Koko iän mulle on ne itseä vanhemmat ja kaameimmat tulleet sanomaan komeaksi. Aina tai oli mikä tilanne vain niin se muija mikä varmasti ei mitään tule saamaan minulta ainakaan ja se tietää sen itsekin, tulee kehumaan komeaksi pojaksi tms.
Miksi, miksi ei ne potenttiaalisimmat iän puolesta ja vaikka kauniit naiset ei sano koskaan. Ei edes samanikäiset. Hyvä kun morjestaa uskaltavat tms. Jotenki uskon et ulkonäkö on ok. Mut mikä sitte on vialla.
Miksi, miksi ei ne potenttiaalisimmat iän puolesta ja vaikka kauniit naiset ei sano koskaan. Ei edes samanikäiset. Hyvä kun morjestaa uskaltavat tms. Jotenki uskon et ulkonäkö on ok. Mut mikä sitte on vialla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Etkö todellakaan huomaa ironiaa niissä sanoissa tollo.
Mitä ironiaa niissä kommenteissa on? Yritetäänkö niillä rohkaista, vai?
Siksi koska huomattavan kaunista ja rumaa pelätään.
Kaikkea erilaista kiusataan, koetellaan ja työnnetään pois.
Oli se sitten ulkonäkö tai luonneasia.
Ne ei uskalla ( eikä osaa) muuta. Jos ilmeesi on vielä kärsivä tai alaspäin katsova, ne ei ainakaan uskalla. Madella ei kannta, moni kaunis nainen on sortunut siihen. Ihmiset torjuu niin kauan, että ei enää tiedä mikä toimii ja alkaa madella.
Kaunista/ komeaa katsoessa katsoja ajattelee herkästi "en mä kelpaa tolle kuitenkaan..." " se on jo kaunis, tietää sen, ylpistyy liikaa jos vielä sanon"....Niin se menee. Eikä suomessa ole kai tapana kehua miehen ulkonäköä. Enkä mä kommentoi toisen ulkonäköä ihan heti, pidän sitä epäkohteliaana. Jotain neutraalia ajankohtaista voi sanoa, mutta jatkuva ulkonäkökommentointi antaa väärää viestiä.
Meillä on suomessa häpeä ja rankaisukulttuuri. Jossain jenkeissä, ranskassa tai saksassa sä olisit yksi muiden joukossa. Siellä on niin paljon populaa, että kaikkea on jo nähty.
Tarvitsetko sä kehuja vai että ihmiset lähestyy sua sinuna? Kontakteja?
ps. eikä kannata sortua leijailemaan pelkästään komealla ulkonäöllä, hoida ne oikeat meriittisi myös kuntoon. Tulee päivä jolloin komea/ kaunis ei enää saakkaan ilmaista tilaisuutta, vaan kysytään oikeita todistuksia.
En todellakaan kaipaa kehuja. Se on rasite ennemminki, väsyttää jo. Kavereitten muijat tms. Joiden kanssa juttelen puolestaan alkaa höpisemään aina omista liikakiloistaan jne. En ees oo kiinnittäny mitään huomiota ominaisuuksiinsa minusta se on kaameaa, jos jollain on vaan huono itsetunto. Sitä se viestittää kuitenki vaikka ei haluais viestittää. Tosiasiassa jos kiinnostun jostakin, kerron sille suoraan kiinnostuksestani. Minusta äärettömän ärsyttävää luoda mielikuvaa, että kiinnostuisin tai ajattelisin naisia kaikkia heitä mahdollisesti niinkuin he haluavat minun ajatella.
Juuri näin, eli nää ihmiset vertaa itseään sinun komeuttasi vasten. Ja olettaa että ulkonäkö on sinulle SE tärkein asia. Sitten he froidilaisen avoimesti aloittaa keskustelun aiheesta.
Kyllä se on noloa, se teettää kummallisia tilanteita.
Siksi en kerro juuri kenellekkään paljonko urheilen ja miten syön, koska se herättää monissa vastaavan vihareaktion. He vertaavat itseään minuun ja sitten tuo sama alkaa. He joko mollaavat itseään tai minua. Neutraalisti siitä ei selvitä juuri kenenkään kanssa. Paitsi jumppaopen kanssa.
Varatut miehet muuten käyttäytyy todella yllättävästi kauniin, vapaan ja lähellä olevan naisen luona. Siinä häpeää ihan ensin vaimo, kaunis vapaa nainen, eikä koskaan sekaisin mennyt ukkomies.
