Minut irtisanottiin koeajalla

Koeaika on koeaika. Kyseessä ei ole mitkään potkut tai irtisanominen tai työsuhteen purku. Kyse on vain päätöksestä olla jatkamatta yhteistyötä jonkin koeajalla olevan kanssa. Yleensä annetaan kyllä palautetta, ei aina. Työtodistus pitää pyydettäessä kirjoittaa ja siihen voi pyytää työsuhteen loppumisen vyyn. leisin kai tuotannollistekniset syyt, kuten kaikessa muussakin.

Tottakai työntajat soittelevat työpaikkaa hakevien entisiin työpaikkoihin. Samaa tekevät työnhakijatkin, soittelevat tutuille jos tuntevat ja kysellevät työnantajasta taustatietoja. Aikanaan piti aina olla suosittelijoita, kun nysväili työhakemuksia. Niitä kannattaa pyytää nykyisinkin. Jos ei suosituksia ja kesken lopetettu koeaika, se kertookin jo paljon hakijasta.

Tapahtuuhan noita. Helpointa päästä eroon menneisyyden munauksista on unohtaa ne. Elikkäs kuittaat lyhyet pätkätyöt nopeasti ja keskityt uuteen työpaikkaan hakemuksissa. Kun saa enenpi työkokemusta, eikä ole potkuja takana, voikin sitten rakentaa uutta ansioluetteloa ja jättää epäoleelliset työpaikat pois.

Nykyaikana tuo on todella yleistä, houkutellaan töihin pitkillä soppareilla, teetetään kaikkein veemäisimmät hommat ja vuorot, sitten muutaman kuukauden päästä pihalle, vaikkapa koeajan vimppana päivänä. Tosiasia on se, ettei työntekijälle ollut todellisuudessa tarvetta pidemmäksi aikaa, mutta kyseisen firman on vaikeaa saada pätkätyöläisiä huonon kohtelun, huonon palkkauksen jne takia.. Älä ota itseesi, äläkä jää hautomaan tuota. Ekalla kerralla se tietysti hämmentää, mutta kun oivallat nämä pointit, niin tulevaisuudessa tuo ei hetkauta sua enää pätkääkään =)

Sain mäkin potkut koeajalla kuukauden verran töissä oltuani. Syynä muka huono palaute asiakkailta, yksikään ei kyllä mulle valittanut että olisin heitä huonosti palvellut ja kohdellut. Kauppias näytti jopa vaaleanpunaista kirjekuorta, sanoi siinä kirjeessä olleen jotain huonoa palautetta minusta. Jännä juttu sinänsä, mä satuin näkemään, kun kauppias haki sen kuoren palautelaatikosta jo heti ensimmäisinä päivinä mun töihin tulon jälkeen eli tuskin se kirje oli niiden potkujen syy. Oli se outo paikka muutenkin. Siellä olis pitänyt asiakkaiden ulkonäöstä päätellä ovatko he kaupan tiliasiakkaita ja mikä on sen heidän asiakastilinumerokin. Mistä mä ne olisin voinut tietää, kun en kyseisiä asiakkaita ollut palvellut. Kauppias veti herneet, kun en tiennyt niitä ja äyski asiasta siinä mun vieressä kassan luona. Muutenkin ketutti se tapa siellä kaupassa, ett omalla ajalla piti laskea kassa, kaupan mentyä kiinni. Ja muutakin kivaa siellä sattui. No, potkut saatuani menin liittoon ilmoittamaan ett työt loppui ja sattui toimitsija olemaan vaan siellä paikalla. Kun kerroin mitä oli tapahtunut ja myös sen ett työsopimus oli kirjoitettu vain muutamaa päivää ennen potkuja, niin toimitsija oli sitä mieltä, ett potkut oli laittomat. Kysyi haluanko viedä asiaa eteenpäin, niin sanoin etten halua. Mulla oli edellinenkin laiton irtisanominen kesken ja en jaksanut toista kertaa ruveta samanlaista asiaa käymään läpi. Eipä tuosta kuukaudesta edes työtodistusta kuulunut, enkä ruvennut sitä kerjäämäänkään. Eipä tuollaisesta paskasta paikasta ollut väliä sitä paperia saada. Ehkä olis pitänyt pistää se kauppias ahtaalle, mutt ei huvittanut, ihan riitti se paska mitä edellisessä jutussa oli saanut osakseni, kun asiaa selvitettiin entisen työnantajaosapuolen kanssa, en jaksanut ottaa lisää paskaa niskaan. Kannattaa aina kyseenalaistaa myös koeajalla tapahtuva irtisanominen eli onko perusteita potkuihin vai ei.

Valittakaa ammattiliitoonne niin tulisitte näkemään ettei liittonne tee teidän asianne hyväksi mitään koska työsuhteiden lopettaminen koeajalla on jo näemmä maantapa!

Hölmöt. Sitä varten koeaika on, että selvitetään, sopiiko työntekijä työhön. Koeajalla molemmat osapuolet voivat lopettaa työsuhteen ilman kummempia kommervenkkejä. Jos ei ole valmis tähän, ei alun perinkään kannata hyväksyä työsopimusta, jossa on koeaika, vaan pitää vaatia työsuhde ilman koeaikaa. Very simple!

Toissa vuonna otin tietoisen riskin ja hyppäsin kohti tuntematonta. Etsin uuden työpaikan, pääsin haastatteluun ja olin yllättäen ainoa, joka valittiin. Hakijoita oli paljon, joten luotin itseeni ja uskoin siihen, että työt tulee jatkumaan koeajan jälkeen.

Sitten tapasin uudet työkaverit. Huomasin, että porukkaan kuului eräs todella narsistinen henkilö, joka teki kaikkensa syrjäyttääkseen minut. Hän kävi päivittäin raportoimassa minusta esimiehellemme ja ei tietääkseni antanut mitään rakentavaa tai hyvää palautetta. Lopulta esimiehen pää ei kestänyt ja hän kyllästyi siihen, että tämä narsisti valitti asioista.

Esimies ei tehnyt mitään parantaakseen työilmapiiriä. Siihen olen edelleen pettynyt, että hän ei halunnut tai uskaltanut sanoa, missä syyt olivat. Hänen vanhempi alaisensa, ja minua kokeneempi työntekijä, oli kaiken pahan alku ja juuri. Hän pilasi työyhteisön omalla toiminnallaan, eikä osannut hillitä itseään.

Minä en tehnyt mitään väärin, eikä kaduta se, että vaihdoin alaa. En kuitenkaan olisi halunnut joutua itsekeskeisen ja katalan kieroilijan alistamaksi. Pari viimeistä viikkoa siinä talossa olivat suuntaa antavia. Tavallaan tiesin, että minut tullaan irtisanomaan, mutta oli se silti epämieluisa ylläri. Meni kaikki omat suunnitelmat ihan uusiksi, eikä mistään ollut tulla mitään.

Mä oon kuitenkin selviytyjä, kestän melkein mitä vaan. Mutta en sitä, että mua nöyryytetään julkisesti tai kohdellaan loukkaavasti. Kenellekään en toivo mitään pahaa. En edes sille narsistille, joka oli vähällä pilata minun elämäni. Niin, mut tosiaan irtisanottiin koeajalla, eikä tietenkään perusteltu miksi näin tehtiin. Eikä tosiaan haittaa ollenkaan, koska nyt mun ei tarvii työskennellä rouva Narsistin kanssa. Olen vapaa ja uudet haasteet on alkamassa. Mun elämä hymyilee.

Selvisin potkuista ja niiden aiheuttamasta tuskasta, kun en syyllistänyt ketään. Jos tosiaan työpaikalla ei enää tarvittu minua, niin minkä mä sille voin. Olisin kyllä halunnut jatkaa, jos mun mielipidettä olisi kyselty. Onhan se niin, että hyvästä työpaikasta kannattaa pitää kiinni, koska seuraavan paikan etsiminen vie yleensä aikaa ja energiaa. Siitä olen samaa mieltä, kuin aiemmat kirjoittajat, että irtisanomiseen voi olla moniakin syitä. Mulle ei varmaan selviä ikinä, mitä mun potkujen taustalla oikeen oli, eikä se kyllä enää kiinnostakaan. Oli miten oli, se paikka on menetetty ja varmaan täytetty uudella työntekijällä. Enpä sinne enää palaisi, vaikka tarjoutuisi mahdollisuus. Sitä tuskin tulee.

