Mies ilmoitti syyskuussa ettei halua tulla kotiin. EI kolmatta osapuolta,vain oma yritys ja pitkät päivät. On voinut kuulemma huonosti esikoisen syntymästä alkaen ja haluaa miettiä. Tosin olen uudelleen raskaana yhteisestä päätöksestä..
Kiireisiä työvuosia molemmilla takana ja yhteinen aika vähissä,mutta onko se nykypäivänä peruste erota? Muutoksia tehty arkeen ja aikaa vapautunut ja jäin jo pois töistä mutta miehellä EI halua palata,oltu nyt siis 4kk asumuserossa,lasta nähnyt vain tunteja kerrallaan -EI ehdi enempää? Mielestäni tässä enemmän kyse työuupumuksesta ja puhumattomuudesta,onko ketään joka olisi tällaisesta selvinnyt ilman eroa? Parisuhdeterapiassa käyty koko ajan miehen halusta mutta jotenkin tilanne seisoo paikallaan?
Ollaan tytön kanssa eletty elämää eteenpäin mutta toivolla että palattais yhteen niin en ole muuten eroa edistänyt.
Löytyykö muita kommentteja kuin että jätä mies..
Kiireisiä työvuosia molemmilla takana ja yhteinen aika vähissä,mutta onko se nykypäivänä peruste erota? Muutoksia tehty arkeen ja aikaa vapautunut ja jäin jo pois töistä mutta miehellä EI halua palata,oltu nyt siis 4kk asumuserossa,lasta nähnyt vain tunteja kerrallaan -EI ehdi enempää? Mielestäni tässä enemmän kyse työuupumuksesta ja puhumattomuudesta,onko ketään joka olisi tällaisesta selvinnyt ilman eroa? Parisuhdeterapiassa käyty koko ajan miehen halusta mutta jotenkin tilanne seisoo paikallaan?
Ollaan tytön kanssa eletty elämää eteenpäin mutta toivolla että palattais yhteen niin en ole muuten eroa edistänyt.
Löytyykö muita kommentteja kuin että jätä mies..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Työuupumus ja puhumattomuus yhdessä on tosi paha yhdistelmä ja siitä ylitsepääseminen on molempien vastuulla - tosin ainoastaan silloin, kun uupunut omasta halustaan ja tahdostaan haluaa "avioliiton pelastaa".
Itse yritin ja yritin mutta laihoin tuloksin - ero tuli ja olen sitä mieltä edelleen, että jos toisella ei ole tahtoa yrittää tarpeeksi, yksin ei sitä voi tehdä, niin ei siinä hyvin käy tai jatkosta ei tule onnellista.
Tsemppiä sulle ja toivon todella jo pienten lasten puolesta että asia korjaantuu parhain päin.
Itse olen elänyt suhteessa, jossa minua lyötiin lattiaan, olipa sitten syy minun tai ei, mutta turruin olooni ja luulin, että parempi aika koittaa. Heräsin unestani ja tajusin, että omat tunteetkin olivat jo aika päiviä sitten kuolleet. Olin haudannut haluni ja tahtoni kaiken työn ja touhun varjoon. Se aikaajoin purkautui toisen vaatiessa huomiota. Nyt tajuan, että ei siitä suosta nousta voittajana. Ei toista saa tuntemaan oikeasti rakkautta tai mitään muutakaan hyvää pakolla, eikä siihen pysty itsekkään vaikuttamaan. Itse voi olla parempi, mutta toisen käytökseen näyttää tunteitaan haluamallasi tavalla ei voi vaikuttaa. Tyly totuus, mutta totta.
Täysin samaa mieltä. Vaikka miten asiaa ajattelee lopputulos on ankea. Rakkautta vielä löytyy, mutta vähenee vähenemistään, kun luottamusta ei enää nimeksikään. Asia on hiertänyt vuosia jossakin takaraivossa, nyt räjähtänyt käsiin.
Jos romanttisen ja herkän ihmisen tunteet saa kuolemaan, niin voiko sitä enää korjata? Olen todella tunteikas luonne, mutta nyt koen niin suurta pettymystä etten taida jaksaa...
Minunkin exäni valitsi mielummin yrityksensä ja rahan, kuin perheen. Miestä ei näkynyt vuosiin kotona, kävi panemassa ja vaihtamassa silloin tällöin vaatteita, muuten liuhusi ihan muualla. Lapsille heidät siittänyt oli ihan vieras, ja yhden kerran kotona vierailunsa aikana kolmevuotiaani kysyi ns. isältään, "kuka sä oot", sitten vihdoin tajusin erota.
Jos ei ole rakkautta perhettä kohtaan, vaan yritystä ja rahaa kohtaan vain, niin menköön rahansa perässä.
Ei muita kommentteja kuin että miehesi on uskollisesti ja uhrautuvasti naimisissa työnsä kanssa. Ei ole osannut ennakoida miten rankka pikkulapsiarki ja uuvuttava työ sopivat yhteen.
Jos työpäivä on aina yli 8 tuntia arkisin, jopa yli 10 tuntia, mikään mitä itse teet ei auta.
Mutta sinä ja lapset pärjäätte aina, suhtaudu omaan tulevaisuuteesi valoisasti! Pidä yllä sosiaalisia verkostoja ja sukulaissuhteita. Opettele elämään reipasta yh-elämää.
Jos mies saa selvitettyä omat päänsisäiset ongelmansa ja palaa, hienoa! Mutta älä roiku hänessä.