Rakkaus!

Ei ole minullekaan oikein avautunut tuo jatkuva "taistelu ja selviäminen"...
"Olemme selvinneet monesta riidasta"... HAH! "Selviämisen" sijaan kannattaisi alkaa miettiä, miten voitaisiin elää niin, ettei riitoja koko ajan tulisi!
On tyhmää pään hakkaamista seinään kuvitella, että tuollainen on ok ja kuuluu tavalliseen parisuhteeseen. Mitä järkeä on vaikkapa 20 vuotta "taistella ja selvitä", kun voisi senkin ajan elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tulisi riitaa yhtä mittaa....

kvak kvak kirjoitti:

Ei ole minullekaan oikein avautunut tuo jatkuva "taistelu ja selviäminen"...
"Olemme selvinneet monesta riidasta"... HAH! "Selviämisen" sijaan kannattaisi alkaa miettiä, miten voitaisiin elää niin, ettei riitoja koko ajan tulisi!
On tyhmää pään hakkaamista seinään kuvitella, että tuollainen on ok ja kuuluu tavalliseen parisuhteeseen. Mitä järkeä on vaikkapa 20 vuotta "taistella ja selvitä", kun voisi senkin ajan elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei tulisi riitaa yhtä mittaa....

Parisuhteessa usein toistuva riitely on merkki siitä että ihmiset eivät kuulu yhteen. Aikuiset osaavat ratkaista eripuransa keskustelemalla. Jos sellainen ei onnistu, yhdessä puhuminen ja asioista ja käytännöistä sopiminen, niin väärät ihmiset yrittää keskenään silloin.

Kaikissa suhteissa on tietysti aina erimielisyyksiä ja riitoja mutta se että niitä ei pystytä käsittelemään yhdessä siten että niistä päästään eroon, ei voi olla hyvä merkki.

Yrittämiselläkin on syytä olla joku dead line, joku raja jonka jälkeen on parempi ymmärtää erota jos hommasta ei kerran mitään tule.

miesvm_1967 kirjoitti:

Parisuhteessa usein toistuva riitely on merkki siitä että ihmiset eivät kuulu yhteen. Aikuiset osaavat ratkaista eripuransa keskustelemalla. Jos sellainen ei onnistu, yhdessä puhuminen ja asioista ja käytännöistä sopiminen, niin väärät ihmiset yrittää keskenään silloin.

Kaikissa suhteissa on tietysti aina erimielisyyksiä ja riitoja mutta se että niitä ei pystytä käsittelemään yhdessä siten että niistä päästään eroon, ei voi olla hyvä merkki.

Yrittämiselläkin on syytä olla joku dead line, joku raja jonka jälkeen on parempi ymmärtää erota jos hommasta ei kerran mitään tule.

Jompikumpi ei silloin rakasta riittävästi sillä rakkaushan on välittämistä ja huomioimista..

En ole samaa mieltä. Parisuhde on ylä- ja alamäkeä. On aika erikoista, jos puolisot ajattelisivat kaikista asioista samalla lailla ja arvostaisivat samoja asioita. Silloin kun parisuhde on lujalla pohjalla, voi ja saa olla erilainen oma itsensä. Sitten on tietenkin niitä suhteita, joissa ei tapella, koska toinen antaa aina periksi, joustaa tai muuten ei uskalla olla oma itsensä.

Ei ole mitään suhteen romantisointia se, että ollaan oltu yhdessä ja selvitty monesta vaikeudesta. Päin vastoin! Suhteen romantisointi on juuri sitä, että kuvitellaan parisuhteen olevan yhtä auvoa ja intohimoa, jossa keskustellaan sivistyneesti ja tuetaan toista kaikissa elämän vaiheissa - ja kas, kun näin ei käykään, erotaan ja taas aloitetaan muutaman vuoden parisuhde aivan väärän laisin odotuksin.

Parhaimmillaan parisuhde on juuri sitä yhteisen arjen elämistä ja kokemista, hetkiä kahdestaan, omien juttujen toteuttamista jne. Ja takuuvarmasti tulee yhteentörmäyksiä. Mutta hyvä parisuhde ei niihin kaadu.

Kaikkia miehiä ei todellakaan voi rakastaa, ainakaan romanttisessa mielessä, typerä väite. Rakkaus ja rakastaminen on taitolaji ja jos oikeasti rakastaa sekä omaa parisuhdetaitoja, suhde toimii. Ja toimiva suhde ei ole synoonyymi riidattomalle suhteelle. Ristiriitojen ratkaisutavat kertovat parisuhteesta paljon enemmän kuin höttöinen tyytyväisyys.