Koeaikapotkuja ei todellakaan kannata ottaa itseensä, se on vaan nykyajan tyyli pyörittää jengiä töissä "sesonkiluonteisesti", kas kun koeaika voi olla 4kk ja koeaikalaisen saa pihalle samana päivänä tarpeen niin vaatiessa. Työttömiä puolestaan on nykyään niin paljon, että uuden tyypin saa tilalle samana päivänä, periaatteessa kolmella tyypillä pystyy hoitamaan vuoden verran yhden työtehtävän "ilman irtisanomisaikaa", eli tyyppi voidaan pistää pihalle vaikka tänään, jos iskee hiljaisempi viikko, tms.

Koeaikana irtisanominen täytyy myös perustua asialliseen perusteeseen.

Jos luulet, että peruste ei ollut kohdallasi asiallinen, ota yhteyttä johonkin asianajotoimistoon!

Irtisanominen koeaikana ei saa myös perustua kiellettyyn henkilökohtaiseen perusteeseen.

Koeaikana tehtävän irtisanomisen perusteena on käytettävä nimenomaisesti koeaikaa, eikä mitään muuta syytä tai perustetta saa sanoa. Silloin, ja vain silloin, irtisanominen on laillinen.

No toi oli ihan hinaajasta. Mut hei, Suomessahan on työvoimapula.

Minutkin irtisanottiin joskus koeajan päättyessä. Se oli unelmien työpaikka, mutta kun koeaika oli lopuillaan, niin pari isoa tilausta meni sivu suun. Irtisanomisen jälkeen oli ihan hirveää. Sain kuitenkin uuden työpaikan muutaman kuukauden jälkeen, ja tänä päivänä olen sitä mieltä, että hyvä että sain ne loparit. Ei se työpaikka niin hyvä ollutkaan, paremmissa on tullut sen jälkeen oltua.

Semmoinen ikävä vaiva siitä jäi, että nykyään pelkään aina koko koeajan, että saankohan jatkoa.

Irtisanomiseen en saanut muuta syytä kuin koeaika, ja se ilmoitettiin heti "lähtiäisiksi" että muuta syytä ei tule. Inhottavaa se oli, mutta siitä voi selvitä.

"Koeaika" ei millään riitä irtisanomisen syyksi koska joka työsuhteen alussa on koeaika eikä se mikään automaattinen syy ole !!

Itse sain kenkää 4 kuukauden koeajan toiseksi viimeisenä päivänä. Syyt olivat epämääräiset ja muuttuivat sitä mukaan kun niitä perusteluin kumosin. Lopulta vedottiin jo ulkonäköseikkoihinkin.

Vaihtuvat ja epämääräiset syyt tekivät tilanteesta kurjan. Olisin hyväksynyt jos minulle olisi sanottu että olen tehnyt työni huonosti ja esitetty konkreettista palautetta asiakkailta.

Tappelemaan on kuitenkin noissa tilanteissa turha ruveta ellei työnantaja räikeästi riko työsopimuslakeja...

"Koeaika" ei millään riitä irtisanomisen syyksi koska joka työsuhteen alussa on koeaika eikä se mikään automaattinen syy ole !!"

Kyllä riittää. Koeaika riittää koeajalla tapahtuvan irtisanomisen perusteeksi.

Joo koeaika olisi riittävä peruste ainakin jos aloite tulee työntekijän puolelta.
Jos työnantajan ei tarvitse mitenkään perustella työsuhteen lopettamista koeajallakaan niin työsuhteiden lopettaminen menisi ihan villiksi.
Oletko "lähisairaanhoitaja" perehtynyt mitä vaikkapa työehtosopimuksessa sanotaan koeajasta?

Minulle kävi niin, että sain fudit koeajalla... Uusi myymälä tuli kapunkiimme ja sain hyvän paikan... Olin enemän kuin innoissani työstä. Hoidin kaikki asiat moitteeomasti... Pikkuhiljaa aloin humata kunka ns. Johtaja alkoi käyttäytymään oudosti minua kohtaan. Olis suoraansanottuna v.mainen joka tilanteessa. Haukkui asiakkaita meille muille, ei hoitanut hommiaan, haukkui minulle muita työntekijöitä, ramppasi tupakalla jatkuvasti... Oikea hirviö. Pari kuukautta siellä ollessani sanoin muutamille ystävilleni että nyt haiskahtaa ja pahasti... Tuntuu siltä että mut yritetään savustaa pihalle... Ja niinhän siinä kävi. Pari päivää ennen koeajan päättymistä kaikki loppui... Syytä en saanut tietää... Mutta sen sain tietää että johtajan sukulaistyttö sai minun paikan kyseisessä paikassa... Ja porukka on vaihtunut tiuhaan siellä ja voi sitä pas.kanjauhannan määrää siellä. Nämä kaksi riivinrautaa johtavat liikettä yhä ja polkevat muita maan rakoon töissä... SÄÄLITTÄVÄÄ!!! Olen nyt onnellinen että sain potkut... Tai koeajan mikäsenytikinäolikaan...

Yleensä ei selitellä, mutta aina voi pyytää työtodistuksen, johon esimies laittaa perustelut tai arvostelee työtaidon ja käytöksen. Itse tein näin ja en katsonut sitä korjattua työtodistusta kuin kolme sekuntia. Sen jälkeen meni silppuriin. Siitä voitte päätellä, että esimieheni ei antanut minulle hyvää työtodistusta. Olin täysin eri mieltä hänen kanssaan. Eipä siitä kannata riitaa haastaa, joten parempi vaan unohtaa, että olin joskus siinä työpaikassa.

jos ei saa vähintäinkin hyvää työtodistusta niin mitähän olisi tehtävissä.....olen aina saanut kiitettävän, ja se aina tarkoittaa 2 kertaa 40v aikana.

Vaikka kysyin siltä ex-pomolta, että mistä syystä hän on minua irtisanomassa, niin eipä häneltä saanut mitään suoraa palautetta. Itse arvostan sitä, että ollaan avoimia ja rehellisiä. Ei se tehnyt minusta huonompaa työntekijää, vaikka siinä paikassa minut arvosteltiin ihan alakanttiin. Tiedän, että olen ammattitaitoinen ja osaava. Siitä kertoo mun kaikki aiemmat työtodistukset ja koulupaperit, jotka olen saanut. Niissä on pelkästään hyvää ja kiitettävää, joten aika helposti sain itseluottamuksen takaisin. Yksi huonommin sujunut työ ei haitannut uuden työpaikan saannissa.

Entä miltä tuntuu olla töissä, kun joku läheinen työkaveri on saanut kenkää?
Ei ainakaan lisää työmotivaatiota, ennen kuin pomo kertoo siitä, että miksi hän irtisanoi työkaverin. Jos ei perusteluja kuulu, niin sitten on kai syytä katsoa jotain toista työpaikkaa. Itsellä menee ainakin luotto siihen esimieheen, jos hän ei keskustele muuttuneesta tilanteesta alaitensa kanssa.

Näille irtisanotuille haluan vaan toivoa parasta, että saavat uuden työpaikan ja unohtavat sen, että edellinen työ päättyi ikävästi.

"KOeaikana kenkää saaneen ei kannata ottaa työtoikkariinsa mitään "arviointeja", koska ne ei tule ikinä olemaan kovinkaan mairittelevia."

Arviointeja ei todella kannata pyytää. Mutta voi pyytää selkeästi sellasen paperin, jossa kerrotaan, mitä työtehtäviä on tehny. Ei siis mitään pelkkää "harjoittelija" tai "toimistotyöntekijä" nimikettä, vaan selkeästi mitä kaikkija tehtäviä. Sellasesta paperista on paljon enemmän hyötyä.

Laitoin toppia hommaan (puolen vuoden jälkeen), koska se oli tauotonta "hosumista" s-marketin kamojen kanssa. Rullakkojen kanssa oli pakko mennä kieli vyön alla ja silti tuli valitusta, että nopeemmin. Koitin keskustell asiasta hänen kanssaan, mutta väsynyt mies sekoli ja antoi potkut lopulta. Olin itsekkin ihan poikki niistä 12h öistä.

1500e jätti maksamatta loppupalkkaa, mutta pääsi onneksi pois sieltä Karárenssolle.

"Miksi esimiehen ei tarvitse perustella irtisanomisia? "

Minut irtisanottiin koeajalla töistä. Ihan hyvässä hengessä. Pomon mukaan nykyisen lain mukaan pitää merkitä työsuhteen purun peruste. Tämä työsuhteen purkuperusteen merkintä toki saattaa olla huonokin juttu jos samoihin töihin eksyy. Esim. että päässyt tiettyihin firman asettamiin tulosmääriin jne. Eli työtodistus määrittelee sinut helposti huonoksi työntekijäksi vaikka saman alan hommassa voisitkin olla huippuduunari, hieman eri tehtävässä.

