Ihmettelen sinkkuja, erityisesti sinkkumiehiä. Miten he selviävät? Olen jutellut ystävieni kanssa he ovat pitkälle samaa mieltä kanssani, lienevätkö vain hengen heimolaisia?
Itse siis tuhoaisin elämäni sinkkuna ollessani. Se olisi kuluttavaa kertakäyttöelämää. Selvennän.
Jos olisin sinkku, ajattelisin vain ja ainoastaan naisia. Heidän pokailuaan ja toosan saamista. Joisin enemmän viinaa. Tuhlaisin rahani vaatteisiin, matkoihin, juhlimiseen. Söisin epäterveellisemmin ja -säännöllisemmin. Nukkuisin vähemmän. Olisin sukupuolitautien hyökkäysten kohteena. Tuhoaisin uraani ts. en pystyisi panostamaan siihen koska viettini ajaisi kadulle etsimään pokaa. Tuhlaisin kaiken liikenevän energian naisiin. KÄRSISIN. Olisin seksiaddikti.
Onneksi olen varattu. Ollut jo kauan. Se on pelastanut minut. Tosin toisinaan olen kuilun reunalla. Retkahtamassa. Nyt pikkujoulu aika lähestyy---arveluttaa kestänkö sen kuin mies...
Vaimoni on siis pelastanut minut tuholta. On pakko olla järkevä, kiltti, säntillinen, yhteiskuntakelpoinen...
Olenko näin onnellisempi? En rehellisesti sanottuna tiedä. Sen tiedän, että elämässäni olisi paljon enemmän tunnetta jos olisin sinkku. Nyt se on tasapaksua, turvallista...
Aionkin pysyä parisuhteessa, koska se on minulle terveellisintä...
Elämäni olisi silti helpompaa kuin
Olenko näin tyytyväinen? En ole varma
Itse siis tuhoaisin elämäni sinkkuna ollessani. Se olisi kuluttavaa kertakäyttöelämää. Selvennän.
Jos olisin sinkku, ajattelisin vain ja ainoastaan naisia. Heidän pokailuaan ja toosan saamista. Joisin enemmän viinaa. Tuhlaisin rahani vaatteisiin, matkoihin, juhlimiseen. Söisin epäterveellisemmin ja -säännöllisemmin. Nukkuisin vähemmän. Olisin sukupuolitautien hyökkäysten kohteena. Tuhoaisin uraani ts. en pystyisi panostamaan siihen koska viettini ajaisi kadulle etsimään pokaa. Tuhlaisin kaiken liikenevän energian naisiin. KÄRSISIN. Olisin seksiaddikti.
Onneksi olen varattu. Ollut jo kauan. Se on pelastanut minut. Tosin toisinaan olen kuilun reunalla. Retkahtamassa. Nyt pikkujoulu aika lähestyy---arveluttaa kestänkö sen kuin mies...
Vaimoni on siis pelastanut minut tuholta. On pakko olla järkevä, kiltti, säntillinen, yhteiskuntakelpoinen...
Olenko näin onnellisempi? En rehellisesti sanottuna tiedä. Sen tiedän, että elämässäni olisi paljon enemmän tunnetta jos olisin sinkku. Nyt se on tasapaksua, turvallista...
Aionkin pysyä parisuhteessa, koska se on minulle terveellisintä...
Elämäni olisi silti helpompaa kuin
Olenko näin tyytyväinen? En ole varma
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jeps.
Olen pitkälle samaa mieltä. Ennenkuin aloin seurustelemaan, elämäni oli todella huonolla tolalla: Oli uhkaava alkoholimi (tuli juotua todella usein ja paljon), masennusta, rahat upposivat viinaan ja maksullisiin naisiin, epäterveelliset elämäntavat, tuntui ettei millään ole merkitystä ja tein kännissä hirveitä mokailuja.
Aloin muutamia vuosia sitten seurustelemaan ja tilanne muuttui täysin: Ei ole kiinnostusta lähtä ravintolaan, rahaa jää säästöön reippaasti, olen onnellinen, elämällä on suunta tulevaisuuden suunnitelmia.
En enää haluaisi mistään hinnasta sinkuksi.
No onpa teillä miehillä elämäntavat...Ei tarvitse enää ihmetellä, miksei ravintolasta löydy kunnollisia miehiä.Näköjään heitä ei vapaina olekaan...
Olen itse 24v.sinkkunainen, ja olen ollut sitä tavallaan koko ikäni.Siis niin tiivistä suhdetta en ole onnistunut löytämään, kun en ole saanut ketään miestä kesytettyä.Mietin tässä vain, miten te sitten kesyynnyitte?!
