Mielenkiintoista ja hämmentävääkin huomata, että 1. Joh. 3:9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Mutta Sananlaskut 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen,
Kumpi siis on oikeassa? Miten tämän ristiriidan selittäisi, vai tarkoittavatko eri asioita? Omasta mielestäni myös uskovat syyllistyvät syntiin, ja syntiähän voi tehdä myös ajatuksin.
Mutta Sananlaskut 24:16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen,
Kumpi siis on oikeassa? Miten tämän ristiriidan selittäisi, vai tarkoittavatko eri asioita? Omasta mielestäni myös uskovat syyllistyvät syntiin, ja syntiähän voi tehdä myös ajatuksin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tälläisiin kysymyksiin uskovat ei yleensä vastaa sillä silloin he joutuisivat myöntämään sen että Raamattu on ristiriitainen kirja ja että sitä ei voi noudattaa kirjaimellisesti.
Jumalasta syntynyt ei tee syntiä tarkoittaen tehdä, mutta esimerkiksi vimmastunut mies voi lyödä pikaistuksissaan toista ihmistä. Ero siinä että hän katuu ja pyytää anteeksi, ei-uskova selittää "sehän oli sinun vikasi kun ärsytit".
Kun joka päivä ajattelee olevansa riippuvainen armosta, ei ylpisty.
Aloittaja kysyi kumpi raamatunkohta on oikeassa?
Jos ne kummatkin kohdat ovat Raamatusta, niin silloin ne molemmat ovat
oikeassa.Itse ymmärtäisin että Jumalasta syntynyt tarkoittaa uudesti syntynyttä
ihmistä, siis sellaista joka on ottanut Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ja
Vapahtajakseen.Omilla teoillaan ihminen ei pelastu, vaan pelastumiseen
tarvitaan aina Vapahtaja Jeesuksen Kristuksen lunastustyö, ja että ihminen
tunnustaa tämän, ja ottaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen.
Siis olet sitä mieltä että kun Raamatussa sanotaan älä tapa ja sitten toisessa kohdassa annetaan lupa tappaa niin kumpikin kohta on oikeassa.
En nyt ymmärrä.
Samassa Johanneksen kirjeessä sanotaan, että jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me valehtelemme.
Kohta on toki mielenkiintoinen ja olen sitä monasti itsekin pohtinut. Luulisin että ei saata tehdä, tarkoittaa, tulee voimakas syyllisyyden tunne.
Käytännössä kerran tapahtui itselleni niin, että en saattanut tehdä syntiä, en pystynyt, mutta ei se mikään staattinen olotila ole. Olisikin mielenkiintoista ajatella, että välillä ihminen ikään kuin on enemmän Jumalasta ja välillä ei, siis Kristuksen ulkopuolella. Ehkäpä Jumalasta syntymä on jokapäiväistä. Tästä siis taistelumme.
Sitten taas luterilaisellehan tuo toinen lause sopii kuin nappiin, sieltä onkin tarkoitus nousta. Se, että on syntisyyttä itsessä, sen ei saa antaa lannistaa itseään vaan "väsymättä pyritään hyvään".
Olisikohan kristinusko idea, että ihminen antaa hallintavallan Kristukselle ruumiissaan, ja että "Kristus suurenee". Useimmillahan se kuitenkin on aika epätoivoista, itsellänikin, enkä vieläkään ole oppinut antamaan Hänelle tilaa. Silloin ei saattaisi tehdä syntiä, sillä hetkellä, koska Kristuksen voima on astunut estämään, ei henkilö itse.
Sillä hetkellä myöskin on sisäistänyt oikean ja väärän, eikä niin että tuijottelee ulkopuolelta lakia, mutta ei kuitenkaan ole sisäistänyt sitä, vaan yrittää ikään kuin pakottaa lakia itseensä. Joskus tietysti täytyy vähän pakottaa, kuten katolilaisilla, sillä ihminen on laiska luonnostaan, kuka lähtisi aamulla töihin, jos ei olisi pakko? Eli joskus täytyy pakottaakin itsensä.
