Hei!
Olen 35 vuotias nainen ja naimisissa suhteellisen
onnellisesti.Mutta kysysyisin onko kenelläkään
mielipidettä/neuvoa tai jopa kokemusta
tällaisesta?!
Mieheni on tullut riippuvaiseksi chatissä
istumisesta ja yleensä aina nais henkilön
kanssa,se on aiheutta monia riitoja ja ongelmia
esim.suuren suuret puhelinlaskut....
Mikä neuvoksi ????????
Olen 35 vuotias nainen ja naimisissa suhteellisen
onnellisesti.Mutta kysysyisin onko kenelläkään
mielipidettä/neuvoa tai jopa kokemusta
tällaisesta?!
Mieheni on tullut riippuvaiseksi chatissä
istumisesta ja yleensä aina nais henkilön
kanssa,se on aiheutta monia riitoja ja ongelmia
esim.suuren suuret puhelinlaskut....
Mikä neuvoksi ????????
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tuosta kannata olla mustasukkainen... miehesi
vain parhaimmassa tapauksessa kehittää itselleen
paremmat sosiaalisen keskustelun taidot ja eihän
kuitenkaan keskustelu muiden ihmisten kanssa tms
voi olla kenellekään pahasta. Tietysti jotain
rajaa on hyvä pitää niin että jaksaa muistaa
muunkinlaisen elämän olemassaolon ja
tarpeellisuuden, ja vielä kun ne puhelinlaskut
olisi ehkä mukava pitää maksettavalla tasolla ;)
Muista kuitenkin ettei muiden kanssa kirjoittelu
tarkoita pettämistä. Ne ovat vain sanoja jos ne
pitää vain sanoina.
Omiin kokemuksiini viitaten annan sinulle
myrskyvaroituksen ja neuvon ottamaan asian
kunnolla puheeksi miehesi kanssa. Tämän neuvon
taustalle kerron oman tarinani:
Ajattelin alunperin chattailun olevan teinien ja
epätoivoisten sinkkujen hommaa. Minua ei edes
kiehtonut moinen media, pidin chattailuajatusta
jotenkin äärimmäisen kornina: mitä ihmiset siitä
ja sieltä muka itselleen saavat?
Sitten kuulin, että eräs ystäväni, joka oli
onnellisesti naimisissa ja äitikin vielä, oli
alkanut chattailla. Hän kertoili minulle
hauskoista kokemuksistaan virtuaalimaailmassa ja
innosti minuakin tutustumaan chattailun
kiehtovaan maailmaan. Alkuepäilyksen jälkeen
minäkin ajattelin kokeilla, mitä chattailusta
pitäisin. Ja niin aloin viilenevinä, pimenevinä
alkusyksyn iltoina mieheni ollessa pitkään töissä
istua chatissa.
Ironista kyllä, eksyin alottelijana aivan
sattumalta eräälle sinkuille varatulle
chattikanavalle. Koska siellä tuntui meno olevan
parasta ja koska siellä oli lisäksi sopivan
ikäistä juttuseuraa, aloin käydä siellä.
Chattailemisen piti alunperin olla vaan pieni
piipahdus, pieni kurkistus minulle uuteen
maailmaan, mutta pian huomasin viettäväni siellä
yhä enemmän aikaa. En toden totta hakenut
chatista muuta kuin ajankulua. Ainakaan en
tietoisesti hakenut sieltä ihmissuhteita, pidin
ajatustakin naurettavana.
Jälkeenpäin ajatellen olen kuitenkin tajunnut,
että elämässäni oli jonkinlainen tyhjiö, jonka
täytteeksi selkeästi hain chattimaailmasta
jotakin. Hain chatista seuraa, juttelukaveria,
kaukaista ihmistä, jonka kanssa voisi puhua
arjesta ja elämästä, ajattelijaa, pohtijaa
virikkeiden antajaksi.
Ehkä hain chatista myös jännitystä
arjenharmaaseen elämääni: seikkailu oli minulle
sitä, että kohtasin ihmisiä, luin, ihmettelin,
innostuin, kyllästyin, piristyin ja piristin,
koin... Kummallisinta oli, että muutama aivan
fiksu, mukava, hauska ihminen ihastuikin minuun -
pelkästään chattailun ja kirjoittelun (ja
mahdollisesti valokuvankin) perusteella! Oli
käsittämättömän ihmeellistä, miten nämä
ventovieraat ihmiset pitivät minua hauskana,
mukavana, hienona ihmisenä. Se kohotti
itsetuntoani, mutta ajoi minut jotenkin pois
tolaltani.
