Juuri ennen lumisadetta ja pysyvää talvea haistoin kevään. Hän ilmestyi eteeni puistossa, jonka oksien harmaus oli hetkeksi lumonnut katseeni. Hän tuoksui vihreälle maalle, josta kurkotti ylös jotain elävää ja kiemurtelevaa. Hän oli raikkaus, huomisen tuoksu.
Olin huojentunut. En ollut nähnyt viikkoihin aurinkoa, en tähtiä. Oli kuin maailma olisi kutistunut autotallin kokoiseksi, pölyiseksi koloksi varustuksinaan vesihana ja lavuaari. Seinällä roikkui läpinäkyvässä pukupussissa naamiaisasu. Viemäriputkessa lorisi.
Sammutin valot ja suljin raskaat ovet.
Olin huojentunut. En ollut nähnyt viikkoihin aurinkoa, en tähtiä. Oli kuin maailma olisi kutistunut autotallin kokoiseksi, pölyiseksi koloksi varustuksinaan vesihana ja lavuaari. Seinällä roikkui läpinäkyvässä pukupussissa naamiaisasu. Viemäriputkessa lorisi.
Sammutin valot ja suljin raskaat ovet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulihan se sieltä.
http://www.youtube.com/watch?v=yP8R1lCHa1o
Siis aivan sairaan hyvä biisi. Harmi kun sillä on vain kolme kuuntelijaa.
(naurua)