Täällä sinkut-palstalla monet miehet ovat todella epätoivoisia, vaikka heillä on elämä täynnä mahdollisuuksia ja parhaat nuoruusvuodet vielä edessäpäin. Siispä haluankin rohkaista tämän palstan kirjoittajia uskomaan tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin. Itse olin aikoinani pohjalla mutta niin siitä vaan noustiin!
Synnyin perheeseen jossa päihteet ja väkivalta oli arkipäivää. Se heijastui väistämättä käyttäytymiseeni koulussa ja olinkin pelätty kundi koulun pihalla. Tilanne muuttui hieman kun muutimme Espooseen ja uudessa koulussa oli paljon suomenruotsalaisia ja ns. parempaa väkeä. Kyllähän se hiveli itsetuntoa kun hienot ja hyvästä perheestä olevat tytöt pyörivät tällaisen lähiötaustaisen jätkän ympärillä. Pääsin bileisiin joka viikonloppuna ja iskin koko ajan uusia seksikumppaneita.
Kun täytin 18, alkoi mennä vähän liiankin lujaa. Aloin kiskomaan viinaa oikein kaksin käsin ja välillä vähän muutakin. Kuvioihin astui ensin pilvenpolttelu ja sitten vahvemmat aineet kuten amfetamiini ja anaboliset steroidit. Olin pelätty tyyppi, mutta silti aivan hukassa. Kun tuloja ei ollut, piti päihteet ja muu jännäelämä rahoittaa rikoksien avulla. Ryöstin eläkeläisiä, kauppoja, bensamittareita yms. enkä pelännyt kiinnijäämistä lainkaan.
Lopulta jäin kiinni eräänä aamuna Turun Varissuolla yrittäessäni murtautua erään ex-panon kämpille, sillä rahat olivat loppu ja tarvitsin muutaman lonkeron pahimpaan krapulaani. Hänen naapurit soittivat kytille ja poliisit tunnistivat minut myös muista rikoksista.
Jouduin vuodeksi vankilaan ja tulin sinä aikana uskoon. Tajusin että vain herramme Jeesus Kristus kykenee nostamaan minut tästä suosta. Vankilasta päästyäni perustin kaverini kanssa rakennus/remonttifirman ja päätin jättää rikokset taakseni. Vankilassa otin käteni täyteen tatuointeja ja se hieman kaduttaa, mutta toisaalta ne kertovat historiastani ja kovasta elämän koulusta.
Eräs asia kuitenkin painoi mieltäni. Löydänkö koskaan itselleni kunnon vaimoa joka tukisi minua vaikeina aikoina? Joka viikonloppuna vaihtuvat irtokumppanit alkoivat turhauttamaan eikä neitsyiden teinityttöjen puhkaisussakaan ole enää hohtoa tarpeeksi monen kerran jälkeen.
Sitten se tapahtui, kuin kohtalon johdattelemana. Menin tekemään remonttia erääseen taloon, kunnes talon emäntä tarjosi kahvia ja voileipiä. Hän kutsui myös tyttärensä kahville. Tytär asui talon yläkerrassa oli kai jotenkin syrjäytynyt nainen. Hän oli 22-vuotias ja todella kaunis eloveenatyttö, mutta kuulemma todella yksinäinen. Tulimme hyvin juttuun ja annoin käyntikorttini hänelle. Muutaman päivän kuluttua menimme treffeille ja silloinkin synkkasi todella hyvin. Tapailimme viikottain ja nyt 6kk myöhemmin asumme jo yhdessä. Meille on tulossa myös iloinen perhetapahtuma, sillä laskettu aika on noin 3kk päässä. Kesällä olisi tarkoitus tanssia myös kunnon kirkkohäät.
Tämä tarina olkoon opetuksena kaikille. Asiat eivät ole koskaan niin huonosti etteikö suunta olisi ylöspäin! Kyllä jokaiselle löytyy sopiva kumppani kunhan jaksaa uskoa tulevaan!
