-Käyttää alkoholia kohtuullisesti eikä juokse baareissa/yökerhoissa.
-Pitää syvällisistä keskusteluista ja puhuu oikeaa asiaa. (Itse olen sen tyyppinen ihminen, että en jaksa puhua esim. vaatteista tai uudesta paistinpannusta minuuttia kauempaa).
-Pystyy jakamaan kotityöt niin, että yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea.
-Haluaa perustaa perheen ennemmin tai myöhemmin.
-Rakastaa ja arvostaa minua sellaisena kuin olen.
-On luonteeltaan itsevarma ja rauhallinen.
Olen vasta 22-vuotias ja välillä mietin, olenko liian vaativa.
-Pitää syvällisistä keskusteluista ja puhuu oikeaa asiaa. (Itse olen sen tyyppinen ihminen, että en jaksa puhua esim. vaatteista tai uudesta paistinpannusta minuuttia kauempaa).
-Pystyy jakamaan kotityöt niin, että yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea.
-Haluaa perustaa perheen ennemmin tai myöhemmin.
-Rakastaa ja arvostaa minua sellaisena kuin olen.
-On luonteeltaan itsevarma ja rauhallinen.
Olen vasta 22-vuotias ja välillä mietin, olenko liian vaativa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Täällä on yksi kyseisen lajin edustaja. Itse oon miettiny usein samoja asioita :)
Ite olen vasta 20 ja välillä tuntuu ettei ton kuvauksen täyttäviin tyttöihin törmää juuri missään.
On mutta olemme niin harvinaisia että emme ole esillä missään koska emme ole aikaisemmin kelvanneet naisille, joten joudut ensin tyytymään alkoholistiin ja pettäjiin tai sitten joudut olemaan yksin kauan ja etsimään minua.
Minä olen juuri tuollainen, siis pystyn teeskentelemään parikin vuotta mikäli et juota minua humalaan. Silloin saan raivokohtauksen ja paljastun mustasukkaiseksi kyselijäksi.
Muuten olen tollanen, paitsi että MINÄ voin tehdä melkein kaikki kotityöt, enkä halua lapsia.
Missä kaikki tuollaiset miehet ovat?? Täällä myös yksi tuollaista kaipaava, ja ikää 26v.. Ukko löytyy, mut ei ehkä ole se oikea mulle.. Juo liikaa tms.. Huoh
On niitä olemassa, luulen että me ei vaan olla ensimmäisenä tyrkyllä tai näkösällä :)
Kyllä, olen juuri tuollainen mies.
- Alkon käyttö rajoittuu lähinnä tiettyihin soliaalisiin tilanteisiin ja silloinkin hillitysti. Ja en todellakaan ole kiinnostunut baarielämästä, muutaman kerran vuodessa töiden puolesta joutuu ja välilliä se on ihan mukavaa, mutta usein myös melko väkinäistä
- Keskustelen mielelläni
- Kotityöt pitäisi pystyä jakamaan, molemmille sopivissa määrin ja vähän sen mukaan mistä tykkää
- Perhearvot ovat keskeisiä
- Yleensä otan ihmiset sellaisena kuin ovat
- Olen erittäinkin itsevarma
Lisäksi muutama juttu vielä:
- hyvässä ammatissa
- urheilullinen (esim viime vuonna liikunta hyötyliikuntaa satoja tunteja)
- tumma siilitukka, parransänki
- ja itserakas
-Käyttää alkoholia kohtuullisesti eikä juokse baareissa/yökerhoissa.
Keskityn lähinnä punttitreeniin ja muuhun kunnosta huolehtimiseen. Alkoa harvemmin menee alas kauheasti.
-Pitää syvällisistä keskusteluista ja puhuu oikeaa asiaa. (Itse olen sen tyyppinen ihminen, että en jaksa puhua esim. vaatteista tai uudesta paistinpannusta minuuttia kauempaa).
Mulla on kaksi maisterin tutkintoa ja väittäisin osaavani puhua asiasta sun toisesta.
