petetty

Ei kannata mitään lujaa luottamusta odottaakaan. Elää vaan eikä mieti tulevaisuutta. Se on vähän vaikea oppia, mutta kannattaa. Ja ihme kyllä kun ei mitään odota tai vaadi niin suhde säilyy. Antaa toiselle tilaa, niin ei koe olevansa liian sidottu. Eikä suurta rakkautta kannata odottaa, mukavaa yhdessäoloa ja yhteisiä menoja ja kokemuksia. Voimia sinulle!

Lasteni isä löysi myös uuden kumppanin lasten ollessa 5- ja 8-vuotiaita. Se oli shokki ja erohan siitä tuli. Mies lähti, lunastin kotimme ja jäimme sinne lasten kanssa asumaan. Alku oli todella vaikeaa, kävin muutaman kerran kriisiterapiassa ja sen jälkeen osallistuin Fisher eroseminaariin, Kymmenessä viikossa sain käsiteltyä eroni riittävän perusteellisesti voidakseni jatkaa elämäni rakentamista ja omaa eheytymistäni. Opin paljon itsestäni ja sain hyvät työkalut toimivampien ihmissuhteiden rakentamiseen. Itsetunto on eheytynyt. Nykyään riittää kun luotan itseeni ja elämällä on löytynyt myös riittävä luottamus muihin ihmisiin, se tulee vähitellen sille tasolle kuin on tarvis. Onneni ei ole muiden ihmisten mukana vaan se on läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Suosittelen ensialkuun kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa ja moni on löytänyt jo siitä pelastusrenkaan pahimpaan hätään. Voimia sinulle!

Hei ystäväni, minä olin liitossa 32 vuotta kunnes mies kertoi että on toinen ollut vuoden. No meille tuli ero ja muutin pois. Miten selviää, kysyt? No ei oikein alkuun mitenkään, pelkkää itkua ja katkeruutta, ei siinä osaa nähdä mitään hyvää. Mutta vanha sanonta, aika parantaa haavat, pitänee paikkansa.
Älä anna vihalle valtaa, tai se valtaa sinut. Jokainen kulkee oman tiensä mutta alan uskoa että siellä lopussa paistaa aurinko. Voimia ja parempaa tulevaisuutta toivon sinulle!

Anna miehesi käydä vapaasti vieraissa niin liittokin sujuu, sinun ei tarvitse tietää vieraista naisista mitään niin ei tule paha mieli ja olet onnellisesti avioliitossa.

Tiedän että moni tekee just noin. Yritin itse viisi vuotta, koska rakastin niin paljon. Mutta hajoaminen alkoi kohta. Sitten tajusin että lähden kun vielä pystyn ja omasta mielestäni kannatti. Mutta jos sinä olet suhtkoht tyytyväinen vaikka kumppanisi käy vieraissa niin silloin meillä molemmilla on hyvin. En kyllä kenenkään ratkaisua pysty tuomitsemaan, niin rankka oli oma ero.

Sama tilanne. Olen itkenyt tilannetta jo kolmatta vuotta, sillä enkä näe mitään valoa elämässä. Menetin kotini ja työn takia jouduin muuttamaan niin kauas, etten voi elää edes lastani lähellä. Uudella paikkakunnalla ei ole ystäviä. Yli 50v ikäisenä en usko että elämällä mitään enää tarjolla. Lisäksi sairastuin syöpään. Se heikentää työssäsaantia. En ymmärrä mistä saisin uskoa ja valoa elämään.Haluaisin saada vertaistukea, mutta en tiedä ketään yhtä rankkoja kokonutta. En olisi uskonut, että pohdin itsemurhaa vakavissani sen vuoksi, että elämässä pärjääminen on käynyt niin hankalaksi. Jaksamista teille kaikille.