehesi kanssa suhteenne luisua tuollaiseen hulluuteen. Toki, olet täysin oikeassa että hän elää & käyttäytyy kuin idiootti - mutta miksi?. Tietääköhän miehesi edes, että mitä sinä haluat häneltä? Tiedätköhän edes itse, että mitä hän haluaa sinulta?
Aika kaukana olette toisistanne kun sinun pitää täällä esitellä lähtösuunnitelmiasi eikä taistella miehesi kanssa paremman suhteen puolesta .
Mies esitti ensiajat olevansa liikkeellä samoin ajatuksin, ihantein ja tavoittein kuin itse olen. Koskien niin parisuhdetta, arvoja, työelämää, mitä ikinä. En vaatinut samanmielisyyttä, enkä voinut arvata kaikkea vain mielistelyksi palkinnon toivossa. Ukko kai tosissaan meinasi etteivät todelliset "arvonsa" ajan myötä kävisi ilmi. Huh. No, ei ole minun ongelmani, enää.
Kyl jokainen on varmaan vastuussa vaan omasta käytöksestään, kun isoista ihmisistä sentäs puhutaan eikä mistään kakaroista?
Suhteen alussa pitää tehdä selväksi että mies myös kokkaa, pesee pyykkejä, moppaa lattioita ja käy apteekissa jos puoliso on kipeenä. Minusta ainakin tuollaiset asiat on päivän selviä juttua et miehen pitäsi itse tajuta tehdä niitä ilman että nainen sanoo mitään. Taitaa miehes olla vähän tyhmä ja yksinkertainen ja pitää sua pelkkänä piikana.
Suhteen alussa noin olikin. Samoin oli esittänyt edellisessä suhteessaan alkuajat aivan muuta kuin on. Sitten itketään ja leikitään marttyyria kun tullaan jätetyksi. Vau :)
Käsi sydämelle: hoivaatko sä miestäsi, kun hän sairastaa? Teetkö oikeasti samoin hänelle kuin haluat itsellesi tehtävän?
Tulee mieleen, että hyvin lyhyen seurustelun jälkeen yhteen päädyitte. Onko näin? Mun mies oli paljon pois kotoa töiden vuoksi kun lapset oli pieniä. Ja kun oli kotona, niin eipä paljon kotihommat kiinnostaneet. Mä jouduin omaa asennettani muuttamaan monet monituiset kerrat. Jos koti ei aina ollut tiptop, niin mitäs sitten. Jos mä sairastin, tein lapsille pellillisen pannaria ja sitä ne söi ja leikki keskenään, kun mä makasin kuumeessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että sulla on omassa asenteessasi jotain vikaa. Sä odotat, että sua palvellaan. Ei mies sun palvelija ole. Mä voin vaikka lyödä vetoa, että sä olet omalla vahvuudellasi tukahduttanut miehen kokonaan. Sä olet ottanut kotihommat yms. haltuusi ja nyt viksutat, kun mies ei enää viitsi tehdä mitään. Ei viitsi, kun sä et arvosta hänen tekemisiään. Joten suosittelen katsomaan peiliin.
Niinpä. Tuskin nuo asiat ovat ap.n tärkeimmät vaan pitää kehitellä joku syy että pääsee eroon suhteesta. Ja mikä sen parempaa kun sysätä se syy kumppaniin ja pestä näin omat kätensä.
Ei, seurustelimme puolitoista vuotta ennen yhteen muuttoa. Sen puolentoista vuoden ajan mies esitti muuta kuin oli. Uskoin, miksipä en olisi uskonut? Kämppänsäkin oli suht siisti aina. Vasta jo pari vuotta yhdessä asuttuamme sain tietää että ukon äiti oli käynyt siivoamassa, hankkinut koko kämpänkin miehelle, ostanut huonekalut, kun edellinen naisensa kyllästyi samoista syistä kuin minä. Mies asui tuolloin edellisen naisen asunnossa, josta ei älynnyt lähteä kulumallakaan, vaikka ex-naisella oli jo uusi mieskin. Äiti kävi hakemassa miehen ja koneen naisen luota sitten ja järjesti miehelle mööpelit ja asunnon. Kertoo jotain.
Alkuun yhteisasumisen ajan jaksoi näytellä perheenjäsentä. Sitten palasi vanhoihin käytösmalleihinsa.
Kyllä, kuka tahansa perheenjäsenistäni sairastaakaan, hoivaan, kyllä, hoidan apteekkiasiat ja kaiken mitä tarvitsee. Itsestäänselvää.
