2000-luvulla kotimaisessa musiikkiskenessä on ollut useampikin elektropop-duo, joissa työnjako on mennyt tyypillisesti niin, että miesosapuoli tekee sävellys-, sovitus- ym. työt, naisosapuoli laulaa ja kerää kaiken huomion. Toisinaan kyse on pariskunnasta, ja kokoonpano pysyy kasassa suunnilleen yhtä kauan kuin parisuhdekin: muistamme vuosituhannen alusta Kaksion, jonka sittemmin radioon siirtynyt Anssi on kertonut duon loppuaikojen olleen melko viheliäisiä, kun laulajaexällä oli (kuinkas muuten) heti eron jälkeen jo uusi poikaystävä kuvioissa, mutta sovitut keikat piti silti hoitaa ennen projektin kuoppaamista.
Tällainen parisuhdeduo on myös Regina, jonka solisti Iisa Pykäri vaihtoi vuonna 2013 ainakin tilapäisesti soolouralle: tässä Iisa keskittyi nyt enemmän omien laulujen kirjoittamiseen aviomies-Mikon (soolourasta huolimatta Regina ja perhe ovat yhä kasassa) toimiessa lähinnä tuottajana ja taustahahmona. Näin syntyi ensisingle ”Perjantai”.
http://www.youtube.com/watch?v=m1OSer1vhYk
Pidän Iisan utuisesta äänestä Reginassa ja soolona, ja musiikissakin on naivistista viehätysvoimaa. Mutta nuo sanat… Cityhipsteri kirjoittamassa ja laulamassa syrjäytymisestä ei vain voi toimia. Vai mitä mieltä te olette? Paljon kysymyksiä:
Pystyykö hän välittämään tulkinnallaan uskottavasti vaikutelman henkilöstä, joka ei enää osaa vastata puhelimeen ja puhuu vain unissaan, ”ettei se jäis kokonaan”?
Tukeeko video ja esiintymisensä siinä tuota vaikutelmaa?
Olisiko syrjäytyneen miehen laulussa säettä ”joskus sua kaipaan” tai tunnelmaa, että se utuisuus ja yksinäisyys, joka syrjäytymiseen toki oikeasti liittyy, on pohjimmiltaan KIVAA (mikäs tässä lueskellessa ja caipiroskia juodessa)?
Kannattaako ihmisten kirjoittaa lauluja aiheista, joista eivät selvästikään ymmärrä mitään?
Tällainen parisuhdeduo on myös Regina, jonka solisti Iisa Pykäri vaihtoi vuonna 2013 ainakin tilapäisesti soolouralle: tässä Iisa keskittyi nyt enemmän omien laulujen kirjoittamiseen aviomies-Mikon (soolourasta huolimatta Regina ja perhe ovat yhä kasassa) toimiessa lähinnä tuottajana ja taustahahmona. Näin syntyi ensisingle ”Perjantai”.
http://www.youtube.com/watch?v=m1OSer1vhYk
Pidän Iisan utuisesta äänestä Reginassa ja soolona, ja musiikissakin on naivistista viehätysvoimaa. Mutta nuo sanat… Cityhipsteri kirjoittamassa ja laulamassa syrjäytymisestä ei vain voi toimia. Vai mitä mieltä te olette? Paljon kysymyksiä:
Pystyykö hän välittämään tulkinnallaan uskottavasti vaikutelman henkilöstä, joka ei enää osaa vastata puhelimeen ja puhuu vain unissaan, ”ettei se jäis kokonaan”?
Tukeeko video ja esiintymisensä siinä tuota vaikutelmaa?
Olisiko syrjäytyneen miehen laulussa säettä ”joskus sua kaipaan” tai tunnelmaa, että se utuisuus ja yksinäisyys, joka syrjäytymiseen toki oikeasti liittyy, on pohjimmiltaan KIVAA (mikäs tässä lueskellessa ja caipiroskia juodessa)?
