Enpä olis ikinä kuvitellu et kirjottaisin tänne, mut lukenut olen paljon juttuja ja kommentteja täällä. Eli siis murheeni on seuraavanlainen. Olemme avovaimon kanssa olleet kohta 9 vuotta yhdessä ja hän on 31 ja minä 27. Suhteemme on ollut hyvinkin läheinen ja olemme aina olleet erottamattomat. hän seurusteli silloisensa mihensä kanssa ja rakastui minuun ja siitä kaikki alkoi. Silloin 18 kesäisenä kun tunteet roihahti olin työtön renttu joka vain kulki baareissa ja teki mitä mieleen juolahti, mut sit sinä päivänä ku ensikerran näin nykyiseni rakastuin aivan täysin en edes tiennyt mitä rakkaus oli vaikka olin sitä monelle tytölle silloin toitottanut. Se vei jalat alta, mutta harmikseni nykyinen oli ja on vieläkin niin käsittämättömän kaunis nainen, etten edes kuvitellut sanovani hänelle kuinka lätkässä olin siihen. No sit tuli aika jolloin maailma osoittautu pieneksi. Hän oli osalle kavereistani kaveri ja sitä kautta tutustuin ihmisenä häneen, mutta edelleenkään mieleeni ei olisi tullut kertoa hänelle tunteistani. Kului kuukausi vähän reilu ja oltiin sillointällöin tekemisissä, kunnes yhtäkkiä kesken toisen naisen kanssa hommissa ollessani mulle tuli tekstiviesti häneltä jossa luki tykkään susta ehkä liikaa mitä saisin. Se oli siinä! Kaikki silloset naiset sai siltä istumalta jäädä jopa sekin joka odotti sängyssä kun menin vessaan lukemaan viestiä kesken aktin, kun huomasin keneltä se tuli. Luoja sitä tunnetta :) no sit meni aikaa, kirjoiteltiin ja tutustuttiin oikeasti ja yhtenä päivänä hän ilmoitti, et haluaa elää mun kans lopunelämäänsä. WOU. Sopii mulle. taas meni aikaa,Että hän sai omat asiansa hoitoon. Asunnot myytyä ja erottua. Odotin, odotin niin perkeleesti. sit tuli se päivä kun sain hakea hänet kotiini tavaroidensa kanssa. Eli se oli siirtyminen suhteesta nykyiseen suhteeseen. Siitä se sit alko yhteinen elämä. Mä olin työtön koulun kesken jättäny renttu joka palo halusta menestyä. Menin heti Kouluun kävin sen sain hyvät arvosanat vaikka aina oon ollu pelkkä renttu ja opettajat peruskoulussa sanoivat et musta ei tuu ikinä mitään. Vituiks meni se veikkaus :) No sit päätin käydä vielä toisen, mut vain vuoden kestävän koulun että pääsen parempi palkkaiseen työhön ja sellaiseen josta oikeasti pidän. Avovaimoni oli vaki työssä siis koko ajan myyjänä ja elettiin tavallaan sen rahoilla. sit olin valmis pääsin heti töihin paikkaan jossa olin harjoittelussa ja aloin tehdä rahaa ja tehtiin rahaa. Ostettiin molemmille kunnon autot, sit kunnon vene sit moottoripyörät avovaimo kävi aina haaveilemansa moottoripyöräkortin ja ostettiin vielä talo isolla tontilla järvenrannalta ja mistään muusta ei ole lainaa ku talosta muut maksettiin käteisellä. Tehtiin sitä rahaa säästöön myös sen verran että avovaimollakin oli vihdoin mahdollisuus hankkia kunnon ammatti ja saada vielä parempi työ. no kuinkas ollakkaan pääsi ammattikorkeaan lukemaan sairaanhoitajaksi mihin oli aina halunnut. No nyt oli mun vuoro elättää meitä, no problemo. olin paljon töissä eli paljon pois kotoakin. Avovaimo kävi koulua ja kaikki meni suurinpiirtein hyvin. sit alkoki hankaluudet. olin paljon töissä olin väsynyt en huomioinut häntä ja aloin pitää jo itsestään selvyytenä kipinä ehkä vähän katosi, mutta rakkaus ei rakastan häntä niin perkeleesti. Nyt on kolme kuukautta jäljellä hänen opintoja ja valmistumista, Mutta heinäkuussa hän oli törmännyt kesälomareissullaan 24vuotiaaseen kivaan bemari mieheen jonka kanssa oli suudellut kerran kyseisenä yönä ja vaihtanut puhelin numeroita. Kiitos. Siitä lähtien hän on naputtanut viestiä ja soitellut sen kans ja se on raastanut mua niin perkeleesti. Avovaimoni on tunnustanut olevansa ihastunu häneen. No se syksy meni siinä ja onneksi tämä bmw mies asui toisella puolen suomea eli se oli vain viestittelyä ja soittelua, mutta nyt avovaimoni lähti 700 kilsan päähän tekemään viimeisen harjoittelun hän meni kaupunkiin missä oli syntynyt ja hänen perhe asuu siellä. Nyt avovaimoni haluaa miettiä mitä se haluaa ja haluaa myös nähdä ihastuksensa koska hän asuu 150 kilsan päässä. Mä en saa kirjoitella avovaimolleni enkä soittaa vaan mun pitää antaa olla rauhassa antaa aikaa ja nauttia työharjoittelusta ja elämisestä siellä, koska olen kuulemma aina pilannut sen reissut viestittämällä ja soittelemalla olen vähän mustasukkainen. mä oon aivan sekasin pelkään et kaikki mitä ollaan kovalla työllä tehty ja saavutettu on menetetty. Ainoa mikä mun mieltä piristää on se, et avovaimo puhui ihan ennen harjoitteluun lähtöä, että haluaa mun kanssa sit ku on töissä ja ollaan maksettu taloa pois tarpeeksi niin ostaa sijoitusosakkeen ja joku mökkikin olis kiva ja tehdä remppaa tähän taloon, mut nyt sit tuntuu et elämä vajoaa johonkin helvetin bmw kuskiin.. Ylireagoinko mä vai oonko mä oikeasti menettämässä kaiken. yritin kirjoittaa nyt faktat et tajuutte suurinpiirtein minkälainen meidän taival on ollu.
