Sanon nyt ekana sen että seurustelimme vain reilu 3kk, mutta silti rakastuin häneen ja rakastan yhä edelleen. Sen sanon kans että kaikki ei ymmärrä että miehilläki on tunteet, mulla ainaki on. Yritän pitää tämän nyt lyhyenä.
Viikko sitten kun hän oli meillä hän kertoi kuinka ei tiedä haluaako olla suhteessa kanssani, toisaalta on mukavaa ja hyvä olla mutta toisaalta tuntuu että joku mättää. Ilmoitti, että pohtii nyt vähän aikaa, ja sillä aikaa ei nähtäisi toisiamme.
Molemmat siinä itki, ja seuraavana yönä hän halusi olla lähellä yms. tuntui kuin kaikki olisi kuitenkin hyvin. Tämä sama oli tapahtunut jo kuukautta aikaisemmin jolloin seuraavana aamuna tyttöystääväni kuitenkin kadutti ja hän halusi jatkaa suhdetta. Luulin että taas kävi niin. Mutta toissapäivänä hän ilmoitti että hänen mielestään ei ole järkeä olla yhdessä koska ei näe tulevaisuutta kanssani. Ja sanoi myös että olisimme liian erilaisia vaikka omasta mielestäni näin ei ole. Hän on myös toisaalta kertonut kuinka ihana jne. olen, ja viimeisen kuukauden aikana ensimmäisen "eron" jälkeen kertonut kuinka minun pitäisi varautua siihen että hän haluaa muuttaa maalle joskus, yms. puhunut tulevaisuudesta, juuri kuin hän haluaisi olla mun kanssa. Ja nyt kaikki on ohi. Hän haluaa kuitenkin olla kavereita.
Tiedän, että olemme nuoria (minä 20v, hän 18v). Molemmille ensimmäinen parisuhde. Ja tiedostan edelleen sen että tämä 3kk on hyvin lyhyt aika seurustella. Hänellä on kirjotukset ja pääsykokeisiin lukemiset keväällä, sekä muitakin kiireitä. Mielessäni on käynyt, että voisiko sillä olla vaikutusta tähän, mutta en tiedä. Tällä hetkellä olo on yhtäaikaa surullinen,hämmentynyt,pettynyt. En ole saanut kunnolla nukuttua. Luulin että kaikki on hyvin. En jaksa uskoa että tässä olisi mistään toisesta jätkästä kysymys tai mitään sellaista, koska hän on niin hieno ihminen ja tiedän ettei hän pystyisi tekemään mitään sellaista. Tiedän myös sen että nuorena haluaa kokeilla kaikkea, mutta en usko siihenkään että hän pystyisi tekemään tälläistä kenellekään, siis aloittaen suhteen kokeilun vuoksi ja tietäen ettei siitä välttämättä tule mitään.
Elättelen kokoajan toivoa että hän haluaisi vielä palata yhteen, mutta hän tuntuu olevan varma että ei siitä enää mitään tulisi. Tuntuu oudolta että hän ei nää yhteistä tulevaisuutta vaikka on hyvä olla ja mukavaa, olen itse sitä mieltä että 3kk on oikeasti niin lyhyt aika että ei tiedä vaikka hän näkisikin myöhemmin tulevaisuuden kanssani. Tarkkaa syytä erolle en saa varmaan koskaan tietää. Oloni on sellainen kuin en voisi enää koskaan olla onnellinen. Tuntuu, etten voi koskaan rakastaa ketään muuta kuin häntä.
Viikko sitten kun hän oli meillä hän kertoi kuinka ei tiedä haluaako olla suhteessa kanssani, toisaalta on mukavaa ja hyvä olla mutta toisaalta tuntuu että joku mättää. Ilmoitti, että pohtii nyt vähän aikaa, ja sillä aikaa ei nähtäisi toisiamme.
Molemmat siinä itki, ja seuraavana yönä hän halusi olla lähellä yms. tuntui kuin kaikki olisi kuitenkin hyvin. Tämä sama oli tapahtunut jo kuukautta aikaisemmin jolloin seuraavana aamuna tyttöystääväni kuitenkin kadutti ja hän halusi jatkaa suhdetta. Luulin että taas kävi niin. Mutta toissapäivänä hän ilmoitti että hänen mielestään ei ole järkeä olla yhdessä koska ei näe tulevaisuutta kanssani. Ja sanoi myös että olisimme liian erilaisia vaikka omasta mielestäni näin ei ole. Hän on myös toisaalta kertonut kuinka ihana jne. olen, ja viimeisen kuukauden aikana ensimmäisen "eron" jälkeen kertonut kuinka minun pitäisi varautua siihen että hän haluaa muuttaa maalle joskus, yms. puhunut tulevaisuudesta, juuri kuin hän haluaisi olla mun kanssa. Ja nyt kaikki on ohi. Hän haluaa kuitenkin olla kavereita.