Duunari3: turha oikeastaan jäädä märehtimään mennyttä. Täytyy mennä rohkeasti eteenpäin. Jos tiedät olevasi hyvä työntekijä haet vain uusia haasteita tukka putkella.

Onpa tullut törmättyä sellaiseenkin, että ensin koeajalla pihalle ja myöhemmin ollaan ottamassa "orjatöihin" samaiseen paikkaan...

Kerran olen kokenut tämän. Minullehan ei mitään perusteltu, että miksi työt loppuu. Mutta olen päätellyt, että sain kenkää koeajalla, koska en tullut toimeen erään työkaverin kanssa (joka olikin esimiehen paras ystävä) ja en myöskään oppinut uusia töitä tarpeeksi hyvin. En halunnut nuoleskella ketään, enkä myöskään kiirehtiä töiden tekemisessä. Ehkä siis olin liian hidas heidän mielestään, mutta olen kiitollinen siitä, että sain edes kokeilla siipiäni jossain muualla. Siitä syystä vaihdoin työpaikkaa.

Tiedänpähän vaan, että mun tilalle (sinne entiseen työpaikkaan) otettiin ex- työkaverin perhetuttu. Näin saatiin työtön työllistymään ja sitten sen syyn varjolla päästiin eroon minusta. Halju temppu, sanoisin. Mutta mitäs näistä. Sieltä on myös lähtenyt ainakin pari kaveria jonnekin ihan muualle. Enkä ihmettele. Jos kerran johto pelaa tuollasta likaista peliä, niin kuka siellä oikeasti viihtyy. Kyllä työpaikalla pitäisi olla asiallinen meininki ja muutenkin arvostaa erilaisuutta. Se on tuurista kiinni, että minkälaisen työpaikan nykyään saa ja kauanko siellä tekee työuraa.

oisko täällä jotain viisampaa---olen ollut kaupasaa yli 30 vuotta töissä aina kokoaikasena ja hoitanut osastoni hyvin,,uskomatonta kyllä ikänä ei oo tarvinnut mennä kassalle kun hommia on riittänyt..nyt tuli uusi päällikkö puoli vuotta sitten joka latasi kauheen listan mitä kaikkea pitää osata tehdä kaikkien..ja kaikkien pitää mennä opettelemaan kassa,siinä vaiheessa tajusin et lähtö tulee min en sitä opi kun siellä käydään satunnaisesti ja kauheesti kaikkee...tuli sitten 2 varoituksen jälkeen kenkää kun en mennyt..juu oma vika,mutta jos kaikkien pitää niin yhden henkilön ei ole vieläkään tarvinnut mennä kun se on paistossa eikä kuulemma kerkii..mulle tää on periaatekysymys jos kaikki ni silloin kaikki ei se voi olla syy ettei kerkii eihän mee kukaan..liittoon kuuluin 20 vuotta ja erosin muutama vuosi sitten,mikä nyt harmittaa..meillä vielä sellainen tilanne et kassat ei osaa tehä kentällä mitään..mietin vaan jotain yhdenvertaissuslakia ja pitäskö tehdä juttu tästä.

Minulle kävi samoin muutama vuosi sitten. Minut irtisanottiin 3 päivää ennen koeajan päättymistä ja 2 päivää aikaisemmin kuin ilmeisesti oli tarkoitus, koska kysyin esimieheltäni, uskallanko jo allekirjoittaa asuntolainapaperit, jotka odottivat pankissa valmiina sitä, että olen vakituisessa työpaikassa.

Irtisanomistilaisuudessa molemmat yhtiökumppanit olivat läsnä ja toinen kertoi, että yritys fuusioituu toiseen yritykseen ja tämä yhtiökumppani ei tarvitse yhtään enempää työntekijöitä, joten minun työsuhteeni päättyy koeajalla ilman selityksiä. Allekirjoitin hämmennyksissäni paperin ilman selitystä, vaikka kyse oli oikeasti yrityksen taloudellisesta tilanteesta johtva irtisanominen.

Olen monta kertaa jälkikäteen ihmetellyt, miten saivatkin pidettyä firman muistaakseni 13 vuotta pystyssä sillä taloudenhoitotaidolla. Minut käytettiin Saksassa viikko koulutettavana päämiehellä (ei ihankaan halpaa) lisäksi minulle ostettiin firman nimiin jo koeajalla aivan uusi työsuhdeauto noin 36000€, kun aikaisemmissa työpaikoissani minulla oli ollut käytössä yrityksen leasingauto. Olen sen jälkeen opiskellut kirjanpitoa ja yritystaloutta, ihmetellyt yrittäjien taitamattomuutta mielessäni monta kertaa. Olisko kassavarat loppuneet totaalisesti, kun minun palkat tulivat lisäksi sekä muut minusta aiheutuneet kulut ja lainahanat jo pumpattu kiinni, koska joutui myymään toiselle yritykselle edustuksensa. Eihän heidän olisi tarvinnut fuusioida vaan lopettaa työsuhteeni ja realisoida auto, jos pelkästään käteiskassan pohja olisi näkynyt.

Tosi pahalta se tuntui. Olin tosi rikki muutaman viikon. Harmitti suunnattomasti, kun lähes varmasta tulevasta vakipaikasta vaihdoin toiseen firmaan, sillä edellisessä olin äitiysloman sijainen ja oli ilmeistä, ettei äitiyslomalainen aikonut palata työnsä - ja niin muuten kävikin.

Mutta se on niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Siihen voi mennä aikaa, mutta sillä ajalla on jokin tarkoitus kyseisen ihmisen elämässä.
Ei pidä lannistua, täytyy yrittää ymmärtää, mitä voi tehdä paremmin tai miksi ei voi enää mennä samaan suuntaan ja mihin suuntaan elämässä olisi syytä lähteä menemään. Voimia kaikille.

Kerronpa oman tarinani. Pääsin yllättäen kohtalaisen arvostettuun työpaikkaan. Hakijoita oli aika paljon ja minulla ei ollut oikein kokemusta tai koulutusta alan hommiin. En uskonut saavani paikkaa, mutta minut kuitenkin valittiin.

Työt alkoivat ja sisälsivät varsinkin aluksi työssäoppimista. Opin nopeasti perusasiat ja viihdyin työssä. Sain opastusta työhön ja parhaani mukaan tein asiat niin kuin opetettiin. Aloin saada lisää töitä ja vastuuta.

Minua kehuttiin siitä, että olin oppinut työni nopeasti. Kun olin epävarma jostakin, niin pomo ja työkaverit tsemppasivat ja sanoivat, että "kaikki me joskus olemme olleet aloittelijoita".

Sitten yhtenä päivänä menin töihin ja pomo ilmoitti, että saan kenkää. Syyksi sain kovalla tivaamisella, että en kuulemma ollut työhön soveltuva persoona ja olin kuulemma oppinut työn olennaiset asiat huonosti.
Eli syyt olivat vähän päinvastaiset, mitä saamani palaute vähän potkuja aiemmin.

Siinä vaiheessa olin ollut töissä alle neljä viikkoa, mutta kokonaisia työpäiviä varsinaisissa työtehtävissä oli kertynyt seitsemän. Kyseessä oli siis koeaikapurku.

Itsestäni tuntuu, että loppujen lopuksi pomo ja osa työkavereista eivät pitäneet minusta ihmisenä. Olisivat ehkä halunneet, että muutan persoonaani jotenkin. Varsinkin työskennellessäni pomoni kanssa hän jatkuvasti valitti, että onpa ikävä työpäivä, josta luin rivien välistä, että ankeus johtui juuri minusta.

En kuitenkaan ala muuttamaan itseäni ylipositiiviseksi perseennuolijaksi, vaikka joku niin haluaisi. Olen persoonallinen ja asiallinen oma itseni ja muissa työpaikoissa pidetty henkilö.

Kuultuani potkuista romahdin täysin. Siinä meni pari päivää ihan sekavissa tunnelmissa. Pahinta oli nukkumaanmennessä laittaa silmät kiinni, kun silloin muistin elävästi, mitä oli käynyt. Viikkojen ja yhden pitkän lomamatkan jälkeen sain sitten jatkettua työnhakua.

Jälkeenpäin sain selville, että samaan työpaikkaan oli ollut haku avoinna yhdeksän kuukauden ajan viisi kertaa. Eli työntekijät ovat ilmeisesti enemmänkin vaihtuneet lyhyiden työsuhteiden jälkeen.

