varrella on tullut luettua miesten käsityksiä ja mielipiteitä naisista eikä se oikein mairittele. Selvä kuva muodostunut jutuista ja tunnistaa itsensä sellaiseksi joka valitsee sen yksinäisen polun. Kukaan ei kulje edellä, ei takana eikä vierellä. Olen vain minä itse. Ylhäisyydessäni.
Vuosien
Citynainen
3106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksin on helpompaa. Ja joskus ei...
Miehen mentaali on hankala. Kato vaikka tuota edellistä kommentoijaa. Kamala tapaus. Kuka tahtoo tuollaista riesakseen? Onkohan se tuota aamusta iltaan? Samaa jankutusta....itkua ja poraamista?
Onhan se, yksinäisyys on joskus surullista. Mutta siinä on omat hyvät ja huonot puolet. Toisalta sitä kaipaa niitä hyviä puolia, mutta kun kukaan ei ole vain pelkästään mukava.
Mitä jos sen "ukkelin" mentaali hajoaa, kuten edellä olevalla?
Olen asunut jo väsyttävien ihmisten kanssa.
Parisuhde vaatii kompromisseja ja epämukavuuden sitetoa - mitä en näe ainakaan näillä palstapojilla olevan. Eikä tuolla suomihuorittelijallakkaan.
Sillä ei ole mitään.
Suomalaiset on jotenkin piloilla.
Mielen laiskuus, sisäsiittoisuus ja mikä vielä on hajoittanut ihmisen mielen?
Loput tolkulliset eivät yksinkertaisesti löydä toisiaan.
Olen kokenut, että parisuhteessa mies vain on hiljaa kädet ojossa ja odottaa saavansa jotain. Jotain mitä nainen antaa. Ja mä en tahdo olla se palvelava emäntä. Odotan että mies tuo läsnäolonsa, kyvyn keskustella, kuunnella ja elää mukana, olla ihminen. Mutta sellaista ei ole.
Sulla ei ole mitään.
Mä hylkään sut.
Jätän sut yksin autiolle jäiselle hikkaiselle kentälle.
Ilman avainta ja kenkiä.
Sulla on vielä hernerokat poskella koska mä heitin sut ulos kesken aterian. Sä kiukuttelit, herjasit ja solvasit vaikka kaikki oli tehty valmiiksi. Mikään ei riittänyt, olit kiittämätön. Mä en edes lue sun viestejä.
Joten sä olet ulkona. ÄLÄKÄ TULE TAKAISIN.
Sulla ei ole mitään.