-Pystyy jakamaan kotityöt niin, että yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea.
Ei ongelma.
-Haluaa perustaa perheen ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä.
-Rakastaa ja arvostaa minua sellaisena kuin olen.
Lähtökohta on, että naisen pitäisi olla mieleinen jo silloin kun tapaan hänet. Se on toinen juttu, jos hän muuttuu suhteen aikana eri ihmiseksi.
-On luonteeltaan itsevarma ja rauhallinen
Kyllä.
Mutta loppuhuomautuksena: Tiedän että mulla on tarjottavaa naisille ja tiedän että vientiä riittää. Naisella pitää sitten olla todella hyvä ulkonäkö ja luonne, että edes harkitsen parisuhdetta tämän kanssa. Mustasukkaisuus, epävarmuus omasta ulkonäöstä, tökeröt jutut, äijämäisyys, kroppa joka ei ole treeniä nähnyt, kateus, mustasukkaisuus, toisten syyttely, epälojaalius, ilkeys, feminismivouhotus, laiskuus, heikkoälyisyys, sivistymättömyys... Noi on kaikki asioita, joita en naisessa hyväksyisi. Ja kyllä, on löytynyt naisia jotka täyttää kriteerit.
Taitaapi olla trolli
Keskusteluhan on tunnetusti akateeminen laji, siihen ei pidä liittämän tunteita tai mielipiteitä.
Sama tuli sinusta mieleen. Joo, toki se on hyvin epätavallista että täällä pyörii joku jolla on tutkinto tai jopa useampi eikä edes päihdeongelmia.
Joo kyllä kuule meitä miehiä on JUURI! tuollaisia kun kerroit etsiväsi, MUTTA KUN TEILLE KUSIPÄÄT EI NE KELPAA!!! Tuliko tämä nyt jumalauta selvästi sanottua?
Huvittaa aina nuo kriteerit " en jaksa puhua esim. vaatteista tai uudesta paistinpannusta minuuttia kauempaa".... kuule vaikka nyt ajattelet noin, niin siinä vaiheessa kun sen oikean löytää jaksaa jutella vaikka kampiakselista tuntikausia, kun on niin lumoutunut toisen seurasta. Ja toisekseen......maailmassa on miehiä, jotka ei juokse baareissa tms. Mutta todennäköisemmin löydät sellaisen tyypin vähän vanhemmalla iällä. Nuoret kun ovat vaan niin kovia menemään. Kyllä ne sitä sitten rauhoittuu.
Jep, juuri sama tuli mieleen.
Itselläni on kuvaukseen sopiva mies - jolle lisäksi sopii puhua minun kanssani vaatteista ja paistinpannustakin, koska hän ei ole ylimielinen hyyppä.
Aloittajasta tulee kuva omasta mielestään ah niin aikuisesta nuoresta naisesta - joka yrittää ehkä liikaa... Ei ole häpeä puhua vaatteista ja paistinpannusta, etenkin kun jälkimmäistä osaa käyttää!
Paistinpannusta voisi kirjoittaa vaikka kirjan ja toisenkin. Paistinpannulla on ollut ja on edelleenkin suuri merkitys ihmiskunnalle. Millainen maailma olisi jos paistinpannua ei oltaisi keksitty? Muinaisista kuparipannuista avaruusajan tefloneihin ja keraamisiin ihmeisiin ja tarkoittamattomiin käyttötapoihin. Historia lienee ainakin 3000-vuotinen.
Paistinpannu ei ole vain paistinpannu.
Kyllä on hyviä miehiä myös olemassa.
Rehellisyyttä,romantiikkaa,älykkäämpää käytöstä,uskollisuutta,asioiden ja toisen huomiointia.
On vaan vaikeaa kohdata samanhenkisiä.
Keksittiinkö ensimmäinen vaate kun kivikautinen metsästäjä juoksi nakuna saaliin perässä ja raapi pallinsa piikkipensaaseen. Miten mahtoi syntyä ajatus eläinten nahkojen hyödyntämisestä?