Pää pystyssä! kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Parisuhde on ylä- ja alamäkeä. On aika erikoista, jos puolisot ajattelisivat kaikista asioista samalla lailla ja arvostaisivat samoja asioita. Silloin kun parisuhde on lujalla pohjalla, voi ja saa olla erilainen oma itsensä. Sitten on tietenkin niitä suhteita, joissa ei tapella, koska toinen antaa aina periksi, joustaa tai muuten ei uskalla olla oma itsensä.

Ei ole mitään suhteen romantisointia se, että ollaan oltu yhdessä ja selvitty monesta vaikeudesta. Päin vastoin! Suhteen romantisointi on juuri sitä, että kuvitellaan parisuhteen olevan yhtä auvoa ja intohimoa, jossa keskustellaan sivistyneesti ja tuetaan toista kaikissa elämän vaiheissa - ja kas, kun näin ei käykään, erotaan ja taas aloitetaan muutaman vuoden parisuhde aivan väärän laisin odotuksin.

Parhaimmillaan parisuhde on juuri sitä yhteisen arjen elämistä ja kokemista, hetkiä kahdestaan, omien juttujen toteuttamista jne. Ja takuuvarmasti tulee yhteentörmäyksiä. Mutta hyvä parisuhde ei niihin kaadu.

Kaikkia miehiä ei todellakaan voi rakastaa, ainakaan romanttisessa mielessä, typerä väite. Rakkaus ja rakastaminen on taitolaji ja jos oikeasti rakastaa sekä omaa parisuhdetaitoja, suhde toimii. Ja toimiva suhde ei ole synoonyymi riidattomalle suhteelle. Ristiriitojen ratkaisutavat kertovat parisuhteesta paljon enemmän kuin höttöinen tyytyväisyys.

Joskus voi olla sitä alamäkeäkin, mutta jos suhteessa on enemmän ala- kuin ylämäkeä niin se on selvä merkki että suhde ei toimi. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaksaa vääntää kättä kumppaninsa kanssa vuodesta toiseen.

"On aika erikoista, jos puolisot ajattelisivat kaikista asioista samalla lailla ja arvostaisivat samoja asioita. " No tuskin kukaan nyt ihan identtinen on toisen kanssa, mutta eikö kumppanin etsinnässä ole juuri kyse siitä että etsitään se henkilö, joka sopii itselleen parhaiten? Eli joka on mahdollisimman paljon samanlainen.

Se joka haluaa elämältä samoja asioita (naimisiin, lapsia, punaisen tuvan ja perunamaan). Yhteiset kiinnostuksen - ja inhon kohteet taas lujittavat suhdetta.

Pää pystyssä! kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Parisuhde on ylä- ja alamäkeä. On aika erikoista, jos puolisot ajattelisivat kaikista asioista samalla lailla ja arvostaisivat samoja asioita. Silloin kun parisuhde on lujalla pohjalla, voi ja saa olla erilainen oma itsensä. Sitten on tietenkin niitä suhteita, joissa ei tapella, koska toinen antaa aina periksi, joustaa tai muuten ei uskalla olla oma itsensä.

Ei ole mitään suhteen romantisointia se, että ollaan oltu yhdessä ja selvitty monesta vaikeudesta. Päin vastoin! Suhteen romantisointi on juuri sitä, että kuvitellaan parisuhteen olevan yhtä auvoa ja intohimoa, jossa keskustellaan sivistyneesti ja tuetaan toista kaikissa elämän vaiheissa - ja kas, kun näin ei käykään, erotaan ja taas aloitetaan muutaman vuoden parisuhde aivan väärän laisin odotuksin.

Parhaimmillaan parisuhde on juuri sitä yhteisen arjen elämistä ja kokemista, hetkiä kahdestaan, omien juttujen toteuttamista jne. Ja takuuvarmasti tulee yhteentörmäyksiä. Mutta hyvä parisuhde ei niihin kaadu.

Kaikkia miehiä ei todellakaan voi rakastaa, ainakaan romanttisessa mielessä, typerä väite. Rakkaus ja rakastaminen on taitolaji ja jos oikeasti rakastaa sekä omaa parisuhdetaitoja, suhde toimii. Ja toimiva suhde ei ole synoonyymi riidattomalle suhteelle. Ristiriitojen ratkaisutavat kertovat parisuhteesta paljon enemmän kuin höttöinen tyytyväisyys.

Ai sinusta päivittäinen riitely on merkki toimivasta parisuhteesta, jossa voidaan olla oma itsensä..?? Missä vaiheessa se luja pohja on saatu aikaan, jos aika ja energia menee jatkuvien erimielisyyksien ratkomiseen?!

