Tällä sinkkupalstalla on hirmu aggressiivinen meininki... Oon monttu auki lukenut näitä niin naisten kuin miestenkin juttuja. Täällä auotaan päätä ihan tosissaan ja vissii nautitaa siitä kuka loukkaa pahiten. Tai no toivottavasti noi on vitsejä tai sitte täällä on ikäjakauma 8-12v. Koska just ton ikäset on löytänyt uuden alapään sanavaraston ja sitä täällä kyllä riittää...
0Äänestä
meitä riittää
Oleppa ensin itse väkivaltaisesti koulukiusattu, eikä vain yhden oppilaan vaan koko 400 oppilaan koulun toimesta. Menetät siinä sitten viimeiset kaverisi jo yläasteella. Ryhmätöissä jäät vielä lukiossakin aina ilman ryhmää. Asiallisiinkin kysymyksiisi ei vastata aivan kuin olisit näkymätön ja äänetön.
Armeijassa kohtaat vain vittuilua ja simputusta, koska osa paskiaisista tuntee sinut sielläkin.
Menet opiskelemaan, mutta valmistut vain työttömäksi. Työpaikan saisit vain suhteilla ja verkostoilla, mutta tietenkään sinulla ei ole sellaisia. Lisäksi huomaat kärsiväsi sosiaalisten tilanteiden kammosta, että kammoat työhaastatteluja päiviä etukäteen. "Revolverihaastatteluissa" menet täysin lukkoon. Lopulta menetät itseluottamuksesi omaan osaamiseesi, vaikka olisit miten hyvä, jos vain saisit mahdollisuuden.
Välillä pääset ilmaiseen työharjoitteluun, saat kiitettävät huippuarvostelut, ja kun työpaikkakin firmassa avautuu samaan aikaan, siihen ei otetakaan sinua, vaan työkkäri lähettää tilallesi uuden harjoittelijan.
Tietenkään koko elämäsi aikana et saa positiivista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jo 12-vuotiaasta asti olet ollut se luokkasi ainoa poika, joka ei kutsua juhliin, tai saa edes kirjoittaa typerään muistovihkoon. Eikä mikään muutu koskaan. Sama kohtelu mikä alkoi lapsena jatkuu aikuisenakin.
Tätä merkityksetöntä elämää jatkat sitten päivästä toiseen tuonne 40 vuotiaaksi. Missä vaiheessa olisi pitänyt vain luovuttaa ja suostua tekemään itsemurha?
0Äänestä
Helka
meitä riittää kirjoitti:
Oleppa ensin itse väkivaltaisesti koulukiusattu, eikä vain yhden oppilaan vaan koko 400 oppilaan koulun toimesta. Menetät siinä sitten viimeiset kaverisi jo yläasteella. Ryhmätöissä jäät vielä lukiossakin aina ilman ryhmää. Asiallisiinkin kysymyksiisi ei vastata aivan kuin olisit näkymätön ja äänetön.
Armeijassa kohtaat vain vittuilua ja simputusta, koska osa paskiaisista tuntee sinut sielläkin.
Menet opiskelemaan, mutta valmistut vain työttömäksi. Työpaikan saisit vain suhteilla ja verkostoilla, mutta tietenkään sinulla ei ole sellaisia. Lisäksi huomaat kärsiväsi sosiaalisten tilanteiden kammosta, että kammoat työhaastatteluja päiviä etukäteen. "Revolverihaastatteluissa" menet täysin lukkoon. Lopulta menetät itseluottamuksesi omaan osaamiseesi, vaikka olisit miten hyvä, jos vain saisit mahdollisuuden.
Välillä pääset ilmaiseen työharjoitteluun, saat kiitettävät huippuarvostelut, ja kun työpaikkakin firmassa avautuu samaan aikaan, siihen ei otetakaan sinua, vaan työkkäri lähettää tilallesi uuden harjoittelijan.
Tietenkään koko elämäsi aikana et saa positiivista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jo 12-vuotiaasta asti olet ollut se luokkasi ainoa poika, joka ei kutsua juhliin, tai saa edes kirjoittaa typerään muistovihkoon. Eikä mikään muutu koskaan. Sama kohtelu mikä alkoi lapsena jatkuu aikuisenakin.
Tätä merkityksetöntä elämää jatkat sitten päivästä toiseen tuonne 40 vuotiaaksi. Missä vaiheessa olisi pitänyt vain luovuttaa ja suostua tekemään itsemurha?
Ja se, että käyttää päivänsä kirjoitellen nettiin aggressiivisia viestejä lietsoen siten itsensä kerta toisensa jälkeen kiihtyneeksi, parantaa elämänlaatua?