Myöhempinä aikoina, ennen massatuotantoa ja kulutusyhteiskuntaa sekä muotia, ihmisillä oli käsittääkseni yksilölliset vaatteet. Kun aina oli samat vaatteet, oli niissä yksityiskohtia, kestävyyttä ja käytännöllisyyttä ajateltu ehkä enemmän kuin pois heitettävyyttä.
Kyllähän näistä voisi jauhaa monta tuntia.
alkoholiton suomalainen? ei suomessa.
Kyllä meitäkin löytyy. ;)
Ei ole mahdotonta. Olen varma, että ystävistäni löytyy kuvailemiasi miehiä, jotka ovat sinkkuja. Mutta haittaako muka, jos ei "juokse" baareissa, mutta silloin tällöin käy parilla tuopilla?
Varsin kohtuullisia, jopa itsestäänselvyyksiä, ovat "vaatimuksesi". =)
Itse esim täytän kaikki nuo kriteerit, joten ei liene kovin vaikea löytää sellaista miestä. ;)
Ainoa ongelmasi lienee, että ehkä tuossa sinun ikäluokassasi tuollaisia miehiä on ehkä hieman harvemmassa kuin vähän vanhemmissa...
ei ole mahdotonta. Itse sovin hyvin hakuehtoihin. Hyvä kysymys on mistä tämmöiset miehet löytyy, ei ainakaan baarista
Kerron teille nyt karun totuuden siitä miksi ette "löydä" kyseisiä miehiä.
Karua totuudessa on se että juuri tuollaisia miehiä kävelee teitä vastaan useita JOKA PÄIVÄ, RIIPPUMATTA siitä missä asutte.
Ongelmanne (ja suurin tragedianne) on että ette millään tavalla huomaa kyseisiä miehiä. Miksi?
Koska he eivät edusta ulkoisesti sitä komeinta ja sporttisinta 10-15% miehistä joihin kiinnostutte ulkoisesti. Joten koska kiinnostutte vain niistä komeista ja sporttisista, joista hyvin harva omaa tuollaisen luonteen niin ette tapaa näitä miehiä jotka luonteen puolesta haluaisitte.
Muistutan että nainen saa miehen aina kun vain haluaa, oma tyhmyys on se että ottaa sellaisia joiden kanssa ei tule juttuun pitemmän päälle. Joten hyvät naiset, olette itse tuohon "löytymättömyyteen" syyllisiä.
Kaikkihan lähtee itsestä ... ajatukset , teot , arvostelu... en minä vaan muut.. menkäähän peilin eteen katsokaa mitä sieltä näkyy olenko se aito minä itse joka nauttii elämän ilosta eikä luo itselleen ja muille draamaa , menneisyyden ja mielen tuottama harha joka yrittää paeta tätähetkeä josta elämä muodostuu...
-Käyttää alkoholia kohtuullisesti eikä juokse baareissa/yökerhoissa.
-Pitää syvällisistä keskusteluista ja puhuu oikeaa asiaa. (Itse olen sen tyyppinen ihminen, että en jaksa puhua esim. vaatteista tai uudesta paistinpannusta minuuttia kauempaa).
-Pystyy jakamaan kotityöt niin, että yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea.
-Haluaa perustaa perheen ennemmin tai myöhemmin.
-Rakastaa ja arvostaa minua sellaisena kuin olen.
-On luonteeltaan itsevarma ja rauhallinen.
Käytän alkoholia silloin tällöin, mutta käyn myöskin ravintoloissa usein. Pidän nimenomaan syvällisistä keskusteluista, en tykkää lainkaan mistään small talkista. Haluan aina paneutua asioiden ytimeen, käsitellä asioita laaja-alaisesti, jne. Tuollaista keskustelevaa seuraa vain on todella hankalaa löytää.
Sinkkumiehenä hoidan kaikki kämppäni työt. Tiskaan, pyyhin pölyt, pesen pyykit, viikkaan vaatteet kaappiin laitan ruokaa, kuin myös avaan tukkeutuneet viemärit ja hoidan sänkötyöt. Muista hommista halkojen hakkaaminen, lumien kolaaminen, ruohon ajaminen, jne. onnistuu kyllä.
