Olen kohta seurustellut 4-vuotta, ja huomaan, että taas olen se, joka alistuu. Olen luonteeltani muutenkin kiltti, ja kun esimerkiksi teen hänelle ruokaa ja muutenkin ns. palvelen, niin odotan kyllä itselleni myöskin samanlaista kohtelua, edes joskus.. Sitten kun näin ei kumminkaan useinkaan tapahdu, saan kauheat raivarit. Olenko marttyyri? Vai voisiko asia liittyä huonoon itsetuntoon?
Olen myös hyvin mustasukkainen, joten koen senkin takia olevani jotenkin alempana. :(
Asia vaivaa minua, ja haluaisin päästä tästä kaikesta eroon, ja tuntea itseni tasavertaiseksi kumppanini kanssa.
Oletteko muut olleet samassa tilanteessa? Miten olette sen ratkaisseet?
Olen myös hyvin mustasukkainen, joten koen senkin takia olevani jotenkin alempana. :(
Asia vaivaa minua, ja haluaisin päästä tästä kaikesta eroon, ja tuntea itseni tasavertaiseksi kumppanini kanssa.
Oletteko muut olleet samassa tilanteessa? Miten olette sen ratkaisseet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Unohdin mainita, että mieheni on minua paljon parempi suustaan, ja esimerkiksi riidellessämme tunnen jääväni alakynteen. hän saa aina käännettyä kaiken mun niskaani ja mun viakseni.
Naiset pääsevät harvoin verbaalisesti samalle tasolle miesten kanssa. Myös matemaattinen lahjakkuus on kehnompaa.
Ikävää, että tunnet noin. Tuntemani naiset ovat tyytyväisiä kun on vahva mies partnerina ja puolisona.
se on niinkuin luonnonlaki. Luonnollista. Itsestään selvää...
Tämä oli kyllä eka kerta, kun kuulen (luen) jonkun sanovan miesten olevan verbaalisesti naisia lahjakkaampia...
Ihan viimeinen lauseesi sai minut pelkäämään, että miehesi on narsistinen. Se että hän kääntää kaiken sinun syyksesi. Toivottavasti olen väärässä. Niin tai näin, kasvata tietoisesti itsetuntoasi, siitä ei sinulle ole ainakaan haittaa. Sinä olet oikeasti hyvä jossakin.
Voisi sitten kilpaa toisia palvella =) mutta eipä niitä kilttejä naisia ole markkinoilla pahemmin kun ovat jo parisuhteessa... :(
Miksi ihmeessä jatkat näiden "palveluksien" tekemistä? Itse ainakin lopettaisin kaiken ylimääräisen toisen huomioimisen, jos en saisi mistään vastapainoksi.
Sano miehellesi suoraan, että haluasit, että hänkin näkisi joskus vaivaa sinun eteesi tai yllättäisi sinut jotenkin. Ja jos hän on monen muun suomalaisen miehen lailla mielikuvitukseton tumpelo, niin sano hänelle suoraan, mitä haluaisit hänen tekevän, esim. "olisi kiva jos veisit minut huomenna ulos syömään".
Haluan lisätä vielä, että tiedän kyllä, että valtaa ei ns. oteta, vaan se luovutetaan, eli vika on kyllä oikeastaan minussa. Toivon todellakin löytäväni tähän ongelmaan ratkaisun, sillä näin suhde ei tule jatkumaan.