Mielenkiintoisia ajatuksia.
"Totuus on, että ihastuminen kestää kolme kuukautta, plus miinus kolme viikkoa."
"Silti tästä eroottisintohimoisesta rakkaudesta on tehty oikean rakkauden mittari. Tunnetun psykiatrin Elvin Semradin mukaan rakastuminen on ainoa sosiaalisesti hyväksytty psykoosin muoto", Huttunen sanoo.
"Itävaltalaisen psykoanalyytikon Theodor Reikin mukaan rakastuminen on itsensä etsimistä, ja kun on löytänyt itsensä, ei enää rakastu yhtä kiihkeästi kuin ennen."
http://www.hs.fi/elama/Psykiatri On helpompi olla uskollinen jos on kokenut kielletyn intohimon/a1389165324157
"Totuus on, että ihastuminen kestää kolme kuukautta, plus miinus kolme viikkoa."
"Silti tästä eroottisintohimoisesta rakkaudesta on tehty oikean rakkauden mittari. Tunnetun psykiatrin Elvin Semradin mukaan rakastuminen on ainoa sosiaalisesti hyväksytty psykoosin muoto", Huttunen sanoo.
"Itävaltalaisen psykoanalyytikon Theodor Reikin mukaan rakastuminen on itsensä etsimistä, ja kun on löytänyt itsensä, ei enää rakastu yhtä kiihkeästi kuin ennen."
http://www.hs.fi/elama/Psykiatri On helpompi olla uskollinen jos on kokenut kielletyn intohimon/a1389165324157
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten voi olla enää uskollinen, jos kerran on pettäny?..Uskollisuus on menetetty ensi pettämisestä lähtien. Kerran pettänyt on uskoton. Uskollisuus on uskollisuutta alusta loppuun saakka, se mitataan juuri koettelemuksissa, niissä ihmisen moraali ja toisen ihmisen kunnioittaminen ja rakastaminen punnitaan. Jokainen voi sanoa, että himot veivät...mutta silloin ei rakkaus sille ihmiselle ole muuta kuin halpa kertakäyttötavara.
Tuollaiset psykiatrin selitykset ovat elostelijoiden selityksiä, jotka elävät omien himojensa ja halujensa vallassa ajattelematta toisen tunteita ollenkaan. Vain oma nautinto on tärkeä.
Olen vähän eri mieltä noista hänen pettämispuheistaan. Varmaan ne pitävät tietysti paikkansa jos puhutaan hänenlaisestaan pettäjä-ihmisestä. Mutta kaikkiin se ei päde. Kaikilla ihmisillä ei ole minkäänlaista halua pettää, vaan he kiihottuvat nimenomaan uskollisuudesta.
Paljon hänen puheessaan on kuitenkin järkeä ja tuo on juuri sitä asiaa mitä moni nainen ei tunnu tajuavan.
Rakastuminen ei tule koskaan olemaan yhtä kiihkeää, kuin mitä se oli aluksi, sillä ensirakkaudessa kaikki oli vielä uutta. Monella tapaa sitä voi kutsua nimenomaan itsensä löytämiseksi. Siinä ikäänkuin rakastui niihin omiin rakkauden tunteisiinsa samalla.
Kuitenkin niin moni nainen etsii ensitreffeillä sitä kemiaa ja haluaa että perhosia pyörii vatsassa. Sitten lähdetään suhteisiin niiden seksinnälkäisten panomiesten kanssa, sillä he parhaiten kerättävät niitä eroottisintohimoisia tunteita osoittaessaan niin selvästi nimenomaan seksuaalisen kiinnostuksensa.
Todellisuudessa naisen pitäisi etsiä niitä miehiä jotka ovat kiinnostuneita hänestä muilla tavoin. Siis kiinnostuneita naisen elämästä, haaveista jne... Mutta ei, naiselle on hyvin tyypillistä antaa pakit tuollaiselle miehelle, sillä se jokin jää puuttumaan. Se kemia. Se kipinä. Ne perhoset vatsanpohjassa. Se eroottinen intohimo.
Naiset ovat tehneet eroottisesta intohimosta oikean rakkauden mittarin, vaikka se tunne kestää vain kolme kuukautta. Sitä paitsi kyllä sitä intohimoa voi olla elämässä, vaikkei sitä olisi saman tien ensi treffeillä.
Omasta kokemuksestani ja sen perusteella mitä olen ihmisiltä kuullut, niin tuntuu että oikeasti ne parhaat suhteet ovat juuri niitä jotka eivät ala millään uskomattomalla liekehtivällä kemialla joka sitten sammuu.
Tuntuu että ne hyvät suhteet yleensä alkavat nimenomaan hillitymmin ja sitten ne kasvavat vuosien varrella siihen suureen kukoistukseensa.
Näitähän naisia riittää, jotka on kokeneet sen jonkun elämää suuremman "rakastumisen" sen jonkun pahan pojan panopatjana ja valittavat nyt, että mikään ei enää kelpaa kun on kokenut sen täydellisen tunteen. Voisivat kokeilla heroiinia seuraavaksi, jos siitä saisi sittenkin vielä paremmat sävärit.
Olisihan se hienoa sellainen hitaasti kehittyvä parisuhde.
Mitä tulee intohimoon, niin täytyy omalta osaltani sanoa, että en ole samaa mieltä nopeasti loppuun kuluvasta intohimosta rakkaussuhteessa.