kiitos ja tiedän et autatte muaki ku ootte niin monia muitakin täällä auttanu.
kiitos ja tiedän et autatte muaki ku ootte niin monia muitakin täällä auttanu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos naises on saanut tarpeeksi pinnallisesta kulutuselämästänne että haluaa ollamiehen kans joka pystyy tarjota muutakin kuin autoja ja kesämökkejä?
Mustasukkaisuuskin on yksi hemmetin tuhoava voima parisuhteessa.
Kuten sanottua, naisilla on täällä suuria vaikeuksia lukea miesten viestejä takertumatta johonkin asiaan. Miehen pitäisi olla samaan aikaan askeettisesti elävä buddhalainen miljonääri, joka on ahkera, mutta tekee kaikki työnsä kotoa käsin etänä, keskeyttäen duunit aina kun vaimolla on jotain tärkeää asiaa. Ja buddhalaisuudestaan huolimatta tämä mies on karismaattinen seksijumala, jonka ympärillä on aina pörrännyt paljon naisia, mutta joka on käyttäytynyt kuin aseksuaali kunnes tapasi vaimonsa.
Vai jatkuisiko naisten vinkuminen siitä huolimatta? Olisiko buddhalainen miljonääri liian epävakaan oloinen, olisiko naisilla turvaton olo hänen kanssaan?
" Jos naises on saanut tarpeeksi pinnallisesta kulutuselämästänne "
No ihan perussettiähän tuon on. Ja ap:lle kunniaksi, et nousi suosta missä oli ja kouluttautui ja sai töitä.
Aika epäreilua naiselta et lähtee vetämään, kun toinen maksaa vielä kaiken opiskeluajalta.
" Ylireagoinko mä vai oonko mä oikeasti menettämässä kaiken. "
et ylireagoi, moni mies olisi pannut jo puntit tasan.
Wht do y go: veikkaan et sinä tarvisit jotain mitä kuluttaa.. sen sijaan Totuuden Torvi osuit aisan ytimeen.. se on vain niin saatanan vaikeeta tehä kaikkea yhtäaikaa.. ja täytyy palata vielä What do got:iin niin meidän seksielämä on mahtavaa vielä tähänkin asti löydetään uusia juttuja ja molemmat on aivan hekumoissa. Mut kuitenkin joko mä tuun hulluksi tai sit mä tuun niin vahvaksi et jokainen bmw pyörähtää katolleen tässä maassa vaikka ei ois ollu osaa eikä arpaa.. toki ootan sen et mitä tässä tapahtuu :)
No siis ainahan niitä ihastumisia voi sattua ja tapahtua. Mutta jos hän nyt sitten oikein lähtee 150km:n päähän tapaamaan sitä ihastustaan, niin ei se minusta kuulosta siltä että hän kunnioittaisi teidän suhdetta.
Ja ok, jos haluaa vähän miettiä että mitä haluaa, jos on vähän eksynyt olo, mutta sitten kyllä tulisi miettiä yksin eikä toisen miehen luona.
Kuulostaa ettette puhu asioista kovin paljoa.
Mieti miltä tuntuu, miten asiat sinusta itsestäsi ovat? Meinaan, miltä sinusta tuntuu, voitko luottaa avokkiisi tästä lähtien? Onko tässä nyt oikeasti hyvä pohja yhteiselle tulevaisuudelle?
Menet nyt täysin naisen askelten mukaan. Ala miettimään sitä mitä sinä itse haluat elämältä ja jatkolta, unohtaen tämän naisesi. Sillä naiset ovat ehtymätön luonnonvara, löydät kyllä jonkun paremman kun vähän paneudut siihen mitä on ulkonäön takana.
Tapaile sinäkin muita naisia jos yhtään kiinnostaa. Miksi ei? Tämän täytyy olla nyt hyväksyttävää parisuhteessanne, kerran nainenkin toimii niin. Jos yhteinen historianne ei merkitse ihmeitä naiselle, miksi sen pitäisi sinnulle merkitä?
17 3 Eiku avovaimo aiko ajattaa sen sinne ja nähdä päivällä kahvin merkeissä ja jutella.. sanoi tietävänsä mitä saa tehdä ja mitä ei eikä kuulemma tee mitään muuta ku juttelee.. no nyt mä oon ollu pari päivää pitämättä yhteyttä ja se on laittanut viestiä omaaloitteisesti et haluaa mun kans ulkomaille heti ku valmistuu ja aiko tulla kotiin viikola 4 ja että ei ole pitänyt yhteyttä siihen kolmanteen osapuoleenkaan ku haluaa nyt nauttia ajasta ja työharjoittelusta,, nyt tuntuu itsevarmalta ja et ylireagoin mut sellanen mä oon