Tiedän, että olemme nuoria (minä 20v, hän 18v). Molemmille ensimmäinen parisuhde. Ja tiedostan edelleen sen että tämä 3kk on hyvin lyhyt aika seurustella. Hänellä on kirjotukset ja pääsykokeisiin lukemiset keväällä, sekä muitakin kiireitä. Mielessäni on käynyt, että voisiko sillä olla vaikutusta tähän, mutta en tiedä. Tällä hetkellä olo on yhtäaikaa surullinen,hämmentynyt,pettynyt. En ole saanut kunnolla nukuttua. Luulin että kaikki on hyvin. En jaksa uskoa että tässä olisi mistään toisesta jätkästä kysymys tai mitään sellaista, koska hän on niin hieno ihminen ja tiedän ettei hän pystyisi tekemään mitään sellaista. Tiedän myös sen että nuorena haluaa kokeilla kaikkea, mutta en usko siihenkään että hän pystyisi tekemään tälläistä kenellekään, siis aloittaen suhteen kokeilun vuoksi ja tietäen ettei siitä välttämättä tule mitään.
Elättelen kokoajan toivoa että hän haluaisi vielä palata yhteen, mutta hän tuntuu olevan varma että ei siitä enää mitään tulisi. Tuntuu oudolta että hän ei nää yhteistä tulevaisuutta vaikka on hyvä olla ja mukavaa, olen itse sitä mieltä että 3kk on oikeasti niin lyhyt aika että ei tiedä vaikka hän näkisikin myöhemmin tulevaisuuden kanssani. Tarkkaa syytä erolle en saa varmaan koskaan tietää. Oloni on sellainen kuin en voisi enää koskaan olla onnellinen. Tuntuu, etten voi koskaan rakastaa ketään muuta kuin häntä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun mielestä nyt ainoa mitä voit tehdä, on koittaa ottaa etäisyyttä ja välimatkaa. Älä ole oma-aloitteisesti yhteydessä, anna hänelle niin sanotusti nyt tilaa hengittää, sitä hän tässä ihan selvästi kaipaa.
Voin samaistua täysin tyttiksesi tilanteeseen, koska itsellä oma parisuhde joka alkoi lukion viimeisenä vuonn meni ihan totaalisen päin peetä ja jälikäteen olen tiedostanut että johtui koulun loppumisen, kirjoituksien ja jatko-opinto suunnitelmien tuomasta paineesta, en tiedä olisiko suhde toiminut sitten paremmin eri elämäntilanteessa.
Kirjoitukset tuovat oikeasti tosi hirveen ressin päälle, eikä siinä oikein tahdo osata ajatella seurustelukumppania saatika jaksa panostaa parisuhteeseen, varsinkin jos kyseessä on noin tuore suhde. Tyttö ei välttämättä edes tiedosta että opiskelupaineet saattaa olla nyt . teidän suhteelle, en sitä itsekään tajunnut siinä kohtaa. Yksinkertaisesti tuossa elämäntilanteessa ei ikään kuin uskalla tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia, kun joka puolelta vaaditaan niin paljon.
Jos annat tytön nyt hetken aikaa olla vaan, jos hän sinua jää kaipaan ottaa kyllä yhteyttä. Tilanne saattaa olla ihan eri kun keväällä kirjoitukset ja muut kouluhömpötykset päättyy.Voimia.
Uskomattoman vaikeaa on yrittää pysytellä olematta yhteyksissä ihmisen kanssa ketä rakastan ja kenen kanssa on päivittäin vähintään viestitelty yli 3kk ajan. No tänään oon toistaiseksi ainakin pystyny olemaan häiritsemättä häntä.
