Olen 21-vuotias nainen ja poikaystäväni 23. Olemme seurustelleet muutaman vuoden, mutta nyt en ole enää varma pitäisikö minun lopettaa suhteemme.
Ennen seurusteluamme poikaystäväni kertoi haaveekseen päästä rauhanturvaajaksi, jotta voisi parantaa muiden oloa. En silloin aavistanut että meille mitään suhdetta kehittyisi, mutta olen siitä asti pitänyt tavoitetta kunniallisena.
Nyt poikaystäväni otti puheeksi taas rauhanturvaajaksi lähdön. Hän olisi poissa kaksi vuotta, käymättä kertaakaan Suomessa. Muuten tässä asiassa ei ole ongelmaa, mutta pelkään sortuvani syrjähyppyyn, niin kuin edellisessä suhteessa poikaystäväni lähtiessä inttiin. Tämän hetkistä poikaystävääni on petetty kahdesti kummassakin aikaisemmassa suhteessa ja hän on sanonut ettei kestä enää sellaista. Hän on kaikin puolin ihana ja minulla on hänen seurassaan hyvä ja turvallinen olo, mutta menetyksenpelko ja yksin oleminen sekottavat omat ajatukseni jolloin käyttäydyn harkitsemattomasti ja sen jälkeen poden syyllisyyttä.
En haluaisi näin käyvän, mutta tiedän sen olevan mahdollista, enkä haluaisi mitenkään satuttaa poikaystävääni. Mitä minun kannattaisi tehdä ?
Ennen seurusteluamme poikaystäväni kertoi haaveekseen päästä rauhanturvaajaksi, jotta voisi parantaa muiden oloa. En silloin aavistanut että meille mitään suhdetta kehittyisi, mutta olen siitä asti pitänyt tavoitetta kunniallisena.
Nyt poikaystäväni otti puheeksi taas rauhanturvaajaksi lähdön. Hän olisi poissa kaksi vuotta, käymättä kertaakaan Suomessa. Muuten tässä asiassa ei ole ongelmaa, mutta pelkään sortuvani syrjähyppyyn, niin kuin edellisessä suhteessa poikaystäväni lähtiessä inttiin. Tämän hetkistä poikaystävääni on petetty kahdesti kummassakin aikaisemmassa suhteessa ja hän on sanonut ettei kestä enää sellaista. Hän on kaikin puolin ihana ja minulla on hänen seurassaan hyvä ja turvallinen olo, mutta menetyksenpelko ja yksin oleminen sekottavat omat ajatukseni jolloin käyttäydyn harkitsemattomasti ja sen jälkeen poden syyllisyyttä.
En haluaisi näin käyvän, mutta tiedän sen olevan mahdollista, enkä haluaisi mitenkään satuttaa poikaystävääni. Mitä minun kannattaisi tehdä ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos olet noin helppoheikki pettäjä niin jätä mies ennenkuin se lähtee turvaajaksi.
Ja vaikka se jäis suomeen niin ei se sua ansaitsisi muutenkaan, kun olet noin epäkypsä persoona.
Vaikeaa olisi itsellenikin olla kahta vuotta erossa miehestäni, mutta pettämään en tietenkään alkaisi.
Miten ajattelet poikaystäväsi hoitavan seksuaalisia tarpeitaan kahden vuoden ajan? Niinpä, itsetyydytyksellä. Pystyisitkö sinä vastaavaan? Jos pystyt, voitte olla yhdessä, jos tiedät ettet pysty, niin teidän pitää erota.
suhteenne on niin tuore että miehesi ei voi olettaa sun pysyvän uskollisena kahta vuotta. minusta parempi olisi että eläisit tuon 2 vuotta nuoruuttasi sinkkuna koskoa ettehän edes käytännössä voi ola yhdessä, et myöskään tiedä miten suhteellenne käy joka tapauksessa tai kun mies palaa joten voi olla että ristit jalkojasi täysin turhaan. eikö mies muka ymmärrä että seurustelukuvio on mahdoton hänen ollessa käytännössä 2 vuotta poissa elämästäsi?