Toivon kaikkea hyvää kaikille samantyylisen kohtalon kokeneille. Se on rankkaa, mutta täytyy ajatella positiivisesti, ettei tarvitse enää tehdä töitä entisen pomon kaltaiselle kaksinaamaiselle ihmishirviölle.

Ei ole kivaa jäädä työttömäksi. Jos ei ole mitään takeita siitä, että saako laskut maksettua, voiko jäädä nykyiseen asuntoon ja onko jotain muutakin, mikä pitäisi ottaa huomioon muuttuneessa elämäntilanteessa. Mulla on kokemusta työttömänä olemisesta, enkä ole siitä missään tilanteessa pitänyt. Kerran jäin työttömäksi, kun olin koeajalla, eikä mun haluttu jatkavan siinä firmassa, jossa olin vastikään aloittanut työt. Syyt jäi epäselviksi. Pahinta oli, kun asiasta piti kertoa läheisille. He kun olivat olleet hetkeä aiemmin innoissaan siitä, että sain vakituisen työpaikan. Mutta sitten koeajalla ne työt loppui, eikä sen kertominen ollut helppoa.

Onneksi mun kaverit ja muut sukulaiset oli mun puolella. Eivät tuominneet minua vaan yrittivät auttaa, ja motivoivat mua taas hakemaan uutta työpaikkaa. Vaikka mulla oli korkea kynnys tuon pettymyksen jälkeen, niin laitoinpahan työhakemuksia. Heti ei tärpännyt, mutta en siitä masentunut.

Rahallisesti mulla oli todella vaikeaa. Hain apua sekä kirkon että sossun kautta. En olisi muuten pärjännyt. Minä en muuten kuulu kirkkoon, mutta siellähän ei semmosista välitetty. Jos olet taloudellisesti ahtaalla, niin suosittelen, että käyt kertomassa ongelmistasi kirkon diakonissalle, joka kyllä kuuntelee. Eikä se ole mitään jeesustelua, päinvastoin. Sieltä sain asiantuntevaa apua. Voin todellakin sanoa, että asioista ääneen puhuminen auttoi.

Olen oikeastaan tyytyväinen siihen, että nyt mulla menee paremmin kuin aikoihin. Asiat kääntyi mun voitoksi ja hyvä niin. Luotin itseeni ja muistin sen, että minkälainen olin ollut ennen kuin tuo epäonnistuminen tapahtui. Silloin mä olin ylittänyt itseni ja mun oli helpompi jatkaa kohti uusia onnistumisia. Niitä on tullut ja toivon vaan, että toisetkin samassa tilanteessa olleet kestää huonot hetket ja uskaltaa rohkeasti toteuttaa unelmia.

Siis, yksi turvallisuusalan pikkupomo sanoi näin: Tätä koeajalla irtisanomista käytämme paljon, koska on helppo ja vaivaton tapa päästä eroon työntekijästä ja ilman mitään seuraumuksia.

Niin kävi minullekkin, tosin olin terveysalalla yksityis-sektorilla töissä.
Mutta, syynä oli vesirokosta johtunut sairasloma, se riitti.

Kaikki ei aina mene putkeen : 0

Mulle kävi samoin. En ollut ex-pomoni mielestä minkään arvoinen, joten hän päätti työsuhteeni koeajalla. Tätä aiempi ja seuraava työ ovatkin olleet kuin minulle tehtyjä.Menneet on menneitä ja asioista viisastuneena olen entistä vahvempi.En kuitenkaan siedä loukatuksi tulemista ja koeaikapotkut oli henkisesti paha tilanne. Kaverit auttoi pahimman yli ja itsekin ymmärsin, että muutosten kautta voi arki taas rullata entiseen tapaan. Vaihdon kaupunkia ja sain töitä paremmasta paikasta. Kuviot muuttui ja elämänlaatu parani. Asiat järjestyy kyllä, kun luottaa omaan itseensä. Parasta jatkoa kaikille irtisanotuille.

Mulle eräässä palkkatukityöpaikassa, kontissa, oli monta koeaikaa, kun jouduttiin välillä kirjoittelemaan työsopimusta uusiksi, kun viikkotyötuntimäärää jouduttiin vähentämään palkkatukimäärärahojen huvetessa ja sitten uudestaan kirjoitettiin sopimusta, kun lisättiin työtunteja takaisin. Nelisen kertaa muutaman kuukauden sisään papereita kirjoitettiin ja mulla oli joka paperissa koeaika. Muutamalla muulla ainoastaan ekassa sopimuksessa oli koeaika, muissa heille ei koeaikaa oltu laitettu. Mä taisin olla hankala tapaus, kun noin monesti koeteltiin, eivät kyllä antaneet ymmärtää, että mun työtavoissa olisi ollut jotain häikkää, siinä tapauksessa olisin ymmärtänyt noin monet koeajat. Jostain olen saanut käsityksen ettei koeaikaa voi uusiksi kovin monesti samassa paikassa määritellä.

Kerta koeajan väärinkäyttöä näkyy riittävän lopetusperusteena niin tässä oikeaa tietoa miten sen pitäisi olla:

http://www.hs.fi/tyoelama/Pam Kesätyösuhteita purettu tänä vuonna poikkeuksellisen paljon/a1405129914789

Jep, näin on käynyt myös minulle. Vieläkin näen painajaisia siitä vikasta työpäivästä. Ihme, etten seonnut tämän enempää.

Väitän, että pahinta on työskennellä naisvaltaisella alalla, jossa monesti mustamaalataan ja ollaan äärimmäisen katkeria. Se voi koitua jonkun uuden työkaverin kohtaloksi, jos hänellä ei ole mitään suhteita työpaikalla. Pienissä työpaikoissa sun liikkeitä seurataan ja kaikki asiat tuodaan julki. Jos mokaat, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Selviät ehkä huomautuksella, mutta voi olla, että työt päättyy siihen paikkaan. Etkä saa tietää mitä teit väärin.

Onkos muuten yksikään koeajalla potkut saanut ollut minkään liiton jäsen????

Näin kävi, mutta ei hätää.

Mut on kerran irtisanottu, ja kahdesti oon joutunut lopettamaan työt (tuotannollisten syiden takia). Tuo irtisanominen sattui enemmän, kuin yt-neuvottelujen kautta päättyneet työsuhteet.

Minä tunsin häpeää, nöyryytystä ja katkeraa vihaa, kun pomo irtisanoi minut. Siinä useamman silmäparin alla tunsin itseni huonoksi. Halusin kadota maan alle ja häipyä samantien sieltä työpaikalta, kun huonot uutiset oli kerrottu. Ne vahingoniloiset kollegat nautti mun tilanteestani ja varmaan juhlivat mun lähtöä. Ei ole ikävä heitä.

Mulle näytettiin työpaikan ovea, kun olin koeajalla. Talossa ehdin olla toista kuukautta ja mielestäni omaksuin työasiat nopeasti. Vaan enpä ollut porukan sosiaalisin ja kaikkia miellyttävä työkaveri. Pomo lopetti työsuhteen ja pakko se on tunnustaa, että koville otti. Terveys kyllä parani sen jälkeen ja kykenin hakemaan jotain muuta paikkaa. Sen myös sain eikä tosiaan enää harmita niin suuresti tuo koeaikapurku. Toki se jäi ikävällä tavalla mun alitajuntaan. On vaikea luottaa uusiin ihmisiin, kun tietää, että ne kiltiltä näyttävätkin voivat olla sisäisesti ilkeitä. No ei kaikki, mutta varuillaan saa olla.

Itse pelkään saavani potkut. Olen ollut masentunut eikä elämä ole sujunut kovin hyvin ja olen joutunut viimeaikoina olemaan paljon poissa töistä. Joka kerta mua pelottaa soittaa poissaolosta ja ilmoittaminen venyyki viimetippaan ja en jaksa aina juosta hakemassa saikkutodistusta, kun ahistaa mennä ihmisten ilmoille. Pitäs varmaan mennä joksikin aikaa jonnekin lepäämään, mutta sekin varmaan maksaa. Tänään sitten sanottiinkin että saikkuni tulee liian myöhään, joka onkin varmasti totta ja että se herättää epäluottamusta, joka on sekin totta ja se tulee seuraamaan minua. Rasitan yriystä. Ihania taaakkoja sitä joutuu kantamaan.