Sen verran voisin lisätä että viimeksi kun hän oli luonani hän vaikutti etäiseltä ja lopulta kysyin häneltä suoraan että miettiikö hän jälleen samoja asioita kuin viimeksi "erotessamme". Vastaukseksi sain, höpö ei mitään sellaista. Ja tämä oli siis samalla viikolla tämän eron kanssa eli toisin sanoen "valehteli". Tuntuu kuin hän kävisi sotaa itsensä kanssa siitä että ollako vai eikö olla mun kanssa. Nyt hän tosin tuntuu varmalta että ei halua olla. "En mie usko että tästä mitään enää tulisi", sanoi tässä pari päivää sitten.
Miten teille sitten lopulta kävi kirjotusten jälkeen? Tuo oikeasti auttoi tosi paljon, helpotti mun oloa huomattavasti kun jotain toivoa saattaisi vielä olla. Ja sitten kesällä jos toivo olikin turhaa olen ainakin jo oppinut elämään ilman häntä. Mulle tuli tuosta viestistä sellainen olo että tekis mieli jutella sun kans enemmänki tästä. Ja tekis mieli näyttää tuo viesti hänelle mutta en sitä taida tehdä, ei taida olla järkeä.
Niin paljon jäi kokematta vaikka paljon ehdittiin jo yhdessä kokea. Tuntuu niin väärältä että tämä päättyy näin äkkiä. Niin paljon ristiriitoja tässä on mitä en ymmärrä ja paljon kysymyksiä mitä haluaisin kysyä häneltä. Uuteen suhteeseen en koe pystyväni pitkään aikaan. Ellei hän halua minua takaisin.
Tiedän tasan tarkkaan kuinka vaikeaa on olla olematta yhteyksissä ihmisen kanssa jonka kanssa haluaisi olla enemmän kuin mitään muuta, se asia täytyy vain pystyä kanavoimaan niin, että kun jos oikeasti rakastaa jotakuta, joka tahtoo ja selkeästi vaatii hengitystilaa, niin silloin vaan pysyttävä vahvana ja jätettävä ne viestit laittamatta.
Pakko myös mainita, että kun suhteissa tulee kriisitilanteita, sitä alkaa tahtomattaankin ylianalysoimaan toisen olemusta, sanomisia, katseen harhailua ja muuta, siinä tulee todella vainoharhaiseksi kun hakemalla hakee myrskypilvien merkkejä. Ehdotanki, että vaikka kuinka pahalta tuntuu, niin pistät tilanteen jäihin omalta osaltasi, vaikka te nyt ette päätyisi pariksi, niin jos teidän on tarkoitettu olevan toistenne kanssa, niin kyllä tulevaisuus hoitaa sen.
Nyt voi tuntua, että tuo tyttö on elämäsi nainen, etkä voi kuvitella olevasi kenenkään muun kanssa, mutta niin olen itsekin todennut jokaisen miehen kohdalla ja aina on tulevaisuus tuonut paremman ehdokkaan mukanaan.
Ole kuitenkin kiitollinen tytölle siitä, että hän on puhunut tuntemuksistaan suoraan, eikä venyttänyt tilannetta niin pitkälle, jossa ainoa pakokeino on vain pistää kylmän viileästi välit poikki ilman selityksiä, mieti kuinka pahalta se olisi tuntunut.
Minun ja exän tarina päättyi kyllä kun jätin hänet, itse tein juurikin niin että venytin tilannetta lian pitkälle ja kun alettiin puhumaan yhteen muutosta yms niin oli pakko vaan nostaa kytkintä, tästä olen yhä edelleen erittäin pahoillani exää kohtaan, joka aidosti rakasti. Jälkeenpäin ajateltuna olisimme kyllä ennemmin tai myöhemmin muissakin olosuhteissa lähteneet varmasti eri telle, koska aloitin suhteen liian nopeasti edellisen jälkeen. Äläpä kuitenkaan lannistu, vaikka meille kävi paskasti, ei se tarkoita että teidän tarina välttämättä olisi lopussa.
Suhteen loppumisessa ahdistavinta onkin juuri ne kysymykset joihin ei ikinä saanut vastausta, mutta toisaalta mitä se enää siinä vaiheessa auttaisi, mennyttä aikaa et saa ikinä takaisin, etkä pääse korjaamaan virheitäsi, mikäli koskaan teitkään niitä. Vaikka kuinka rakastaisit jotkakuta, on osattava rakastaa itseään sen verran, ettei jätä itseään epäterveeseen suhteeseen jossa tulee itselleen vaan paha olo sen takia kun ei ole varma, haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. Jos jää näännyttään itseään, näyttää vaan kumppanilleen että sinua voi kohdella miten vain, nyt on aika nostaa leuka pystyyn, lyöt omat korttisi tytölle pöytään ja varmasti oletkin sen jo tehnyt. Olet kuitenkin sen verran nuori ja maapallo täynnä paljon ihmisiä, kyllä sieltä jonkun kanssa vielä onnen löydät jos ei juuri nyt natsannut.
