Olisimme molemmat säästyneet monelta ahdistavalta tunteelta ja ikävästä joka nyt on tullut väliin, huomenna pitäisi yrittäää töihin tuntuu että en jaksaisi.se kaikki mitä oli ei tule koskaan olemaan enään. Toivottavasti ei nähdä huomenna eikä koskaan enää.
nainen toivon että en olisi ikinä sinuun tutustunut
noutajasi
131064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voih pientä. Tunnut kovin masentuneelta. Minä luulen, että sinulla on liian suuret tunteet nyt käsittelemättä. Pelkäätkö tunnistaa niitä? Olisiko se rakkautta. Jotain on tainnut jäädä kesken. Suosittelisin sinua ottamaan rohkeasti yhteyttä häneen "naiseen" ja selvittämään tunteesi.
Mä olen läpikäynyt samanlaisen romanssin. Se oli pikainen ihastus pari kuukautta pitkä, mutta tunteet kasvoivat itselläni valtaviksi tuossa ajassa ja sitten tuli täystyrmäys. Mä olin laastarina ja tulin jätetyksi.
Samassa työpaikassa edelleen ollaan, molemmilla uudet suhteet nyt. Minulta vei neljä vuotta antaa anteeksi ja ystävystyä uudestaan. Olisikin ollut helpompi antaa omalle luonteelleen periksi ja selvittää asiat tuolloin heti eikä kärsiä useita vuosia, sillä solmut myöhemmin avautuivat helposti juttelemalla ja ne solmut olisivat ikäväkseni ehken avautuneet aikaisemminkin ja saattaisimme nyt elää toisin...yhdessä. Mutta kun se oma pää on joskus tyhmä.
Jos sitä ja jos tätä, niin ohan varmasti ehkä.
Elä vaan kuules rohkeasti tätä päivää ja käytä vanhan murehdintaan tuhlattu aika mieluummin vaikka tulevaisuuden suunnitteluun.
Rakentavaa on kyllä käydä menneet läpi ja tehdä vaikka perustaksi tulevalle se, ettei toista enää jo aiemmin tehtyjä virheitä.
Se vaatii muuten aika paljon vaivannäköä, siis käydä vanhat asiat läpi ja elää sitten uutta uljasta elämää.
Miksi? Koska mokailut liittyvät usein laiskuuteen tai pelkuruuteen.
Oli miten oli, toivotan kuitenkin onnea matkaan
Ei kannata työkavereihin sotkeentua. Tulee iso sotku. Ja vielä, jos perheet hajoaa.
Itse olin vuosia ihastunut erääseen, mutta koska mitään sen enempää ei tapahtunut kuin pientä säätöä niin oli pakko jatkaa eteenpäin. Tänäänkin kun hänet näin niin kyllä se vaan edelleenkin tuntuu sydämessä, ei vaan niin paljon kuin ennen. Silti hänellä on spesiaali paikka siellä.
Miksi sanot ei koskaan? Voisitko olla...? Kauanko meillä on ollut säpinää?
?
Kyllä se satuttaa aina nähdä, mutta kun on pakko töiden tekemisen kannalta. Siksi ei koskaan koska ei enään normaali keskustelukaan näytä sujuvan, kaikki johtuu tunteitten avaamisesta :( hyvää yötä
Oletko siis kertonut tälle naiselle tunteistasi vai mitä tarkoitit tuolla tunteiden avaamisella? Oletteko molemmat varattuja?
Mietin joskus samaa. Sitten muistan miehen hymyn, katseen ja juttelumme. En olisi halunnut tuntea näin voimakkaasti. Olen vastaan laittanut ja kieltänyt. Väärässä kohtaa valehdellut itselle ja toisille. Yrittänyt repiä irti. Ajatella muita. Järkeistää. Palaten aina siihen lopputulokseen hän on minun elämäni rakkaus. Olen iloinen päivästä jolloin tapasin. Kadun etten uskaltanut heti.
En haluaisi muistaa mitänn, mutta kun taas arki koittaa niin, kipu sisällä yltyy, työpaikan vaihto taitaa olla allekirjoittaneella edessä?
Sama fiilis. Onneksi ollaan eri osastoilla.
Turhaan vaihdat, et mua näkis muutenkaan enää, jos et sitten jo huomenna tuu töihin. Ja anteeksi että tunnustin tunteeni sulle, kadun sitä joka hetki, kaikki meni pilalle, niin pilalle että sitä ei voi enää korjata.
no minä olen tunteeni tunnustanut, ja tämä viikko oli aika kylmä tunteineen...ei juurikaan nähty. tänään näin pienen hetken sitä millaisena muisran sinut :'(