Jos olisin pomona jollekin, niin enpä haluaisi olla se, joka irtisanoo alaisia. Se vaan on niin ikävä tilanne ja jättää jälkensä siihen työyhteisöön. Vaikka lähtijöitä olisi vain yksi, niin kyllä hänen paikkansa täyttämisen eteen on tehtävä töitä. Pitää aloittaa uudelleen rekrytointi, haastatella sopivia ehdokkaita ja vakuuttaa heidät siitä, että juuri tähän työpaikkaan kannattaa tulla, jos tulee valituksi. Aikanaan sille uudelle tulokkaalle voi selvitä kaikkea aiemmin tapahtunutta. Jos hän haluaa tietää ja joku on työpaikalla tietoinen asioista. Kerran kun olen ollut irtisanotun asemassa, niin tiedän niiden ex-työpaikalla jatkaneiden olleen vahingoniloisia. Joskus vaan voi käydä niin, että heidänkin työt loppuu. Tuskinpa sitten auttaisin heitä, kun tekivät minulle noin ikävän tempun. Siitä se lähti, ensin asioiden pimittämisellä ja sitten savustamisella. Minua ei kukaan puolustanut, mutta väliäkö sillä on enää. Silti tunsin itseni petetyksi, kun tarjouduin työpaikkaan, jossa minua ei arvostettu.

Irtisanomisen jälkeen olin yllättävän järjestelmällinen. Vaikka tunsin surua ja murhetta siitä, että duunit loppui. Ensi töikseni ilmoittauduin netissä työttömäksi. Sitten soitin itkunsekaisen puhelun mun läheiselle. Hän ihmetteli, että miten noin saattoi käydä kun oli koeaika menossa. Tuli sitten samana päivänä hakemaan minut kotoa. Tiesi, ettei mun ole hyvä olla yksin asunnolla. Halusi myös antaa minun kertoa sen silloisen työpaikan tilanteesta sinä päivänä, kun sain kenkää. Auttoi minua selvittämään muitakin asioita. Sen vaan sanon, ettei irtisanotuksi tulemista kannata hävetä. Siitä selviää kun antaa itselleen aikaa ja on optimistinen tulevan suhteen.

Sitä on tullut mietittyä, että olisinko saanut jatkaa entisessä työpaikassa, jos olisin muuttanut omaa asennettani? Harmitti kyllä, kun menin vaihtamaan työpaikkaa ja sitten yllättävästi minun siipeni ei kantaneet uudessa firmassa. Sain kenkää koeajalla, kun pomo purki työsopimukseni. Sitä paperia en olisi halunnut allekirjoittaa, mutta pakkohan se oli, kun hän halusi erottaa minut. Elämäni ikävimpiä tilanteita ja vaikutti omaan psyykeen suunnilleen vuoden verran. Otin etäisyyttä sen entisen työpaikan suuntaan. Muutin kauemmas, mikä oli erinomainen ratkaisu. Sain uutta mietittävää ja aloitin kaiken alusta. Niin oli parempi, koska muuten olisin turhautunut olemiseeni sillä paikkakunnalla, jossa en alun perinkään viihtynyt. Töiden päättymisen jälkeen vielä vähemmän ja siksi halusin sieltä niin pian kuin mahdollista muuttaa jonnekin muualle. Maisemanvaihto tekee oikeasti hyvää.

OISIT kysyny mistä kenkä puristi ! ! ! Mä olen jo tottunu et mun duunit ei pitkään kestä !? Konkursseja ... pätkätöitä ,,,, Viimeksi kysyin et miksi loppuu työ ?? ja sain hyvän vastauksen !Piti ymmärtääkseni vielä ihan paikkansa ! Joskus kun duuni on loppunu niin on kelaillu et miksi se loppu kun oli omasta mielestä aika kova painaa duunia !? Mistäs noista tietää .... ei ne kaikki pomatkaan niin mukavii ole ! TSEMPPIÄ ja uuta matoo KOUKKUUN !!!!!

Minullakin samantyyppinen irtisanominen kuin edellisillä.
Tosin työ oli vain opiskelun ohessa tehtävää, joten ei niin merkityksellinen minulle.
Syyksi sanottiin, että olen liian nuori ja kaunis. Ja esimerkiksi pomo otti, erään nuoren työntekijän ja sanoi, että hänellä on koko ajan sairaspoissaoloja eli tästä suora aasinsilta siihen, että minullakin varmaan tulisi olemaan! Työaikana en ollut sairaana kertaakaan. Mielelläni lähdin sieltä näiden kommenttien jälkeen. Kauniiksi ja nuoreksi sanominen tuntui jopa pahalta, haukkumiselta. Mielestäni olisi vaan riittänyt, että olisi purkanut sopimuksen eikä selittänyt mitään. Huono itsetuntoa pomolta..ehkä.

Tsemppiä irtisanotuille: älkää luovuttako, jos yksi ovi sulkeutuu. Teille on tarjolla jotain parempaa. Se vain pitää löytää. Ahkeruus palkitaan.

mitä te työpaikoista itkette onpa murheet maailmassa saiskin potkut vois jäädä anssille eikä sais karenssia

aina se elämä kantaa eteenpäin jollain tapaa

Kesken työpäivän minua tultiin hakemaan neukkaritilaan, jossa sitten pyydettiin, että allekirjoitan paperin, joka koski koeaikapurkua. Meinasin pyörtyä siihen paikkaan, koska tilanne oli aivan käsittämätön. Miksi juuri minä!

Jos teillä ei ole kokemusta koeaikapurusta, niin ette voi tietää miltä tuntuu, kun työt päättyy täysin yllättäen. Se tuntuu suorastaan loukkaavalta ja surulliselta. Kuin olisit menettänyt jonkun todella läheisen ystävän. Tai saanut tietää, että sairastat jotakin, mitä ei voi lääkkeillä parantaa.

Itse olin alkuun shokissa, enkä halunnut puhua asiasta kenellekään. Koska olin sitä mieltä, että tapahtunut ei ollut minun aiheuttamaani. Vaan siitä oli vastuussa joku aivan muu henkilö. Se on totta, että esimieheni purki työsuhteeni (syistä jota en edelleenkään ole kuullut) ja silloinen työpaikka haki lähes samalla viikolla uutta työntekijää minun paikalleni. Sekin ärsytti, kun oikein lehdessä ilmoittivat asiasta.

No, niinhän siinä kävi, että eräs tuttuni näki tuon työnhakuilmoituksen. Hän tiesi, että työskentelin kyseisessä firmassa. Oli aikoinaan osallistunut minun läksiäisiini ja siksi muisti minut. Hän sitten laittoi työhakemuksen siihen surullisen kuuluisaan työpaikkaan, jossa olin ollut ja pääsi haastatteluun.

Kuinka ollakaan, heillä tulikin entisen pomoni kanssa puhetta minusta (koska tuttuni kyseli, että miten minulla on mennyt). Jolloin entisen pomoni ilme oli ollut kuulemma näkemisen arvoinen! Hän oli muuttunut ystävällisestä todella oudoksi, eikä osannut vastata juuri mitään. Sai sitten lopulta sanottua, että meillä ei kemiat toimineet, jonka vuoksi hän luopui minusta. Kaverini oli ihmeissään ja häneltä katosi kiinnostus kyseistä työpaikkaa kohtaan. Hän ei halunnut jatkaa haastattelua ja sanoi vielä lähtiessään, että entinen pomoni teki ison virheen.

Sen pomon alaisena työskenteleminen olisi voinut koitua myös kaverini kohtaloksi. Hän olisi saanut tuon työpaikan, mutta ei halunnut, koska vetosi siihen, että kyseinen firma ei ollut oikeudenmukainen. No enhän minä heitä haastanut oikeuteen, koska työsuhteen voi todellakin purkaa koeajalla. Puolin ja toisin. Olisin itsekin voinut lähteä.

Meni jonkin aikaa, kun sain tietää tapahtuneesta. Nauratti vähän, kun entinen pomo pyyteli minulta anteeksi. Laittoi sähköpostia, johon en kuitenkaan vastannut. Miksi olisin, koska meillähän meni tietääkseni välit poikki hänen tahdostaan. Kaverini jäi edelliseen työpaikkaansa, koska siellä ainakin välitetään työkavereista. Eikä ne esimiehetkään ole kaksinaamaisia.

Kannattaa siis miettiä, että miten hyvästelee kenetkin. Jos on oikein tyly, niin asia voi kääntyä sinua vastaan joskus tulevaisuudessa. Suomi on pieni maa, jossa ammattipiirit tuntee toisensa. Menneisyyttä ei pääse pakoon, jollei muuta nimeä ja paikkakuntaa. Sitä ei kuitenkaan tarvinne tehdä, koska harvoin tilanne niin vaatii.

Valitettavasti irtisanotuilla ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua, kun joku muu on päättänyt lopettaa sen kauan tai vähän aikaa kestäneen työsuhteen. Ikävää, mutta näin se vaan menee.