Kannattaako ihmisten kirjoittaa lauluja aiheista, joista eivät selvästikään ymmärrä mitään?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ehkä laulun kertoja on ns. roolihahmo. Luulisi olevan tuttu metodi sinullekin.
Tietenkin se on sellainen, mutta roolihahmoa pitäisi tulkita, "näytellä" paremmin! (Puhumattakaan siitä, että hahmo myös pitäisi kirjoittaa uskottavammaksi.) Erityisen ikävää on, jos roolihahmo vielä kytkeytyy yhteiskunnalliseen kysymykseen, josta olisi tärkeää kertoa niin kuin asiat ovat – ja koska itse asianosaisia ei kuitenkaan kuunnella, tunnettujen artistien on se tehtävä hahmojensa kautta. Syrjäytymisestä ei vain voi laulaa noin; jos laulaa, niin ei tiedä yhtään, mistä laulaa.
Syrjäytyminen on kyllä utuista ja yksinäistä, mutta siinä ei ole mitään kivaa eikä romanttista. Ehkä totuus ei kuitenkaan myisi.
Hyvän aloituksen teit, kuten tavallista.
Biisiin ja sen tulkintaan en oikeastaan osaa sanoa muuta kuin että eipä taida pahemmin löytyä naisia, joita samanlainen syrjäytyminen koskettaisi kuin miehiä. Syrjäytyneitä naisia on ensinnäkin huomattavasti vähemmän kuin vastaavanlaisia miehiä. Ja niistä harvoista naisista, jotka jollain tavalla ovat syrjäytyneet, varmastikin valtava enemmistö on erilaisia päihteiden väärinkäyttäjiä ja liikkuvat muiden päihteilijöiden seurassa. Ei heillä ole ongelmana niinkään mistä löytää miestä, vaan että miten löytää joku edes vähän kunnollinen mies niistä kaikista ympärillä olevista miehistä, joita on tullut pantua sekaisin ollessaan.
Sitten on pienenpieni vähemmistö muunlaisia syrjäytyneitä naisia. Joskus olen kirjastossa nähnyt pari tällaista tapausta. Keski-ikäisiä, hoitamattoman näköisiä, kasvoilla harmaa ja kuollut ilme, päällä joku tarjoustalon toppapuku, hiukset rasvaisina ja kampauksesta poiskasvaneina. En ole kokenut mitään samaistumista heihin syrjäytymisen takia, enkä myöskään seksuaalista vetoa (itsehän olen syrjäytymisestä huolimatta ihan ihmisennäköinen ilmestys). Toisaalta olen kuitenkin kokenut, että haluaisin jotenkin auttaa näitä naisia. Syrjäytyneet miehet tuskin herättävät kenessäkään edes auttamisenhalua.
Edellämainittujen syrjäytyneiden naistyyppien lisäksi ei pahemmin muita syrjäytyneitä naisia ole. En tiedä miten se on mahdollista, mutta samaan aikaan kun maassa on kymmeniä ellei satojatuhansia syrjäytyneitä nuoria tai nuorehkoja miehiä, vastaavanlaisia nuoria naisia ei ole juuri ollenkaan. Naiset ovat elämässä kiinni automaattisesti. Näkemykseni on siis, että naisen laulamana ja naisen kirjoittamilla lyriikoilla, erityisesti nuroen naisen, tuo syrjäytyneen laulu on tuomittu epäonnistumaan.
Yksi syrjäytynyt naistyyppi on sellainen kiltti tyttö, jolla on manipuloiva mies, jolle nainen ei osaa sanoa mitään vastaan. Minusta tuo on varsin surullinen kohtalo. Olen mieluummin vaikka naisetta koko elämäni kuin jonkun muun orjana ilman rakkautta ja positiivista läheisyyttä. Noissa suhteissa ainoa läheisyys lienee naisen vinkkelistä epämiellyttävää seksiä, joskin positiivisena aspektina sitä ei ole kovin usein.