No, minulle sinkkuus ei ole ainakaan rahallisesti, eikä juomisen kannalta koskaan ollut ongelma.Joisin ja bailaisin varmaan ihan saman verran suhteessakin.Ei minusta niin tasaista tulisikaan, etten ollenkaan bailaisi, ikävystyisin kuoliaaksi, mutta eihän seurustelu ole este.Ei kai kaiken hauskan tarvitse loppua seurustelemisen takia?! En kuitenkaan koskaan ole juonut ylettömästi, eikä hieno nainen minusta niin teekään, eikä kyllä herrasmieskään, mutta naiselle se on vielä pahempi juttu.Jos julkisella paikalla on aivan sekaisin, ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua, toiseksi rahaa palaa ylettömästi, ja oikeastaan aivan turhaan.Se on melkein sama kuin heittäisi rahaa roskikseen...
Seksi näyttäisi olevan teille jokin pakkomielle.Sitä en ymmärrä, hyvin olen elänyt ilman sitä jo pitkään.Mutta okei, ehkä me ihmiset ei lisäännyttäisi ilman teitä miehiä, kai niin on tarkoitettu...
Minun osaltani tuo alkoholi ei ollut ongelma. Se oli vain tuo "saalistus"...
Keskiluokkainen keski-ikäisten elämäntyyli on se pliisuin mutta samalla terveellisin, toivottavin ja järkevin, ihmiselle luotu tapa. Tai ehkä tuo oli väärin sanottu...Tarkoitan että kultainen keskitie, kohtuus kaikessa on parasta ja sen minä henkilökoht. voin saavuttaa vain naisen(i) avulla joka pitää suitsista kiinni, ettei ori karkaa ja vikuroi.
Vastaava tilanne se voi olla naisellakin. Tosin naiset ei ehkä käyttäydy yhtä 'itsetuhoisesti' yksinollessaan, mut sama yksinäisyyden tunne varmasti, jollei sinkkuna viihdy. Itse olin liian pitkään sinkku, koska päätin olevani mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Se mistä sen mr. oikean sit löytää onkin aina vaikeampi juttu. Itse olen niin rakkausnarkkis, et koko elämältä on vähän ku pohja pois jollei ole sitä läheistä ihmistä rakastamassa. Olen onnekas löydettyäni monien vuosien etsimisen jälkeen sen, jonka kanssa vielä 4 vuoden jälkeenkin menee päivittäin perhosia vatsassa, kun hänet näen. Vaikka osoitekin on sama. Katselen vain kaikkea arkipäiväistäkin hänessä paksujen vaaleanpunaisten linssien läpi. Eli et itse en allekirjoita et on vain 2 vaihtoehtoa, tunne ryöppyinen sinkkuus ja tasapaksu suhde-elämä. En tiedä onko se hyvä vai huono, et näin paljon uhraan energiaa tunne-elämän ajatteluun, mut toisaalta jos suhteen eteen näkee vaivaa niin kyllä se meillä ainakin on pysynyt 'kukassaan'. En tiedä oikeastaan mitään kivempaa kuin helliä miestäni kaikin mahdollisin keinoin. Eli liputan parisuhteen puolesta.
Miksiköhän kone ei hyväksy mun omaa nimimerkkiä, joka on tuo Maryjane.No, kirjoitetaan sit näin...
Siis asiaan...Kyllähän minäkin olen sydänjuuriani myöten romantikko, joten onhan tämä yksinelo suhteellisen vaikeaa toisinaan, mut sellasia asioita on viimeaikoina kuitenkin elämässäni tapahtunu, et oon ymmärtäny olla kiitollinen elämästäni.Mitä sitte vaikka oonki yksin, niin on moni muukin, ja voi sitä niinkin elää hyvän elämän.Moni ihminen kituuttaa huonossa suhteessa, parempi se on olla yksin kuitenkin...Ehkä vika onkin ollut siinä, et etsin liikaa sitä kaiken voittavaa rakkautta, ei se etsimällä löydy.Se tulee, jos on tullakseen.Kuitenkaan sitä villiä menoa en oo jotenkin koskaan kaivannut.Oon vaan aina halunnut jonkun lämpimään syliin, pakoon pahaa maailmaa.En vain tiedä, mistä sellaista ihmistä löytää, kun ei sitä ravintoloista löydy.Eihän kukaan mies mene ravintolaan rakkautta etsimään, vaan yhden illan hupia, joka tässäkin moneen kertaan todistettu on...
kuulostaa jotenkin surulliselta tuo sinun ajatusmaailmasi! Olet suhteessa mutta kaipaat villiä menoa, muita naisia, viina ja hauskanpitoa, vapaata elämää siis. En kyllä haluisi olla sun nainen/pelastaja!
Kun mä oon parisuhteessa niin odotan että minä olen kummppanilleni se tärkein asia elämässä ja HALUAN vapaaehtoisesti viettää hänen kanssaan aikaa.