Minua ollaan kehuttu muiden ihmisten toimesta aikaansaavaksi, tekeväksi ihmiseksi. Monesti on jopa sanottu, ettei minua rauhallisempaa ihmistä olekkaan.
Harrastan liikuntaa joka päivä, luen ja opiskelen paljon, käytän tyylikkäitä vaatteita, käyn töissä ylä -ja alakoululla, valmennan jalkapalloa, jne.
Mutta onko kuitenkaan kukaan koskaan ollut minusta kiinnostunut millään tavalla? Ikää 25 vuotta, mutta yksikään nainen ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Kuten tuossa eräs nimimerkki sinulle vastasikin, niin koska en todellakaan ole millään lailla ulkoisesti komea, joten naisten kiinnostus jää sitten siihen. Aivan turhaa väittää, etteikö sillä ulkonäöllä olisi mitään väliä, kun naiset eivät kiinnostu, niin eivät silloin kiinnostu.
Monien naisten juttujen perusteella minunlaiseni mies olisi erittäin haluttua miestä naisten keskuudessa. Mutta kun ei ole. Ei merkkaa mitään, että harrastaa kuntosalia ja jalkapalloa aktiivisesti, hoitaa ja siivoaa kämppäänsä, hoitaa työnsä hyvin, valmentaa jalkapallojoukkueita voittoihin, jne. Ne ovat vain pelkkää ilmaa.
Ei sillä fiksuudella tai keskustelulla ole mitään merkitystä. Jos itse kerran tykkään keskustella asioista, niin se ei sitten ikinä kelpaakkaan.
Eli turhaa on kenenkään naisen kertoa, että haluaa tällaisen ja tällaisen miehen. Silti juuri sellaiset miehet ovat sinkkuja, eivätkä kelpaa. Miksi näin?
ei vielä tuossa iässä niinkään. odota 5 v niin jo alkaa olemaan tunkua.
Niin eli sitten kun niiden pahojen poikien kanssa ollaan sitä hauskaa pidetty, niin sitten alkaisi minunlaiseni miehet kiinnostaa? Mitäs hauskaa tässä sitten on? Tai siis mitä enää tästä hyödyn?
Ja edelleen, naiset kiinnostuvat MYÖSKIN siitä ulkonäöstä, eikä minulla tätä ole silloin myöhemminkään. Moni kolmekymppinen mies jää kokonaan ilman naista, vaikka kuinka sanotaan, että kyllä niitä naisia löytyy.
Ja toisekseen, täysin kokematon mies ei edelleenkään ole mitään haluttua kamaa naisten keskuudessa. Niin se vain menee.
Eli turhaa väittää, että muka yhtäkkiä kolmekymppisenä niitä kiinnostuneita naisia olisi muka jotenkin enemmän. Eiväthän ne naiset kiinnostu minusta yhtään sen enempää kuin nytkään. Enhän minä ihmisenä ja miehenä muutu oleellisesti todellakaan niin paljoa, että kiinnostuneita naisia muka olisi.
Naiset vain onnistuvat tekemään sen järkiratkaisun ja etsimään jotain kilttiä miestä elämään, vaikka pahat pojat ja miehekkäät miehet kiinnostavat. Eihän tuossa ole minun kohdallani yhtään mitään järkeä, kun eivät naiset kiinnostu.
Ja kyllä se edelleenkin on vain niin ollutkin, että jos mies jää nuorena ilman naisten kiinnostusta, niin ei sitä myöhemminkään löydy, koska ei se mies muutu OLEELLISESTI niin paljoa, että ne naiset kiinnostuisivat. Samanlaisena se mies edelleen päällimmäisin puolin pysyy, perusulkonäkö sama, luonne ja persoona ja temperamentti pohjimmiltaan sama, jne. Eli ei se mies niitä naisia silloinkaan viehätät yhtään sen enempää kuin nuorenakaan, niistä samoista miehistä ne naiset ovat kiinnostuneita kuin ennenkin. He vain tekevät sen JÄRKIRATKAISUN, että ottavat jonkun muunlaisen miehen, vaikka ne toisenlaiset miehet kiinnostavat.
