Olen ollut naimisissa 8 vuotta, yhdessäolovuosia on takana yhteenä 12. Yksi yhteinen lapsi siunaantunut, 2 edellisestä suhteesta. Avioehtoa ei ole.
Avioliitto oli virhe, mutta sillehän ei mahda mitään, tehty mikä tehty.
Puolisoni on ollut lähes koko ajan työtön, juonut kun on ollut rahaa ja jättänyt juomatta, kun varat eivät ole siihen riittäneet. Olen elättänyt perhettäni pääosin itse näiden vuosien ajan, maksanut laskut ja ostanut tarpeellisen.
Otin pankista lainaa kiinteistön ostoa varten. Kiinteistö on yhteisesti minun ja puolisoni nimissä, mutta lisäksi puolisoni toisella vanhemmalla on kiinteistöön syytinki. Asuntolaina on yksin nimissäni.
Puolisoni sai avioliittomme aikana myös lahjoituksena vanhemmaltaan kiinteää omaisuutta, johon minulla ei ole aviooikeutta. Asuntolainan vakuudet ovat tässä omaisuudessa kinnitettyinä, mutta ei kokonaan.Lahjaveron tästä lahjoituksesta jouduin tietenkin maksamaan, eihän puolisollani ollut siihen varoja.
En ole uskaltanut erota, koska pelkään miten tulen lasten kanssa toimeen taloudellisesti. Puolisoni tuskin kodistamme lähtee, joten joudun hankkimaan itselleni vuokra-asunnon. Maksaisin siis kahdesta asunnosta yhtäaikaa ja puolisoni sen kun porskuttaa. Yhteisen kotimme myynistä ei tulne mitään, kun vielä kaupan päälle tulisi "mummo".
Hieno yhtälö.
Avioliitto oli virhe, mutta sillehän ei mahda mitään, tehty mikä tehty.
Puolisoni on ollut lähes koko ajan työtön, juonut kun on ollut rahaa ja jättänyt juomatta, kun varat eivät ole siihen riittäneet. Olen elättänyt perhettäni pääosin itse näiden vuosien ajan, maksanut laskut ja ostanut tarpeellisen.
Otin pankista lainaa kiinteistön ostoa varten. Kiinteistö on yhteisesti minun ja puolisoni nimissä, mutta lisäksi puolisoni toisella vanhemmalla on kiinteistöön syytinki. Asuntolaina on yksin nimissäni.
Puolisoni sai avioliittomme aikana myös lahjoituksena vanhemmaltaan kiinteää omaisuutta, johon minulla ei ole aviooikeutta. Asuntolainan vakuudet ovat tässä omaisuudessa kinnitettyinä, mutta ei kokonaan.Lahjaveron tästä lahjoituksesta jouduin tietenkin maksamaan, eihän puolisollani ollut siihen varoja.
En ole uskaltanut erota, koska pelkään miten tulen lasten kanssa toimeen taloudellisesti. Puolisoni tuskin kodistamme lähtee, joten joudun hankkimaan itselleni vuokra-asunnon. Maksaisin siis kahdesta asunnosta yhtäaikaa ja puolisoni sen kun porskuttaa. Yhteisen kotimme myynistä ei tulne mitään, kun vielä kaupan päälle tulisi "mummo".
Hieno yhtälö.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Avioero vaan vireille ja käräjäoikeudesta päätös yhteiselämän päättämiseksi. Tarvittaessa kiinteistö pakkohuutokaupataan. Näin se homma etenee.
Taloudellista tappiota tuosta sinulle tullee, mutta se on pieni murhe kokonaisuuden kannalta.
Aloittajan tapaus on niin kimurantti, että tietysti oikea osoite tälle kysymykselle on juristi/oikeusaputoimisto. Huonoin mahdollinen vaihtoehto on kituutella tuossa loppuikäsi. Mutta kuten sanottu niin juristi selvittää kohtuullista korvausta vastaan käytännön lainopilliset ongelmat.
Uskon, että joka tapauksessa ero on oikea veto henkisesti. Kun "pääset eroon" kiinteistön omistuksesta niin olet oikeutettu asumistukeen ja tarvittaessa toimeentulotukeenkin, näin käsittäisin. Pelko pois.
Siirrätte eron yhteydessä lainan miehelle, koska vakuudetkin ovat vain hänen. Luulen että voisi onnistua. Jos ei saa lainaa maksettua, se on hänen ongelmansa, ei sinun.