Huomaa että on naisten kirjoittama viesti...
http://www.youtube.com/watch?v=JmLkQp9qJVA
Eniveis, hassua että Hämärän rajoilta -tyyppi valitsi juuri tuon Perjantain, joka on niin yhdentekevä biisi, etten ole edes vaivautunut kuuntelemaan mitä siinä sanotaan. Sen sijaan mielestäni tämä "S€ pyörittää" on paitsi semisti menevämpi biisi, myös monin tavoin hauskempi - erityisesti tuon suomalaista white trash -romantiikkaa uhkuvan videon takia!
Mä luulen että näistä miesten syrjäytymisistä ei lauluja tehdä siksikään kun ne olisivat liian karuja, ja tuskin kaupallisiakaan menestyksiä. No jotain siihen malliin korkeintaan kuin mitä jossain klassikkotangossa 'hopeinen kuu luo merelle siltaa' mutta ei tässäkään totaalisyrjäytneen miehen tilanteesta lauleta vaan jonkun sellaisen joka p/s-markkinoilla kuitenkin pyörii, mutta voi sitä karumminkin tulkita.
http://www.youtube.com/watch?v=WE5SrkzxYdY
Tämän kaltaista :D
Kertoo äiti-kompleksisen miehen epätoivoisesta halusta saada vastarakkautta prostituoidulta:
http://www.youtube.com/watch?v=3L9fOGg9wO8
Mä kyllä kuuntelen näitä tuben listojani, uudempaa musiikkia, house, dance, trance ja sellaista, mutta nämä rap-jutut on mulle aina olleet ihan hirveä turn-off. No tämä piisi nyt ei ollut rap-tyyliä sentään, mutta en kyllä pitänyt siitä musiikin osaltakaan. Sanoituksen osalta sanoisin, että miksi siihen on pitänyt rakentaa joku äitikompleksi tällaiseen, ja tuota äitiä siinä käyttää miehen naisen/tytön tilallalla. Se on minusta ihan kuin jotain tyypillistä ja sairastakin psykologien mielikuvitusjutta. Olihan siinä kyllä jotain 'don't take away my last chance' mikä voisi olla vähän verrattavissa tämän 'hopeinen kuu' piisin lopussakin korostetusti esiintyviin sanoihin 'ei koskaan'. Surullistahana se on jos ihan oikeasti ei koskaan enää.
Se on tietenkin ymmärrettävä asia, että nuorten on vaikea tulkita omakseen tällaista vahaa klassikkoa, mikä tyypillisesti asettuu vaikkapa jonkun menneiden aikojen tanssilavojen miljööseen. Mutta juuri tämä on myös sitä suomalaista kulttuuriperintöä ja minusta sieltä parhaasta päästä. Tätä tangoa on tietenkin aikojen saatossa laulaneet ja esittäneet monet laulajat, paremmin ja huonommin onnistuen. Lukuunottamatta alkuperäisemmän Olavi Virran tulkintaa, mistä ei kyllä ole edes kunnollisia äänitteitä ja ei siksikään siitä voi paljon sanoa, niin mitä olen näitä kuullut/nähnyt niin minusta ainakin Topi Sorsakoski jossain taltioinneissa laulaa/esittää tämän kappaleen aika hyvin ainakin siinä mieleassä että ei feikkiys paista esityksestä, ja taustalla myös hyviä kitaroita joista minä pidän.
Pitää osata tulla vastaan cityhipsteriä, ja nähdä asia myös hänen näkökulmastaan. Jos jääkiekkoilija poikaystävä jättää hipsterin, niin hipsteri kokee olevansa syrjäytynyt ja vähintäänkin rappiolla. Hipstereilläkin on tunteet! Siinä suhteessa laulussa on uskottavuutta, kun antaa sille hieman ymmärrystä. Vaikka oma elämä olisikin karua ja yksinäistä, pitää hyväksyä ja antaa anteeksi, että toisten käsitykset syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä voivat olla vähintäänkin naiveja. Se on heidän onnensa.