Toisaalta imin chatissa kaiken vähäisenkin
positiivisen itseeni, hamusin sitä, janosin sitä,
mutta toisaalta tulin siitä pahoinvointiseksi,
ärtyneeksi ja kiukkuiseksi, sillä toivoin
huomiota lähinnä mieheltäni. Sen puutteessa
eksyin sitten yhä pahemmin chattimaailmaan.
Chattailu kaiketi toi elämääni kaivattua
vaihtelua. Ja paljon muutakin. Sattumalta löysin
chatista ihmisen, jonka kanssa saatoin
keskustella kaikista asioista maan ja taivaan
välillä. Juttelimme chatissa hassuja, hauskoja ja
vakavia, rupattelimme leppoisasti niitä näitä.
Kuinka helposti se sujuikaan!
Vähän myöhemmin sitten kirjottelimme toisillemme
sähköpostia. Heittelimme toisiamme paitsi
kuulumisilla, myös tarinoilla ja runoilla.
Välillä tuntui siltä, että olimme täysin samoilla
aallonpituuksilla, että ymmärsimme toisiamme
puolesta sanasta. Se oli minulle jotain aivan
uutta ja outoa, ennenkokematonta. En voinut olla
ihastumatta, kiintymättä tähän ihmiseen, niin
heikko olin. Vaikka tunne oli platonista, se oli
siltikin kokolailla mullistavaa - ja vakavaa.
Elin raastavassa ristiriidassa. Sisälläni
myrskysi. Vaikka elämämme mieheni kanssa saattoi
ulospäin näyttää aivan samalta kuin aiemminkin,
tunsin mielessäni pettäväni häntä pahan kerran.
Jouduin monin tavoin miettimään elämääni, mitä
sille teen, miksi haluan, mitä elämältäni haluan
ja kuinka sen voisin saavuttaa muita
loukkaamatta. En todentotta tiennyt, mitä
halusin, tai jos tiesinkin, en tiennyt, miten sen
voisin saavuttaa. Olin ihastunut toiseen mieheen,
sen tiesin, muuten en voinut olla täysin varma
tunteistani, enkä tuossa mylläkässä totisesti
enää tiennyt varmaksi, mitkä olivat tunteeni
miestäni kohtaan. Ja tähän tilanteeseen jouduin
minä, joka olin pitänyt itseäni uskollisuuden
perikuvana! HAH!
En väitä, että teillä tilanne olisi ollenkaan
samanlainen. Ihmiset chattailevat niin monista
eri syistä ottaen asian kuka kevyemmin kuka
raskaammin. Yleensä kuitenkin ihmiset etsivät (ja
saavatkin) chatista jotain sellaista, mitä eivät
muuten saa, olkoonkin se sitten vaikka kunnon
keskustelu, paikkausta itsetunnolle tai mitä
hyvänsä.
Entisenä "chattinarkkarina" tilanteestanne tulee
mieleeni muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin
ydinkysymys on, kuluttaako miehesi sellaista
aikaa, jonka voisi viettää sinun kanssasi,
chatissa istuen? Onko hän usein omissa
ajatuksissaan, selvästi mietteissään mielestäsi
ehkä täysin ilman syytä? Kertoileeko miehesi
tarinoita chatissa tapaamistaan ihmisistä? Entä
tiedätkö jutteleeko miehesi usein saman henkilön
kanssa? Vaihteleeko hän sähköpostia tuon ihmisen
kanssa? Kenties miehesi ei kerro sinulle
sanaakaan chattituttavistaan?
Ainakin jonkinlainen ongelma teillä
tästä "harrastuksesta", vaikka viattomastakin,
on: kohonneet puhelinlaskut. Jo pelkästään siinä
teillä on keskustelunaihetta kerrassaan.