Vaikka kuinka naisesi pitäisi
"kurissa" niin ihmettelen että miksi, miksi et voisi elää sitä elämää mitä TODELLA haluat. Minusta SE olisi terveellisintä ja reiluinta naistasikin kohtaan!!!
Sinkku tai varattu, elämässä täytyy olla sisältö ja tavoitteita. Jos et pysty pitämään hauskaa parisuhteessa, lopeta se.
Kirjoitanko epäselvästi vai onko luetun ymmärtämisessä vikaa? Kirjoitat ja ilm. olet ymmärtänyt asian vierestä...
Itse sanoit, että olisit seksiaddikti. Vaikka elää parisuhteessa tuo on silti sairaus, johon kannattaisi hakea apua. Lue edes asiasta, sanoisin, että tuhoaa yhtä hyvin kuin huumeet.
ONNELLINEN, sillä "sairauteni" on kurissa ja tuottaa suurta nautintoa sen kurissa pitäjälle. Jos minulla olisi jokin pahempi sairaus kuten ylen tai alinsyönti, alkoholismi, olisin himonettailija, pelihimoinen, narkkari, psykopaatti tai muu sosiaalinen tunne-elämän häirikkö (noin 10 % kansasta), masentunut tms. olisin paljon huolestuneempi. : ))))
itse olen tällä hetkellä onnellinen vaikka sinkku olenkin. Ja tämä siis miehen suusta. Pidän siitä kun voi flirttailla ja tapailla ketä haluaa ilman että pitäisi miettiä jos satuttaisi toista. Se että tulen yksin kotiin ja voin olla miten haluan. Menen salille miten haluan, lähden bilettämään kavereiden kanssa miten haluan, ja opiskelussa aika kuluu aika tiiviisti. Ehkä vähän narsismi paistaa itsestäni lävitse, mutta hei minkäs teet kun olet komeaksi syntynyt ja vielä ei ole naista löytynyt joka minut kesyttäisi ;)
Taidankin tuntea lajityyppisi...No eihän se mitään jos vähän irrottelee, kunhan et mene liian pitkälle, ja saa jotakuta luulemaan liikoja...Enkä minä kiellä, etteikö sinkkuus olisi ihan hauskaa toisinaan juuri mainitsemistasi syistä.On ihan kiva mennä miten huvittaa, eikä ole kenellekään tilivelvollinen.Toisaalta, minä kyllä osaisin nauttia välillä myös rauhallisista koti-illoistakin, vähän kaksijakoinen kun olen, mut joo, ei se miehen kesyttäminen tosiaan tunnu olevan kovin helppoa, huomattu on, mut toisaalta niin kauan ku bailaaminen kiinnostaa enemmän ku oma tyttöystävä, ei se aitoa rakkautta olekaan.Aidossa rakkaudessa unohdetaan, että toisen huomioon ottaminen on velvollisuus, silloin se muuttuu oikeudeksi...
oikea ongelmani on ujous :) en vain saa aikaiseksi jotta johonkin naiseen syvemmin tutustuisin. En siis harrasta yhdenyönjuttuja ja muutenkin, arvostan sitä toista sen verran etten pelkän seksin perässä juokse. Näillä näkymin olen kai itseni vanki kunnes saan aikaiseksi jonkin asteisen ujouden voittamisen :) Ei mua bailaus kiinnosta juurikaan, mutta en todellakaan ala kotona kyhjöttämään ja katselemaan tv:tä.. et tiedä miten paljon kaipaan toisen syliä :) tulipas tunnetäyteinen viesti mutta, ja jotenkin kun tästä viikonlopun menemisistä on tullut mulle tapa, että jos pitäisikin jäädä kotia niin.. Hmm, oloni on jotenkin levoton/rauhaton, pakko päästä bilettämää :)
oikea ongelmani on ujous :) en vain saa aikaiseksi jotta johonkin naiseen syvemmin tutustuisin. En siis harrasta yhdenyönjuttuja ja muutenkin, arvostan sitä toista sen verran etten pelkän seksin perässä juokse. Näillä näkymin olen kai itseni vanki kunnes saan aikaiseksi jonkin asteisen ujouden voittamisen :) Ei mua bailaus kiinnosta juurikaan, mutta en todellakaan ala kotona kyhjöttämään ja katselemaan tv:tä.. et tiedä miten paljon kaipaan toisen syliä :) tulipas tunnetäyteinen viesti mutta, ja jotenkin kun tästä viikonlopun menemisistä on tullut mulle tapa, että jos pitäisikin jäädä kotia niin.. Hmm, oloni on jotenkin levoton/rauhaton, pakko päästä bilettämää :)