Mikä on mielestänne eroottisin klassisen musiikin sävellys ? Itse äänestän Tshaikovskin viulukonserttoa.
Eroottisin
sävellys ?
181025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Melko yleisesti Maurice Ravel´in sävellystä
"Boléro" (1928) pidetään yhtenä eroottisimpana
sävellyksenä klassisen musiikin tuotannossa.
Yhdyn tähän mielipiteeseen minäkin. Käypä
kuuntelemaan.
...on musta liian osoitteleva eroottiseksi musiikiksi. Jonkin tanssiryhmän taustana tms. sitä kyllä voi mielestäni käyttää, mutta makkariin tai kynttiläiltaan - ei kiitos!
Se etenee kuin kone. Pakkotahdissa ei oo kiva tehdä mitään. Ja sitäpaitsi jos biisi on kuunneltu puhki jo koulun musiikkitunneilla, mielleyhtymät ja tunnelmat mihin se johtaa, on kaikkea muuta kuin eroottislatautuneita.
Mut täähän on ihan makuasia!
...on musta liian osoitteleva eroottiseksi musiikiksi. Jonkin tanssiryhmän taustana tms. sitä kyllä voi mielestäni käyttää, mutta makkariin tai kynttiläiltaan - ei kiitos!
Se etenee kuin kone. Pakkotahdissa ei oo kiva tehdä mitään. Ja sitäpaitsi jos biisi on kuunneltu puhki jo koulun musiikkitunneilla, mielleyhtymät ja tunnelmat mihin se johtaa, on kaikkea muuta kuin eroottislatautuneita.
Mut täähän on ihan makuasia!
Jos Ravel on "puhkikuunneltu" ja tuo mukanaan
koulusta ikäviä muistoja, niin olisi varmasti
syytä esittää lyhyt kertomus kokemuksista
elämän saatossa. Sitten vasta voisi kysellä
eroottisen musiikin perään.
Kun Ravel ei kelpaa "reteesti" sanottuna "makkariin" eikä "kynttiläiltoihin"
niin suosittelenpa sitten seuraavaksi vaikkapa
Gioacchino Rossini´n "Kissaduettoa"; siinä on
"ytyä" kerrakseen.
"...niin olisi varmasti
syytä esittää lyhyt kertomus kokemuksista
elämän saatossa."
seiskaan
NAU!
Villa-Lobos: Bachianas Brasileiras
Kristensen: Concerotos for the genders 1-3
Maamme-laulu: se saa kaikki seisomaan.
Savosta, ehdottomasti KALLAVESJ.
César Franckin jousikvintettoa f-molli paheksuttiin aikanaan sen eroottissävytteisen latauksen vuoksi. Kieltämättä siitä voi sitä löytääkin.
Ei se oo jousikvintetto, pikkuinen, vaan pianokvintetto.
Kyllä se on Karol Szymanowskin viulukonsertto nro. 1, op. 35. Szymanowski sävelsi teoksen lemmmenhuumassaan, aloitettuaan rakkaussuhteen nuoren ja komean paimenen kanssa.
Jotkut ( Jim Samson ) pitävät konserttoa Szymanowskin onnistuneimpana ja merkittävimpänä työnä.
Arvo Pärtin Te Deum on aika eroottinen.
Wagner: Tristan ja Isolde, toinen näytös kokonaan. Myös Tannhäuserin ensimmäisessä näytöksessä on paljon eroottista.
Mozart: don Giovanni, 1. näytös, Zerlinan aaria ”Batti, batti, bel Masetto”. Masetto epäilee morsiamensa Zerlinan pettäneen häntä don Giovannin kanssa ja Zerlina pyytää miestään mieluummin lyömään hänet mustelmille kuin epäilemään. Zerlina lupaa seistä kiltisti kuin karitsa odottamassa kuritusta (”staro qui come angellina, le tue botti ad aspettar”). Mutta oikein esitettynä aaria ei jätä pienintäkään epäselvyyttä siitä, kuka tässä kiertää kenet pikkusormensa ympärille.
Mozart: Così fan Tutte, 2. näytös, kohta jossa Ferrando lopulta onnistuu viettelemään Fiordiligin. Miehistä toinen, macho Guglielmo, on jo onnistunut kaatamaan Dorabellan, helpostikin. Sisaruksista viileämpi, Fiordiligi, onkin sitten visaisempi tapaus. Häneen ei mikään machoviettelys tehoa ja juuri ennen lankeamistaan hän on lähdössä sulhasensa rinnalle ”sotaan”. Mutta Ferrando meneekin hänen puolustuksensa alitse ja herättää hänen naisenvaistonsa surkeaa reppanaa esittämällä. Kohtaus alkaa Fiordiligin aarialla ”fra i amplessi”, joka sitten muuttuu upeaksi duetoksi Ferrandon kanssa.
R. Strauss: Ruusuritari, 2. näytös, Octavianin ja Sophien duetto: ”Wie himmlische, nicht irdische” (miten taivaallista, ei maallista). Vaikka sanat viittaavat ”puhtaaseen” henkiseen rakkauteen, tämä hieno kahden sopraanon duetto (Octavian on housurooli) kuulostaa ainakin minusta peräti eroottiselta.
R. Strauss: Salome, seitsemän hunnun tanssi. Ilmankin tanssia musiikki on kiehtovaa, mutta hyvän tanssin kanssa aina parempi.
Bizet: Carmenin habañera-aaria: ”L'amour est un oiseau rebelle”. Enkä voi kiistää, etteikö koko kohtaus, jossa Carmen kädet sidottuna yrittää vietellä don Josén, sisältäisi eroottista latausta.
Lemminkäinen ja Saaren neidot, eli pisto, nosto ja puhallus.
Pisteeni menevät Chopinin Des-duuri nokturnolle.
Stravinskin Kevätuhri.
Aaria Simsonista ja Delilasta: Mon coeur s'ouvre a ta voix, Maria Callasin esittämänä.
Koko A. Skrjabinin tuotanto, enemmän tai vähemmän.