Normaalia vai kiusaamista?

selvä tapaus - vedä turpaan

No sellanenhan on ihan täys apina, tyhmä.
Menepä itse ja huomauttelet sille asioista siihen samaan tyyliin, niin sitten olet itse se idiootti.
Asiat menee niiiin väärinpäin.

Tyypillistä työyhteisötoimintaa. J tätä on niin nais- kuin miesvaltaisilla aloilla. Näinhän ei pidä olla.

Oikeudenmukaisuus työtehtävien jaoissa ja teossa ja muutoinkin toimintatavat työpaikoilla ovat edelleen todella hankalia asioita. Toiset saa tehdä mitä lystää eikä siihen muka voi mitenkään puuttua. Toiset ne kiltit tunnolliset ihmiset tekevät monasti toistenkin työt ja ovat väsyneitä, uupuneita ja tästä syystä tätä porukkaa on vielä helpompi "sättiä".

Äänekkäimmät ja provosoivat työyhteisön jäsenet ovat juuri se ryhmä, joka tekee muka ne päätökset ja luovat säännöt ja itse kuitenkin luistavat niistä piitaamatta yhteisesti, sovituista sopimuksista näille myös KVTES:t ja muut valtakunnalliset sopimukset ovat vessapaperia.

Itse kuulun tähän puurtajaporukkaan, kuitenkin puutun myös rikkeisiin. Toki kun sitä puuttuu epäkohtiin helposti joutuu syntipukin rooliin asiasta kuin asiasta. Nämä äänekkäimmät ovat juuri se ryhmä, joka toimintatavoillaan aiheuttavat sitä kuuluisaa työilmapiirin huonoutta ja pahoinvointia herkimmille työyhteisön jäsenille.

Itse koen työyhteisössä "kiusaamista", koska ensinnäkin olen koulutuksen kautta saanut mukamas paremman tittelin työpaikassa -pitkäaikainen työntekijä. Toisekseen olen ottanut puheeksi työpaikalla väärinkäytöksiä, näin ollen minusta on tehty hankala ihminen -nostetaan asioita ylös, joissa ei ole edes perää. Tai työyhteissössä ei haluta antaa minulle tehtäviä, joissa oikeasti olen osaava ja pätevä -tämähän on sitä kateuden ilmapiiriä.

Mitä pitäsi tehä? Itse olen kiinnostunut työyhteisön parantamisesta. Minulla on myös koulutusta tähän. Yritän nostaa palavereissa puheeksi asioita: kilpailun pois vieminen tilalle voimavarojen käytön kaikilta, työssäpoistumissääntöjä työajalla, työvuoroissa pysymiset...ei helppoa, kun ollaan viidakossa eletty ja annettu asioiden olla. Kuitenkin tämä vaatii sitä, että kaikki lähtevät työoloparannustalkoisiin mukaan

Tämä keskustelu kuuluisi oikeastaan työpaikkakiusaamispalstalle... Siellä voisi saada hyvää keskusteluakin aikaiseksi tästä aiheesta.

Se on varmaa, että jos johtohenkilöstö ei ole johdonmukainen ja oikeudenmukainen, niin työyhteisössä esiintyy kiusaamista ja pahoinvointia. Kovapäisimmät työntekijät uhmaavat työyhteisön pelisääntöjä ja luovat "hengen" työpaikalle. Jos joku puuttuu sääntöjen rikkomiseen, niin syntipukiksihan siinä leimautuu. Jos suljet silmäsi ja teet hiljaa työsi voit hyvällä onnella välttyä kiusaamiselta, mutta jos luonnehäiriöiset ilkimykset työpaikalla ottavat sinut silmätikukseen, niin kurnutus alkaa.

Kiitos vinkistä työpaikkak.palsta. Siirsin ko. tekstini sinnekin. T: Työolot kuntoon heti

Jos kerran olette samalla tasolla eli työkavereita, ei sinun tarvitse tuollaista sietää. Pidä puolesi tai jos et pysty, ota luottamusmieheen yhteyttä, tai työsuojeluvaltuutettuun.

Esimiehen ensisijaisesti pitäisi tällainen hoitaa kuntoon. Jos ei hoida, sitten yllämainittuihin yhteys. Viimeinen mahdollisuus on työsuojelupiiri.

Työtehtävät annetaan sen mukaan kuka parhaiten tekee. Miksi sinun asioista pitää olla kiinnostunut kun et ole esimihenkään ja pitääkö töissä seurustella. Mieti itse voitko hoitaa työsi paremmin, miksi olet huolimattomampi kuin muut? Jokainen oppii jos halua. Ymmärrätkö kuka palkkasi maksaa... Asiakas jolle pitää myydä. Oletko kateellinen osaavammalle kollegalle. ..

Koen samaa omalla työpaikallani. Ei se mukavalta tunnu. Tuntuu, että on aivan tyhmä eikä osaa mitään.

