Oon ollu jätkäkaverin kans kohta vuoden yhdessä
ja kihloissakin ollaan. Kaikki on muuten hyvin,
paitsi että mä olen hiukan mustasukkanen siitä.
Nimittäin jätkäkaverini alkoi tekstailemaan
jonkun muijan kanssa eikä kertonu mulle siitä
mitään. No se tuli mulle julki ja juteltiin se,
jätkäkaveri sano että se on vaa kaveri eikä oo
kiinnostunu siitä pätkääkään ja se on tehny sille
muijalle selväks että seurustelee mun kanssa.
Keväällä tulin taas mustikseks kun se muija
tekstaili jätkäkamulleni ku oltiin yhdessä
(tavataan vaan viikonloppusin välimatkan takia)
ja mä "raivosin" taas.. Jätkäkaveri vanno taas
että se on vaa kaveri ja että mä saan lukea sen
viestit ihan millon vaa haluan jos mä jotain
epäilen, eli periaatteessa mitään epäilyä ei
oliskaan tarve olla.
Mulle tuli siitä kuitenkin pakkomielle.. Aina ku
jätkäkaveri ei näe nii mä luen sen viestit. Aina
siltä muijalta on tullu viestii, ja ne on ihan
frendipohjasia ja silleen, ja se asuu aika
kaukanakin se muija, et mitää pelättävää mulla ei
olis, ne ei oo koskaan edes nähny "livenä"
toisiaan.
Nyt ku mun jätkäkaveri on intissä nii mä sain
tekstarin perusteella tietää että se muija
kirjottelee mun jätkäkamulle sinne armeijaan.. Mä
suutuin ihan vitusti mut en oo sanonu
jätkäkaverille siitä mitään. Ja tuskin se muija
edes joka viikko kirjotteleekaan, mutta silti mä
oon sairaan mustasukkanen.. Tuli vaa mieleen
sillon että "Perkele se seuraa sitä varmaan
vaikka maailman ääriin asti..".
Kuiteskin musta on hienoo että mun jätkäkaverilla
on joku naispuolinen ystävä, mut sit mä oon
kuiteski mustis ihan pikku asioista.. Ja ei se
muija edes kai tekstaa usein. Siks mua
inhottaakin sekä se muija että mä itte ku oon
tällänen. Jätkäkaveri sanoo ihan rehellisesti
mulle että "Mä rakastan SUA" ja silti mä oon
tällänen..
Ainoo asia mitä mä pelkään on se, että mä jäisin
yksin, siis jätkäkaveri jättäis tms. Siks mä kai
oon tällänen. Siks musta tuntuu (kai harhaa) että
se muija yrittäis koko ajan flirttailla
tekstareitten välityksellä mun jätkäkaverille ja
kaikkee.
Eikä meillä olis edes mitään syytä erota eikä
poikaystävällä pettää mua, enkä mä voisi ikinä
pettää mun jätkäkaveria. Seksi on loistavaa ja
kaikkee, ei mitään syytä erota. Mut mä oon
tällänen kusipää..
Kertokaa te viisaat ihmiset mitä mä voin tehdä..
Mä kärsin tästä tosi paljon..
ja kihloissakin ollaan. Kaikki on muuten hyvin,
paitsi että mä olen hiukan mustasukkanen siitä.
Nimittäin jätkäkaverini alkoi tekstailemaan
jonkun muijan kanssa eikä kertonu mulle siitä
mitään. No se tuli mulle julki ja juteltiin se,
jätkäkaveri sano että se on vaa kaveri eikä oo
kiinnostunu siitä pätkääkään ja se on tehny sille
muijalle selväks että seurustelee mun kanssa.
Keväällä tulin taas mustikseks kun se muija
tekstaili jätkäkamulleni ku oltiin yhdessä
(tavataan vaan viikonloppusin välimatkan takia)
ja mä "raivosin" taas.. Jätkäkaveri vanno taas
että se on vaa kaveri ja että mä saan lukea sen
viestit ihan millon vaa haluan jos mä jotain
epäilen, eli periaatteessa mitään epäilyä ei
oliskaan tarve olla.
Mulle tuli siitä kuitenkin pakkomielle.. Aina ku
jätkäkaveri ei näe nii mä luen sen viestit. Aina
siltä muijalta on tullu viestii, ja ne on ihan
frendipohjasia ja silleen, ja se asuu aika
kaukanakin se muija, et mitää pelättävää mulla ei
olis, ne ei oo koskaan edes nähny "livenä"
toisiaan.