Puhumistakin yritin kauan. Mies ei tunne tarvetta keskustella, vaikka alkuaikoina oli niin olevinaan samaa mieltä siitä että parisuhteessa keskusteleminen on tärkeää, ja työn tekeminen suhteen eteen. Pelkkää läppää häneltä :)
Ei, kyllä nuo ovat ne nimenomaiset syyt, mitä tässä on tullut esiin. Plus täydellinen aloitteettomuus seksipuolella. Kertaakaan emme ole harrastaneet seksiä niin että mies olisi tehnyt aloitteen. Kun tajusin tämän, lakkasin tekemästä aloitteita. Tulos: olimme 3 kk ilman seksiä, mies istui tyytyväisenä koneellaan pelaamassa ja vastasi, että hän vain ei tee aloitteita, kun suoraankin sanoin että olisi joskus mukavaa tuntea olevansa haluttu, jopa himoittu. Että mun mielestäni parisuhteessa pitää olla vastavuoroisuutta kaikessa. "Niin joo", mies siihen. Mutta mikään ei muutu. En suoraan sanoen jaksa enää ajatella mitä ihmettä tuon toisen päässä liikkuu, vai liikkuuko siellä mitään? Kuinka joku voi ajatella parisuhteen toimivan jos itse ei anna sille mitään, fyysisesti, henkisesti, sanoin, teoin? Ja lasten laiminlyönti se vasta syvältä on.
No, tämä homma loppuunsa käsitelty, tiistaina saan asunnon, jos sen kelpuutan :)
Jos joku sanoo ettei helppoja eroja ole, on hän väärässä. Siitäkin huomaa että tarpeeksi pitkälle on menty, kun muuta ei tunne kuin helpotusta. Lasten puolesta tietysti surettaa, sydämeen käy. Mies on ilmoittanut että "katotaan" kun olen tiedustellut hänen haluaan olla lasten kanssa. Ei kiinnosta.
Helppoja eroja ei oikeasti ole. Vaikka sä miten nyt ajattelet, koska et tunne miestäsi kohtaan enää mitään, että helppoa on lähteä, niin erehdyt. Kyllä sulle tulee ihan varmasti vielä eron jälkeen mietteitä miksi noin kävi. Sulle tulee mieleen esim. sellainen asia, että olinko oikeasti hyvä vaimo? Ja tuleepa myös mieleen, että miksi en osannut parisuhdetta hoitaa. Ja tulee sulle pelkokin jossain vaiheessa, että miten selviän itsekseen lasten kanssa. Ne sun tulee itsellesi selvittää, koska muutoin viet seuraavaan suhteeseesi samat huonot asiat mukanasi.
Miksi hankit lisää lapsia? Tarinasi ei taida olla niin yksioikoinen, kun esität sen meille. Kukaan ei ole niin tyhmä, että tuollaisessa suhteessa hankkiutuu raskaaksi uudestaan.
Minä olen miettinyt jo miettimästä päästyäni ja löytänyt vastaukset. Enpä usko enää tähän palaavani. Vastauksista tärkein on: jos toiselle on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa. Jos hän tajuaisi kuinka käyttäytyy ja lapsiakin laiminlyö, kuinka rakastaa pelejään ja puhelintaan yms. perheensä asemesta, ei hän toimisi niin kuin toimii. Turhaa syyllistää sellaista jolla ei ole eväitä asioiden laittamiseksi oikeisiin tärkeysjärjestyksiin. Parisuhdetta ei kukaan voi hoitaa yksin. Parisuhde on kahden kauppa. Jos toinen olettaa tulevansa passatyuksi ja ajattelee että kaikki kestää pystyssä ilman että itse antaa itsestään mitään, ilman että puhuu, osallistuu, ikinä.. Jos toinen osapuoli ei ole oppinut edellisen elämänsä virheistäänkään yhtään mitään, vaan toistaa niitä suhteesta suhteeseen.. Silloin puuttuu jokin ruuvi, joka ei millään työllä, nalkuttamisella, tappelemisella, toivomisilla paikoilleen löydä.
Lapset ovat parasta elämässäni.
Nimim. ero ei ole helppo,
Kyllä vain on huojentava ja helppo. Eikä mitään seuraavaa suhdetta ole näköpiirissä, eikä ihan hevillä taida tullakaan :)
Osanottoni! Pahaan jamaan olet joutunut.
Miehesi aivot ovat jääneet teini-ikäisen nuoren kehitystasolle.
Ihmisen aivojen otsalohkon kehitys ja aikuistuminen tapahtuvat käsi kädessä 25 vuoden ikään mennessä. Tällöin vasta tapahtuu lopullinen aikuistuminen.
Runsas alkoholin tai huumeiden käyttö teininä pysähdyttää tämän kehityksen saavuttamisen lakipisteeseen.
Aivojen keskenkasvuisuus näkyy kypsymättömänä, laiskana, itsekeskeisenä ja vastuuttomana käytöksenä.
Eli käytännössä kanssasi elää teinipoika.
Teiniltä ei siis kannata odottaa, että hän itsestään huomaisi auttaa sinua. Siihen tarvitaan kunnon motivoituminen palkintoineen.
Hän ei nimittäin kykene tunnistamaan sinun väsymistäsi ja tekemättömyytensä seurauksia. Ei ole miehelläsi palikoita siihen. Yksinkertaisesti.
Ainoa, mitä voit tehdä, on vaatiminen. Samalla lailla kuin teiniltä vaaditaan, niin sinun olisi käskytettävä joka tehtävä erikseen.