Mä en tiedä onko se suomalainen luonne vai mikä, mutta toisen kauneus, terveellisempi elämä tai kuuluisuus saa ihmiset tolloiksi.
Mikä neuvoksi? En tiedä. Koita kestää ja löytää itsellesi seuraa, joille ulkonäkösi ei ole se suurin pointti. Huomattavan kauniit ajautuu usein yrittäjäksi tms....lähes erakoituu....koska tavan tahvo ja taina eivät osaa olla....käyttäytyä.
Huomasin itsekkin, vuosia sitten (nuorempana) etten osaa suhtautua huomattavan kauniisin miehiin. Naiset ei niin liikuta mun perustuksia.
Siitä on aikaa, en edes ajattele enää olevani radalla, enkä enää välitä samalla tavalla mitä ihmiset ajattelevat minusta. Reaktioni oli pakeneminen ja välttely. En tahtonut samaan "piiriin". Ääliömäistä kyllä ja olin itsekkin hämmästynyt kuon huomasin tuon itsessäni. Siitä pääsee vain muuttamalla omaa asennetta, joten kohde ei voi sille mitään. Hyvä ja ystävällinen käytös voi auttaa toisille.....Sen näet kokeilemalla.
Eli - kärsivällisyyttä
Nojoo, kärsivällisyyttä tarvitaanki... 8 vuoteen en ole seurustellu. Nyt olen 35 ikänen. En tiiä miksi, ehkä en ite yritä tarpeeksi, blockkaan kaikki pois tai ei vaan innosta. Sen sanon, et kouluaikoina otti todella rankasti päähän jo kun aina joku muija kiinnostui. Sitte jos en antanu huomiota niin tai en edes reagoinu, niin sitte sai kuulla. "ai, mut ethän sä tykkää edes tytöistä", "tol menolla ketään saa" tms. todella ilkeää huomauttelua. En voi anteeksi vain kiinnostua kaikista jonka kohtaa ja joka koittaa ollakseen olla tukkaansa haroen ja selittää innostuneen ihanasti kaikesta. Varsinkin kun on kynsivallin tulehdus varpaassa tai joku muu älytön juttu. Eiku suurinpiirtein kohtaus järjestetään jos ei syliin ota jne. Tanssiminen on aivan kauheaa, en voi olla ollenkaan. En vää innostu. Ravintolassa 2kymppiset tulee kyllä nojailemaan vasemmalle tai oikealle takaviistoon tai sitte ne kauheat muijat selittämään.
Noista sais käsitykjsen et kaikki tapahtuu kerralla vaan liki 18vuoden täysi-ikäsenä olemisen aikaan ja 18 vuoden väliin mahtuu monta tarinaa ja tapausta. Aina tapahtuu jotain sen suuntasta, et sitä vaan vois kadota. Ei vaan jaksa. koulussa jo alkoi kammottamaan ruokailuun menemiset missä tytöt aktiivisesti änki samaan pöytään juosten tms. aivan saamarin kipeetä touhua ollu aina. parissa kuukaudessa sitä oikein kyllästy ja kolmantena alkoi vihaamaan jo kaikkea. Meni varmaan 5 vuotta ennekuin uskalsin ottaa 2kymppisenä itse yhteyttä kehenkään. Kahden kanssa ollut koko elämäni aikana. Kaikki ne vuodet on täynnä itsetunto-ongelmia niillä kumppaneilla. Nyt ei vaan osaa enään, ei vaan pysty, ostan paidan et jättäkää mut rauhaan tai homo ja varattu.
Viimisin niitti oli työpaikalla mikä sai kirjottamaan tänne. Yksi muija tuli sanomaan omista asioistaan, kun söin töissä ruokapöydässä. Otti asian esille niin ettei suoraan ilmottanu kiinnostuksestaan mutta sitte. Mähän olen kyllä salille menossa huomena, ettei ihan läskisty jne. Sitte naurua päälle ja "sähän oot aina niin täydellinen". Samantien meinasin oksentaa. Kävelin mitään sanomatta ulos, pihalle asti ja autoon, enkä menny takasin. En vaan jaksanu. Mä lähen huomena lekurille, en vaa jaksa oikeasti enään, ostan varmaan naamarin ennemmin tai jotain. Mun mielestä toi menee työpaikkahäirinnäksi jne. mut otappa miehenä asia esille.