Ilmiöhän on sama kuin että jokainen ihminen sanoo olevansa poikkeuksellisen herkkä ihminen, vaikka olisi millainen psykopaatti, kun oikeasti herkät ihmiset saattavat saada vaikkapa paniikkikohtauksen ruokalan melusta tai pahoinvointi kohtauksen veren näkemisestä. Jokainen keskustelu herkkyydestä keskustelupalstoilla päättyy aina siihen, että kaikki ihmiset ovat yhtälailla herkkiä, vaikka toki he eivät sitä ole. Se palstan kovaäänisin ja kovasydämisin inttäjäkin tulee mukaan, ja kertoo kuinka herkkä ihminen hän on, eikä asiaan ole muilla vastaan sanomista, sillä "herkkä" inttäjähän ei ole koskaan väärässä ja anna periksi.
Itselläni hyvä vertailukohta on parisuhteessa elävä komeampi veljeni. Kun itse olen eristäytyvä, kaveriton ja parisuhteeton introvertti, veljeni ei osaa elää yhtä viikonloppua yksin ellei saa seuraa. Nuorempana hän palasi takaisin eksiensäkin luokse vain siksi ettei kestänyt yksinoloa. Tietenkin nämä yhteenpaluut jo aikaisemman eron jälkeen osoittautuivat aina virheiksi, minkä kaikki muut jo etukäteen osasivat kertoa.
Kysymys kuuluukin kumman tunne yksinäisyydestä on todellisempaa? 20 vuotta yksin eläneen kaverittoman ja parisuhteettoman introvertin, vai sosiaalisen naistenmiehen, joka ei kestä viikonloppua ilman toisen seuraa. Ehkä molemmat voivat kuunnella samaa laulua yksinäisyydestä ja kokea sen kertovan juuri omista tunteistaan.
Aivan. Kumman kokemus yksinäisyydestä onkaan voimakkaampi: sen, joka ei ole koskaan ennen ollut yksin, mutta on nyt ensimmäistä kertaa vaikka kuukauden verran yksin ennen seuraavaa parisuhdetta, vain sen, joka on aina ollut yksin ja tottunut siihen yksin oloon, vaikka se yksinäisyys pienenä polttavana tunteena siellä jossain kyteekin synkimpinä hetkinä?
Roskaa. Kyse ei ole tuossa yksinäisyydestä vaan vierotusoireista.
Kun yksinäinen ihminen TIETÄÄ että hän tulee olemaan yksin huomennakin, hipsteri kitisee sitä että menetti yhden ystävistään.
Ei tuo ole mitään yksinäisyyttä vaan se on itsesääliä.
Hipsterillä on jatkuva turvaverkko ympärillään, kun yksinäisellä ihmisellä sellaista ei ole, eikä tule. Toisinsanoen, hipsterillä siis on varaa itkeä pari päivää menetystään ja kitistä ja satuilla kuinka on muka niin yksinäinen, vaikka siinä on lauma kavereita ympärillä tukemassa ja nostamassa pystyyn.
Ei se yksinäinen ihminen totu siihen yksinäisyyteen, koska tottuminen on täysin väärä sana ja tuollaisten hipsterien keksimä tapa jolla he yrittävät suojella itseään siltä etteivät joutuisi ihan oikeasti miettimään sitä mitä on yksinäisen ihmisen yksinäinen elämä. Yksinäisen täytyy vain pysytellä hengissä siinä yksinäisyydessä, koska ei voi kuollakaan siihen. Se että hän on hiljaa yksinäisenä, ei tarkoita sitä että siihen olisi tottunut.
Aivan mahtava esimerkki tästä hipsterimäisestä itsensä suojelemisesta oli joulun alla ilmestynyt uutinen vanhuksesta joka toivoi seuraa jouluksi. Brittilehti otti sen uutiseksi ja ihmisiltä tuli yksinäiselle vanhukselle jokunen kortti. Uutinen julkaistiin myös suomalaisessa mediassa ja hipsterit innoissaan toivottivat vanhukselle hyvää vointia ja olivat onnellisia kun vanhus oli saanut ihmisiltä kortteja, että kyllä oli taas niin ystävällisiä ihmisiä että maailma on pelastettu ja ihmiskunnalla toivoa.