Sinun olisi madallettava odotuksia siinä mielessä, että puolisosi olisi ns. aikuinen. Ei hän ole.
Tietysti sitä odottaa, että kun mies on ikävuosiltaan aikuinen, niin hän aikuismaisesti hoksaa ottaa puolison ja perheen tilanteen huomioon.
Sitä ei teiniksi jääneillä aivoilla ei vain raksuteta tajuntaan.
Tyhjästä on paha nyhjästä. Et voi muuta kuin odottaa, että aivojen kypsyminen tapahtuisi. Joskus jotkin ihmiset ikään kuin tekevät kehitysharppauksen siinä 40 -ja 50 -iän paikkeilla ja ympäristön ihmeeksi rauhoittuvat ja kasvavat kuin yhdessä yössä aikuisiksi.
Valinnan paikka sinulla on: jaksaako odottaa ihmettä tulevaisuudessa, vai alkaa vaatimaan, jäkättämään tekemisiä, vaiko pakata tavarat ja jättää teinipoika pelailemaan sohvalle.
Itse varmaan valitsisin tuon viimeisen vaihtoehdon. Yksi nainen ei liian raskasta kivirekeä jaksa vetää, vaan heittää ylimääräisen painon eli sen teinipojan tien varteen.
>>>>Hän ei nimittäin kykene tunnistamaan sinun väsymistäsi ja tekemättömyytensä seurauksia. Ei ole miehelläsi palikoita siihen. Yksinkertaisesti.>>>>
Juuri näin. Aivan nappiin :)
Ei noi pelaajapojat muutu mihinkään. Pahenee vain, kun on joku passaamassa. Run Forrest, Run!
http://facepalm.naurunappula.com/org/b6/08/b60884c3d40ab23a/0/1023097.png
Ap:n kirjoitus oli aivan kuin oma elämäni vielä kolme vuotta sitten. Aivan sama tilanne. Meillä vain yksi lapsi, koira ja talo (joka vaati omat hommansa). Mies tykkäsi maata sohvalla läppäri sylissä. Muu elämä, minä lapsi, koira ja muut pyörittiin aikamme siinä vieressä. Jos sairastuin, niin mies pysyi sohvalla läppäri sylissä, ja elämä pyöri niin mukavasti siinä vieressä, minä tei kuumeessa, oksennuksessa kaiken, oli pakko! Lomat mieheni vietti mieluummin kavereiden kanssa reissussa, kuin meidän kanssa.
Ihana sohvamieheni sanoi loppujen lopuksi itsensä irti töistä, ja sohvaelämä jatkui. Itse lähdin töihin, lapsi päiväkotiin. Siispä hoidin työt, lapsen, koiran, kodin. Miestä en suostunut hoitamaan. Söimme eri ruokaa, eri aikaan. Mies hamppareita lähigrillissä ja me normaalia kotiruokaa... Kaiken tämän päälle perheidylliämme piristi ryyppääminen. Unelmieni paketti oli valmis!
Katselin tuota kolme vuotta, ja lähdin. Miehen mielestä minulle ei riittäny mikään! Huvitti! Eron jälkeen lapsi ei juuri kiinnostanut, mutta onneksi pikkuhiljaa ex-mies on löytänyt elämää sohvan ulkopuoleltakin, ja nyt on jo paljonkin lapsemme kanssa.
Ap:n tavoin en nalkuttanut, en huutanut. Aikuinen ihminen ei muutu, vain itse voi muuttaa omaa käyttäytymistä. Meidän kohdalla ainut mahdollinen muutos oli ero. Nyt olemme varmasti kaikki onnellisempia, minä ja mieheni siellä omalla sohvallaan :)
Toi on tuttuu!!! " Katselin tuota kolme vuotta, ja lähdin. Miehen mielestä minulle ei riittäny mikään! " hehe
Toinen1, olemmekohan olleet naimisissa saman miehen kanssa? :D
Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää! :)
Pärjäät yksin paremmin!!! Tai lähde lasten kanssa mummolaan pariksi viikoksi! eiköhän miehellesi sitten tule ikävä ja ala arvostamaan kaikkea mitä teet!! tai jos kämppä on pyörremyrskyn jäljiltä parin viikon päästä kun kotiudutte niin jätä hänet! jääkööt sitten yksin pelailemaan ja eläköö yksin paskoissaa! Ompahan sinulla sitten yksi lapsi vähemmän hoidettavana!
No kyllä minä menisin apteekkiin hakee lääkkeitä ja tekisin ruokaa mutta yllättäen ei tällänen mies kelpaa naisille.
Sain kämpän, tuntuu NIIN hyvältä. "Että näin", siis mulle selvis avioliiton aikana, että äijä oli asunut VUOSIA kaatopaikalta näyttävässä kämpässä pizzalaatikoiden ja roskapussien keskellä, joita ei saanu pelaamiseltaan vietyä pihanperälle. Ja tämä opli nyt tässä, todellakin, ei mitään koe-eroja.
Fiilikset ovat JIPII-luokkaa :)
Kiitos teille kaikille kommentoijille.
opli :D siis "oli" :D