Minua vaivaa aivan järkyttävän paljon pelko siitä, että entinen poikaystäväni löytää uuden tyttöystävän. Tämä alkaa muuttua jo pakkomielteiseksi enkä kestä enää.
Seurustelimme alkuvuodesta loppukesään, kunnes mies jätti minut "haluaa olla yksin" "vika on hänessä ei minussa" "sitoutumiskammo" yms kliseisin perusteluin. Tästä on nyt jo lähestulkoon puoli vuotta aikaa, mutta haikailen yhä hänen peräänsä ja pelkään kuollakseni, että hän löytää uuden tyttöystävän tai että hänellä olisi edes säätöä jonkun tytön kanssa. Olen jopa udellut hänen parhailta kavereiltaan ( jotka ovat myös omia kavereitani), onko hänellä ollut ketään. Vastaus on aina ollut ei, mutta pelkään että he eivät joko viitsi kertoa minulle totuutta tai että tilanne voi muuttua hetkenä minä hyvänsä. Kyttään exäni facebook-profiilia pakkomielteisesti ja tuntuu että tulen hulluksi. Olemme facebook-kavereita yhteisen kaveriporukan takia ja koska sovimme "pysyvämme väleissä". Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Haluan vain pystyä jatkamaan elämääni ja päästää irti. Miksi se on niin vaikeaa?
Seurustelimme alkuvuodesta loppukesään, kunnes mies jätti minut "haluaa olla yksin" "vika on hänessä ei minussa" "sitoutumiskammo" yms kliseisin perusteluin. Tästä on nyt jo lähestulkoon puoli vuotta aikaa, mutta haikailen yhä hänen peräänsä ja pelkään kuollakseni, että hän löytää uuden tyttöystävän tai että hänellä olisi edes säätöä jonkun tytön kanssa. Olen jopa udellut hänen parhailta kavereiltaan ( jotka ovat myös omia kavereitani), onko hänellä ollut ketään. Vastaus on aina ollut ei, mutta pelkään että he eivät joko viitsi kertoa minulle totuutta tai että tilanne voi muuttua hetkenä minä hyvänsä. Kyttään exäni facebook-profiilia pakkomielteisesti ja tuntuu että tulen hulluksi. Olemme facebook-kavereita yhteisen kaveriporukan takia ja koska sovimme "pysyvämme väleissä". Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Haluan vain pystyä jatkamaan elämääni ja päästää irti. Miksi se on niin vaikeaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on vielä tunteita häntä kohtaan, siksi se on niin vaikeaa. Itselläni erosta jo vuosi ja teen tuota samaa vieläkin; stalkkaan facebookista ketkä hän lisää kavereikseen ym. Exälläni oli tässä jo muutamakin suhde ja minä olin aivan tolaltani. Nuo suhteet eivät kestäneet kuin viikkoja-muutaman kuukauden ja tällä hetkellä en tiedä mikä hänen suhdestatuksensa on...ja se vaivaa!! En kehtaa häneltä suoraan kysyä,mutta kavereiltamme olen kautta rantain yrittänyt udella asiaa...
Niin kovasti toivoisin, että hän ottaisi yhteyttä ja haluaisi palata kanssani yhteen. Meidän suhteemme päätti myös mies pettämisen seurauksena. Hän oli siis se joka petti ja eroa halusi.
Tiedostan olevani läheisriippuvainen, mutta en vaan pääse yli.
Itsellä juuri nyt se tilanne että ex-tyttöystävä löysi uuden. Kahden vuoden parisuhteen jälkeen erosta oli vajaa kolme kuukautta niin ilmoitti facebookissa seurustelevansa uuden kanssa. Jokin siinä vaikuttaa epäilyttävältä... Ja kyllä se hajottaa... mutta sen jälkeen ei ole enää mitään pelättävää. Kyllä sitä vieläkin joka päivä tulee mietittyä mutta ei enää ihan niin paljon. Välillä ajattelen että tyttö joku päivä huomaa ettei vaihtamalla välttämättä parane, mutta loppujen lopuksi mitä hyötyä siitä on ? Helpoin tapa jatkaa eteenpäin on mun mielestä katkaista yhteydet eksään, vaikeeta se on aluksi mutta helpoin tapa pidemmän päälle. Sitä hitaammin ne tunteet haalenee mitä enemmän joudut näkemään miestä.
Kiitos vastauksista. Itsekin olen miettinyt, olisiko se helpompaa jos eksäni todellakin löytäisi uuden? Sitten ei ainakaan tarvitsisi pelätä sitä enää, ja ehkä vihdoin tajuaisin, että juttumme on lopullisesti ohi. Kun vieläkin aina elättelen toivoa siitä, että hän tajuaisikin tehneensä virheen ja haluaisi minut takaisin. Ehkä vasta sitten voisin jatkaa elämääni. Mutta pelkään vaan suunnattomasti, että romahdan vain täysin jos hän löytää jonkun. Olin niin rikki erostamme, ja olen yhä. Välillä tekee vain mieli kadota jonnekkin, toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan kauas hänestä.