Nyt ku mun jätkäkaveri on intissä nii mä sain
tekstarin perusteella tietää että se muija
kirjottelee mun jätkäkamulle sinne armeijaan.. Mä
suutuin ihan vitusti mut en oo sanonu
jätkäkaverille siitä mitään. Ja tuskin se muija
edes joka viikko kirjotteleekaan, mutta silti mä
oon sairaan mustasukkanen.. Tuli vaa mieleen
sillon että "Perkele se seuraa sitä varmaan
vaikka maailman ääriin asti..".
Kuiteskin musta on hienoo että mun jätkäkaverilla
on joku naispuolinen ystävä, mut sit mä oon
kuiteski mustis ihan pikku asioista.. Ja ei se
muija edes kai tekstaa usein. Siks mua
inhottaakin sekä se muija että mä itte ku oon
tällänen. Jätkäkaveri sanoo ihan rehellisesti
mulle että "Mä rakastan SUA" ja silti mä oon
tällänen..
Ainoo asia mitä mä pelkään on se, että mä jäisin
yksin, siis jätkäkaveri jättäis tms. Siks mä kai
oon tällänen. Siks musta tuntuu (kai harhaa) että
se muija yrittäis koko ajan flirttailla
tekstareitten välityksellä mun jätkäkaverille ja
kaikkee.
Eikä meillä olis edes mitään syytä erota eikä
poikaystävällä pettää mua, enkä mä voisi ikinä
pettää mun jätkäkaveria. Seksi on loistavaa ja
kaikkee, ei mitään syytä erota. Mut mä oon
tällänen kusipää..
Kertokaa te viisaat ihmiset mitä mä voin tehdä..
Mä kärsin tästä tosi paljon..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihminen ei mene umpioon rakastuessaan.
Parisuhteessakin elävä voi kaveerata, jopa
ohimennen ihastua toisiin, vaikkei suhteessa
mitään vikaa oiskaan. Kivoja ja kiinnostavia
ihmisiä löytyy toisestakin sukupuolesta.
Vahtimalla ja riitelemällä et toista saa
pidettyä. Hoida vaan parisuhdettanne. Jos toinen
on mennäkseen, hän lähtee vaikka kuinka
koettaisit sitoa ja omistaa häntä. Luotatko
itseesi ja häneen/suhteeseenne? Aina elämässä on
riski menettää rakkaansa tavalla tai toisella.
Kivulta ei voi välttyä, elettävä vain on.
Itse olen ollut jo yli 10 vuotta naimisissa,
parisuhteemme on tosi ok. Kuitenkin tunnen monta
tosi kivaa miestä ja voin flirtatakin, samoin
mieheni. Pettämään kumpikaan ei lähde, uskon,
koska suhteemme on kuitenkin tärkein.
Minusta mustasukkaisuuden tunteet tässä asiassa
ovat täysin luonnollisia. En usko että on
montakaan ihmistä joka voisi elää onnellisena jos
puoliso tekstailee toisen muijan kanssa. Elikkä
näkisin,että puolisoiden tulee kunnioittaa
toisiaan mm niin,ettei mitään salakähmäistä tuoda
toisen näkyviin. On ilman muuta selvää,että
toinensukupuoli kiinnostaa (siis muutkin kuin oma
partneri) lähes meitä kaikkia ainakin ajoittain.
Kun näin on ja jos ihminen haluaa ottaa kontaktia
on mielestäni ainoa oikea tapa tehdä se totaalisen
salaa ja sellaiseen aikaan ettei se vie aikaa
omalta parisuhteelta. Toisen nähden
flirttaileminen vaatii kumppanilta aivan liian
suuria henkisiä kykyjä. On tietysti monenlaisia
ihmisiä,mutta en jaksa uskoa että on paljon
sellaisia jotka voisivat elää onnellisena kun
kaveri flirttailee. Kokonaan toinen asia on
avoin kaveruus jonkun kanssa esim harrastuksen tms
vuoksi. Siis mielestäni kaverisi pitäisi joko
paneutua vain sinuun tai ainakin ymmärtää hoitaa
toinen tapaus niin ettet sinä siitä mitään
tiedä,etkä siten voi myöskään loukaantua.
Mun mielestä olet ihan oikeutetusti
mustasukkainen ja siinä ei ole mitään väärää.
