Sain juuri äsken tietää siitä. Olen shokissa. Olimme läheisiä aikoinaan. Eniten kaikista vihastuttaa se, että vasta nyt saan tietää siitä. Siitä on kuulemma jo yli kolme kuukautta. Kukaan ei kertonut minulle! En päässyt edes hautajaisiin. Vihastuttaa. Vasta nyt saan tietää siitä että hän kuulemma todennäköisesti hirtti itsensä. Olen shokissa
Shokissa, sain tietää että exäni tappanut itsensä
shokissa.
3252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osanottoni. Yllättävä kuolinviesti järkyttää aina ja erityisesti silloin, jos kyseessä on läheinen ihminen.
Surutyöhön liittyy monenlaisia tunteita, epäuskoa, itsesyytöksiä ja vihaakin.
Olet loukkaantunut ja vihainen siitä, ettei sinulle kerrottu ja ettei sinua kutsuttu hautajaisiin. Vaan mietipä, miksi sinut olisi kutsuttu kun olit ex. Se on mennyttä, mikä on mennyttä ja sillä siisti.
Kun tapahtunut sinua ahdistaa, niin puhuminen tekee hyvää. Toivottavasti sinulla on läheisiä tai ystäviä, joitten kanssa voit keskustella tapahtuneesta. Puhuminen tai kirjoittaminen auttaa.
Pahalta varmaan tuntuu, mutta omaiset eivät ole varmaan osaneet tietää, millainen yhteys taillä nykyään on ollut. Yleensä exään ovat välit sellaiset, että ei halua hautajaisiin.
Tietenkin olisi ollut asianmukaista ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ratkaista miten ottaa osaa. Voit viedä kukkaset haudalle ja käydä siellä.
olin 35 v kaksi lasta yksinhuoltajana. Minulle ei ilmoitettu serkkuni kuolemasta, kuoli ärhäkkään syöpään 25 vuorokautta ensi oireista.
isäni ja äitini päättivät ettei minulle ilmoiteta asiaa. Isä kuoli 58 vuorokauden päästä sen sitten äiti ilmoitti.
Olin sokissa kun sain kuulla hautajaisissa serkustani. Äiti kertoi isän hautajaisissa ivallisesti naureskelle; he päättivät ettei minulla ole rahaa matkoihin kukkalaiteeseen ja asialliseen vaatetukseen..
Lapsille ei sitten isän hautajaisiin edes tarvinut ostaa vaatetta, talvihaalari oli jo, oli maaliskuu Itselleni ostin takin ja hatun.
Isän kuolin syy oli lapatossumainen elämän mittainen makaaminen suurin rasitus muiden käskyttäminen. Äiti eli vielä 18vuotta isän jälkeen, en tavanut häntä, enkä mennyt hautajaisiin.
Ainoa joka surettaisi, on se, ettei koskaan saanut tiedoksi etten saavu haudalle.
Tosin en edes tiennyt hautajais aikaa paikan ja päivän kyllä, mutta matka on todella hankala, ilman omaa autoa ei mahdollisuutta mennä..
Siitä on yli 10 vuotta ei tarvetta edes muistella.