Synnyin perheeseen jossa päihteet ja väkivalta oli arkipäivää. Se heijastui väistämättä käyttäytymiseeni koulussa ja olinkin pelätty kundi koulun pihalla. Tilanne muuttui hieman kun muutimme Espooseen ja uudessa koulussa oli paljon suomenruotsalaisia ja ns. parempaa väkeä. Kyllähän se hiveli itsetuntoa kun hienot ja hyvästä perheestä olevat tytöt pyörivät tällaisen lähiötaustaisen jätkän ympärillä. Pääsin bileisiin joka viikonloppuna ja iskin koko ajan uusia seksikumppaneita.
Kun täytin 18, alkoi mennä vähän liiankin lujaa. Aloin kiskomaan viinaa oikein kaksin käsin ja välillä vähän muutakin. Kuvioihin astui ensin pilvenpolttelu ja sitten vahvemmat aineet kuten amfetamiini ja anaboliset steroidit. Olin pelätty tyyppi, mutta silti aivan hukassa. Kun tuloja ei ollut, piti päihteet ja muu jännäelämä rahoittaa rikoksien avulla. Ryöstin eläkeläisiä, kauppoja, bensamittareita yms. enkä pelännyt kiinnijäämistä lainkaan.
Lopulta jäin kiinni eräänä aamuna Turun Varissuolla yrittäessäni murtautua erään ex-panon kämpille, sillä rahat olivat loppu ja tarvitsin muutaman lonkeron pahimpaan krapulaani. Hänen naapurit soittivat kytille ja poliisit tunnistivat minut myös muista rikoksista.
Jouduin vuodeksi vankilaan ja tulin sinä aikana uskoon. Tajusin että vain herramme Jeesus Kristus kykenee nostamaan minut tästä suosta. Vankilasta päästyäni perustin kaverini kanssa rakennus/remonttifirman ja päätin jättää rikokset taakseni. Vankilassa otin käteni täyteen tatuointeja ja se hieman kaduttaa, mutta toisaalta ne kertovat historiastani ja kovasta elämän koulusta.
Eräs asia kuitenkin painoi mieltäni. Löydänkö koskaan itselleni kunnon vaimoa joka tukisi minua vaikeina aikoina? Joka viikonloppuna vaihtuvat irtokumppanit alkoivat turhauttamaan eikä neitsyiden teinityttöjen puhkaisussakaan ole enää hohtoa tarpeeksi monen kerran jälkeen.
Sitten se tapahtui, kuin kohtalon johdattelemana. Menin tekemään remonttia erääseen taloon, kunnes talon emäntä tarjosi kahvia ja voileipiä. Hän kutsui myös tyttärensä kahville. Tytär asui talon yläkerrassa oli kai jotenkin syrjäytynyt nainen. Hän oli 22-vuotias ja todella kaunis eloveenatyttö, mutta kuulemma todella yksinäinen. Tulimme hyvin juttuun ja annoin käyntikorttini hänelle. Muutaman päivän kuluttua menimme treffeille ja silloinkin synkkasi todella hyvin. Tapailimme viikottain ja nyt 6kk myöhemmin asumme jo yhdessä. Meille on tulossa myös iloinen perhetapahtuma, sillä laskettu aika on noin 3kk päässä. Kesällä olisi tarkoitus tanssia myös kunnon kirkkohäät.
Tämä tarina olkoon opetuksena kaikille. Asiat eivät ole koskaan niin huonosti etteikö suunta olisi ylöspäin! Kyllä jokaiselle löytyy sopiva kumppani kunhan jaksaa uskoa tulevaan!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Normaalisti v*ttuilisin sun tyyppiselle jäbälle ihan kybällä, tommoiset tatuoidut jännä-ähkijät. Kuitenkin Jeesusta kunnioitan sen verran, että jätän sikseen ja toivotan hyvää onnea teille.
