Sekavia tunteita. Kylläpä se löysikin pian uuden eron tultua voimaan.mutta ilmeisesti vasta hiljattain, ei harkinta-aikana eikä ennen eroa. Ei ole helppoa.
miten suhtautua eksän nyksään
hukassa on hyvä paikka
30731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ittelleni exän uudet olleet aika yhdentekeviä... Tosin exä tuo niitä aina näytille lapsia hakiessa. Tai siis nyt on toinen elämää suurempi rakkaus menossa, siitä kun huhtikuussa. Sen verran lasten kanssa asiasta juttelen että tiedän miten niillä menee äitinsä luona. Ku kertovat että joku on heille muuttanu. Muuten eksä saa tehdä elämällään mitä haluaa, minulla ainakin rauhallisempaa kun sillä on joku.
On se hyvä tietää millasen tyypin kanssa lapsi nuori joutuu tekemisiin. No,ehkä tämä on fiksu nainen...
fiksu nainen ottaa tietysti kulloisenkin nyksän mukaan,
noutaessaan lapsia eksänsä luota. :)))
Kieltämättä oli hiukan WTF fiilis ku tulivat lapsia noutamaan. Jopa lapset kysyi et miks se ton toi mukanaan...
Exän nyxä ei kuulu minun elämääni, eikä paljon exäkään. Myöskään minun nyxän exä ei kuulu elämääni, vaikka on yrittänyt ilmoitella itsestään. Kuvioon ei kuulu alaikäisiä lapsia, minkä ansiosta tilanne on selvä.
Istutaan samoissa tilaisuuksissa silloin tällöin exän naisen kanssa, pysähdytään juttelemaan kadulla joku lyhyt juttu. Ihan mukava nainen. Lapsenlapsetkin tykkää. Exällä ja minulla molemmilla hyvä uusi suhde ja kaikki hyvin. Hänen vaimonsa ei ole mitenkään vaikuttanut erooni, kuten ei minun miehenikään.
On ihan eri rouva, jotka vaikutti, häntä en kadulla tervehdi.
Tällainen tilanne: eksän uusi deitti tulee eksän himaan kylään, lapsi ei halua olla kotona, vaikka olisi eksän viikko. Pitääkö minun joustaa?? Pitäisi voida tavata muualla ja muuna aikana eli sinkkuviikolla.
Lapsille pitää kertoa, että he eivät saa päättää, kenen kanssa vanhemmat seurustelevat.
Aivan liikaa lasten annetaan kiristää aikuisia sillä, että heille tulee paha mieli. Lasten pitää sopeutua eroon ja siihen, että uusi elämä on alkanut.
Lapset sopeutuvat kyllä eroon. Toisinaan siitä vain tekee vaikeaa "vähä-älyistä" -tapaiset vanhemmat (isovanhemmat?), jotka eivät salli lapsilleen tai lastenlapsilleen ketään muita aikuiskontakteja kuin biologiset vanhemmat.
Lapset voi kyllä jakaa vanhemmilleen vko/vko, mutta vanhemmilta ei voi kieltää elämästä aikuisen elämää samalla systeemillä.
"eksän uusi deitti tulee eksän himaan kylään"
Sanot lapselle, että on erityisen tärkeää olla silloin paikalla!
Miksi täytyy se uusi suhde tuoda kuin kiusaksi lapsille mukaan lapsia hakiessa.
Odottaisi sitä sentään jonkinlaista inhimillisyyttä. Lapsille on kovin ikävää huomata asia, että isälle tai äidille onkin paljon tärkeämpi tuo aikuinen kuin hän. Lapsi joka tapaa vanhempaansa vain silloin tällöin, törkeää suorastaan, eikö se aika pitäisi antaa lapsille, jaksaahan tuo aikuinen odottaa vuoroaan.
Vai onko niin, että tämä uusi on lapsellinen tai muutoin köyhä ajatuksiltaan, että uteliaisuudesta tai itsenä näyttämisestä pukkaa mukaan.