Itsellänikin on juuri tullut samankaltainen juttu
esille (poikaystäväni ja hänen työkaverinsa). Ja
sellainen ei todellakaan ole hauskaa. Ero on vaan
siinä, että oma poikaystäväni vielä salaili tätä
heidän "ystävyyttään".
Kyllähän totuus on se, että me naiset aistitaan
yleensä aika hyvin, mikä on meneillään. Voi olla,
etä poikaystäväsi tosiaan ajattelee tyttöä vaan
kaverina, mutta entäpäs tämä tyttö?! Jos he eivät
nyt ole suorastaan parhaita kavereita, on
lievästi sanottuna outoa, että tyttö lähettelee
poikaystävällesi inttiin kirjeitä!?
Sinuna juttelisin poikaystäväsi kanssa ja
kyselisit ensin vaivihkaa, että "no onkos
ropissut paljon ihailijaapostia..." Jos ei ole
rehellinen sulle, niin pamauta päin näköä, että
mitä tää peli meinaa. Kyllä seurustelusuhteessa
pitää panostaa vain kumppaniinsa eikä mihinkään
perässäroikkujiin. En tarkoita tällä sitä,
etteikö saisi olla kavereita vastakkaisesta
sukupuolesta, mutta eivät he nyt kovin hyviä
kavereita voi olla, jos eivät ole edes nähneet
livenä?!
Mulla on samoja oireita kun sulla.Paitsi että
poikakaverini "seurusteli" 2 viikkoa tuon toisen
naisen kanssa..olivat samalla kurssilla ja
ihastuivat.Erosin poikakaveristani heti kun
tiesin heidän suhteensa laadusta ja puheluista.
Sit poikakaverini halusi mut takasi.Olemme nyt
yhdessä mut se akka jatkaa tekstailuaan ja
soitteleeki muka kaverina...paska juttu.En tiedä
kuinka kauan jaksan tätä.
En yhtään ihmettele , et jos sinä tuossa
tilanteessa olet hieman mustis,kukapa sitä voisi
elää niin huolettomana ja onnellisena..kun
poikaystävä tekstailee, muiden naisten kans,
vaikka ihan kaveri mielessä mut..Eihän sitä
koskaan tiedä... Kannattaa pitää silmänsä auki,ja
seurailla miten tilanne etenee.kavereita saa olla
mut ei sais olla liian läheisiä,ei ainakaan mun
mielest, minun mielestä tuo tekstittely ja
soitteleminen on jo liikaa...mut ihmiset on
erilaisii ja kuka mitenkin ajattelee noita
asioita..
...oon ihan samanlainen(oon kuitenkin mies). En
voi sietää edes ajatusta siitä, että
tyttöystäväni puhuu jonkun jätkän kanssa, vaikka
tiedän, ettei se mua petä. Kuitenkin vaan tulee
se inha ja limainen mustasukkaisuuden tunne.
Minuakin ärsyttää, ja inhoan olla minä...
Rehellisesti sanottuna kuinka moni nainen
tekstailee kaikkea paskaa miehelle joka
seurustelee...siinä on aina jotain takana.
Entisenä pikku lumppuna ja hutsuna tiedän että
nainen haluaa aina jotain... Yleensä miehen tai
vain todistaa itselleen että saa varatunkin
miehen itselleen... siksi minä olen
mustasukkainen tiedän miksi ja miten nainen
toimii halutessaan jonkun miehen ehkä vain yöksi
ehkä vain tunnustamaan rakkautensa ehkä
pilatakseen välit ehkä kokonaan omakseen
jokaisessa noista olen itse onnistunut ja nyt
pelkään(tapani parantaneena)että joku saa
miehenii lankeamaan ansaan... Pidä huoli
omastasi.. nainen on vihollinen toiselle
naiselle...
Mä olen liian mustasukkanen. Jopa niinkin paljon
että joskus tuntuu kuin jo tappaisin suhteeni
jätkäkaveriin jonka kanssa olen ollut kaksi
vuotta ja siitä puolet kihloissa. Mä en vain voi
sietää jos se juttelee jonku naispuolisen kanssa,
oli se kuka tahansa! Sitte mä haluun aina tietää
kuka sille soittaa, lähettää viestin tai misä se
on ollu. Auttakaa mua! Tää on raastavaa!!
mä pengon mieheni laatikoita ja kaappeja ihanvaan
löytääkseni jotain uvia vaikka entisistä. Tää on
sairasta! Meitä on aika paljon.. :)