Tämä tarina oli epätosi.
Epätosi on, *kop kop*
Mutta ihan kiva kertomus analtrasher69:n näppäimiltä.
Kyllä oli taas vähän aikaan karuinta p4skaa mitä olen lukenut. Siis oikeesti kuka saa huvia kirjotella näitä. Yleensä juoppoperheiden mukulat on niitä hiljasia ja säikkyjä jotka todella oli pihan ravintoketjun alimpana. Yökastelijoita ja alisuoriutujia. Pilvi ja viina kyllä maistuu monelle mutta ei niistä tuollasia tuhkimotarinoita kirjoitella.
mukulat ovat kylläkin niitä koulu kovikisa ja kiusaajia. Kunnollisten perheiden hyvin kasvatetut lapset ovat sitten näiden juoppovanhempien lasten uhreja.
Ei. Juoppoperheiden mukulat ovat niitä yökastelijoita jotka eivät uskalla edes vessassa käydä ennenkun faija on sammunut. Muuten tulee luuvitosta. Koulussa kulkevat seinän vierustoja pitkin. Tuntomerkkinä tummat silmänaluset, huono ryhti ja hiljanen ääni. Ei mikään ihme ettei alisuorittaja saa kuin jotain teiniä koska ei uskalla aikuisia naisia lähestyä. Eikö tuokin hekumoinut jostain peräkamarintytöstä.
Mikähän tämän provon tarkoitus nyt oli? Kirjoittiko joku nyt oman unelmaelämänsä vai? Meni minulta vähän ohi tämä kyllä.
Tarinan opetus on, että sen äitinsä komerossa asuvan hiljaisen ja syrjäytyneen erakko naisenkin vie tatuoitu jännä-ähkijä, jolla on satoja aikaisempia hoitoja. Kiltit miehet elävät ja kuolevat yksin.
Jopa Jeesus rakastaa enemmän jännä-ähkijöitä, mutta hylkää kiltit ja hiljaiset miehet ikuiseen yksinäisyyteen eikä auta heitä.
Eikö se, että kiltit miehet jäävät yksin todistakin jo yksistään, että mitään Jumalaa ei ole?
Jopa härskit valehtelija-pelimiehet saavat naisia, mutta kiltiti miehet eivät saa. Tämä jättää kaksi vaihtoehtoa: Jumalaa ei ole tai jos on, hän ns. jännä-ähkijän puolella, jostain oudosta syystä.
Voisiko syynä olla osittain se, että jännä-ähkijät pääsevät todennäköisemmin lisääntymään?
Periksen näppäimistöltähän tuo on.
Ja tuo alla oleva "Timpan tyttären" kirjoittama viesti taitaa olla sun näppäimistöltä?
Mistä niin päättelet?
Kunhan arvailen.
Sähän noita Timpan perheen asioita olet palstalla kertonut.
Grrrr ;)
Tältä palstalta saa kyllä aina parhaat naurut!!! :DD
Kyllä tuollaiset rikolliset saa aina naisen mutta me kunnon miehet emme saa koska emme vedä röökiä emmekä murtaudu asuntoihin.
"Tapailimme viikottain ja nyt 6kk myöhemmin asumme jo yhdessä. Meille on tulossa myös iloinen perhetapahtuma, sillä laskettu aika on noin 3kk päässä."
Hillitön läppä! ;-)
Vain pirulla on noin kiire, että lapsi syntyy 9kk kuluttua tapaamisesta. Ei kuulosta uskovan touhulta, ei yhtään. Ensin mennään naimisiin, sitten sukupuolisuhteeseen. Kielenkäyttö kohtalosta, neitsyiden puhkomisesta jne. on muualta kuin Jeesusta seuraavan suusta.
Kukahan aloitusviestiä on peukuttanut ylöspäin? Tämä on ihan trolli, huonoa makua osoittava.