Uskokaa jo ihmeessä uusikot, että teitä ei kaipaa lapset tuohin tilanteeseen tippaakaan, he ainoastaan haluavat tavata vanhempaansa.
Älkää työntykö toisen lasten elämään eli tavallaan rikkomaan lisää lapsen elämää, lapset eivät ole teidän. Mitään arvonantoa ette tuolla toiminnalla todellakaan saa keneltäkään, päinvastoin olette tunkeilija.
" Uskokaa jo ihmeessä uusikot, että teitä ei kaipaa lapset tuohin tilanteeseen tippaakaan, he ainoastaan haluavat tavata vanhempaansa."
Ihme vihanlietsontaa uusia kumppaneita kohtaan. Onneksi se ei pidä paikkaansa. Lapsille ja nuorille on todella tervettä opettaa, että muitakin välittäviä ja rakastavia ihmisiä on olemassa, ei vain vanhemmat. Uusperheen vanhemmat voivat rakastaa puolisonsa lapsia kuin omiaan ja jopa hoitaa ( muutenkin osallistua lasten elämään) heitä enemmän kuin biologinen vanhempi itse. Totuuden nimessä on sanottava, että ydinperheissäkin vanhemmilla on välillä erimielisyyksiä - ja mikä tärkeintä: erityisesti monet ydinperheen isät eivät koskaan ole osallistuneet lasten hoitoon, huolenpitoon, mihinkään lasten tai kodinkaan asioihin. Tuo jälkimmäinen on juuri syy moneen eroon. Luuletko sinä "vähä-älyistä", että vanhempi, joka ei liiton aikana ole koskaan huolehtinut lapsistaan, osoittanut välittävänsä heistä, ottaa riemumielin eron jälkeen lapset luokseen? Kaikki ei todellakaan ota, ja joskus voi sanoa sitä jopa viisaaksi päätökseksi. Ihmeitä voi myöhemmin tapahtua ja lasten ja etävanhemman välit lämmetä.
Kahlil Gibran on joskus mietiskellyt jotenkin näin: "Teidät lapset eivät ole teidän lapsianne. He ovat elämän tyttäriä ja poikia. Vaikka he tulevat kauttanne, he eivät silti kuulu teille"
Yhteisöllisyys on asia, jota suomalaisten pitäisi opetella. Lapsillakin on turvallisempi olo, kun biologisten vanhempien lisäksi hänellä on vanhempien mahdolliset uudet kumppanit tukena, sukulaiset, vanhempien ystävät ja tuttavat.
En näkisi tuota vihan lietsontana uutta kumppania kohtaan. Tietysti riippuu aina tapauksesta ja ihmisistä. Jos se aiheuttaa lapsille pahaa mieltä tai muuten rikkoo heidän elämäänsä, olisi mietittävä tarkemmin meneekö uusi kumppani mukaan hakemaan lapsia esim. tarhasta vaiheessa, jossa lapsi ei ole vielä tullut läheiseksi aikuiselle. Vieras on aina vieras ja lapsi vieroksuu häntä.
Lapset on ajateltava aina etusijalle, ei uusi kumppani!
Lapsilla ei ole taitoa käsitellä asioita niin kuin aikuisilla. Lapsille on biologinen vanhempi se oikea vanhempi, jos hän on perheessä asunut lapsen aikaisemmassa vaiheessa.
tässä yhteydessä tuo Gibranin kuuluisa ”totuus”.
Silkkaa salvaa omalletunnolle, joka välistä kolkuttelee lapset-exä-nyksä-tilanteessa
Kertoisitko vielä, miten syötän sen pienille lapsille?
Miten "syöttää" Gibranin kuuluisa totuus lapsille? Hyvin yksinkertaisesti, suhtautumalla myönteisesti sekä exään että hänen nyksään. Lapsi oppii mallista.