Luulen että loppujen lopuksi on aivan sama seurusteleeko eksäsi vai ei. Se ei muuta sitä ikävää miksikään joka vaivaa. Mutta se poistaa sen pelon ja antaa toivottavasti kanssa pienen potkun eteenpäin ja sulle luvan jatkaa eteenpäin. Kyllä mäkin elättelen vielä toiveita siitä että tajuaisi virheensä ja pyytäisi takaisin.. Mutta, jos tää suhde on kerran jo loppunut niin ei se sun kannalta olisi mitenkään hyvä suhde jos se alkaiskin uudestaan... En usko että haluisit loppuelämäsi elää pelossa että se jätkä muuttaa taas mielensä... sä ansaitset parempaa, jonkun joka tietää mitä haluaa :) ja niitäkin on olemassa. Raskainta on lopullisesti hyväksyä ero ja se että kaikki on sen ihmisen kanssa ohi... sen jälkeen alat päästä eteenpäin. Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa :)
musta itestä tuntuu iha hirveeltä koska mun exällä on uus ja ne on kokoajan lähietäisyydellä ja hinkkaa toisiaa.. ei oo mitää kivaa
Mielestäni turhaa kyttäät exäsi perään
Koska...
a.) Jos pelko saa epävarmaksi et pääse eteenpäin (roikut vanhassa)
b.) Et anna tilaa, vaikka toinen sitä tarvitsee
c.) Kiusaat itseesi, ja mietit "Mitäs jos Mitäs jos Mitäs jos"
d.) Anna mennä. Jatka eteenpäin!
Kohta ystäväpiiri ei kestä kuunnella vahdit entisen ihmisen perään. Hei kerron kokemuksesta, minkä tein myös. Sain monet kyllästymään seurastani, ja eivät ne halua kertoo suoraa olin TAKERTUVA.
Okei. Erot ne ovat inhottavia asioita. Eron jälkeen jää katkeruus katsottava mitä toinen tekee. Suru tekee koko ajan työtä, ja itku ei lopu. Menneisyys tulevat mielee. Ei halua toista, vaa vanhaa. Miksi näin usein mietimme, koska emme halua uutta. Pelkäämme uus poika/tyttöystävä on erinlainen kuin tää entinen. Mikä oikeesti pitää paikkansa, mutta aina voi yrittää.
Erosin exästäni 6 vuotta takaperin (13-vuotiaana) ja hän oli (15-vuotias) ja palasimme viime vuonna parisuhteeseen (nyt olen 18 ja hän 19) aluksi meillä ei mennyt hyvin, koska pelko jäi viime erosta, mutta saimme puhumalla selvitettyy. (en kerro enempää) muutenki eromme oli erinlainen!
Olemme ne surut koeneet, ja ilot jaenneet ihmiselle ketä rakastamme. Aina pitää antaa tilaa toiselle, mutta älkää ahdistelko hirveästi ettei toinen kyllästy (kokemus on hyvä) sain rakkaani takaisin yhdessä keinolla.
1.) Jätä ja jatka eteenpäin.
MUTTA!
2.) Ota opiksesi, että ei kiirehdi turhaa :)
Et ole saanut tajuntaasi että ette sovi yhteen tai et ole hänlle tärkeä. Siinä se!
Kaikista helpoimmalla pääsisit, jos katkaisisit välisi eksääsi. Tosin se voi olla vaikeaa, jos pyöritte samojen ihmisten kanssa muutenkin. Tiedän kyllä miten kauhealle se ajatus voi tuntua kun pitäisi päästää lopullisesti irti siitä toisesta, mutta ajan myötä se helpottaa.
Itse seurustelin vuosia kunnes lopulta erosimme sovussa. Meidän piti pysyä ystävinä ja jonkin aikaa se toimikin, tosin näin jälkikäteen ajatellen itse ainakin olisin varmasti toipunut nopeammin, jos välit olisi katkaistu heti kokonaan. Vuosi eron jälkeen entinen tyttöystäväni sitten seurustelikin toisen kanssa ja vakavasti. Alkuun se ajatus oli aivan karmea. Tunsin suunnatonta vihaa, ahdistusta ja surua. Mustasukkaisuuttakin. Minun oli pakko katkaista välit häneen, koska yhteydenpito hänen kanssaan nostatti vain vihan tunteita, enkä kuitenkaan halunnut vihata häntä.
Alkuun tuo sattui todella paljon. Yhtäkkiä sellainen ihminen oli kokonaan poissa elämästäni, jonka kanssa olin viettänyt vuosia ja kuvitellut sen sitten jatkuvan ystävyytenä. Harmitti kun niin monet vuodet menivät "hukkaan" ja hyviä ystäviä on todella harvassa, sellaisia ihmisiä joiden kanssa kemiat vaan toimivat jollain tasolla todella hyvin. Ja harmittaa tuo vieläkin, mutta pahin mustasukkaisuus, viha ja suru ovat jo historiaa. Olen iloinen hänen puolestaan ja uskon sen onnen vielä joskus omalle kohdallenikin sattuvan. Ja kuka tietää saattahan se ystävyys vielä joskus vuosien jälkeen onnistuakin kun pahimmista rakkaudentunteista on päästy yli.