Milloin on ero?

Harkinta-ajan jälkeen voit hyvällä omallatunnolla alkaa uuden suhteen, ennen sitä voit jo katsella ympärillesi.

Jos reilua peliä pelaat, niin sitten kun olet eropaperit maistraattiin jättänyt. Kunnioita edes sen verran tulevaa eks-puolisoasi. Vai meinasitko, että jos uutta ei löydykään niin vedät paperit takaisin?
Mikä kiire sulla on? Oletko ihminen, joka ei osaa olla yhtään yksin, jonka itseluottamus on kiinni pelkästään siitä, että on aina joku rinnalla?

Sehän menee sillä tavalla, että ero on päätös, joka on voimassa heti, kun päättää erota.

Avioliiton juridinen purku menee sitten nykykäytännön mukaisesti 6kk 6kk, mutta ero sinänsä on aina henkinen päätös, joka on voimassa heti. Ainoa, rajoittava asia on, että et voi mennä naimisiin, ennen kuin entinen avioliitto on laillisesti purettu.

Se on täysin sinun oma asiasi, milloin koet olevasi valmis uuteen suhteeseen ja miksi haluat uuteen suhteeseen.

Minusta on hyvä, jos edellinen liitto on jo kokonaan pois kuvioista, kun uusi suhde alkaa. Itse en mielelläni aloittaisi suhdetta ihmisen kanssa, jonka eroprosessi on vielä kesken. Ihan vain siksi, etten haluaisi suhteeseen tuollaista ylimääräistä rasitetta.

Toisaalta aikoinaan itse erotessani en myöskään pystynyt edes ajattelemaan mitään uusia suhteita, ennenkuin vanha oli kokonaan kuvioista pois.

Mitään varsinaisia sääntöjä ei tietysti ole. Ihmisiä ja tapauksia on erilaisia. Useinhan erotaan juuri siksi, että on löytynyt uusi, parempi, se oikea rakkaus...ja sitten taas vielä parempi ja...

Just joo, luepa nyt itse tuo kirjoittamasi ja MIETI!

Mikä kiire toisiaan on? Mikset anna lopulliseen eroon tarvittavien kuukausien kulua ja sitten katsele ympärillesi? Ilmeisesti kuitenkaan nykyinen kumppanisi ei ole mikään pahis, josta täytyy päästä eroon mahdollisimman ripeästi? Kunnioita häntä ja päättyvää liittoanne niin, ettet ala sählätä uuden ihmisen kanssa ennen kuin ero on selvä. Ja erohan ei ole selvä eikä virallinen ennen kuin minimi 6 kk harkinta-aikaa on kulunut.
Se, että eroat ei tarkoita automaattisesti, että olet valmis uuteen parisuhteeseen. Mieti, onko se uusi ihminen ansainnut päätyä laastariksesi paikkailemaan eron jälkeisiä haavojasi?
Tuo "en haluaisi olla pitkään yksinkään" saa asian kuulostamaan ihan siltä, että sinulle kelpaa melkeipä kuka vain, kunhan ei tarvitse olla yksin. Miksi? Pelkäätkö yksinoloa, pelkäätkö kohdata omat ajatuksesi? Ei uusi kumppani ole mikään koiranpentu, joka "otetaan" sopivaan aikaan, ettei olo ole yksinäinen!

Ilmoittaudu eroseminaariin ! Varma nakki. Siellä muutkin jo silmäilee
lohduttavaa olkapäätä, jota sinä et mahdollisesti heti tarvitse.

Onko ap joku läheisriippuvainen kun ei osaa olla yhtään yksin? Kannattaisi ensin olla jonkun aikaa itsekseen ja käsitellä eronsa ja opetalla elämään ja olemaan yksin eikä aina tukeutua toiseen. Voisit vaikka vähän itsenäistyäkin.

Pitkä avioliitto meni ihan mönkään, eikä ulospääsyä ollut. Vähän ennen lähtöäni bongasin kahvilassa miehen, joka jonka vaimo oli juuri häipynyt toisen matkaan. Rupesimme toisillemme vertaistueksi, jaoimme tuskaamma ja opettelimme selviytymään. Emme edes koskeneet toisiimme kaksi pelokasta, pettynyttä raakkua. Niin mentiin vuosi ja sen aikana eropaperit oli laitettu. Sitten katsoimme että on selvitty pahimmasta. Huomasimme että olimme kiintyneet toisiimme polkupyöräillessämme, patikoidessamme ja pitkissä puhelinkeskusteluissa.

Tästä on jo useita vuosia, tuossa syö viiliä ja tiedossa on mukava ja rauhallinen ilta.

Jos olisimme jääneet eheytymään ja oppimaan yksinoloa, niin emme olisi löytäneet toisiamme milloinkaan. Opettelen yksieloa sitten kun on pakko, voi olla ettei tarvii milloinkaan, jos kuolla kupsahdan ennen kuin tämä rakkaani.