Aika paha tilanne, tossa varmaan on jo henkinen paine kova, jos ollaan varsinki työyhteisössä niinku meikäläinen. On melkeen pakko päättää ketä alkaa ulkoiluttamaan.
Tervetuloa naisen elämään. Ihmiset tulee väkisin sun reviirille liian aikaisin ja sellaisella määrällä ja pakotteella ettei sitä vaan kestä. Mittari tulee täyteen ja tahtoo kaikki ihmiset pois läheltä. Siinä viedään itsemääräämisoikeus ja sun toivetta mitätöidään. Eihän se ole tervettä.
Naiselle: pahimmat ukkelit ottaa tuossa vaikeessa väkisin kiinni ja sanoo "...ettet sä akka saa olla liian nirso...tai jäät yksin..." " ei passaa olla niin koppava.." Ja sitten alkaa huorittelu ja läpsintä (olen myös lyönyt takaisin).
En tiennyt että naiset ryysää kauniin miehen elämään yhtä lailla.
Tää on kamalaa.
Sitten jos joku työpaikalla tuntee tulleensa torjutuksi, hän loukkaantuu ja saattaa aloittaa kampituksen. Miehet ja naiset. Lähdin viimesestä vakiduunista myös siksi että sen pomon kätyri tunki ensitöikseen kätensä mun taskuihin ja tökki mua sormenpäillään. Mun olis kai pitänyt hihitellä ja sanoa "älä ny viitti", mutta mä olin totisen asiallinen ja kielsin koskemasta. Siitä alkoi kolmen vuoden kiusaaminen ja matelu.
EI enää. Elän mieluummin risuilla kuin menen kiusattavaksi. Siihen ei häirintään EI PIDÄ suostua eikä sitä saisi olla.
Voit puhua siitä esimiehellesi mutta olen vähän pessimisti niiden reaktioista.
Mutta tuo on häirintää. JA sun pomon KUULUISI suhtautua siihen asiallisesti ja ottaa asia puheeksi, että ihmiset pitää jättää rauhaan, antaa työrauha.
Sä tarviit vilpittömän ystävän jotka antaa sulle rehellistä palautetta ja kohtelee sinua sinuna. Ulkokuoresta huolimatta.
Älä piiloudu tai jos niin siksi aikaa että sulla on aikaa miettiä. Jos vahvistuisit, voisit käyttää tuon hyödyksi, mutta sä tarviit siihen voimia ja sitten sinä asetat ne rajat. EI ne toiset. - olet kylmän viileä, asiallinen ja kohtelias. Osan siitä joudut sietämään ja osan voit torjua viileällä käytöksellä. Valitettavasti on ihmisiä joille ei voi edes hymyillä, kun he jo ottavat sen kutsuna. Joskus jopa kohtelias puhetyyli voi olla kutsu :(
Sinä asetat rajoja - olemalla ilmeetön. Valitettavasti - mutta näin sinä suojaat itseäsi.
Vapaa-ajalla voi olla ihmisiä (toivottavasti löydät myös työelämästä) joille voit olla villi ja iloinen sinä.
Sulle pitäis suunnitella "kuntoutusjakso" jolla pääsisit omille ajatuksille. Saisit mittasuhteita ja ideoita.
Koska sä tarviit omat voimasi ja sä kuulostat väsyneeltä tohon touhuun.
ps. olis hyvä jos harrastat liikuntaa, se on sun vakuutus.
Harrastan liikuntaa ja on kavereita. Mutta joo, kyllä tässä alkaa olemaan mittarit vaa täynnä tätä rääpimistä ja lääppimistä ja kaikenmaailman hirnumista.
Toi on kyl totta, ei voi edes hymyillä kaikille. Raflassa varsinkin missä tuntuu olevan aivan vapaata riistaa, niin se ravintolan mörkö saattaa ensimmäisenä luulla hetkensä koittaneen. Töissä ei saa puhua kuin asiallisesti ja varovasti. Koitan olla etten hermostu, ilman mitään tunnekuohuja. Tietysti joskus joku asia ottaa päähän tai naurattaa, mutta siis niinku ihmisten kanssa.
