NIin, minkälaista parisuhdetta etsit netistä, riittääkö sinulle satunainen näkeminen vai tykkäisitkö enemmänkin olla yhdessä?Mitä asioita,pidät tärkeinä; Ulkonäköä, statusta vai merkaako luonne ja ihmissude taidot eniten?Entä minkälaisina näet muut nettideittailijat, liian kevytkenkäisiä vai liian kenties liian tosisssaan?
nickin kohdalle sukupuoli ja ikä:)
nickin kohdalle sukupuoli ja ikä:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
En etsi enää mitään poistuin koko järjestelmästä eikä tuu ikävä yhtään.
Etsin netistä ihan tavallista parisuhdetta. Sopivan oloisen miehen kanssa haluan ensin viestitellä hetken, tarpeeksi kauan että siitä saa tarpeeksi hyvän kuvan miehen luonteesta ja elämäntavasta muttei mielellään paljoa sen kauempaa. Tutustun toiseen sen paremmin mieluummin ihan kasvotusten. Tapailuvaiheessa en ole koskaan ollut sitä tyyppiä jonka pitää päästä näkemään vähintään 6krt/viikko vaan minulle riittää tapailu 1-3krt viikossa. Suhteen edetessä sitten vasta enemmän yhdessä oloa.
Pidän luonnetta tärkeimpänä, myös toisen arvot/elämäntavat ovat mielestäni tärkeät. Ei edes yritä väittää etteikö ulkonäöllä ole merkitystä mutta paraskaan ulkonäkö ei korvaa p*skaa luonnetta. Statuksella ei ole minulle väliä mutta jos nyt on pitkäaikaistyötön eikä edes yritä saada töitä niin se kertoo kyllä luonteesta jotain mistä en pidä. Miehen pitää pystyä puhumaan minulle avoimesti ja olemaan kanssani luontevasti, muuten minulle ei sinällään ole väliä kuinka taitavava hän on ihmissuhdeasioissa, ehdottomasti plussaa kyllä jos miehellä on omat kaverinsa ja hyvät välit perheeseen/sukulaisiin. Miehen tulee hyväksyä se että etsin kumppania jonka kanssa jakaa elämä, en takertujaa jolla ei ole muuta elämää / joka ei anna minun pitää muuta elämää parisuhteen ulkopuolella.
Entäs pitkäaikaistyötön joka ettii kokoajan töitä?
Töitä ei etsimällä löydy mutta jos nainen on tyytyväinen että etsii töitä vaikka ei saa töitä niin hyvä on. 15 000 työntekijää irtisanottiin viime vuonna ja varmaan saman verran tänä vuonna joten ei niitä töitä löydy helpommin tänäkään vuonna vaikka kuinka hakisit.
No ei niitä töitä muutenkaan saa kuin etsimällä. Sen kyllä tiiän ettei niitä helposti saa.
Samassa asemassassa kuin työssäkäyvät. Kuten sanoin, statuksella ei ole minulle väliä.
Työtön joka ei edes yritä saada töitä on useimmiten joko laiska, pessimisti tai luovuttaja. Yksikään näistä piirteistä ei ole sellainen mitä arvostan.
Täytyy myöntää että yllätyin, mutta positiivisesti. :)
Monien alle 30v naisten profiileissa kun lukee ihannekumppanissa työssäkäynnin kohdalla opiskelija, osa-aikatyössä ja kokoaikatyössä.
Minulle sopii suhde, jossa molemmat asuu omissa koloissaan.
Vietetään väliiln yhteisiä viikonloppuja ja voi myös tavata
viikolla, vaikka yhteisten harrastusten parissa. Siksi välimatka
ei saisi olla kovin pitkä.
En usko, että haluan enää koskaan muuttaa yhteen kenenkään
kanssa, eikä johdu mistään aikaisemmasta kokemuksesta, vaan
kun on ollut pitkään yksin, niin on tottunut tähän olomuotoon.
Etsin ihan normaalia parisuhdetta, jossa asioita voi tehdä yhdessä ja erikseen. Suurin kompastuskivi taitaa olla se, että oman ikäiset miehet eivät kai vielä tiedä mitä haluavat (tai eivät halua ainakaan minua x)). Itse haluaisin suhteen, jonka pohjalta voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta luottavaisin mielin. Ei ole ruusuiset näkymät tällä haaveella...
Pitää varmaan siirtyä vanhempien miesten pariin, josko he osaisivat sitoutua ja eivät kuolisi säikähdyksestä, jos esim oman talon/lasten hankkimista suunnittelisi seuraavan 10 vuoden sisään.
No mun kohdalla se ei ainakaan jää sitoutumisesta kiinni. En oo koskaan eläny railakasta elämää enkä sitä haluakkaan joten pystyn sitoutumaan ilman ongelmia. Kysymys vaan on että kenen kanssa. Siihen en oo vielä vastausta saanu.
Harmi, että sinun laisiasi tuntuu olevan vähän.
Ja sinunlaisia myös ;D Itse etsin neitiä joka, olisi valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja osaisi ajatella asioita molemmin puolin fiksusti.Tietenkään kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä ja omaa aikaakin on kiva välistä olla.Mutta, olisi valmis luomaan ns. "me" henkeä ihan oikeasti.
Ja tuo lapsi asia, se tuntuu olevan yksi vaikeimmista alle 30:en keskuudessa.Itse haluan siis lapsia kun parisuhde on siihen kypsä mutta, tämä on ilmeisesti hyvin monelle turn off, puhua koko lapsi asiasta.Ehkäpä juuri siksi että, osa ei tiedä ja osa on ajattelut todeten että asia on iso ja siksi se myös pelottaa.
Ja heitämpä sulle vielä yhden kysymyksen, missä sun kaltaiset neidit liikkuvat ?:D
Se on meinaan itselleni aivan arvoitus, sen olen todennut että netistä niitä ei ainakaan löydä. Baarista en jaksaisi lähteä edes etsimään kun, en sellaisissa paikoisssa pahemmin viihdy.
Itse liikun akselilla työpaikka-työpaikan kuntosali-koti-kauppa-kirjasto-mummola:D en tiä tekeekö muut samalla tavalla. Kyllä mä käyn joskus metsässäkin juoksentelemassa. Että ei muuta kuin peikkojahtiin:)
jooo, ehkä se pitää tosiaan lähteä peikkojahtiin :D Ja kyllä mä luulen että aika monella menee juuri noin ja sitä varten teitä onkin vaikea löytää. Itsellänikin kun menee radalla koti - työ - kauppa - koti tai porukoilla käynti - koti. Mutta, kiitos vinkistä, otankin ensi kerralla mukaan peikkoverkon kun lähden lenkille :P :)