Minä en tuohon osaa sanoa mitään suurena syntisenä ja epäuskoisena lähes ateistina välillä.Kai jokaisella on oma tapansa lähestyä uskonasioita sillä jokainenhan on meistä jo lähtökohdiltaan erilainen geeniperintöineen ja kasvutaustoineen.
Mutta pohditaan.
Sillä hetkellä on tavallaan yhtä Kristuksen kanssa, ja viinipuussa. Mutta eipä tuo kauan ihmisellä kestä, sillä ihminen on syntinen. Kaanaankielellä, vanha aatami (minun tapauksessa eeva) pitää kyllä puolensa ja kuolevaisen ruumiini herraksi tulee taas minä eikä Kristus.
Yleensähän sitä kristittynä onkin sitten outo sekoitelma molempia.
Näin minäkin koen. Monet uskovat sanovat että heittäydy Kristuksen haltuun ja luovu synneistäsi. Siihen minusta ei ole koska minusta on petosta luulotella että voisin olla tekemättä syntiä.
Toisaalta minusta Raamattu on ihmisten kirjoittama ja uskon että Jumala , jos häntä nyt edes on , on aivan erilainen kuin luullaan.Jeesuksen opit ovat minusta niitä, joita ihmisten pitäisi paremmin noudattaa, myös minun itseni. Mutta kun siihenkään ei pysty.
"Siis olet sitä mieltä että kun Raamatussa sanotaan älä tapa ja sitten toisessa kohdassa annetaan lupa tappaa niin kumpikin kohta on oikeassa.
En nyt ymmärrä."
Minä olen lukenut että tuo kohta suoraan käännettynä olisi "älä murhaa" tai
älä salamurhaa.
Googleta!!
Kyllä uskovainen ja tekee syntiä, mutta hän ei elä jatkuvasti tietoisessa synnissä, esim. avoliitossa.
Uskovainen ei harrasta esiaviollista seksiä, ei masturboi, ei petä puolisoaan, ei eroa, paitsi silloin tällöin...
Eikä kadehdi, ei kerää mammonaa, ei valehtele, ei vihaa, ei anna väärää todistusta lähimmäisestä, paitsi silloin tällöin...
Raamattu ei määrittele miten kahden mihen ja naisen liitto toteutetaan. Raamattu kertoo, että minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erotako.
Sukupuoliyhdteydessä tulevat yhdeksi lihaksi.
Tietoinen synti ei avo-liitto ole, paitsi siinä tapauksessa, jos noisella on erilainen käsitys suhteesta, että voi mennä ja tulla miten haluaa.
Hellarin mielestä perhe, joka elää avoliitossa elävät synnissä, vaikka olisivat kuinka uskollisia toisilleen ja Jumalalle? Tai uskomaton perhe elää lapisineen synnissä vaikka olisivat kuinka uskollisia toisilleen ja jos jompi kumpi tulee uskoon pitää hylätä lapsensa ja puolisonsa, jos ei mene avioliittoon heti tai toinen suostu?
Aadam ja Eeva elivät avoliitossa Jumalan siunaamina. Heitä ei mitkään sakramentit sitoneet toisiinsa, vaan rakkaus.
Opettavatko jotkut että tahallinen synti mitätöi pelastuksen? Tulkitsevat heprealaiskirjeen 10:26-27 "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat."
Eli joku tietää että esiavollinen seksi on syntiä ja sitä tekee kerran niin ei pelastu millään?
Yllättävän moni uskova syyllistyy ylpeyden syntin - eikä itse edes tajua sitä.
Ensimmäinen raamatunkohta on tosi silloin kun puheeksi tulee kristinuskon hirmuteot historiassa jotka siis eivät ole tosiuskovien tekemiä. Toinen raamatunkohta on tosi silloin kun pedofiili jää kiinni omissa porukoissaan ja asia painetaan hissuksiin villaisella.