Entä jos mies tapaa 2 vuoden aikana uuden naisen?
Entä jos kasvatte tuona ikana erillenne?
Itse samassa tilanteessa ottaisin eron tai tauon. 2 vuotta on pitkä aika ja jos tunnollisena odottaa toista voi joutua lopulta pettymään.
Toisaalta jotkut pystyvät tilapäisiin kaukosuhteisiin. Se riippuu toki teistä.
Jos nyt on jo pettäminen mielessä ei mene sinullakaan vahvasti. Ja uutinen sinulle myös rauhanturvaajilla on lomia palvelusaikana. Riippuen kohteesta voisitte niiden aikana tavata kuitenkin.
Mutta jos vieraissa hyppiminen on tärkeämpää et ole tätä miestä ansainnut.
99 %:n varmuudella rauhanturvaaja pettää kotona olevaa kumppaniaan palveluspaikassaan, että voitte miettiä asiaa myös siltä kantilta.
Ja höpöhöpö. Toisilla meistä on selkärankaa olla hyppimättä jokaisen vastaan tulevan vosun kanssa sänkyyn.
Ootte iha skidei viellä.... erotkaa! :)
Kyllä elämässä ehtii sitten seurusteleen ihan normaaliakin, eikä mitään epävarmoja etäsuhteita...
Erotkaa. Voitte palata halutessanne yhteen sitten, kun mies palaa. En näkisi tuossa muuta vaihtoehtoa. Tehkää tämmöinen sopimus, olkaa "vain ystäviä" eron ajan, eli pitäkää kuitenkin yhteyttä. Sitten aika näyttää reilusti miten käy eikä kummankaan tarvitse sitoutua mihinkään.
Et siis tarvitse seksiä sinänsä, vaan itsetunnon pönkittämistä miehisellä huomiolla? Muutenhan tuon hoitaa masturboimalla eikä siitä sen kummempaa. Taidat olla vielä aika raakile naiseksi, päästä mies menemään jotta hän voi löytää kokonaisen ihmisen.
mitä helvettiä sä sönkötät? kai sitä nyt yksinäiseksi itsensä tuntee kahdessa vuodessa, kaipaa seksiä ja läheisyyttä, jopa unohtaa toisen kahdessa vuodessa...
En ole missään vaiheessa puhunut pettämisestä seksin muodossa ja oikaisen nyt tämän kohdan mitä moni luulee. En siis ikinä hyppäisi toisen miehen lakanoiden väliin ollessani suhteessa, en ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja tai edes puolituttujen kanssa. Kuten sanoin, olen hyvin hellyydenkipeä ja menetyksen pelkoinen ihminen. En toimi järkevästi yksin ollessani, en juurikaan ajattele tekemisiäni tai niiden seurauksia.
Aikaisemmassa suhteessani pettäminen ei siis liittynyt seksiin. En ala kertomaan tässä tarkemmin, mutta jotenkin minulle vain tuli hylätty olo ja ajattelin olevan sallittua alkaa nuolemaan erään työkaverini kanssa. Hän olisi mennyt pidemmälle mutta pistin siihen kohtaan stopin. Myöhemmin tuli morkkis ja kerroin poikaystävälleni.
Kiitos kuitenkin vinkeistä, mun pitää varmaan tosissaan ehdottaa poikaystävälleni taukoa :)
Mies ei ole enää välttämättä sama mies- etkä sinäkään sama nainen 2 vuoden jälkeen. Ikäviä asioita voi tapahtua rauhanturvaajana. Todella iso asia teillä edessä. Voisin kyllä suoralta kädeltä sanoa, että mies on jo valintansa tehnyt, jos voi jättää rakastettunsa 2 vuodeksi. Itse pystyin olemaan 9kk ulkomailla ja uskollinen poikaystävä odotti, ja takaisin tultuani kuitenkin 3v kuluttua jätin lopullisesti.