Olen 37 vuotias nainen, eronnut muutama vuosi sitten kun löysini elämäni miehen... komean ja mahtavan ihmisen. Minulla on teini-ikäinen lapsi edellisestä suhteesta.
Mieheni on myös eronnut avioliitosta ja hänellä 6 vuotias lapsi.
Suhteemme on ollut täydellinen rakkaustarina n. 3 vuotta, olemme menneet kihloihin, naimisiin ja ratkaisseet kaikki ongelmamme suutelemalla ja rakastelemalla. Ja seksiä ja rakkautta on ollut 4-6 krt viikossa.... Tähän asti.
Viime viikkojen aikana olen huomannut miehessäni "kyllästymistä" suhteemme ongelmiin. Ongelmana nyt lapsettomuus, joka piinaa varsinkin miestäni, kun joudun käymään hoidoissa, Eilen tilanne paheni, kun mieheni väitti, että nalkutin hänelle kun sanoin ystävällisellä sävyllä, että "älä aja yli 100 km/h kun 80/h rajoitus ja tiedän että hirviä peuroja tiellä". Hän painoi jarrut pohjaan maantiellä ja huusi "mitä pitää ajaa sun mieliksi?". Vastasin siihen, että "tulee taas tosi lapsellisia kommentteja, aja 85 km/h mittarin mukaan niin on ok". Hän sitten rysäytti auton maantien sivupenkereelle vinoon ja sanoi että aja itse kotiin. Siirryin heti rattiiin, mutta hän ei suostunut tulemaan kyytiin vaan lähti "kävelemään" kotiin n. 40 km. Ajoin hänen vierelleen pari kertaa ennen kuin hän tuli kyytiin. Mutta ei olla puhuttu sen jälkeen.
Olen todella oikeasti ylikiltti ihminen, vaikean lapsuuden omaava, enkä turhaan mielestäni kiukuttele, päinvastoin. Mutta edelleen, päivän jälkeenpäin, mieheni on mykkäkoulussa ja vaatii minulta anteeksipyyntöä. Onko todella niin, että pyydän vielä anteeksi, kun halusin, että ajetaan sääntöjen mukaan??? Miten pitkälle anteeksipyytämisessä pitää mennä???
Ehkä olen väärässä, pitääkö todella ruokkia tätä päämäärätietoista luonnetta??
Mieheni on myös eronnut avioliitosta ja hänellä 6 vuotias lapsi.
Suhteemme on ollut täydellinen rakkaustarina n. 3 vuotta, olemme menneet kihloihin, naimisiin ja ratkaisseet kaikki ongelmamme suutelemalla ja rakastelemalla. Ja seksiä ja rakkautta on ollut 4-6 krt viikossa.... Tähän asti.
Viime viikkojen aikana olen huomannut miehessäni "kyllästymistä" suhteemme ongelmiin. Ongelmana nyt lapsettomuus, joka piinaa varsinkin miestäni, kun joudun käymään hoidoissa, Eilen tilanne paheni, kun mieheni väitti, että nalkutin hänelle kun sanoin ystävällisellä sävyllä, että "älä aja yli 100 km/h kun 80/h rajoitus ja tiedän että hirviä peuroja tiellä". Hän painoi jarrut pohjaan maantiellä ja huusi "mitä pitää ajaa sun mieliksi?". Vastasin siihen, että "tulee taas tosi lapsellisia kommentteja, aja 85 km/h mittarin mukaan niin on ok". Hän sitten rysäytti auton maantien sivupenkereelle vinoon ja sanoi että aja itse kotiin. Siirryin heti rattiiin, mutta hän ei suostunut tulemaan kyytiin vaan lähti "kävelemään" kotiin n. 40 km. Ajoin hänen vierelleen pari kertaa ennen kuin hän tuli kyytiin. Mutta ei olla puhuttu sen jälkeen.
Olen todella oikeasti ylikiltti ihminen, vaikean lapsuuden omaava, enkä turhaan mielestäni kiukuttele, päinvastoin. Mutta edelleen, päivän jälkeenpäin, mieheni on mykkäkoulussa ja vaatii minulta anteeksipyyntöä. Onko todella niin, että pyydän vielä anteeksi, kun halusin, että ajetaan sääntöjen mukaan??? Miten pitkälle anteeksipyytämisessä pitää mennä???
Ehkä olen väärässä, pitääkö todella ruokkia tätä päämäärätietoista luonnetta??
Vastaukset 6
Vanhimmat
"olemme menneet kihloihin, naimisiin ja ratkaisseet kaikki ongelmamme suutelemalla ja rakastelemalla"
Kannattaisi kokeilla syvällistä keskustelua, toki se edellyttää että molemmat ovat tosissaan. Jos mies on noin lapsellinen niin en tiedä auttaako sen kanssa syvällisiä puhua, saattaa vielä loukkaantua.
Se nyt vaan on niin ettei autoa ajeta kuin ratin takaa.... Ainakaan minun autoa, muuten saa matkalainen jatkaa jalkapatikassa. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin neuvominen miten pitäisi ajaa. Ymmärrän miestäsi hyvin.
Kenelläkään ei ole oikeutta vaarantaa toisen henkeä ottamalla turhia riskejä liikenteessä. Jos ei huomautukset sääntöjen mukaisesta nopeudesta miellytä niin jättää kyydittävän sitten tienposkeen. Eli tuosta olemme samaa mieltä: yhdessä ei ole pakko matkata. Mutta kyydissä olijalta on ihan ok ja toivottavaa vaatia sääntöjen mukaista ajamista. Hiljaa ei tarvitse istua ja hyväksyä turhia riskejä.
Tuskin tuo oli ensimmäinen kerta kun hän tuntee alemmuudentunnetta seurassasi. Jostain hänelle on tullut tunne, ettei pysty miellyttämään sinua.
No jos parikyt kilsaa tunnissa ylinopeutta auton mittarissa hirvivaara-alueella ja siitä huomauttaminen "ystävällisellä sävyllä" saa aikaan tuollaiset reaktiot kuskissa niin johan on pikkasen ollut vieteri kireällä.
No totta hitossa ihan asiallinen huomautus, kuski voi toki päättää yksikseen painaa lätkän lautaan ja ajaa ylinopeutta, karu totuus vain on se että etumatkustajat tuppaavaat hirvikolarissa saapumaan sen hirven kylkeen YHTÄ AIKAA eli kyllä, matkustaja saa kyllä huomauttaa roimasta ylinopeudesta kun hänkin sitä KULKEE siinä kuskin vierellä ja jakaa samat riskit.
No tartteeko aikuista miestä alkaa neuvomaan, jos muutenkin on pinna tiukalla?