Tuo on asia, mitä minun on vaikea ymmärtää; miksi ihmiset oikein hakemalla hakevat itselleen pahaa oloa? Ja vieläpä sellaiset ihmiset, joiden elämässä sitä on ollut muutenkin enemmän kuin tarpeeksi? Aggressiivisilla, anonyymeilla keskustelupalstaviesteillä ei korjata tapahtunutta vääryyttä, ei kosteta niille kiusaajille tai sivustakatsojille, ainoa joka kärsii olet sinä itse. Sinun oma mielialasi laskee, olet onneton ja stressaantunut ja ennemmin tai myöhemmin sairastut pitkään jatkuneen stressin takia. Miksi ihmeessä??
0Äänestä
opettelia
Riippuu sukupuolesta. Naisen tulisi olla aina hiljaa ja leipoa mustikkakakkuja tai istua keittiön nurkassa minihame päällänsä, kun mä mussutan niitä kakkuja ja katselen ystävättäriensä peppuja jne. Miehen tulee saada kommentoida yksinoikeudella aina mistä tahansa milloin tahansa, eikä kenenkään tulisi koskaan kyseenalaistaa tätä totuutta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos jotain positiivista sanottavaa niin tämä nykyinen plussalla oleva lumeton sää on todella jees mielestäni. Ei lumitöitä, ei kylmästartteja autolle.
Ei ole lumitöitä ja auto lämpenee piuhan päässä..
Ja onneksi kohta tulee taas jo kevät :)
Tällä sinkkupalstalla on hirmu aggressiivinen meininki... Oon monttu auki lukenut näitä niin naisten kuin miestenkin juttuja. Täällä auotaan päätä ihan tosissaan ja vissii nautitaa siitä kuka loukkaa pahiten. Tai no toivottavasti noi on vitsejä tai sitte täällä on ikäjakauma 8-12v. Koska just ton ikäset on löytänyt uuden alapään sanavaraston ja sitä täällä kyllä riittää...
Oleppa ensin itse väkivaltaisesti koulukiusattu, eikä vain yhden oppilaan vaan koko 400 oppilaan koulun toimesta. Menetät siinä sitten viimeiset kaverisi jo yläasteella. Ryhmätöissä jäät vielä lukiossakin aina ilman ryhmää. Asiallisiinkin kysymyksiisi ei vastata aivan kuin olisit näkymätön ja äänetön.
Armeijassa kohtaat vain vittuilua ja simputusta, koska osa paskiaisista tuntee sinut sielläkin.
Menet opiskelemaan, mutta valmistut vain työttömäksi. Työpaikan saisit vain suhteilla ja verkostoilla, mutta tietenkään sinulla ei ole sellaisia. Lisäksi huomaat kärsiväsi sosiaalisten tilanteiden kammosta, että kammoat työhaastatteluja päiviä etukäteen. "Revolverihaastatteluissa" menet täysin lukkoon. Lopulta menetät itseluottamuksesi omaan osaamiseesi, vaikka olisit miten hyvä, jos vain saisit mahdollisuuden.
Välillä pääset ilmaiseen työharjoitteluun, saat kiitettävät huippuarvostelut, ja kun työpaikkakin firmassa avautuu samaan aikaan, siihen ei otetakaan sinua, vaan työkkäri lähettää tilallesi uuden harjoittelijan.
Tietenkään koko elämäsi aikana et saa positiivista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Jo 12-vuotiaasta asti olet ollut se luokkasi ainoa poika, joka ei kutsua juhliin, tai saa edes kirjoittaa typerään muistovihkoon. Eikä mikään muutu koskaan. Sama kohtelu mikä alkoi lapsena jatkuu aikuisenakin.
Tätä merkityksetöntä elämää jatkat sitten päivästä toiseen tuonne 40 vuotiaaksi. Missä vaiheessa olisi pitänyt vain luovuttaa ja suostua tekemään itsemurha?
Ja se, että käyttää päivänsä kirjoitellen nettiin aggressiivisia viestejä lietsoen siten itsensä kerta toisensa jälkeen kiihtyneeksi, parantaa elämänlaatua?
Tuo on asia, mitä minun on vaikea ymmärtää; miksi ihmiset oikein hakemalla hakevat itselleen pahaa oloa? Ja vieläpä sellaiset ihmiset, joiden elämässä sitä on ollut muutenkin enemmän kuin tarpeeksi? Aggressiivisilla, anonyymeilla keskustelupalstaviesteillä ei korjata tapahtunutta vääryyttä, ei kosteta niille kiusaajille tai sivustakatsojille, ainoa joka kärsii olet sinä itse. Sinun oma mielialasi laskee, olet onneton ja stressaantunut ja ennemmin tai myöhemmin sairastut pitkään jatkuneen stressin takia. Miksi ihmeessä??
Riippuu sukupuolesta. Naisen tulisi olla aina hiljaa ja leipoa mustikkakakkuja tai istua keittiön nurkassa minihame päällänsä, kun mä mussutan niitä kakkuja ja katselen ystävättäriensä peppuja jne.
Miehen tulee saada kommentoida yksinoikeudella aina mistä tahansa milloin tahansa, eikä kenenkään tulisi koskaan kyseenalaistaa tätä totuutta.