Nuorena työtön

Hei! Tilanteesi kuulostaa juurikin samalta kuin omani! Nuorisotakuu ei ainakaan täällä meillä takaa mitään, lämmin ajatus kyllä, mutta... Ilmaiseksi voisi mennä kyllä harjoittelemaan, mutta se ei motivoi, koska se ei omaa elintasoa nostaisi, raha ei sitä kautta riittäisi yhtään enempään. Omalla kohdalla kuluja tulisi enemmän. Toivon sulle kovasti tsemppiä ja jaksamista! Ja työtä ottaisin mielelläni vastaan muualtakin kuin omalta alaltani, nirsoilla ei voi, enkä aio.

Työkkärissä varmaan ehdottavat ylemmän AMK-tutkinnon suorittamista mutta JOS haluat työllistyä 1. hae tosissasi koulutusta vastaavia töitä kevääseen saakka 2. ota vastaan "paskaduuneja" jotka eivät vaadi mitään koulutusta 3. hakeudu alalle jolla on työvoimapula, suorita ammattitutkinto ko. alalta.

Hei. Muistaakseni jotta pääsisi suorittamaan ylempää amk-tutkintoa, tarvitsee olla kolmisen vuotta(?) alan työkokemusta. Ammattitutkinnotkin vaativat työkokemusta jotta niitä pääsee suorittamaan. Avoin yliopisto ym kiinnostaisi minua, mutta niissä opiskelu on aivan liian kallista, kelan työttömyystuella ei mitään mahdollisuuksia osallistua niihin. Jopa kaupan kassalle on täällä meillä aikalailla mahdotonta päästä töihin.

Ei työttömyyttä kannata hävetä. Tässä maassa ei vain enää ole töitä, vaikka olisi koulutettukin. Tiedän erittäin hyvin, että koulut käyneenä on hankalaa olla kortistossa, mutta ei auta kuin rämpiä eteenpäin päivä kerrallaan.

Minä valmistuin diplomi-insinööriksi 2009 ja päädyin valmistumisen jälkeen noin vuodeksi työttömyyskortistoon. Yritys, johon tein diplomityön, ei voinut palkata minua takaisinottovelvollisuuksien vuoksi valmistututtuani. Päädyin työhakemusten massapostittajaksi ja lähetin työttömyyteni aikana pitkälti yli toista sataa työpaikkahakemusta ympäri Suomen - Varsinais-Suomeen, Pohjois-Karjalaan, Lappiin, ihan kaikkialle. Lähetin myös pari hakemusta ulkomaille, mutta eipä minulla olisi ollut rahaa muuttaa Suomen ulkopuolelle. Hain niin oman alani paikkoja, alaani jollain tavalla liittyviä paikkoja ja kaikenlaista sekatyötä myyjästä tavaralähetiksi ja laadunvalvojasta piirivartijaksi.

Pääsin neljään haastatteluun tuon vuoden aikana. Erääseen paikkaan oli noin sata hakijaa, toiseen noin 600, sitten noin 80 ja viimeiseen peräti 900. Koko tuon vuoden ajan kitkuttelin peruspäivärahalla (netto 410 euroa neljän viikon välein). Jouduin myymään autoni, jotta saisin leipää pöytään ja vuokran maksettua. Päädyin myös myymään tallentavan digiboksini ja joitakin vaatteita. Siten sain kuin sainkin laskut maksettua ja vältettyä keripukin ja muut puutostilat. Samanaikaisesti puolisoni opiskeli vielä, mutta vuositulot olivat sitä tasoa, ettemme olleet oikeutettuja asumistukeen tai sosiaalitoimen avustuksiin (raja kahdelle ihmiselle oli luokkaa 1800 e kuukaudessa ja diplomityön stipendi, noin 10000 euroa ja puolisoni kesätyötulot aiheuttivat sen, että emme olleet oikeutettuja näihin tukiin).