Omassa avioliitossani oli loppuun asti suuria tunteita ja intohimoa sen kymmenen vuotta. Suurta rakkautta ja myös suurta vihaa. Ehkäpä siksi onkin kestänyt niin kauan toipua siitä psykoosista.
ongelma on se, että elätte harhaisten käsitysten maailmassa. Todellisuus on ihan jotain muuta.
Mikäs siinä.. Kuluuhan se elämä niinkin..
lottamarille.
Miten sinä määrittelet tuon? Jos mies on varattu ja hän tahtoo minuun tutustua ja kanssani sänkyyn, niin onko se sinusta harhaista käsitystä minulta, että arvostan ja kunnioitan hänen vaimoaan ja heidän liittoaan niin, että en mene sitä tahraamaan omalla moraalittomuudellani..vain himosta ja saadakseni hetken seksinautinnon..?
Pettäminen vie minulta seksihalut.
että ette uskalla Tuntea. Perustatte käsityksenne oikeasta ja väärästä toisen käden tietoon, ei koettuun. Se toisen käden tieto on yleisimmin ne vallitsevat ihmisten keksimät moraalisäännöt. Mutta jos alkaisitte miettimään miksi tietyt moraalisäännöt on alunperin luotu ja mikä oli silloin niiden päämäärä, saattaisitte ehkä joskus olla jopa eri mieltä nykyisistä käsityksistänne.
Mutta niin kuin sanoin. Kuluuhan se elämä niinkin..
Kysymys ei ole tuntemisesta ja siitä haluanko tuntea vai ei, tottakai haluan tuntea intohimoa ja kokea hyvää seksiä, olla haluttu ja nauttia miehen kanssa sängyssä. Ongelma vaan on siinä, että en syty, enkä vaan saa itseäni kiihottumaan pelimiehen tai varatun miehen käsissä, kun juuri ne TUNTEET puuttuvat ja takaraivossa jyskyttää, että mies on pannut satoja naisia tai miehellä on vaimo ja lapset kotona.
No, samaa voisin sinullekin sanoa, että voihan sitä miehenä noinkin ajatella, jos ei niitä tunteita tosiaan itselläsi ole, on vaan halut ja himot, joiden mukaan mennään, oli sitten varattu tai mikä vaan.
Minä en vitsiäkään välitä mistään moraalisäännöistä tai laista, jotka sanelevat mitä sanelevat..minä välitän siitä mitä minä tunnen..ja mikä on minulle vastenmielistä tai tuottaa suurta nautintoa. Moraalisäännöt ja niiden päämäärä eivät sanele käyttäytymistäni vaan omat tunteeni ja ajatukseni.
Jos löydän miehen, joka on vapaa ja ei pelimies ja joka kolahtaa suoraan sydämeen,..niin se riittää minulle..olen valmis hänen kanssaan harrastamaan moraalitonta sänkyseksiä kahdestaan..lopun elämää :)
linkin jutun? Jos et niin voisit..
Voisihan sitä alkoholistikin ajatella että on helpompi olla juomatta kun ensin juo kaiken alkoholin maailmasta pois, samantyyppinen logiikka voi jollain pettäjälläkin olla.
Juha Vainion tapauksessa alkoholisuhde meni juuri noin. Raitistumisensa jälkeen miehellä oli kotona viinakaappi täynnä hienoja juomia, joita hän tarjosi vierailleen, vaikka itse ei enää pisaraakaan ottanut. Junnun aiemmat ongelmat alkoholin kanssa olivat yleisti tiedossa, joten häneltä joskus kysyttiin suoraan, eikö moinen juomakokoelma kotona lisää sortumisriskiä.
Vainio vastasi tähän, että jos hän joskus vielä aikoisi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi, hän voisi aloittaa suoraan Lasolilla, joten hienoista juomista ei ollut mitään vaaraa.
Ei tämä anekdootti ollut sittenkään niin osuva kuin ajattelin, sillä on vähän vaikea kuvitella analogista tilannetta naistenmiehen kohdalle. Eli ensin paneskelisi kaikenlaisia harppuja ja harpyijoja, sitten päätyisi suhteeseen säällisen naisen kanssa, ja perustelisi olematonta pettämisriskiään sillä, että jos tästä tahtoisi vielä vieraaseen petiin hypätä, voisi aloittaa suoraan Lenita Airistosta. Kuulostaako järkeenkäyvältä? No ei minustakaan.
Olen eri mieltä ihastumisen ajasta. Vai onkohan tuo realistin (ei pessimistin) arvioima keskiarvo? Ja kuka erottaa, esim pitkässä suhteessa, että missä kulkee ihastumisen ja rakastumisen raja? Pitkässä suhteessa rakastumisen voimakkuus voi vaihdella ja vuorotella. Eri asia pysytäänkö suvannossa- kin vielä yhdessä kunnes- vai odotellen nousukautta?
TUO
"Itävaltalaisen psykoanalyytikon Theodor Reikin mukaan rakastuminen on itsensä etsimistä, ja kun on löytänyt itsensä, ei enää rakastu yhtä kiihkeästi kuin ennen."
- Saattaa pitää paikkansa, tai sitten ei. Mielenkiintoinen lause silti.
Sitä sietää miettiä.
Mitä se löytäminen on? Eihän ihminen ole oikeastaan koskaan valmis ja elämän tilanteet muuttuu, ihminen muuttuu siinä samalla. Tarpeet muuttuu.