" Vieras on aina vieras ja lapsi vieroksuu häntä."
Vieras ei ole aina vieras, vaan vain siihen asti, kunnes tutustuu. Lapsia ei pidä opettaa vieroksumaan uusia ihmisiä, vaan tutustumaan ja hyväksymään heidät. Erityisen tärkeää tämä on uusperheessä.
...on asia, jota suomalaisten pitäisi opetella."
Jeps, takapakkia ois syytä ottaa.
Onneksi meillä vasta 1-2 sukupolvea on voinut piehtaroida yksilöpainotteisuudessaan ja -keskeisyydessään.
Voi luoja mikä asenne. Sääliksi käy lapsia.
Suhtaudu ihan normaalisti, kuin kehen tahansa muuhun ihmiseen.
Niin... sinähän olet aina oikeassa.
No ihan samallalailla kuin eksäänkin. Ovat pelkkää ilmaa. En ole kumpaakaan enää koskaan nähnyt. (eivätkä lapsetkaan) eikä muuten kiinnostakkaan.
Miten suhtaudun nykyiseen? En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. En halua sellaista ihmistä elämääni, joka tietoisesti on aloittanut suhteen perheellisen kanssa.
Kyllä täällä aikuisten katkeruudet näkyy ja kuuluu, ja valitettavasti lapsennekin niistä kärsivät. Erossa käy parhaimmillaan niin, että lapset saavat niiden "oikeiden" äidin,isin ja isovanhempien lisäksi vielä toiset mokomat välittäviä sylejä ja sydämiä. Rauhoittukaa
Noinhan siinä käy kun asiat menee hyvin... mutta meneekö ne aina niin?
Kuten jo aiemmin sanoin niin exään ja sen elämään ei kannata sen kummemmin aikaansa tai ajatuksiaan käyttää. Lapsia jos on niin toki tekemisissä pitää olla ja hoitaa ne asiallisesti. Jos toinen ei vaikka siihen pysty, niin pitää sitten itse päänsä kylmänä. Eikä lähde mihinkään provoihin mukaan. Kyllä minäkin voisin viedä uuden naiseni exän kotiovelle, jostain syystä en näe siinä mitään järkeä...
Asiat menevät aniharvoin itsestään hyvin. Paljon paremmin ne menee jo pelkästään muuttamalla omaa asennetta.
Nämä uudet suhteet alkavat niin eri tavoin. Jos ero on jo tehty, uudet suhteet on varmasti helpompi ottaa vastaan kuin jos puoliso on pettänyt ja tämä nykyinen on ollut tässä suhteessa se toinen osapuoli.
Noo, kellä on ja kellä ei... Mies oli eronnut virallisestikin jo vaimostaan puolisen vuotta ennen kuin tapasimme. Silti olin ex-vaimon silmissä sarvia vaille per-ke-le. Mustamaalasi minua, täysin tuntematonta ihmistä, sen minkä kerkisi... Viisi vuotta siinä meni ja hän itsekin löysi uuden onnen varsin pian.
Olen nyt eronnut miehestä ja hän alkoi seurustella vajaa vuosi sitten, selvästi eromme jälkeen joka tapauksessa. Uusi nainen on oikein mukava ihminen ja olen kannustanut tytärtämmekin hänen "suuntaansa". Tyttö ja isän uusi tulevat hyvin juttuun ja tyttö odottaa kovasti, että iskän uusi tulee hänen synttäreilleen parin viikon kuluttua. Sydämellisesti toivotin hänet tervetulleeksi.
Jätä omaan arvoonsa.Ei ihmisten tunteisiin voi ulkopuolelta muuta kun pahentaa tilannetta.Aika kyllä hoitaa,luota siihen.
Niin positiivisesti ja myönteisesti, kuin suinkin osaa.
Eikun mahdollisimman negatiivisesti ja kielteisesti, kuten tässäkin ketjussa yleensä osataan...