Ja viisaasti ajateltu, ettei uutta suhdetta ole mielessä, se tässä nyt ei muuta kuin pahentaisi tilannetta. Siinä syntyisi vaan lisää särkyneitä sydämiä.
Anna mennä vaan omalla painollaan, asioilla on tapana järjestyä.
Sanotaanko näin, että en odota mitään meidän suhteen, mutta jonkinlainen toivonkipinä sisälläni silti oleskelee. Niinku sanoin jo, tässä tuntuu olevan ristiriitoja niin paljon. Tyttö tosin sanoi, että ne tulevaisuusajattelut taisivat olla hänelle yrityksiä saada ajatukset pois eroamisesta ja hän yritti niiden kautta luoda toivoa että hän haluaisi olla vielä yhdessä. Tiedostan myös sen että tässä tilanteessa saattaa luoda itselleen harhakuvia jne. mutta vaikka kuinka neutraalista näkökulmasta yritän asioita katsoa niin on silti asioita joita en ymmärrä.
Kaikki joiden kanssa olen asiasta puhunut ovat olleet sitä mieltä että jotain "outoa" tässä on, juuri näiden ristiriitojen vuoksi. On ollut puhetta mm. näistä opiskelun tuomista paineista. Tajusin kuitenkin onneksi itsekin että ainakaan "takasinitkemisellä" ja tenttaamisella syistä yms. en voittaisi mitään, vaan päinvastoin saattaisin karkottaa hänet lopullisesti. Siitäkin on ollut puhetta että kun tiedän että hänellä on juurikin kirjoitukset ja pääsykokeet sekä niiden lisäksi muitakin kiireitä keväät aikana, lähinnä harrastukset, että hän tietää että jostain täytyy luopua, ja kouluhommista nyt ei ainakaan voi luopua. Toisaalta ymmärtäisin tätäkin, mutta jos oikeasti haluaisi olla yhdessä niin kyllä sitä aikaa aina jostain löytyisi. Tosin ongelmana se, että meillä on välimatkaa kuitenkin reilu 100km, jota olen melkein viikottain ajanut hänen luokseen ja viettänyt siellä aina muutaman päivän viikossa. Välillä hän on myös käynyt viikonloppuisin ja lomilla luonani.
En ollut häneen tänään yhteydessä muuta kuin parin viestin verran, jotka eivät liittyneet "meihin" mitenkään. Yritän pystyä jättämään hänet ainakin hetkeksi rauhaan, jospa hänellä kuitenkin heräisi ajatus mitä on menettänyt. Sen verran olen oppinut tämän 3kk aikana että tiedän että olen sentyyppinen ihminen josta monet pystyvät vain uneksimaan ja minkälaisia miehiä ei välttämättä löydy paljoa.Kiltti, hyväsydäminen, huomioonottava (välillä jopa liian), ihana, ymmärtäväinen. En olisi itsestäni koskaan uskonut mitä kaikkea olen pystynyt tekemään, olen esim. kirjoittanut hänelle lahjaksi vihkollisen runoja.
Niinhän se on, että asioilla on tapana järjestyä. Toivon että tämä järjestyisi siten että hänellä iskisi vielä ikävä, tajuaisi mitä on menettänyt. Olen yrittänyt miettiä hänestä puolia miksi en haluaisi jakaa hänen kanssaan koko elämääni, mutta en vain pysty keksimään.
