Tahtoisin kysyä mielipiteitä tai jos jollakin on kokemusta semmoisesta asiasta kun en oikein olisiko suhde tämän naisen kanssa tuhoon tuomittu. Olen kyllä avoin ihminen ja ymmärrän uskonnon merkityksen mutta en tiedä onko tämä liikaa.
Itse en ole mitenkään uskonnollinen ja tämän naisen kanssa mahdollisesti suhde toimisi kaikilla muilla tasoilla mutta en pääse yhdestä asiasta sinuiksi. Hän on erittäin fiksu ja järkevä mutta hän on uppoutunut henkimaailman syövereihin. Hän "näkee" asioita, tuntee energioita eri ihmisten välillä ja näkee että on elänyt entisiä elämiä. Kyseessä on siis aika pitkälti ns. rajatiedosta eli uskomisesta enkeleihin ja jumalaan ja kaikkea muuta mitä siihen liittyy. Itse en tuomitse toisen uskoa millään lailla mutta kun se vaikuttaa hänen elämäänsä arkipäivän tasolla esim. niin että se mitä hänelle on tapahtunut edellisessä elämässä vaikuttaa tai juontuu niihin ongelmiin joita hänellä on tässä nykyisessä elämässä mitä elää nyt.
Itse en pääse noin syvälle henkimaailman asioihin eli onko jollakin kokemusta, kannattaako lähteä edes yrittämään sillä uskon vaikutus on hänelle noin suuri kun taas itse en oikeastaan usko mihinkään. Ongelmani on vain se että en tiedä miten suhtautua arkipäiväisessä elämässä noihin asioihin kun en itse luonnollisesti niihin pääse sisään.
Itse en ole mitenkään uskonnollinen ja tämän naisen kanssa mahdollisesti suhde toimisi kaikilla muilla tasoilla mutta en pääse yhdestä asiasta sinuiksi. Hän on erittäin fiksu ja järkevä mutta hän on uppoutunut henkimaailman syövereihin. Hän "näkee" asioita, tuntee energioita eri ihmisten välillä ja näkee että on elänyt entisiä elämiä. Kyseessä on siis aika pitkälti ns. rajatiedosta eli uskomisesta enkeleihin ja jumalaan ja kaikkea muuta mitä siihen liittyy. Itse en tuomitse toisen uskoa millään lailla mutta kun se vaikuttaa hänen elämäänsä arkipäivän tasolla esim. niin että se mitä hänelle on tapahtunut edellisessä elämässä vaikuttaa tai juontuu niihin ongelmiin joita hänellä on tässä nykyisessä elämässä mitä elää nyt.
Itse en pääse noin syvälle henkimaailman asioihin eli onko jollakin kokemusta, kannattaako lähteä edes yrittämään sillä uskon vaikutus on hänelle noin suuri kun taas itse en oikeastaan usko mihinkään. Ongelmani on vain se että en tiedä miten suhtautua arkipäiväisessä elämässä noihin asioihin kun en itse luonnollisesti niihin pääse sisään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähimpänä työkaverina oli viisi vuotta samalla lailla harhoihin uskova nainen, ja olin TOSI onnellinen, kun hän vihdoin lähti pois. Ei hänen kanssaan pystynyt yhtään mistään keskustelemaan etteikö olisi ajatellut asioita jonkun jumalan ja uskonnonoppien mukaan. Aloin välttelemään häntä miten vain pystyin, niin luontaantyöntävä ja rasittava hän höpinöineen oli.
Sori vaan, mutta naisesi on aivopesty harhaiseksi, eikä sellaisen kanssa voi elää muut kuin samoin päästään vinksahtaneet. Kumppanuus ja yhteenkuuluvuus syntyy juuri samankaltaisista ajatusmaailmoista ja te elätte täysin vastakkaisissa maailmoissa.
Sano vaikka naiselle ettet oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta hänen uskoistaan. Järkevänä ihmisenä luulisi, että hän ymmärtää ettei kaikki usko samaan. Jos sinulla on vahvoja tunteita häntä kohtaan niin kannattaa ottaa selvää onko suhteella mahdollisuuksia.
No jos teillä muilla alueilla menee hyvin, niin miksi ottaa pattia tästä eräänlaisesta suojelumekanismista, joka naisellasi toimii estääkseen ahdistumisensa.
Ehkä näin henkisen arvottomuuden ja relativismin aikakautena on vaikea ymmärtää, että ihmiset tarvitsevat elämänkatsomusta saadakseen tarkoituksen elämälleen.
Naisesi kaltaista höpsötystä en pitäisi niin vakavana kuin jos hänen elämänsä tarkoitus olisi tolkuton tavaroiden haaliminen tai muu kyltymättömyys asiassa jos toisessa.
Yksi höpsähtää lemmikkieläimiin, toinen kirjoihin, joku antiikkiin, joku uralla edistymiseen.
Emme tosiaan elää pintamaailmassa, vaan jokainen tarvitsee jonkin selityksen elämälleen. Surkeimpia ovat ne tapaukset, jotka ovat niin pinnallisia, että heitä ei koskaan kiinnosta mikään, mikä laittaisi hieman ajattelemaan enemmän kuin sitä, mitä syövät tai päällensä pukisivat.
Elämä ei ole joko tai. Että joko on henkisiin asioihin täysin hurahtanut tai sitten vain kiilto silmissä pinkoja.
Ei ihminen tarvitse satuhahmoja ollakseen syvällinen, eikä rahan ja materiaalin omistaminen ole myöskään syvällisyyden esteenä.
Itsetunnoltaan heikot ihmiset turvautuvat jumaliin ja enkeleihin, ja saavat turvautuakin, jos se heidän elämäänsä parantaa. Sellaisen kanssa on vain aika vaikea elää, jos katsotaan vaikka tarotkorteista mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, tai odotetaan jumalan puhuvan viestejä päähän ja hoetaan raamatunlauseita jokaisen keskustelun lomassa.
Oma kokemukseni on parhaasta ystävästäni, joka on erittäin fiksu ihminen ja ymmärtää elämää monelta kantilta. Vähitellen hän kuitenkin alkoi luisua enemmän ja enemmän rajatiedon puolelle, energiaa, entisiä elämiä, enkeleitä ja kaukoparantamista yms.
Tämä on kyllä etäännyttänyt meitä. Ystäväni ei juuri ota näitä asioita puheeksi, kun minä olen läsnä - fiksuna ihmisenä hän tietää, että en usko moisiin juttuihin ja tavallisten asioiden mystifiointi jopa ärsyttää minua. Minä taas en tiedä, mitä sanoa silloin, kun kuitenkin välillä pyrkii keskustelemaan vaikkapa edellistä elämistään.