Mutta mietitäänpä tätä hetki. Yksinäinen vanhus halusi seuraa ja sai pelkkiä kortteja ihmisiltä joita hänen tarinansa kosketti. Ihan hyvä asia sinänsä. Nyt tapauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja mikä on tilanne nyt? Mies on varmasti lukenut korttinsa, mutta onko hän saanut seuraa, ja entä onko hänellä uusia ystäviä jotka tukevat häntä tulevaisuudessa?
Ei tietenkään ole koska itseään säälivän hipsterin sielu on nyt puhdistettu.
On täysin eri asia olla jollekulle ystävällinen, kuin olla ystävä. Vain pari päivää uutisen jälkeen tuo mies on yhä edelleen yksinäinen ja vailla sosiaalista turvaverkkoa, koska ystävällisyys ei ole ystävyyttä.
Jokainen kokee omat ongelmansa aina tärkeämmäksi ja suuremmiksi kuin muiden ja vähättelee samalla muiden ongelmia. Sen huomaa sinunkin kirjoituksestasi.
En edes avannut linkkiä. Vaikutti jo epilogin perusteella turhalta.
Muutenkin tehdään niin paljon turhaa ns. musiikkia.
Mitä niillä lauletuilla latteuksilla edes on väliä? Itse kuuntelen klassista.
Sieltä löytyy kaikki tunteet ja parisuhdeasiat sanoilla tai sävelillä sanottuna.
Elitistin puhetta.
Olen täysin eri mieltä. Jopa elitistisissä piireissä kuunnellaan nykyään ihan järkyttävän huonoa musiikkia.
eliitin edustaja on kiinnostunut räminämusiikista ja potkupallosta.
Näin se kait varsinkin eliitin osalta nykyään nämä kulttuuripuolen jutut menevät.
Eikös esim. Haloo Helsinginkin kappaleissa käsitellä aika painavia teemoja? Jotenkin vaikea uskoa että Ellin kaltainen tytöntyllerö perustaisi kaikki laulunaiheensa omiin kokemuksiinsa. Muutenkin monien suomalaisten naisartistien laulujen sanat ylitseampuvia, täytyy kuitenkin muistaa ettei välttämättä ole sanoitukset edes omaa kädenjälkeä (vrt. Anna Abreu tai Irina). No, kunhan biisi toimii ja rahaa tulee sisään...
Kyllähän se Elli vaikuttaa sen verran rivolta tapaukselta, että ainakin kaikki seksiin tai sekoiluihin viittaavat lyriikat voivat hyvinkin olla totta ja hänen kynästään.
Joo, puhumattakaan matkailusta ja maailman baareista...
Voisiko mies 86 heittää jonkin esimerkin "diipimmistä" Haloo Helsinki! -lyriikoista?
No en oikeastaan ole Haloo Helsinkiin kauheasti listahittien ulkopuolelta tutustunut, mutta jotenkin tuntuu että esim. Vapaus Käteen Jää-laulun bridge
"On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Ei kukaan kotona oota
hän tekee u-käännöksen
ja nousee autosta huutaen
on sade lakannut, tie loistaa hohtoa
aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
on vapaa tekemään mitä vaan"
Tuntuu ehkä hieman ylitseampuvalta jos ajatellaan noin niinkuin biografisesta näkökulmasta. Mutta olen avoin vastaanottamaan kritiikkiä tähänkin.
Kertoiko laulu syrjäytymisestä? En ihan noinkaan sanoisi, mutta se on vain minun mielipiteeni. Kuin myös se, että ihan karmea biisi.