Parisuhteessanne EI TODELLAKAAN tarvitse olla
mitään vikaa, vaikka miehesi onkin alkanut
viettää aikaansa chatissa, mutta useimmiten
kuitenkin - niin luulisin - chattiin ajaudutaan
siitä syystä, että kotona kaikki ei ole ihan
kohdallaan. En halua turhaan pelotella ja maalata
chatista kuvaa synninpesänä, mutta tilanteesta ja
ihmisestä riippuen mustasukkaisuuteenkin VOI
kenties olla aihetta.
Toivottavasti saat mieheesi keskusteluyhteyden ja
pääsette selvittämään tilanteen.
Kuulasta, valoisaa syksyä!
Kerro vielä, miksi loppujenlopuksi päätit luopua
hauskasta harrastuksestasi. Kauanko
vieroitusoireet kestivät?
Entä mitä miehesi oli mieltä
aloittamisesta/lopettamisesta?
Olinko aistivinani viestissäsi sarkasmia... ;o)
Alunperin avomieheni ei juurikaan tuntunut
välittävän chattailustani, vaikka kerroinkin
hänelle (en tosin kovin tarkasti), millaisia
ihmisiä chatissa tapasin ja kuinka mukavaa
minulla heidän kanssaan keskustellessani
toisinaan olikaan. Vasta, kun puhelinlaskut
nousivat yllättävänkin korkeiksi, mieheni älähti.
Kaipa hän vihdoin tajusi, kuinka suuren osan
vapaa-aikaani chattailu oli alkanut viedä.
Avomieheni ei kuitenkaan osannut epäillä minun
ihastuneen yhteen chattituttavistani, vaikka
toisinaan heittikin pilaa chattailuintohimostani.
Koko tilanne on perin monimutkainen selvitettävä,
kuten parisuhteen kiemurat kaikkineen yleensäkin,
mutta kuten sanottu, meillä oli ollut arjessa
omat vaikeutemme, jotka tavallaan antoivat
sysäyksen chattailun aloittamiselle ja sen
jatkumiselle.
"Hauska harrastukseni" kuivui kokoon, kun vihdoin
tajusin (ja chattiystävänikin tajusi), etten
sittenkään voisi lähteä parisuhteesta ja mieheni
luota, niin lähellä kuin se olikin. Tässä
suhteessa oli paljon, paljon hyvää - aivan liian
paljon heitettäväksi laidan yli.
Pakattuani jo kerran tavaranikin lähtöaikeissa
sain huomata, että omalla jurolla, eleettömällä
tavallaan mieheni sittenkin välitti minusta.
Chatti-vieroitusoireet loppuivat kuin seinään,
kun tajusin tuon.
Halusin suhteemme kestävän ja aloin tehdä entistä
enemmän töitä tämän suhteen hyväksi - joskin se
vaati myös miehen kovakouraista herättelyä.
Vaadin häneltäkin osuutta parisuhteen hoitamiseen.
Mitä chattailun lopettamiseen tulee, se on ollut
helppoa, koska nyttemmin vietämme enemmän aikaa
puuhaillen yhdessä mieheni kanssa hänen
pienennettyä työtaakkaansa suhteen eduksi. Nyt
jaksan taas luottaa tähän suhteeseen, enkä
tarvitse korvikkeita.
Ei, ei. Ei mitään sarkasmia!
Koko tarina tuntui vaan niin tutulta, että aloin
kerrankin miettiä asiaa. Ehkä petänkin itseäni
kuvittelemalla, että vain huvittelen.
En tosin ole ajautunut mihkään suhteisiin, mutta
ymmärrän hyvin kuinka helposti niin käy. Ja
vaikka kulutankin usein aikaa chatissa, se
tapahtuu aikana, joka ei ole keneltäkään pois.
Hyvää jatkoa sulle :) Kiitos, että osasit puhua
asiasta yllyttämättä, mutta myös tuomitsematta.
Minulla on tämä naurettava nettiriippuvuus,
tiedän ja tiedostan sen itsekin. Istun nykyisin
lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikani
chatissa "tuttavien" kanssa ja kirjoittelen
erinäisille keskustelupalstoille. Muu kuin
virtuaalielämä on alkanut kutistua minimiin,
tajuan sen vähitellen. Nettiyhteyden voisin sanoa
irti, mutta minulla on monta ystävää netissä,
joita en voisi jättää. Olemme mieheni kanssa
alkaneet riidellä asiasta. Tilanne on karkaamassa
käsistä. Miksi minulle kävi näin? Miten minä
voisin tehdä tuollaisen vahvan päätöksen?