Tulipa vähän sekava viesti, mutta eiköhän tuolta jotain ainakin ymmärrä
Kohtalotoveri täällä. Paljon yhteistä omaan eroon, oon itse 20 ja eksä 18. Seurusteltiin 2 vuotta todella tiiviisti, sitten tuli kirjoitukset tytölle ja alkoi etääntyä ja muuttua... lopulta jätti mut sanomalla että rakastaa mua vaan kaverina. Parissa kuukaudessa etsi jo uuden, aloitti uuden suhteen ja jätti mut täysin ymmälleni... Tulevaisuuden suunnitelmat oli mietittynä, lapsia myöten ja yhtäkkiä rakkaus vaan loppui. Osaltaan syytän kirjoituksia, stressi muutti tytön kylmäksi ja etäiseksi... samalla toivon kipinä palaa sisällä että joskus vielä tajuaa, kun satuttaa itsensä jossain uudessa suhteessa. Kuvailisin itseäni samalla tavalla kuin sinä tossa edellisessä viestissä ja eksän puheidenkin perusteella syy ei ollut mussa. Vain aika näyttää onko uus suhde vaan joku tilapäinen "laastari" viritys sille vai ei... siihen asti yritän jatkaa elämää ja selvitä vaan eteenpäin. Samaa suosittelisin sulle, se että vaan odotat tytön muuttavan mielensä polttaa sut loppuun... usko pois, tiedän mistä puhun... on pakko vaan koittaa irrottaa ja mennä eteenpäin ja jos tyttö on sun arvonen niin se kyllä ottaa yhteyttä kun virheensä tajuaa. Muussa tapauksessa et menetä mitään. Mun mielestä se toivominen ei oo kiellettyä, kunhan se ei oo hallitseva ajatus
Olo onneksi helpottaa kokoajan, mutta pahalta silti tuntuu kun ei olla oltu yhteydessä oikeastaan ollenkaan 2 päivään. Onneksi se takaisin toivominen ei ole hallitseva tunne tällä hetkellä, mutta silti sisällä on toivonkipinä, ja toisaalta jopa pieni usko siihen että kesällä olemme taas onnellisesti yhdessä (ellei hän pääse haluamaansa kouluun ulkomaille). Vaikka mitään en enään hänen suhteen laskekaan. Tiedän että joskus vain voi käydä niin että suhde päättyy kun toinen ei näe yhteistä tulevaisuutta, mutta se satuttaa, että en saa koskaan varmaan tietää että mikä mättää ettei hän sitä näe, jos hän edes tietää sitä itsekkään. Helpottaisi varmasti jos saisi tietää tarkan syyn. Koen kuitenkin olevani tulevaisuudessa hyvä ja välittävä perheenisä. Voihan se olla niinkin että tarvitsee uuden suhteen ennenkuin tajuaa mitä ensirakkaudessaan menetti. Karu totuus vain on se että ensirakkaus yleensä ei ole se oikea rakkaus. Tosin kaverini alkoi seurustelemaan 18v ikäisenä ja edelleen ovat onnellisesti yhdessä, joten poikkeuksiakin löytyy.
Mun tilanteessa on ainakin kyse siitä ettei vastauksia taida olla olemassa... oon niitä koittanut selvittää eksän kanssa keskustelemalla ja itse miettimällä täysin tuloksetta. Pahin tunne tulee siitä kun kaikki, eksän puheita myöten, viittaa siihen etten tehnyt mitään väärin ja silti kaikki loppui. se taas aiheuttaa tunteen että kaikki voisi vielä palautua ennalleen. Mutta samalla tiedän että kärsisin itse jos jatkaisin siitä mihin jäätiin ennen eroa.. joten täytyy vaan toivoa että joku muu huomaa mun hyvät puolet ja arvostaa niitä. Tai että eksä huomaa mitä menetti ja haluaa yrittää uudestaan... mitä kauemmin annat tytön olla ja et pidä yhteyttä, sitä helpommaksi se tulee. Se ei tule olemaan helppoa ja välillä tulee sellanen olo että olisi pakko jutella mutta parempi lopputulos tulee jos annat tytön olla omillaan. Tunteet ja ikävä tulevat kyllä hänelläkin esiin silloin ja ennen pitkää tyttö joko haluaa taas olla sun kanssa tai jatkaa eteenpäin elämässä. Silloin säkin olet todennäkösesti valmis jatkamaan kumpaankin suuntaan
siinä vain tahtoo käydä niin aina että suhde ennenpitkää viilenee.se toinen joutuu aina kärsimään enemmän.ei siinä auta muu kuin hyväksyä tosiasia.se on rankkaa mutta sillon säilyy sopu ja se tulee ajanmyötä eteen.vuosien päästä kaikki näyttää erilaiselta.sillon onnittelet itseäsi että kestit.on tullu muutamaan kertaan hylätyksi,ja muunkinlaisiin parisuhdesotkuihin joutunu.ikävöiny ja itkeny öitä.pari lastaki tuli jossain välissä.lapsenlapsiki on.ei ois kukaa minusta uskonu.viimesintä suhdetta ikävöin parhaillaan.se nainen lähti kun muisti että hänellä on perhe jossain