Ei sekään ole mitään suhteen romantisointia, jos voidaan sanoa, ettei päivittäin, viikoittain tai edes kuukausittain "taistella eteenpäin" yrittäen tointua riidoista. Hyvänen aika, eihän elämä parisuhteessa mitään jatkuvaa kriisien ratkomista saa olla! Jos se sellaista on, on syytä katsoa peiliin ja kysyä, mitä voisi itse tehdä toisin - vai pitääkö miettiä, onko suhteessa aivan väärä ihmisen kanssa. Parhaimmillaan parisuhde on tosiaan yhteisen arjen elämistä ja kokemista - muttei jatkuvaa riitelyä ja valtataistelua!

Toisen ihmisen kanssa yksinkertaisesti tulee toimeen paremmin kuin toisen eikä jatkuvia ristiriitoja ole. Ei se, että toinen on "tilastollisesti oikea" eli sopivan ikäinen, taustainen, näköinen ym ym tarkoita, että hän on automaticly "se oikea". Paljon puhutaan siitä, erotaan "liian helposti" - no, vastaavasti voisi kysyä, että yritetäänkö väkisin elää "taistellen" parisuhteessa itselleen täysin sopimattoman ihmisen kanssa?!

Pää pystyssä! kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Parisuhde on ylä- ja alamäkeä. On aika erikoista, jos puolisot ajattelisivat kaikista asioista samalla lailla ja arvostaisivat samoja asioita. Silloin kun parisuhde on lujalla pohjalla, voi ja saa olla erilainen oma itsensä. Sitten on tietenkin niitä suhteita, joissa ei tapella, koska toinen antaa aina periksi, joustaa tai muuten ei uskalla olla oma itsensä.

Ei ole mitään suhteen romantisointia se, että ollaan oltu yhdessä ja selvitty monesta vaikeudesta. Päin vastoin! Suhteen romantisointi on juuri sitä, että kuvitellaan parisuhteen olevan yhtä auvoa ja intohimoa, jossa keskustellaan sivistyneesti ja tuetaan toista kaikissa elämän vaiheissa - ja kas, kun näin ei käykään, erotaan ja taas aloitetaan muutaman vuoden parisuhde aivan väärän laisin odotuksin.

Parhaimmillaan parisuhde on juuri sitä yhteisen arjen elämistä ja kokemista, hetkiä kahdestaan, omien juttujen toteuttamista jne. Ja takuuvarmasti tulee yhteentörmäyksiä. Mutta hyvä parisuhde ei niihin kaadu.

Kaikkia miehiä ei todellakaan voi rakastaa, ainakaan romanttisessa mielessä, typerä väite. Rakkaus ja rakastaminen on taitolaji ja jos oikeasti rakastaa sekä omaa parisuhdetaitoja, suhde toimii. Ja toimiva suhde ei ole synoonyymi riidattomalle suhteelle. Ristiriitojen ratkaisutavat kertovat parisuhteesta paljon enemmän kuin höttöinen tyytyväisyys.

Et sitten ymmärtänyt lainkaan "Pää pystyyn!":n tekstiä?

Ohi meni sitten kirjoitti:

Et sitten ymmärtänyt lainkaan "Pää pystyyn!":n tekstiä?

Kuulosti lähinnä siltä että nim. "Pää pystyyn!" yrittää kaunistella aina riitelevien parien elämää ja lakaista maton alle sen tosi asian että ainainen riitely ei ole hyväksi parisuhteelle, vaikka hän kuinka haluaisi niin uskoa.

Parisuhteen ei aina tarvitse olla täynnä tunnekuohuja vaan se voi olla ihan tasaista menoa. Parisuhteessa ei aina tarvitse olla vaikeuksia. Se että riidellään ja väitellään usein ei ole normaalia vaan merkki siitä että kaksi ihmistä eivät joko osaa olla suhteessa tai eivät yksinkertaisesti sovi toisilleen.

Samanlainen kirjoitti:

Kuulosti lähinnä siltä että nim. "Pää pystyyn!" yrittää kaunistella aina riitelevien parien elämää ja lakaista maton alle sen tosi asian että ainainen riitely ei ole hyväksi parisuhteelle, vaikka hän kuinka haluaisi niin uskoa.

Parisuhteen ei aina tarvitse olla täynnä tunnekuohuja vaan se voi olla ihan tasaista menoa. Parisuhteessa ei aina tarvitse olla vaikeuksia. Se että riidellään ja väitellään usein ei ole normaalia vaan merkki siitä että kaksi ihmistä eivät joko osaa olla suhteessa tai eivät yksinkertaisesti sovi toisilleen.

Taisit sekoittaa nimimerkit? "Pää pystyyn" nimenomaan esitti asian, niin kuin sinä toistat. "Pää pystyssä" taas kannattaa ongelmallisen parisuhteen jatkamista.