Miksi siis antaisin huijata itseäni? Olen ihan riittävästi nähnyt, minkälaiset miehet niitä naisia saavat, enkä todellakaan ole tuollainen. Moni kolmekymppinen mies jää yrityksistäkin huolimatta ilman naisia, koska eivät yksinkertaisesti naisia viehätä. On vaikeaa saada naisia, kun he kerran eivät ole kiinnostuneita.
Ehkä joskus naisille kelpaa semmonen rumempikin mies joka kohtelee hyvin ja kunhan naiset on saaneet turpiin monta kertaa sitä ennen
Muuten naksais, mutta en käytä alkoholia ollenkaan :)
Aika vaikeeta mutta ei mahdotonta. Itse en lapsia ala enään tekemään mutta muuten sopis ja olen kyllä jo kohta 40 vuotias.
Kotitöitä teen mielelläni koska en halua asuu läävässä joten on pakko siivota ja baareissa en käy kun kerran vuodessa. Rauhallinen olen aina ja itsevarmuutta löytyy sopivasti.
Tälläiset miehet ei naisille kelpaa, olen sen nähnyt monesti vaan naiset lähtee aina pettäjien ja alkoholistien matkaan.
Lopeta juo tuo katkera paskanjauhaminen pettäjistä, pelimiehistä ja alkoholisteista joka keskustelussa.
Mies voi näyttää tatuoidulta Rasputinilta tai Tŝingis-Khanin palkkasoturilta, juoda toisinaan alkomahoolia, harrastaa miesten juttuja ja olla silti luotettava ja kiltti.
"Ehkä joskus naisille kelpaa semmonen rumempikin mies joka kohtelee hyvin ja kunhan naiset on saaneet turpiin monta kertaa sitä ennen"
Tuossahan se juuri onkin, se KELPAA-sana, kun ei parempaakaan saa, niin kyllä sitten KELPAA joku muunkinlainen mies. Nainen haluaa komean, pitkän, seksikkään ja karismaattisen ja fiksun miehen, mutta hänelle sitten KELPAA joku muukin.
Onko tuo sitten miehenä hauskaa? Tai siis onko tuossa miehen kannalta mitään järkeä tulla kusetetuksi? Miksi miehet antavat naisten kohdella heitä näin?
Nainenhan aina TYYTYY, eli kun ei saa haluamaansa miestä, niin sitten täytyy ottaa se, mitä saa, jos ylipäätään parisuhteeseen haluaa. Ei kai kukaan täysijärkinen mies kuvittele, että olisi sille omalle naiselleen se unelmien kohde? Tietysti niitäkin on ja moni menee tähän ansaan, antaa naisen ja antaa vielä kaiken lisäksi itsensäkkin kusettaa itseään.
Jos minulla olisi naisystävä, niin minäkin voisin aina joka päivä sanoa, että minä haaveilen ja minä haluan oikeasti jonkun paljon kauniimman, fiksumman, paremman sängyssä olevan, jne. naisen, mutta koska minulla ei ole sellaiseen mahdollisuuksia, niin kyllä sinäkin kelpaat. Mitä luulette, että nainen tuossa tilanteessa ajattelisi? Lähtisikö suhteesta loukkaantuneena pois? Aika varmasti lähtisi.
Joku voi tähän todeta, että eihän tuollaisia asioita sanota toiselle, sehän on törkeää. Ei varmasti sanotakkaan, mutta tässä pitäisi riittää ihan jo se pelkkä AJATUSKIN. Aivan sama, mitä minä sanon, mutta jos minä haluan ajatuksen tasolla jonkun kiinnostavamman naisen, niin on aivan sama, mitä minä sanon. Asia on kuitenkin niin, vaikka se nainen ei siitä tietäisikään. Aivan yhtä kusetetuksi se nainen tulisi, sanon sitä tai en sanoisi.