Olen suurtalouskeittiöllä. Olen ollut monessa eri paikassa, ja valitettavasti lähes jokaisella keittiöllä on yksi kuvaamasi lainen valittaja. Itse olen vasta valmistunut ja nämä valittajat yleensä vanhempia. Eihän tällainen tyhmä nupri voi mitään osata. :(

Esimerkkejä:

- Olen tiskaamassa ja otan vastaan asiakkaiden astiapalautuksia. Minulla on tyhjä kori valmiina odottamassa, että jonossa olevat pari seuraavaa ruokailijaa palauttavat astiat ja vanha kori tulee täyteen. Tämä valittaja tulee vetäisemään korin nenäni ja asiakkaiden nenän edestä ja tiuskii, että pitää ennakoida. Sitähän siinä juuri olin tekemässä. :(

- Kahvinkeittimessä on kaksi pannua. Kumpikin ladataan valmiiksi, mutta vain toinen laitetaan ensin päälle. Tulee kauhea huuto ja narina, kun olen pistänyt vasemman pannun, vaikka aina ensin on laitettu oikea. Ihan kuin sillä olisi jotain väliä.

- Edelleen kahvinkeitosta: Minun piti keittää kahvi tiettyyn kellonaikaan mennessä. Kahvin valmistumiseen menee mitä lie muutama minuutti, ja 30 min. vaille ajattelen ensin siivoavani tästä tämän pöydän äkkiä. Eiköhän sieltä tulla narisemaan, että miksi kahvi ei ole jo päällä. Ja kahvi ei edes tule mihinkään tilaukseen vaan omalle kahvitauolle. Olisi sen ehtinyt sittenkin kun ensin yhden pöydän pyyhkäisen.

- Inhottavia ovat myös ne huokailut, tuhahtelut, silmien pyörittelyt yms.

- Hän keitti vahingossa tuplamäärän ruokaa. Sille vain naurettiin, että tällaista sattuu. Kun minä laitoin siivouskärryyn yhden ylimääräisen liinan, niin voi elämä, mikä valitus siitä tuli.

- Kaikki pitää tehdä juuri niin kuin hän on tehnyt iät ja ajat. Jos keitän ruokaa, niin hän käy käskemässä siirtämään apupöydällä olevat mausteet ja purkit niille paikoille, missä hän aina pitää niitä. Ei mitään väliä sillä, vaikka minulle ne olisivat olleet omassa järjestyksessäni helpommilla paikoilla.

- Toinen työkaveri antaa eri neuvon, niin yleensä aina tämä valittaja tulee kauhistuneena huokailemaan ja valittamaan, että noin ei saa tehdä täällä koskaan.

Luulen, että olen vain liian kiltti. En kehtaisi pistää vastaan ja puolustaa itseäni. Helppohan muiden on sitten tällainen ottaa silmätikuksi. Itselle tulee vain masentunut olo ja tunne, että minusta ei ole mihinkään. En usko olevani niin huono kuin annetaan ymmärtää. Monissa paikoissa minusta on pidetty ja työtäni kehuttu.

Sen olen huomannut, että kaikkien pahinta on työskennellä kieron, epäoikeudenmukaisen ja kateellisen työkaverin kanssa. Nämä luonteenpiirteet kun on yhdistetty samaan pakettiin, niin johan on soppa valmis! Koita siinä sitten työskennellä samassa huoneessa ja pyrkiä hänen ystäväkseen. Et tule onnistumaan ikinä hankkeessasi, sen voin kertoa.

Minulla on ollut pari ikävää työkaveria, jotka ovat vähätelleet työtaitojani (ihan alusta lähtien). En saanut heiltä mitään kiitosta, vaikka olisin sen joinakin kertoina ansainnut. Onneksi suurin osa työkavereista on ollut asiallisia ja heidän takiaan olen jaksanut tehdä töitä. Jos ei saa mitään tukea lähimmältä esimieheltä tai oman tiimin jäseniltä, niin aika hankalaa on olla töissä. Voi kuvitella, että on ulkopuolinen, eikä kuulu jengiin. Menee helposti yöunet ja tulee ylimääräistä stressiä jo siitä, että pitää taas kohta mennä töihin.

Minulla oli työstressiä, jonka vuoksi vaihdoin työpaikkaa. Ei muuten olisi kannattanut lähteä aiemmasta työpaikasta, sillä seuraava paikka oli vielä pahempi. Siellä oli eräs vanhempi eukko, joka inhosi minua 1.päivästä lähtien. Hän ei kestänyt sitä, että hänen kollegakseen oli valittu nuorempi ja kouluttautuneempi työntekijä. No, enpä minäkään hänen seurassaan tykännyt olla. Mutta olin silti asiallinen häntä kohtaan.
Mulle ei tulisi mieleenkään riehua tai huuta työpaikalla. Jos on omia ongelmia, niin miksi ei voi selvittää asioita kotona sen sijaan, että paiskoo tavaroita töissä tai on muuten ikävä työkavereita kohtaan. Voisi edes pyytää anteeksi!

Vanha kikka, pistä sen dorkan kassin joku kallis rele mitä te myytte ja narauta se. Toimii joka kerta, muista vaan tsekata omat taskut ennenkuin lähdet himaan.
Nykyajan työelämä on ihan täyttä paskaa!!
Nimim: -83 vuodesta tiskin takana ollut.....

Tuntuu että näitä idiootteja on joka työpaikassa. Tässä juuri yksi päivä juttelin ystäväni kanssa että mistä niitä oikein sikiää. Miksi ei ole yhtäkään työpaikkaa, edes pientä sellaista, missä kaikki olisivat normaaleja täysipainoisia aikuisia. Aina mahtuu mukaan joka on jollain tavalla narsisti, selkäänpuukottaja ja mustamaalaaja piruilija. Tässä kun mietin niin en ole ollut yhdessäkään työpaikassa tai kohteessa jossa ei ole ollut jotain ns. vaikeaa henkilöä/henkilöitä.