Tämä kaikki aiheutti tietysti suurta huolta, stressiä ja masennusta. Olin opiskellut hyvän ammatin ja valmistunut tavoiteajassa. Olin tehnyt osa-aikatyötä niin kaupan kuin teollisuudenkin alalla kymmenisen vuotta. Olin tottunut elättämään itseni ja pärjäämään. Luotin tulevaisuuteen lapsenomaisesti ja yht'äkkiä olinkin liki katuojassa diplomin ja teekkarihatun kanssa. Tiesin, että auto, digiboksi ja vaatteet on jonain päivänä syöty, ja sitten koittavatkin vasta todella kurjat ajat.

Lopulta mittani tuli täyteen ja aloin hakemaan koulutuksiin työpaikkojen sijasta. Selvittelin ensin mahdollisuutta päästä pedagogiseen koulutukseen. Pääsin sitten työkkärin järjestämään ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan tutkintoon valmentavalle kurssille ja heti seuraavana päivänä jatko-opiskelijaksi yliopistolle. Nyt jatko-opintoja on jäljellä 1-1,5 vuotta ja tulen siis saamaan tohtorin hatun. Ainoa ongelma on se, että pari opiskelukaveriani on jo valmistunut tältä samalta alalta tohtoriksi ja päätyneet kortistoon. Tämä tulee olemaan varmasti myös minun kohtaloni. Jos olisin ollut fiksumpi, ajaisin nyt rekkaa pienipalkkaisessa, mutta huomattavasti varmemmassa duunissa ja voisin edes haaveilla kerrostalokolmion ostamisesta ja perheenlisäyksestä.

Masentavaa, kurjaa ja turhauttavaahan tämä kaikki on. Jos sinulla ei ole perhettä tai muita sidonnaisuuksia, muuta jonnekin muuttotappioseudulle ja ala tehdä jotain ihan perusduunaritason töitä, vaikka siivoamaan tai jotain. Sillä tavalla voi saada matalat asumiskustannukset ja edes jonkinlaisen tulotason, jolla kyllä pärjää, mutta ei mitään muuta. Se voittaa kuitenkin pitkittyvän työttömyyden, jatkuvien YT-neuvottelujen uhan, pätkätyöt ja muut nykyajan silmäänviilaukset mennen tullen.

"hätäistä panikointiani"

Itsellänihän meni luottotiedot kun yllättäen lopetti kela tuet ja soppalastakaan ei tippunut. Useampi kk ilman mitään tuloja ei ollut kiva juttu. Tästä on jo aikaa, mutta eipä ne sitten ihan heti palaakaan. Esimerkiksi nettiä joudun käyttämään jonkun avoimena pitämän kautta, kerrostalossa onneksi on useampia, tavallista puhelinliittymää en saa muuta kuin takuumaksun maksamalla (joka on siinä määrin korkea ettei siihenkään riitä rahaa) ja muuttamisessa on ollut hankalaa se että tarkistavat ne luottotiedot nykyisin. Viimeksi oli kolmas vasta joka jätti tarkistamatta, eli pari perui asunnon ne katsottuaan. Nekun näkee kätevästi netistä tätänykyä.
Syytähän niitä lopettaa ei ollut, kunhan oli kiva tehdä kiusaa byrokraateista.

Riippuen sitten rahatilanteesta, ei välttämättä kovinkaan "panikointi" ole kyseessä siis. Jos on tottunut jotenkuten toimivaan järjestelmään niin työttömänä ollessa saa opetella siihen etteivät asiat enää sujukaan kuten ennen.

Kun ei ole kerrottu mikä ala on kyseessä, niin opintojen jatkaminen voisi tulla kyseeseen joko yliopistossa tai ammattikoulussa. Jälkimmäisissähän saa opintorahaa riippumatta siitä montako koulua on käyty. Jotkut käykin melkoisen usean. Yliopistoissa sitten on aloja joissa pääsee parin vuoden opintojen jälkeen jo töihin, ainakin ennen oli.
Kannattaa katsoa missä on töitä (oikeasti, lehdet nyt voi kirjoittaa ihan mitä vain) ja sellainen ala valita. Koulussa kumminkin on ajankulua sitten.
Aikuiskoulutuksissa ammattikouluissa on aikuisempaa seuraa, ei kannata mennä ihan sellaiseen jossa kuusitoistakesäisiä ovat. Mutta ei kannata myöskään ihan korpeen lähteä, ovat pitkäveteisiä paikkoja sellaiset.