Vastoinkäymiset saattaa hetken aikaa masentaa, mutta kyllähän niistä selviää! Pitää vaan olla päättäväinen ja mennä elämässä eteenpäin. Eli unohtakaa menneet ja suunnitelkaa tulevaa. Vastaavassa tilanteessa olleena voin vaan sanoa, että ylimääräinen loma teki oikein hyvää. Sen jälkeen jaksoin hakea uutta työtäkin ihan erilaisella motivaatiolla. Tsemppiä kaikille!!

Eikä ollu kerran mukavaa, kun sain todistaa erään henkilön työsuhteen purkua. Laitoin nimeni paperiin, että olin paikalla, kun sen entisen työkaverin duunia oltiin lopettamassa. Mietin sen jälkeen pitkään, että miksi. Mulla ei ollut mitään häntä vastaan.

Mulle kävi samalla tavalla. Kenkää vaikka olin tehnyt kaiken tunnollisesti. Ja uusi "uhri" tilalle.
Onnkes kuitenkin tuo oikeusapu.net näytti kaapin paikan ja sain melkein 1 vuoden palkan korvauksia! Kannattaa siis tsempata ja ottaa kunnollinen juristiheti kerralla niin ei tarvii olla työnantajan sylkykuppina!

Kaikilla ei ole varaa ottaa juristia. Kun töistä tuli kenkää, niin kaikki siihen mennessä tienatut rahat meni samantien laskuihin. Ei mennyt sentään kämppä alta, kun sain sovittua vuokranantajan kanssa, että miten hoidan jatkossa maksut. Oli sentään neuvoteltavissa. Muuten olisin joutunut muuttamaan sen kaaoksen keskellä. Sekavuus jatkui oman aikansa, kunnes sain uuden työpaikan. Siellä on hommat jatkuneet ilman mitään pelkoa siitä, että olisin saamassa kenkää. Vaikka mua ei kohdeltu oikeudenmukaisesti siinä entisessä työpaikassa, niin se ei tunnu enää missään. Henkisesti oon nykyään paljon vahvempi, kun tiedän, että selviän pahoistakin tilanteista. Sen ymmärtää vain, jos kokee toistuvasti vääryyttä ja osaa prosessoida asiat siten, että ei jää miettimään liikaa menneitä. Kerranhan täällä vaan ollaan. Kannattaa siis tehdä jotain elämänsä eteen, ettei kaikki ole ohi, ennen kuin huomaakaan.

Tässäpä olisi tämän päivän Hesarista juttua koeajasta:

http://www.hs.fi/ura/a1427173957729

Kyllä se vaan on niin, että hymy hyytyy siinä tilanteessa, kun juuri sinua ollaan irtisanomassa. Talous romahtaa, kun hetkeä aiemmin on ehtinyt suunnitella ties mitä investointeja. Sitten ilmoitetaankin, että työt loppuu ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Optimistina sain koottua itseni ja haettua jonnekin muualle. Mutta silti tuo synkkä päivä palaa joskus mieleen. Ikävää, että näin on käynyt muillekin. Luottakaa kuitenkin itseenne, niin pärjäätte jatkossa, kun teille tarjotaan uutta työtä tai opiskelupaikkaa.

Äänestäkää Persuja!

Täältä löytyy eräs, joka on saanut koeajalla kenkää. Ei se ole häpeä, koska monet ovat kärsineet aivan samanlaisen kohtalon. Siitä vain oppii tekemään työt paremmin, kun sitten aikanaan työllistyy jonnekin uuteen paikkaan. On hyvin yleistä, että irtisanottu saattaa syyllistää tapahtuneesta itseään. Mutta eihän se kannata, koska silloin et saa otetta mistään, kun jäät miettimään menneitä. Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen ystävien ja muiden läheisten takia jaksanut hakea töitä. En ole vielä uudelleen työllistynyt, mutta en ole työtönkään. Opiskelen ja jaksan ahkeroida sen eteen, että jonakin päivänä saan vakituisen työpaikan. Joka minulla on joskus ollut ja jonka sitten menetin. Harmittihan se ja vielä joskus mieleen palaa ne hetket, jotka vietin siinä firmassa. Ei mitenkään railakkaita muistoja.

Asunnon menettämisen jälkeen on varmasti pahinta, mitä ihminen voi kokea. Jos hän saa kenkää töistä, eikä sitä millään tavoin perustella. Työnantajat voisivat ottaa itseensä ja tehdä jotain muutoksia omaan toimintaansa. Voi sitä hienovaraisemminkin lopettaa alaisensa työt, eikä ajaa ahdinkoon kun toisella tulee olemaan vaikeaa olosuhteiden pakosta.

Olen nähnyt erään tuttavan, joka sai kenkää töistä (ilmoitti minulle samalla viikolla) ja hänelle se oli yllättävän iso kriisi. Hän nousi siitä, kun sai apua ongelmiinsa ja ymmärsi, että elämä jatkuu vaikka joskus ei aurinko paistakaan. Toisaalta elämän kriisit kasvattaa ja kehittää ihmistä uudella tavalla ja sitä osaa niistä selvittyä auttaa myös muita.

Koeaikana tein duunit vähän sinnepäin, koska en viihtynyt siinä työpaikassa, jonne olin päässyt. Minun työkaverit oli todella ilkeitä ja porukkahenkeä ei löytynyt. Harvoin kukaan edes tervehti minua tai kyseli kuulumisia. Siihen olin tottunut aiemmissa työpaikoissa, joissa edes yritettiin olla sosiaalisia. Ei ollut kivaa mennä töihin, kun siellä oli vastassa lauma uppiniskaisia ja tylyjä työkavereita. Joita ei kavereiksi voinut kutsua. Oli ihanaa, kun pääsin takaisin vapauteen ja sain nollata kaiken. Suunta on ollut ylöspäin tuon kokemuksen jälkeen ja nyt otankin selvää tulevista työpaikoista ennakkoon. Etten tule tehneeksi mitään virhearviointia, vaikka muuten työ saattaisi vaikuttaa juuri minulle sopivalta. Olihan se läheisillekin aika iso kolaus, kun kerroin, että tuli kenkää koeajalla. Eivät uskoneet, mutta tiesivät kuitenkin, että olin siellä töissä ollut oma itseni. Se vaan ei aina riitä, kun olosuhteet määrittää kuka saa jäädä ja kuka lähtee.

Taas ilokseni huomasin, että siihen yhteen duunipaikkaan haetaan uutta uhria. Kyseessä on sama firma, josta lensin pihalle koeajalla. Sääliksi käy heidän toimintaansa...Ja tulevia uhreja, jotka on vielä onnellisen tietämättömiä sen duunipaikan asioista.

Olen saanut koeajalla kenkää ja syytä tilasin vaikka kuinka kauan,mut vastausta en koskaan saanut. Olin /olen ahkera,rehellinen ja todella harvoin poissa. Ei tainnut mun pärstä vaan miellyttää. Tai sit se vanha narsistinen haaska huomas kuinka tehokas olin. Ja sit muut työntekijät mustamaalas mua. Välttäkää Keski-Suomen iss:ää narsistista väkeä valitettavasti,mitä ahkerampi,nopeampi,nätimpi ja nuorempi oot sitä todennäköisesti saa kenkää tai "irtisanominen koeajalla"

Minä sain potkut ollessani vuosia sitten oppisopimuksella. Pomo toi paperit ja sanoi että pistä nimi alle. En laittanut. Pomo sanoi että hän oli kuullut että joku työnantaja paikkakunnalla olisi antanut potkut noin vaan ja meni läpi. Jäin ilman irtisanomisajan palkkaa. Työkkärissä heti hyväksyivät pomon teon.

Jos kuulut liittoon, niin ota sinne yhteyttä. Koeajalla irtisanomiseenkin pitää olla hyvin perusteltu syy. Jos ei muuta, niin kiusaahan saa tuollakin työnantajalle kun joutuu liiton lakimiehien kanssa viestittelemään :D

..otin kyllä yhteyttä liittoon silloin mutta ei ollut oikeen auttamishalua. No Erosin silloin liitosta ja liityin loimaan kassaan. Enkä ole katunut.

