Mulla on ongelmana se, että en viihdy pitkään samassa paikassa.
Olen aina tehnyt töitä, siis aloittanut kesätyöt varmaan 14 kesäisenä ja sitä rataa lomilla ja opiskelun ohella on ollut kaikenlaista. Koskaan en ole työstä kieltäytynyt ja aina niitä olen saanut. Opiskeluaikanakin olin kolmessa paikassa tekemässä kaikenlaista.
Sitten reilu pari kymppisenä kun eka muksu oli maailmassa ja sain hyvän työn, viihdyin pari vuotta ja alkoi tökkimään. No eikun haavit veteen taas, seuraava duuni oli alle vuosi ... sitten ajattelin, että nyt niskasta kiinni ja miettimään mitä oikeasti tahdon. löysin paikan, mikä mielestäni oli kaikkea sitä mitä olin halnnut... Mutta, kuinkas ollakaan. olen ollut taas kohta kaksi vuotta ja olen aivan kypsä. Missä vika? korvien välissä?
Miten ihmiset jaksavat vuodesta toiseen samassa duunissa?
Mulle tulee aina sellainen olo, että tämä ei ole mua varten, ja että jossakin odottaa juuri minua jokin parempi. Eli ruoho vihreämpää fiilis....
Kertokaa joku fiksu ihminen missä mennään....
Olen aina tehnyt töitä, siis aloittanut kesätyöt varmaan 14 kesäisenä ja sitä rataa lomilla ja opiskelun ohella on ollut kaikenlaista. Koskaan en ole työstä kieltäytynyt ja aina niitä olen saanut. Opiskeluaikanakin olin kolmessa paikassa tekemässä kaikenlaista.
Sitten reilu pari kymppisenä kun eka muksu oli maailmassa ja sain hyvän työn, viihdyin pari vuotta ja alkoi tökkimään. No eikun haavit veteen taas, seuraava duuni oli alle vuosi ... sitten ajattelin, että nyt niskasta kiinni ja miettimään mitä oikeasti tahdon. löysin paikan, mikä mielestäni oli kaikkea sitä mitä olin halnnut... Mutta, kuinkas ollakaan. olen ollut taas kohta kaksi vuotta ja olen aivan kypsä. Missä vika? korvien välissä?
Miten ihmiset jaksavat vuodesta toiseen samassa duunissa?
Mulle tulee aina sellainen olo, että tämä ei ole mua varten, ja että jossakin odottaa juuri minua jokin parempi. Eli ruoho vihreämpää fiilis....
Kertokaa joku fiksu ihminen missä mennään....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taidat olla nykyihminen. Yhtä hullu kuin koko maailma on nykyään. Katastrofit, pommit, parisuhteiden hajoamiset, kunniamurhat y.m y.m. Antaa mennä kun on alamäki.
Sama vika. Pari, kolme vuotta jaksaa tehdä samaa tai olla yhdessä paikassa, sitten alkaa tympimään. Et ole ainoa.
Mulla sama vika.3 vuotta maksimi.En niinkään kyllästy työhöni vaan niihin työkavereihin.Vaihdan montakertaa ihan samoihin hommiin.Pääasia et naamat vaihtuu.Siinä vaiheessa alkaa tökkimään,kun tietää jo etu käteen mistä työkaveri tänään puhuu.Ehkä olen luonteeltani vähän omituinen,mutta minusta työpaikalla pitäis olla jotain nauramisen aihettakin.
Minua taas työtehtävät alkaa parin vuoden välein tympäistä, ja sitten pitää vaihtaa. Ainoa, mitä jään kaipaamaan ovat työkaverit.
joo, tunnistan tuon vaihtuvuuden myös itsestäni. Itse olen päätellyt että se johtunee aika paljon siitä että sitä on vaan niin nopeatempoinen ja ottaa ns. samantein kaikki energiat käyttöön.
Jos ei olemaan tarpeeksi haasteellisuutta tai kehitystä, niin en kauan jää junnaamaan paikalleni vaan etsin uutta uomaa.
Haasteellisuus ei mielstäni ole mikään työn kiireellisyys ja se että tekee mahdollisimman nopeasti hirmuisen määrän duunia pienessä ajassa.
...vaikka näin kyllä usein useimmissa paikoissa asiaa kuvataa ja annetaan ymmärtää. pah!
Pomppasin taannoin pois oravanpyörästä tuolta mainosalalta ja nyt opiskelen kokonaan uutta alaa.
Eikä päiväkään että katuisin. :-)
Ajattelen että elämässä kannattaakin etsiä sitä mikä tuntuu hyvältä, kerranhan täällä vaan tallaillaan...