Kerran olin palaverissa ja oikeasti oli joku silmässä, se räppäs pari kertaa ja jee! Sehän tuppautu ruokalassakin seuraan ja sitte se tuppautu puhumaan ties missä ja hirnui asioille ja mielisteli. Pahinta asiassa oli se, et se oli johtavassa asemassa. Raakasti vain piti pitää visusti kokoajan naama sen kans peruslukemilla sen jälkeen. Suutahti se sitte kerran kun sai tilaisuuden tulla puhumaan ja kieltäydyin kohteliaasti omasta mielestä. Juu eiku ovet paukkuen vain mäkeen. Toi tapahtu vuosia sitte.
Asiakkaat ne vittumaisia joskus on, olin joskus asiakkaalle näyttämässä mestoja kun se sitte alko flirttailemaan jne. Ei mitää tämmösiä sanoin... eiku se jatkaa mitä tämmösiä ja kujerteli. Katotaan vaa mestat ja sitte lähdetään. No ei tullu diiliä ja eikä näkyny eukkoakaan, ois kait pitäny sitäki vaa panna ja saada nimi paperiin.
Joskus oltiin parin firman kanssa reissussa ja se ois voinu jäädä tekemättä kans. Yhtä paskaa koko touhu. Varatut eukot koittaa huudattaa munaa pikkusiidereissään. Se oli niin törkeetä et multa pyysi anteeksi samassa firmassa olevat muut naiset. Sitte yks tulee jauhamaan vielä siitä huolimatta.
Pikkujoulut on täysin poissuljettu juttu, en sovi osallistua. En voi sietää sellasta menoa. Haluaisin joo syödä ja olla vaa rauhassa. Nykyään epäilen kaikkia naisia samantyyppisiksi ja koitan varoa suottakin ja sekin näkyy. Jos en tekisi näin kun olen tehny, oisin joutunu viettään sängyssä varmaan aina jonku kans ja hirveitä tappeluita sietämämään työpaikoilla joissa ei voi olla enään tai kärsiny merkittäviä rahallisia tappioita. Ties vaikka joku haastaa oikeuteen ja koittaa nyhtää tuhkatki pesästä. Noi vaarat on oikeasti olemassa tänäpäivänä, ei voi luottaa.
Asiattomasta hiplailusta työpaikalla suoraan turpaan vaan niin että tarvitaan lääkärikäynti. Näin asiasta nousee tarpeeksi iso juttu jolloin asiaton hiplailukin nousee päivänvaloon ja siihen sairaaseen toimintaan puututaan.
"Komea poika" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "hyvä koira" ja kunnon taputukset selkään. Ihan positiivista siis.
Nykyaikana nuoret naiset on niin narsitisia, ettei ne ketään kehumaan ala.
Joo toi on totta. Vanhat saattas noin tehä. Nuoremmat kyräilee ja kyttää ku mykkä vittuu.
Tavallaan joo, on se niinkin.. pääasiassa noin käyttäytyy. Nuoremmat jos pääsee vaan vähänki juttuun niin se miellyttämisen halu on järjettömän suuri.
Mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä kommentteja aloittajalta. Nyt miehenä tajuan jonkin verran enemmän sitä millaiseen myllytykseen kauniit naiset voivat joutua ja miksi he joutuvat väkisinkin olemaan tylyjä ettei toiselle osapuolelle tule turhia luuloja. Huomio kauneudesta on kivaa, mutta ei varmaan enää sitten kun sitä saa joka tilanteessa.
Joskus haaveilin, että olisinpa oikein komea mies mitä kauniit naiset himoitsisivat itselleen. Enää en haaveile. OIkeastaan saan olla aivan tyytyväinen omana itsenäni tällaisenani.
Toivon kuitenkin aloittajalle voimia ikävään tilanteeseen. Toivottavasti löydät tilanteeseesi hyvän ratkaisun.
Joo, en ole käynyt pikkujouluissa enää vuosiin. Siellä ihmiset purkaa vuoden höyryt ja yllättävä uskallus tulee pullosta, joten ylilyöntejä tulee. Käyn kerran vuodessa baarissa ja se on maksimi.
Sen verran vielä sanottava neuvoksi (tyttöystävän hakuun), että ..kerron ensin esimerkin:
- kauan sitten luulin, että tietynlainen kiltti mies on myös kiltti. Mutta en tajunnut, että monelta tällaiselta on jokin omaan vallantunteeseen liittyvä "koitos" tai "mammutin- kaato" jäänyt kokematta, jolla mies todistaa itsensä mieheksi. Se ilmenee siten, että kun olemme tuntustuneet ja mies huomaa, että kovuuteni onkin ulkokuorata, olen sisältä ihminen eli tunteva, herkkä, hän katsoo tilaisuutensa tulleen. Alkaa pilkka, omien voimien koittaminen, julkinen nöyryytys, alistaminen, komentelua ja rehvakasta naurua päälle. Kun hän tajuaa että olen jo murtunut ja luovuttamassa, hän tuntee suurta voitonriemua - ei empatiaa eikä sääliä.