Meikäläinen irtisanottiin koeajanviimeisenä päivänä syynä terveydelliset rajoitteet. Tätähän en niellyt ja nyt asia laitettiin eteenpäin. Eihän tuo ole hyväksyttävä syy kun kukaan sairaan ammattilainen ole todennut että vaikeuttaa työtä niin paljon tämän totesi työnantaja vain itse. Onko puhelu virallinen irtisanominen koska minut irtisanottiin puhelimessa ja vasta 2vk päästä tuli työtodistus jossa lukee syy ja tällöin koeaika oli loppunut jo mutta edelleenkään en ole saanut kirjallista irtisanomista vaikka tämä tapahtui jo 30.11.16

Suotta yhä kannat kaunaa. Se että silloisen työnantajan mielestä et soveltunut heille töihin pidemmäksi aikaa, voi johtua useista syistä.
Sinulle ei välttämättä suoraan selvitetty työsuhteen alussa miksi sinut oli palkattu- esimerkiksi tuuraamaan jotakuta poissaolevaa työntekijää, sen ajan puitteissa minkä työnantajasi ja tuo poissaolija olivat sopineet.
Toinen- todennäköinen syy on voinut olla että kokeilivat, onko sinusta firmalle tms tuottavaa hyötyä. Harvoin sellaisia irtisanotaan, koeajalla jotka peittävät tuotollaan omat palkkakulunsa ja tuovat rahaa taloon.

Kolmas vaihtoehto? Työnantaja katsoi, että et ole soveltuva työhön, tai työyhteisöön. Palkkaamisessa pysyvämmin ratkaisee muukin, kuin teknisesti homman osaaminen.

Hyvää työntekijässä on sekin, kun uskaltaa itsenään kysyä irtisanomistilanteessa syytä, mikäli se ei ole ilmeinen tutasyy, tai rike työsuhteessa.
Ja kun itse ei kysy, miksi hautoa tällaista pitempään mielessään? Kun elämän merellä yksi purje menee repaleeksi, on reivattava uusi takilaan.

En ole koskaan jäänyt ilman syytä, kun työnantajalta ovat työt loppuneet. Tuta syistä tällä kertaa, uutta työtä on jo ilman te palveluita tiedossa vähin- ulappa siintää! Siellä on muutakin "liikennettä" horisontin tällä puolen, eli kilpailevia työntekijöitä, mutta ulapalla näkyy hyvä tuulenvirikin... Työkkäriin ilmoittelin jo aiemmin, ja nyt kirjaamoon pistin postia, että jotain on tekeillä jo...
Duunarikastia olen. En tiedä tarvitseeko minun sieluni sitä työtä, mutta lompakkoni kaipaa köyhempänä jotakin, jolla ostan: maitoa, philadelphiajuustoa ja kinkkua, jotain vihreää näin talven keskellä, ja monta muuta asiaa. Itse ansaittu palkka on, mitä? Korvaus menetetystä ajasta, ja siitä mitä osaan. Minä myyn aikaani, taitojani.

Kerran siirryin kesken harjoitteluni, itse töihin toiselle paikkakunnalle. Vuosien jälkeen sanoin itseni irti, kun siihen alaan vaikutti ns. rakenteellinen muutos. Seuraava työpaikkani meni konkkaan. Muutamissa paikoissa kävin kausityöntekijänä. Työtönkin olen ehtinyt olla, ja työkkärin kanssa asioida, opiskella kahtakin eri uutta alaa- joista toisella olen ollut nyt vuosia. Harjoitteluja minulla on yhteensä neljältä eri alalta- Kolme liittyi koulutukseen. Neljäs oli työkkärijuttuja, sekin oli käytännön työtä- kun minua ei voitu palkata palkkatuella, ja se kerrottiinkin suoraan.
Työkkäri keskeytti harjoitteluni, jokin "raja" täyttyi. sen jälkeen olikin elämäni pisin työttömyysjakso.
Viralliset työpaikat olen "saanut". Pidän sitä kummallisenakin, kun mikään raketinkeksijä en ole. En osaa sanoa, millä työtä saa- paperihakemuksista ei ole kyse, eikä edes siitä että itse älyttömän aktiivisesti hakisin hampaat irvessä töitä. Duunareita ilmeisesti kaivataan?

Tottakai kannan kaunaa ja vien asian eteenpäin koska laki sanoo että terveys on syrjivä/laiton peruste irtisanoa myös koeajalla. Sitä ei todennut kukaan muu kuin työnantaja itse. sehän on täysin koeaika periaatteita vastaan ei koe ajan tarkoituksena ole selvittää olenko allerginen jollekkin vaan se että pystynkö ajamaan kuorma autoa minun tapauksessani ja allergia ei vaikuta päätehtävääni eli kuorma auton ajamiseen millään tavalla.

Ja korjauksena siis olin toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella "ns vakituinen" johon kuului vain 3kk koeaika.

Sama juttu mulla,liittokin vaan pyöritteli peukaloita ja sanoivat etteivät voi puuttua koska iso firma,eli liitot on automaattisesti narsististen työnantajien puolella. Ei sanottu mitään mun työnjäljestä,olin ahkera, työtätekevä,reipas. Meidän aluepäällikkö oli jopa niin saatanan pelkuri ettei edes itse soittanut ja irtisanonut mua,vaan esimies 200 kilsan päästä,kukaan ei auttanut mua,määräaikainen työsopimus eikä edes sovittu koeajasta suullisesti tai kirjallisesti. Hävetti ihan vitusti,työnantaja sanoi ettei mun työjäljessä ollut vikaa,mut koskaan en saanut selville miksi potki mut pois vaikka kuinka tivasin. Jäi mun työkkärin tietoihin valhe,et "tarvitsee pitempiaikaista opastusta, huono työnjälki" vaikka täyttä paskaa ja valetta

No itse en mihinkään liittoon kuulu mutta vituttaa sen verran että oikeusapua hain ja homma laitetaan rullaamaan. Työnantajan laittomien potkujen ansiosta en saa mistään rahaa ei työttömyystukea ei mitään millä pitäisi elää?! Kyllä työnantajat on saatava vastuusee tämmöisistä ja oikeutettu ja tuntuva korvaus että oppii kohtelemaan työntekijöitäkin. Itsekään tosin ikinä myöhästynyt tai mitään työni tein parhaani mukaan..hauskintahan tässä on kun en ole vieläkään virallista irtisanomista saanut ainostaan työtodistukseen syy laitettu..

Minut on jo kuusi kertaa irtisanottu peräkkäin. Jo kuudessa työpaikassa minusta on tehty syntipukki, vaikka olen ahkera, tunnollinen ja huolellinen työtekijä. Tämä ei ole oikeudenmukaista, ei ole.

Minulle on tehty koeajanpurku kaksi kertaa.

Olin ollut yrittäjänä ja siirryin palkkatöihin mielestäni mukavaan työpaikkaan, työ sopi hyvin koulutukseeni ja sopeuduin hyvin työporukkaan. Työsopimus oli toistaiseksi voimassa oleva 6 kk koeajalla. Kaksi viikkoa ennen koeajan päättymistä tehtiin koeajanpurku. Olin todella järkyttynyt. Työnantaja kehui, että olin ahkera ja hyvä tyyppi, mutta nyt ollaan päädytty tällaiseen ratkaisuun. Kuukauden ajan olin ihan maassa, olo oli nöyryytetty ja hyväksikäytetty.

Sain hyvin nopeasti töitä. Kyseessä oli täysin uusi tuotantotila johon palkattiin parikymmentä työntekijää, aluksi oli kuukauden koulutus. Kiire oli valtava ja teimme jatkuvasti ylitöitä. Työsopimus oli myös toistaiseksi voimassa oleva 6 kk koeajalla. Ja taas kerran paria viikkoa ennen koeajan päättymistä tehtiin koeajanpurku. Ensin työkaverille, sitten minulle ja parin päivän päästä myös kolmannelle työntekijälle. Se oli ihan hirveää, mutta tällä kertaa en ollut niin järkyttynyt kuin aiemmassa tapauksessa. Olo oli silti taas todella hyväksikäytetty ja vihainen. On hyvin vaikeaa enää luottaa työnantajiin ja varsinkaan silloin jos koeaika kestää sen 6 kk.

90-luvulla irtisanoiduin itse koeajalla parista firmasta. Jälkeenpäin kumpikin firma tuomittiin talousrikoksista, joku johtaja taisi saada linnaakin.
On se kyllä perkele, ei sitä ikinä tiedä mihin paskalafkaan sitä joutuukaan kun menee ennestään tuntemattomaan paikkaan töihin...

Minut irtisanottiin koeajolla, oli noloa palailla mersuliikkeeseen ja perua uuden mersun tilaus kun olinkin saanut potkut. Ennen koeajoa tuli vielä nolattua myyjä ja ylvästeltyä oikein vittumaisesti niinkuin yleensä Premium -autojen omistajat ovat äärettömän elitistisiä ja niuhottavat mitättömistä pikkuasioista kuten nahkaistuinten tikkausten väreistä...