Panikoida kannattaa, mutta ennen syksyä et taida ehtiä mitään koulutuksia aloittamaan. Niin ollen töitä etsiessä kannattaa olla aktiivinen, oman alan paikkoihin kaikkiin hakemus. Nykyisin kun onnistuu netissä niitä tehdä niin eivät kyllä ala lukemaan muuta kuin jos juuri tarvitsevat jotain työntekijää aiemman esim. sairastuttua tai lähdettyä muualle töihin ja ottavat sitten jokseenkin ensimmäisen jonka hakemus simmuihin sattuu.

Koulutusta vaatimattomia töitä lienee aika turha hakeakaan, niitä kun on hakemassa moninkerroin suurempi joukko kuin niitä joihin koulutusta vaaditaan. Mutta mikäli haet, niin sopivasti voit unohtaa mainita koulutuksesi, siltä varalta että eivät tahdo sellaisen omaavaa ottaa.

Menitkö AMK:hon lukion vai ammattikoulun kautta?

Ainahan voi harkita sitä maailman vanhinta ammattia..itse olen 43v urheilullinen,savuton työtön muurarimies ja työttömänä ollut nyt 5v yhtäsoittoa..tuossa parisen vuotta sitten mittani tuli täyteen kun ei ihan mitään töitä löytynyt eikä kuulunut..joten päätin alkaa myymään itseäni foorumien keskustelupalstoil ja yllättävän suurta on ollut kysyntä,koska en ole nirso,vaan suostun kaikkeen..välillä käy kylässä vanhempaa miestä ja sitten top-ja bottom kundeja,ja sitomisleikeistä kiinnostuneita peräkammarin poikia..hauskaa on ja hyvin pyyhkii..nautin nykyisestä,aikatauluttomasta ja stressivapaasta työnluonteestani..vinkkinä muillekkin,että jos vaan perse kestää,niin ei muutako myyntiin vain.

Tiedän niin mistä puhut. Itse valmistuin viime keväänä amk:sta kulttuurialalle. Ei oo mun alan töitä tarjolla tällä hetkellä. Jos on niin hommiin pääsee vaan suhteilla joita mulla ei ole. Paikat joissa olin harjoittelussa eivät voi minua palkata koska firmat on säästölinjalla ja vakkareita jouduttu lomauttamaan koska ei vaan ole töitä.
Kesä mulla oli töitä kaupanalalla mutta firma meni nurin syksyllä ja siitä asti olen ollut työtön. Pian 6kk täynnä. Pari kuukautta itse kestin tuota työttömyyttä kunnes alkoi masentaa ja ahdistaa se että oon ihan tyhjänpanttina ja tuntui tosi tyhjältä kun ei oo töitä eikä rytmiä päivässä. Menin ton parin kuukauden jälkeen työkokeiluun päiväkotiin. Oman alan hommiin ei työkokeilun kautta voi kuulemma päästä ku vasta vuoden päästä siitä kun on valmistunut. Päiväkotiin hain siksi koska oon alkanut miettiä uutta koulua sosiaalipuolelle. Oon tullu siihen tulokseen että hankin itselleni uuden, toisen asteen koulutuksen. Oon aikoinani muuten valmistunut myös media-assariksi. Toiselle asteelle siks koska yritän päästä oppisopimuksella.
Koko ajan haen töitä ja ihan kaikilta aloilta. Työkokemusta mulla on aika paljon ikääni nähden mutta se ei näköjään riitä. En oo itsekään koskaan ollut tässä tilanteessa ja onhan tää aika hirveetä. Hävettää nimenomaan vaikka ei täs tilantees kukaan yksin oo tai mikään poikkeus. Pakko olis vaan saada jotain töitä koska työttömiä palkataan niin huonosti töihin ihan vain sen takia ku on työtön. Työnantajilla on niin paljon varaa valita työntekijänsä ja niin se vaan menee että mieluummin ne palkkaa sen joka on tällä hetkellä jossain töissä eikä työttömänä.