Tuo voi olla ihan viatonta, mutta on suuri
mahdollisuus, että homma syvenee jonkun kanssa
aina tapaamisen, pettämisen tms. asteelle.
Miehesi ei olisi ainoa jolle käy niin....
Testaa häntä mene itse tai pyydä jotain kaveriasi
menemään samalle saitille ja etsiytymään miehesi
kanssa keskusteluun. Kun tunnette hänet, teidän
on helppo antaa hänelle sitä mitä hän kaipaa...
Ehdottakaa sitten hänelle treffejä ja katsokaa
suostuuko hän?
Jos ei, niin silloinhan ei ole mitään huolta.
Mutta jos hän suostuu, niin sitten treffipaikalla
voit lyödä hänelle luun kurkkuun ja sanoa, että
annat tämän kerran anteeksi, mutta ensi kerralla
teidän suhteenne on välittömästi poikki jos hän
vielä kerrankin tekee jotain vastaavaa. luulisi
tepsivän.
Minusta henkilökohtaisesti tällainen toiminta
tuntuu, vaikkakin nokkelalta ja nerokkaalta
idealta, perin kierolta ja vähintäänkin
lapselliselta tavalta selvittää asia.
Kypsien ihmisten ollessa kyseessä asioita on
varmastikin parempi yrittää selvittää reilusti
asioista keskustelemalla kuin kieroilemalla.
Keskustelun onnistuminen kertoo jo paljon
tilanteesta ja tietenkin se, mitä mies
tilanteessa sanoo.
Mikäli toinen puolisoista esiintyisi chatissa
jonakin muuna, teeskentelisi olevansa joku toinen
ja pyrkisi tekemään ansan chattailevalle
kumppanilleen, olisi varmasti kammottavaa huomata
toisen tarttuvan syöttiin. Inhon aste omaa
kumppania kohtaan kohoaisi varmasti valtavaksi.
Toisaalta kiipeliin joutuneellekin voisi tulla
aika epäluuloinen ja vainoharhainen olo. Ties
mihin tällaisessa leikissä näppinsä sotkisi,
kenties jouduttaisiin molemminpuoliseen
epäluottamuksen kehään. Tavallisen
keskusteluyhteyden löytyminenkin voisi olla tämän
jälkeen vaikeata.
Mustasukkaiselle ehdottaisin, että hän voisi
ottaa asian puheeksi vaikkapa yrittämällä kertoa
riitelemättä, miltä tuntuu, kun toinen chattailee
jatkuvasti. Miehen voi lisäksi pyytää käymään
ajatusleikkiä ja miettimään, miltä tuntuisi, jos
itse chattailisit yhtä ahkerasti. Samalla voit
pyytää miestäsi miettimään, miksiköhän hän
viihtyy chatissa noin paljon.
Peken ajatus puolison testaamisesta etsiytymällä
keskusteluun miehen kanssa chatissa sisälsi myös
ajatuksen siitä, että naisen on helppoa antaa
miehelle chatissa sitä, mitä tämä kaipaa, sillä
hänhän tuntee miehensä. Epäilenpä, että mikäli
nainen todellakin tietää, mitä hänen miehensä
kaipaa, niin tuskinpa miehen tarvitsee sitä
kaipaamaansa netistä etsiä, tällöinhän nainen
varmasti tarjoaa sen, mahdollisuuksien mukaan,
miehelleen muutenkin.
Lopuksi sanoisin, että ainakin omalla kohdallani
pettäminen ei ole kiinni fyysisestä yhteydestä.
Löydettyäni sattumalta toisen miehen kanssa
uskomattoman "henkisen yhteyden" (kuullostaa
pöljältä, tiedän) tunsin sisälläni pettäväni
miestäni, vaikken sanan perinteisessä mielessä
koskaan uskoton ollutkaan. Pelkät ajatukset ja
ajatustenvaihto eivät tietenkään ole pahasta,
mutta vahvoiksi koetut tunteet toista kohtaan on
syytä ottaa vakavasti.
nettiyhteys poikki, jo loppuu verkossa
roikkuminen.