Tässä on paljon parempi meininki:
http://www.youtube.com/watch?v=SBjQ9tuuTJQ
Mä luulen että tuossa esittää jotain sellaista hyvin nuorta viehettävästi kevyen kompleksista, tyypillisesti jotain lukiolaistyttöä, ja siinä mielessä voisi tuontapaiset jutut olla ihan reliatisiakin. No minä olen todellakin niin paljon vanhempi että en naisekseni tuollaista voisi kuvitellakkaan. Tulee vaan tästä jotenkin mieleen nuoruusvuosiltani juuri tällainen vähän kompleksikas kavereihinsa kyllästynyt 16 vuotias lukiolaistyttö, joka oli minun ensimmäinen ihastukseni ja jonka kämpässä öitäkin aina silloin tällöin olin, samassa sängyssä yön. Tämä tässä ei kyllä ole kasvoiltaan ja ilmeiltään niin nätin näköinen eikä yltä ja alta viimeisen päälle pukeutunut, mutta hän lie jo vähän vanhempikin ja esittää tässä vaan. Sehän tällaisissa esityksissä on kun niistä väkisnkin paistaa se miten ne on tehtyjä feikkejä.
Mistäköhän hyvästä nuo peräti 7 miinusta tähän kommenttiini. No ainakin sikäli ne ovat kyllä aiheellisia kun en oikein jaksanut niitä sanoja edes tarkemmin kuunnella, kunhan ylimalkaisen käsitykseni niistä ja esityksestä tein ja siltä pohjalta sitten jotain kommentoin.
Voihan se joskus olla turhauttavaa, kun seurusteleva kaunis nainen tai mies laulaa yksinäisyydestä ja kaipuusta ja parisuhdkarikoista... itekin tulee ajateltua, että "mitä noikin tuosta aiheesta tietää".
Mutta toisaalta taas, voihan sitä jäätäviä dekkareita, kauhua ja sarjamurhaajatarinoitakin joku kirjoitella tietämättä aiheesta - toivottavasti - liikaa omakohtaisesti... joten en tiedä, ehkä toimii ehkä ei, mutta Reginan ekalla levyllä oli pari hyvää biisiä enkä sen jälkeen kauheasti ole bändistä innostunut eikä tämä kolahda oikein...
http://www.youtube.com/watch?v=2vC7tTr3X54
Mitä veikkaat käveleekö greendayn laulaja itsekseen?
Muistan teini-ajoilta, Green Day ja etenkin Nirvana olivat niiden hyvä itsetuntoisten erilaisten bändeja joista ei koskaan tullut P/S-syrjäytyneitä. Ei edes siitä friikistä tytöstä. Luonnollisesti.
Hyvä keskustelualoitus.
Nimimerkki The Grey:n kommentti oli tyhjentävä. Omasta mielestäni biisi tosin ei kerro syrjäytymisestä, ehkä enemmän nuoren ihmisen yksinäisyyden tunteesta.
Kokonaisuudessaan näppärä biisi. Sanoitukset eivät ottaneet korvaan, niissä oli paljon oivaltavia elementtejä.
Biisin musapuolesta tykkäsin kanssa. Muistuttaa etäisesti norjalaista Annieta ja joitain 90 -luvun jungle/rave -kaikuja löysin myös. Tästä biisistä saisi hyvän tekno-biisin, biitti oli makea!
Suomalaisella biisintekijäkaartilla ei ole mitään hävettävää. Enemmän vain rohkeutta tulla rohkeasti esille. Jos jotain videosta jäi mietityttämään, se oli sellainen pikkusiveys tai tekotuhmuus, ainakin omaan silmääni. Vähän mallia tästä, niin kyllä lähtee.
http://www.youtube.com/watch?v=Joez0QIVhko
Ensimmäinen nainen on mukavan hoikka, loput plösöjä.
Nuin huonolla biisillä pitääkin jo vähintään 3 naista saada alasti esittämään sitä.
Iisan itsensä mukaan kappale on ylistys yksinololle. Eli tuskin on kyse mistään syrjäytymistarinasta.