Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt kaksi vuotta ja viimeiset puoli vuotta olen miettinyt päivittäin eroa. Meidän suhde on ollut vähintäänkin myrskyisä ja lukuisien riitojen sävyttämä. Nainen syyttää riidoista minua ja minä häntä.
Ongelma on se, että en uskalla jättää tyttöystävääni koska tiedän että en tämän jälkeen tulisi elämässäni seurustelemaan. En ole mikään mr finland joka saa naisen helposti vaan harmaaseen massaan sekoittuva normaali suomalainen mies. Tyttöystäväni sen sijaan on jokaisen miehen mieleen ja baarissakin tuntemattomat miehet tulevat sanomaan että pidä tuosta kii. Naureskellen mietin vain että voi pojat kun tietäisitte totuuden mikä ulkokuoren alla piilee.
Silti hiljaa mielessäni toivon jotta hän sanoisi ne ratkaisevat sanat jotta saisin helpotuksen ja voisin jatkaa elämääni riitelemättä melkein päivittäin jonkun kanssa.
Jatkuva riitely rassaa mieltäni ajoittain melkein hulluuden partaalle joten valitako loppuelämän kestävä sinkkuus vai toivoa asioiden parantumista tässä suhteessa? Mitä teen? En vain uskalla jättää tyttöystävääni vaikka tiedän että ei tästä tilanteesta ole ulospääsyä.
Ongelma on se, että en uskalla jättää tyttöystävääni koska tiedän että en tämän jälkeen tulisi elämässäni seurustelemaan. En ole mikään mr finland joka saa naisen helposti vaan harmaaseen massaan sekoittuva normaali suomalainen mies. Tyttöystäväni sen sijaan on jokaisen miehen mieleen ja baarissakin tuntemattomat miehet tulevat sanomaan että pidä tuosta kii. Naureskellen mietin vain että voi pojat kun tietäisitte totuuden mikä ulkokuoren alla piilee.
Silti hiljaa mielessäni toivon jotta hän sanoisi ne ratkaisevat sanat jotta saisin helpotuksen ja voisin jatkaa elämääni riitelemättä melkein päivittäin jonkun kanssa.
Jatkuva riitely rassaa mieltäni ajoittain melkein hulluuden partaalle joten valitako loppuelämän kestävä sinkkuus vai toivoa asioiden parantumista tässä suhteessa? Mitä teen? En vain uskalla jättää tyttöystävääni vaikka tiedän että ei tästä tilanteesta ole ulospääsyä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No tyttöystäväsi olisi varmaan onnesta soikeana jos saisi tietää että et vain uskalla erota hänestä....
noh, kun olet noin rohkea ja miehekäs niin voithan odotella että tapaat jonkun toisen ja jätät hänet vasta sitten. Se on monille miehille ihan normaalia toimintaa, win win situation.
Opettele riitelemään rakentavasti, ja nyt kun myönnät syyttäväsi naistasi riidoista, niin lopeta syyttäminen! Tee myönnytyksiä ja ole hiljaa silloin, kun tekisi mieli sanoa jotain pahasti. Näet varmaan hyviäkin puolia naisessasi ja suhteessasi, joten keskity nyt pelkästään niihin hyviin puoliin.
Toinen juttu on tietysti se, rakastatteko vielä toisianne ja sanotte sen toisillenne usein? Rakkauden takia suhteessa yleensä ollaan, eikä yksinjäämisen pelon takia..
Jatkuvan riitelyn elementti on oikeastaan siinä, että molemmat syyttää toisia, eikä kumpikaan osaa/uskalla tunnustaa omia virheitä.
Jos nyt alkaisit olemaan vahvempi ja tunnustaisit omat virheesi, etkä syyttelisi puolisoa riidoista. Ei sinun tarvi kynnysmatoksi ruveta ja saat olla täysin omaa mieltä asioista.
Vaikuttaa myös siltä, että elätte sitä vaihetta parisuhteessa, että oman tilan etsiminen ja itsenäistyminen on käynnissä. Riidat voivat olla vain seuraus käymästänne prosessista ja itse riidan aihekin lienee monesti täysin mitätön riidan suuruuteen nähden.
Mitä siellä ulkokuoren alla sitten piilee? Luultavasti naisesi on ihan yhtä loukkaantunut ja uupunut riitelyynne kuin sinäkin. Varsinkin jos tietäisi että olet suhteessa vain koska et kelpaa kenellekään muulle.
Vaikutat aika loppuunpalaneelta. Sinkkuna on joskus parempi olla ja oma käsi on tietenkin "kaverisi", kunnes kohtaat sulle sopivamman naisen. Kyllä maailmassa naisia riittää, paitsi Kiinassa kuulema...