Ainakin kone-ja metallialalla ihan normaali toimintatapa että irtisanotaan koeajan viimeisenä päivänä. Älkää IKINÄ kuvitelkokkaan että alalla olisi vakituisia töitä. Jos joku tarjoaa sinulle vakituista työpaikkaa niin se on KUSETUSTA.

Itse en enää nykyään tee muita kuin määräaikaisia työsopimuksia. Jos eivät tarjoa määräaikaista sopimusta niin jätän tekemättä. Töitä teen keikkana vain sen verran että saan seuraavan ansiosidonnaisen tienattua. Tämä on nykyään ainoa oikea tapa saada elantonsa tienattua tässä mulkkujen valtakunnassa.

Keväällä alkaa taas olemaan avoinna täysiaikaisia / toistaiseksi voimassa olevia työpaikkoja. Olkaa varovaisia. Totuus on se jotta hyviä lomasijaisia ei niin vain löydy. Niinpä tarjotaan "vakituista työtä kokoaikaisena". Toki 6 kuukautta koeaikaa.
Lomakausi päättyy niin saat (ehkä saat) kutsun johtajan juttusille jossa todetaan että tämä oli tässä. Ei toki tietenkään nyt kaikissa paikoissa mutta kyllä pitkällä koeajalla myös huijataan töihin.

Aloitin 2018 vuokrafirman kautta loppuvuodesta työt. Tehtiin keikkasoppari jatkuva koeajalla ja menin toisiin hommiin / paikkaan. No 2-3 kk olin sielä siirryin toisiin tehtäviin. Mut yhtäkkiä irtisanottiin koeajalla en siis ymmärrä. Myöhästelin kyl jatkuvasti ja leimasin myöhäs ehkä se syy. Opin virheeni enää en myöhästele. Mutta silti musta ei koskaa tykätä et saisin vakipaikan, aina joku apumies keikkalainen.

Vituttaa jo täs iäs olla joku teini apulainen kun ei koskaa yli 4-5 kk ollut samas paikas töis, ja sitä ei katota hyvällä.

Omakin työsuhde purettiin koeajalla (6kk koeaika) 4,5kk kohdalla. Tuli yllätyksenä ja oli petetty olo kun ei tälläisen suuntaan ollut mitenkään viitattu käytöksellä tai muulla. Irtisanottaessa pyytäessäni tarkempaa syytä mumistiin vaan ympäripyöreästi yleisiä käytäntöjä eikä niitä minun koeajan purun päätöksen syitä. Työni hoidin hyvin (myyntityö) nousujohteisesti jokainen kuukausi edellistään parempi, tulin ajoissa töihin jne. Vituttaahan se, mutta taitaa olla arkipäivää nykyään...

Mun entinen työnantaja (tapahtui 2015) kosti mulle sen kun en 1,5 vuoden jälkeen siellä ilta töissä ollessa jaksanut jatkaa enää, kun kävin samalla koulua

Hain sinne kesätöihin, kehuttii että olin ahkera ja nopea. Mitään koeaikaa ei sovittu suullisesti eikä kirjallisesti, piti olla 2 kuukautta töissä

Pomo on narsistinen ja tympeä akka

Yks kaks ennen kuin kuukautta oli edes kulunut ja olin kaverilla käymässä soitti tämän pomon esimies ja tiuski että ei tarvitse tulla töihin, luovuta avaimet ja työvaatteet, yritin kysyä syytä, änkytti jotakin ja sanoi ettei johtunut siitä että olisin ollut huono, kysy pomoltasi, vaadin vastauksen ja sit valehtelija kun on kanssa sanoi et mua ois jouduttu patistaa töihin? :D olin et mitä vittua. No työkkäriin meni valhetieto ja liitto ei auttanut


LIITTO EI KOSKAAN AUTA TYÖNTEKIJÄÄ VAAN ON TYÖNANTAJAN PUOLELLA, NÄKÖJÄÄN VAAN KUSIPÄISET JA VALEHTELIJAT PÄRJÄÄ, KILTIT JA INTOVERTIT TALLATAAN JALKOIHIN KIITOS VAAN HITOSTI PAMILLEKIN

Harmi et paniikissa revin sopparin, olin shokissa 2 päivää ja itkin vaan

Laitoin vielä kirjelapun kassiin johon palautin työvaatteet et miten väärin on toiminut ja saisi hävetä, sit toivotin hyvää jatkoa

Työnantajille pitäisi olla sellainen "aktiivimalli" käytössä et jokaisesta laittomasta irtisanotusta työnantajalle huikeat sakot! Ja kunnon perustelut miksi on irtisanottu ja valheenpaljastus testin kanssa että valehteleeko työnantaja!!!

Valitettavasti tapahtuu liian paljon jonkin syyn varjolla laittomia irtisanomisia: pärstä ei miellytä, jokin mielipide ärsyttää, jos jakaa eri arvot, jos työntekijä on rehellinen ja nopea, ei haluta pitää koeajan jälkeen kierrätetään aina uusia ja uusia jne

Itse olen irtisanonut itseni koeaikana joka oli 4 kk. Valehdeltiin ihan kaikesta asioista, työtunneista lähtien, en pitänyt heidän käytännöistään ja työtavoistaan ennen kuin 4 kuukautta oli kulunut irtisanoin itseni onneksi oli työpaikka tiedossa, muuten olisi tullut karenssi. Yritti työnantaja keplotella sanomalla ett 2 viikkoa irtisanomis aika. Mut ei se niin oo, jos ennen koeaikaa irtisanoo itsensä tai työnantaja se on et heti voi lähteä... No sit ruikutti et olisin vielä 2 päivää koska ei ole tekijöitä, olisin voinut olla vittumainen ja kieltäytyä mut en viitsinyt onneksi pääsin pois, tuhos kyllä mut henkisesti mikään ei toimut siellä firmassa palkoista lähtien kaikki pielessä

Itse en hyväksyisi edes mitään 6 kk koeaikoja. Max 2 kk on hyvä. 6 kk on pitkä aika roikkua löysässä hirressä ja parissa kuukaudessa kyllä jo näet, onko työ sitä mitä odotit ja työnantaja näkee onko työntekijästä tekijäksi.

Olen kuullut tziljoonan 6 kk pitkän koeajan purkautuneen... Enpä juuri yhdenkään 1-2 kk pituisen koeajan.

Koeajalla irtisanomiseen ei tarvitse ilmoittaa syytä missään vaiheessa. Jos olet paskasopparilla töissä niin kannattaa pyytää joko työn antajaa irtisanomaan sinut koeajalla tai tuotantotaloudellisista syistä niin et saa tasan mitään karensiisä työkkäsitä.

Ja sitten et kerro kellekkään ks. työsuhteesta mitään vaan saalaat sen jos et itse osaa selittää miksi lopetit työn vaikka % pohjaisesta telemarkkinointityöstä. Ei eräässä firmassa sanottu mitään kun kerroin miksi en menestynyt koskaan hyvin lehtien myyntityössä puhelimitse kenttämyyjän hommiin hauttuani. Koska se ei ollut puhelinmyyntiä vaan autolla ajelua asiakkaan luokse ja läppärillä esitellen valokuidun hyöytyjä vs. kuparikaapeli. Ja siinä hommassa oli pohjapalkka 1500 € / kk provisio täyisi autoetu ja puhelinetu.

Koeaika kertoo työsuhteen luonteen, joten missä se ongelma on mitä et ymmärrä?

Aika vanha ketju, mikään ei ole parantunut.

Jotkut käyttää sumeilematta hyväkseen koeaikaa. Tahalteen määrätään ammattilaiselle kuusi kuukautta. Kytätään ja keksitään ihan amatöörimäisiä älyttömyyksiä, joista pitää huomautella kovaan ääneen. Valehdellaan päin naamaa alusta asti. Käytetään hyväksi. Esitetään pelokkaiden (jotkut jopa tyhmiä) sätkynukkejen kanssa näytelmää. Seuraava. Ai, jumalauta, kun lankesin tuollaisen kateellisen peluri narsistin ansaan. Vakiduunista lähdin. Luvattiin ihan jotain muuta, kuin oli. Pelkuri esi"miehineen" tanssivat selän takana. Ja, ai saatana, että on järkytys, kun huomaat jonku miehen olleen kaikista akkamaisin myrkynkeittäjä.
Karma is a bitch.
Ja kohta se tulee sunkin kohdalles.
Mätäne helvetissä vitun elähtänyt kottarainen.