Tämän ovat tehneet minulle useimmin miehet, mutta myös jotkut kilpailunhaluiset naiset. Eli tyttöystävälläsi pitää olla itsetunto kunnossa jo lähtöön, eikä tarvetta omien hauisten kasvatukseen, kaatamalla sinut.
Onkin hyvä opetella pitämään ulkokuorta. Näyttelijän taidoista on hyötyä. Sinä voit olla sinä, työaikana työminä. Myös vapaa-ajalla sinulla on velvollisuus suojata itsesi.
En tiedä tekeekö naiset tätä miehelle, mutta toivottvasti et joudu kokemaan sitä. Suhteen edetessä, jos näyttää siltä että pilkka alkaa, pilkattava saattaa aloittaa anelun ja myötäilyn. Tiettyyn pisteeseen se on ok, mutta kun "kipukynnystä" ajtetaan pikkuhiljaa kauemmaksi, huomaat yht äkkiä että sä olet loppu ja hän ei tunne enää rajoja.
Tiedän naisia, jotka ovat niin kilpailunhauisia myös suhteessa, että isoa/ kaunista miestä on kiva pompottaa. Siihen ajaudutaan. Jos pompottaja ei tunne itsehillintää, se voi äityä rumaksi.
Eli pidä AP huoli itsestäsi. Pidä ne omat rajasi turvallisella etäisyydellä.
Niin ja, kauniilla naisilla on yllättävän paljon vihamiehiä, joista hän ei kaikista ole edes tietoinen. En tiedä kauniista miehestä. Jäävätkö naiset kyräilemään?
Ja sitten vielä: kun ihminen lähestyy ja puhuttelee sinua, niin oletko jo niin loppu, että vilpitönkin puhe saa sinut ärtymään? Tarkoitan että jos nahkasi on jo palanut, niin on vaikea sitää yhtään katsetta tai puhetta.
Pitäisi voida säilyttää jonkin verran avointa mieltä ja hillitä kiukku, ettei tiuski ihan kaikesta ja kaikille. SIKSI sä tarviit time outin tästä.
Ja jos rehellisiä ollaan, osan tuosta voi käyttää hyväksi, mutta sä tarviit kypärän.
ps. taisin löytää itselleni työn jossa saattaisin olla turvassa, mutta se edellyytää uudelleen koulutusta. Ei naurata, mutta tää on tätä.
Oma firma pyörii... nihkeästi. Tää lama....
Jos suomessa olis taloudelliseti paremmat ajat, olisi paremmat mahdollisuudet valita työpaikka eikä ihmiset olis näin sotajalalla.
Oma luonne ja voimat on sun voimavara.
Aika hyvä kirjoitus.
Tuli mieleen, että moniko eristää itsensä, koska väsyy ihmisten tökkimiseen ja epämieluisaan kohteluun?
Kauhean paljon vihaa. Suomalaiset on julmia ja ajattelemattomia toisilleen.
Vähän tsemppiä ja yhteishenkeä peliin.
Itse olen myös komeaksi kehuttu ja olen huomannut sellaisen asian naisissa, että kun tapaan jonkun uuden naisen, hän ei aluksi puhu minulle mitään mutta jos tapaan hänet baarissa tai jossain kun nainen on humalassa, niin joka ainoa kerta tämä nainen tulee avautumaan siitä miksi olen niin kylmä, vihaisen näköinen, outo tai yms. Näin on käynyt lukuisia kertoja. Seuraavaksi alkaakin sitten estoton vihjailu ja moni on suoraan sanonut haluavansa minua. Joskus se on ihan hauskaa, yleensä ei, varsinkaan jos kyseessä on joku opiskelukaveri tai varattu.
Myös miehissä olen huomannut erikoista käytöstä minua kohtaan. Paljon paskanpuhumista selän takana, välttelyä, suunsoittoa, baarissa saan usein jonkun päänaukojan seurakseni yms. Kaveripiirini koostuukin nykyään lähinnä miehistä jotka itsekin pärjäävät hyvin naismaailmassa, he käyttäytyvät normaalisti.