Samahan se on miesten kanssa. Eivät naiset välttämättä ikinä sitä sano miehelle, että he tyytyvät, että heidän märissä päiväunissaan ovat aivan erityyppiset miehen, että he haluaisivat paremman miehen, jne. Mutta taustalla on aina se ajatus, se halu, se vietti, se toive, se fakta. Mies antaa kusettaan itseään, vaikkei se nainen sitä hänelle koskaan ääneen sanokkaan.
Kyllähän minäkin kelpuutan jonkun halvan Nissanin autokseni, mutta haluanko oikeasti ajaa Ferrarilla vai sillä Nissanilla? Ymmärrän, että minulla on varaa siihen Nissaniin, mutta ei siihen, mitä OIKEASTI HALUAN, eli Ferrariin. Aivan samalla tavalla ne naiset syttyvät SEKSUAALISESTI joistain aivan erityyppisistä miehistä kuin minä, mutta sitten joku saatanan juoksunsa juossut persreikä kiinnostuu minusta, kun ei parempaakaan saa. Joten mitä minä itse henkilökohtaisesti miehenä tästä hyödyn?
Moni yh-äiti katselee sitten lapselleen isäehdokasta. Se isäehdokas sitten kiltisti makselee niitä lastenhoitokuluja, nainen on kelpuuttanut miehen ja tyytyy siihen, haaveilee joistakin aivan erityyppisistä miehistä, jne. Tuossahan miestä suurinpiirtein raiskataan takalistoon ja kovaa, välillä jopa oikein miehen omalla suostumuksella. Ei mitään järkeä. Mies häviää joka sektorilla saamatta yhtään mitään takaisin. Häviää rahat, häviää miehuutensa, häviää joskus jopa maineensa, häviää itsekunnioituksensa, jne.
Kuinkas moni mies ottaa naisen joka vaan kelpaa ja sitten katsellaan kauniinpia ja haaveillaan. Ei tunnu naisesta sen paremmalta. Itse olin yh ja löysin miehen jonka haluan. Ikinä ei ole ulkonäkö kiinnostanut miehessä yhtään vaan sisin.
Nykyinen mieheni on lasten isää nuorempi, fiksumpi, komeampi, sporttisempi, parempi luonne, juomaton ym. Listaa voi jatkaa. Valitsin vaan nuorena väärin ja nyt oikein.
"Kuinkas moni mies ottaa naisen joka vaan kelpaa ja sitten katsellaan kauniinpia ja haaveillaan. Ei tunnu naisesta sen paremmalta."
Nimenomaan näin. Niin moni, oikeastaan lähes kaikki parisuhteet perustuvat siihen, ettei vain yksinkertaisesti saada sellaista kumppania kuin halutaan ja sitten lopuksi tyydytään johonkin kumppaniin. Niistä kiinnostuneista kumppaneista on sitten valittava se kumppani, jos meinaa jonkun saada. Mutta siellä harvoin on sellaisia KAIKISTA KIINNOSTAVIMPIA joukossa.
Joten olen aina miettinyt, että mitä helvetin järkeä on edes koko hommassa? Miksi ihmiset antavat kusettaa itseään? Miksi ihmiset valehtelevat itselleen ja samalla sille toisellekin?
- Älä sitten etsi miestä baarista/yökerhosta
- Muista, että se "oikea asia" ei sitten saa olla ainoastaan puhumista SINUN asioistasi, tai SINUA kiinnostavista asioista.
- Kotityöt thedään YHDESSÄ ja YHDESSÄ sovitulla tavalla.
- Perheen perustamishetki ei välttämättä ole silloin kuin yksistään SINÄ haluat.
- Kyllä ja saa myös rakkautta ja arvostusta sinulta omana itsenään.
- Olettaen, ettei hänen tarvitse asua ja elää epävarman ripustautuvan ja dominoivan tuittupään kanssa
Et ole liian vaativa, jos huomioit myös puolison tarpeet ja odotukset tasavertaisesti, vaikka ne eivät samanlaisia olisikaan